+16 artikla Neuvontapalvelut
---+16 artikla 1.
---+16 artikla 2.
---+16 artikla 3.
---+16 artikla 4.
---+16 artikla 5.
---+16 artikla 6.

16 artikla Neuvontapalvelut

1. Yleiskatsaus

,
16 artikla 1.
Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että luotonantaja ja tapauksen mukaan luotonvälittäjä ilmoittavat kuluttajalle kunkin liiketoimen yhteydessä nimenomaisesti, tarjotaanko kuluttajalle neuvontapalveluja tai voidaanko niitä tarjota.
16 artikla 2.

Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että luotonantaja ja tapauksen mukaan luotonvälittäjä toimittavat kuluttajalle ennen neuvontapalvelujen tarjoamista tai tällaisten palvelujen tarjoamista koskevan sopimuksen tekemistä seuraavat tiedot paperilla tai kuluttajan valitsemalla muulla pysyvällä välineellä:

▼C1

a) 

ilmoitus siitä, perustuuko suositus vain niiden omaan tuotevalikoimaan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti vai markkinoilla tarjolla olevaan laajaan tuotevalikoimaan;

▼B

b) 

tapauksen mukaan tieto maksusta, joka kuluttajan on maksettava neuvontapalveluista, tai, jos tällaisen maksun määrää ei voida määrittää tietojen antamishetkellä, maksun laskentamenetelmä.

Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot voidaan antaa kuluttajalle ennen sopimusta annettavien lisätietojen muodossa 10 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.
16 artikla 3.

Jos kuluttajille tarjotaan neuvontapalveluja, jäsenvaltioiden on edellytettävä, että luotonantajat ja tapauksen mukaan luotonvälittäjät

a) 

hankkivat tarvittavat tiedot kuluttajan taloudellisesta tilanteesta sekä hänen luottosopimukseen liittyvistä toiveistaan ja tavoitteistaan, jotta luotonantaja tai luotonvälittäjä voi suosittaa kuluttajalle sopivia luottosopimuksia;

b) 

arvioivat kuluttajan taloudellisen tilanteen sekä hänen tarpeensa a alakohdassa tarkoitettujen arviointiajankohtana ajantasaisten tietojen perusteella ottaen huomioon kohtuulliset oletukset kuluttajan taloudelliseen tilanteeseen kohdistuvista riskeistä suositellun luottosopimuksen voimassaoloaikana;

c) 

ottavat huomioon riittävän suuren määrän tuotevalikoimassaan olevia luottosopimuksia ja suosittavat siltä pohjalta kyseisestä tuotevalikoimasta yhtä tai useampaa kuluttajan tarpeisiin sekä taloudelliseen ja henkilökohtaiseen tilanteeseen sopivaa luottosopimusta;

d) 

toimivat kuluttajan edun mukaisesti; ja

e) 

antavat kuluttajalle tiedon annetusta suosituksesta paperilla tai kuluttajan valitsemalla ja neuvontapalveluja koskevassa sopimuksessa täsmennetyllä muulla pysyvällä välineellä.
16 artikla 4.
Jäsenvaltiot voivat kieltää ilmausten ’neuvonta’ ja ’neuvoja’ tai muiden samankaltaisten ilmausten käytön, jos neuvontapalveluja markkinoivat ja tarjoavat kuluttajille luotonantajat tai tapauksen mukaan luotonvälittäjät.

Jos jäsenvaltiot eivät kiellä ilmausten ’neuvonta’ ja ’neuvoja’ tai muiden samankaltaisten ilmausten käyttöä, niiden on asetettava seuraavat ehdot ilmausten ’riippumaton neuvonta’ tai ’riippumaton neuvoja’ käytölle, kun niitä käyttävät neuvontapalveluja tarjoavat luotonantajat ja luotonvälittäjät:

a) 

luotonantajien ja tapauksen mukaan luotonvälittäjien on otettava huomioon riittävän suuri määrä markkinoilla saatavilla olevia luottosopimuksia; ja

b) 

luotonvälittäjät eivät saa vastaanottaa yhdeltä tai useammalta luotonantajalta palkkiota neuvontapalveluista.

Toisen alakohdan b alakohtaa sovelletaan vain, jos huomioon otettujen luotonantajien lukumäärä on vähemmän kuin enemmistö markkinoilla toimivista luotonantajista.

Jäsenvaltiot voivat asettaa tiukempia vaatimuksia ilmausten ’riippumaton neuvonta’ tai ’riippumaton neuvoja’ käytölle, kun niitä käyttävät luotonantajat ja tapauksen mukaan luotonvälittäjät.
16 artikla 5.
Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että luotonantajat ja tapauksen mukaan luotonvälittäjät varoittavat kuluttajaa, kun luottosopimus voi kuluttajan taloudellinen tilanne huomioon ottaen aiheuttaa kuluttajalle erityisen riskin.
16 artikla 6.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vain luotonantajat ja tapauksen mukaan luotonvälittäjät voivat tarjota neuvontapalveluja.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat sallia muiden kuin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen henkilöiden tarjoavan neuvontapalveluja, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a) 

neuvontapalveluja tarjotaan satunnaisesti ammattitoiminnan yhteydessä ja kyseistä ammattitoimintaa säännellään lain säännöksin tai hallinnollisin määräyksin tai eettisin säännöin, joissa ei suljeta pois kyseisten palvelujen tarjoamista;

b) 

neuvontapalveluja tarjoavat maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjät olemassa olevan velan hoitamisen yhteydessä ja silloin, kun kyseistä hoitamistoimintaa säännellään lain säännöksin tai hallinnollisin määräyksin;

c) 

neuvontapalveluja tarjoavat olemassa olevan velan hoitamisen yhteydessä 36 artiklassa tarkoitetut julkiset tai vapaaehtoiset velkaneuvontapalvelujen tarjoajat, jotka eivät toimi kaupalliselta pohjalta;

d) 

neuvontapalveluja tarjoavat toimivaltaisten viranomaisten hyväksymät ja valvomat henkilöt.

1.1 Viittaukset

1.2 Tunnistetut vaatimukset

1.3 Liittyvät standardit

2. Tunnistetut vaatimukset

Vaatimukset

3. Liittyvät standardit

Standardit