+29 artikla Yhteinen valvontakulttuuri
---+29 artikla 1.
---+29 artikla 2.

29 artikla Yhteinen valvontakulttuuri

1. Yleiskatsaus

,
29 artikla 1.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen osallistuu aktiivisesti yhteisen unionin valvontakulttuurin ja yhtenäisten valvontakäytäntöjen rakentamiseen sekä yhdenmukaisten menettelyjen ja yhtenäisten lähestymistapojen varmistamiseen koko unionissa. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen suorittaa ainakin seuraavat toimet:

a) 

se antaa toimivaltaisille viranomaisille lausuntoja;

▼M2

aa) 

se vahvistaa unionin strategiset valvonnan painopisteet 29 a artiklan mukaisesti;

ab) 

se perustaa 45 b artiklan mukaisesti koordinointiryhmiä edistämään valvontakäytäntöjen lähentymistä ja määrittelemään parhaita käytäntöjä;

▼M2

b) 

se edistää tehokasta kahdenvälistä ja monenvälistä tietojen vaihtoa toimivaltaisten viranomaisten välillä kaikista keskeisistä kysymyksistä, myös kyberturvallisuudesta ja -hyökkäyksistä, noudattaen sovellettavia luottamuksellisuutta ja tietosuojaa koskevia säännöksiä, jotka on annettu asiaa koskevassa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä unionin säädöksissä;

▼B

c) 

se osallistuu korkealuokkaisten ja yhdenmukaisten valvontastandardien kehittämiseen, raportointistandardit mukaan luettuina, sekä kansainvälisten tilinpäätösstandardien kehittämiseen 1 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

▼M4

d) 

se tarkastelee komission hyväksymien asianomaisten teknisten sääntely- ja täytäntöönpanostandardien sekä vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen antamien ohjeiden ja suositusten soveltamista ja ehdottaa tarvittaessa muutoksia, mukaan lukien muutokset, joilla

i) 

poistetaan tarpeettomat tai vanhentuneet raportointi- ja julkistamisvaatimukset ja minimoidaan kustannuksia siten, että samalla säilytetään tietojen käytettävyys ja laatu;

ii) 

varmistetaan oikeasuhteiset ja yhdenmukaiset raportointi- ja julkistamisvaatimukset; ja

iii) 

korjataan raportointi- ja julkistamisvaatimuksiin liittyvät sääntelyn puutteet;

▼M2

e) 

se laatii alakohtaisia ja monialaisia koulutusohjelmia, jotka koskevat muun muassa teknologista innovointia, erimuotoisia osuuskuntia ja keskinäisiä yhtiöitä, helpottaa henkilöstövaihtoa ja rohkaisee toimivaltaisia viranomaisia hyödyntämään paremmin väliaikaisia henkilöstösiirtoja ja muita välineitä; ja

▼M2

f) 

se ottaa käyttöön seurantajärjestelmän, jonka avulla arvioidaan olennaisia ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyviä riskejä, ja ottaa siinä huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen yhteydessä hyväksytyn Pariisin sopimuksen.
29 artikla 2.
Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi tarvittaessa kehittää uusia käytännön välineitä ja lähentämiskeinoja, joilla edistetään yhteisten lähestymistapojen ja käytäntöjen noudattamista valvonnassa.

Yhteisen valvontakulttuurin luomiseksi vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii ja pitää ajan tasalla unionin finanssilaitosten valvontaa koskevan unionin valvontakäsikirjan, joka ottaa asianmukaisesti huomioon finanssilaitosten riskien luonteen, laajuuden ja monitahoisuuden, liiketoimintakäytännöt ja -mallit sekä koon. Unionin valvontakäsikirjassa esitetään parhaat käytännöt ja korkealaatuiset menetelmät ja prosessit.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen järjestää tarvittaessa 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja lausuntoja, tässä kohdassa tarkoitettuja keinoja ja välineitä koskevia avoimia julkisia kuulemisia. Se myös analysoi tarvittaessa mahdollisia kustannuksia ja hyötyjä. Näiden kuulemisten ja analyysien on oltava oikeassa suhteessa lausuntojen tai keinojen ja välineiden laajuuteen, luonteeseen ja vaikutukseen. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen pyytää tarvittaessa lisäksi 37 artiklassa tarkoitetulta asiaankuuluvalta osallisryhmältä neuvoja.

1.1 Viittaukset

1.2 Tunnistetut vaatimukset

1.3 Liittyvät standardit

2. Tunnistetut vaatimukset

Vaatimukset

3. Liittyvät standardit

Standardit