EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2024/1787, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2024, metaanipäästöjen vähentämisestä energia-alalla ja asetuksen (EU) 2019/942 muuttamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(1)

Metaanin ilmastonmuutosta voimistava vaikutus on hiilidioksidin jälkeen suurin. Metaanin osuus lämpenemisestä on tällä hetkellä noin kolmannes. Metaanin määrä ilmakehässä on kasvanut maailmanlaajuisesti voimakkaasti viime vuosikymmenen aikana.

(2)

Yhdistyneiden kansakuntien (YK) puitteissa perustettu hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC) julkaisi kuudennessa arviointikertomuksessaan havaintonsa, jonka mukaan ihmisen toiminnan aiheuttamia metaanipäästöjä on vähennettävä perusteellisesti vuoteen 2030 mennessä, jotta ilmaston lämpeneminen voidaan rajoittaa 1,5 celsiusasteeseen. Kyseinen arviointikertomus osoittaa, että vaikka metaani säilyy ilmakehässä keskimäärin lyhyemmän ajan (10–12 vuotta) kuin hiilidioksidi (satoja vuosia), sen kasvihuonevaikutus 20 vuoden ajanjaksolla on yli 80 kertaa merkittävämpi kuin hiilidioksidilla. IPCC:n mukaan metaanilla on 100 vuoden aikajänteellä 29,8 kertaa suurempi ilmakehän lämmitysvaikutuspotentiaali kuin hiilidioksidilla, ja se on 82,5 kertaa voimakkaampi 20 vuoden aikajänteellä.

(3)

Euroopan ympäristökeskuksen ”Air quality in Europe – 2020” -raportista käy ilmi, että metaani on alailmakehän otsonia muodostava kaasu ja lisää ilman saastumista. Torjumalla metaanipäästöjä voitaisiin paitsi puuttua ympäristö- ja ilmasto-ongelmiin myös parantaa ihmisten terveyden suojelua.

(4)

YK:n ympäristöohjelman (UNEP) ja ilmastoa ja puhdasta ilmaa koskevan koalition (CCAC) hiljattaisten arvioiden mukaan vähentämällä metaanipäästöjä 45 prosenttia vuoteen 2030 mennessä YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisten kohdennettujen toimenpiteiden ja lisätoimenpiteiden avulla maailman lämpenemistä voitaisiin vähentää 0,3 celsiusasteella vuoteen 2045 mennessä.

(5)

Kansainvälisen energiajärjestön World Energy Balances -verkkodatapalvelun mukaan unioni on maailman suurin fossiilisen energian tuoja ja sellaisena merkittävä maailmanlaajuisten metaanipäästöjen aiheuttaja.

(6)

Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa yhdistetään kattava joukko toisiaan vahvistavia toimenpiteitä ja aloitteita, joilla pyritään saavuttamaan ilmastoneutraalius unionissa viimeistään vuonna 2050. Komissio toteaa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta 11 päivänä joulukuuta 2019 antamassaan tiedonannossa, että kaasualan hiilestä irtautumista helpotetaan muun muassa puuttumalla energiaan liittyviin metaanipäästöihin. Komissio hyväksyi lokakuussa 2020 metaanipäästöjen vähentämistä koskevan EU:n strategian, jäljempänä ”metaanistrategia”, jossa esitetään toimenpiteitä metaanipäästöjen vähentämiseksi unionissa, myös energia-alalla, ja kansainvälisellä tasolla. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2021/1119 (4) asetetaan tavoitteeksi koko talouden laajuinen ilmastoneutraalius viimeistään vuonna 2050 ja vahvistetaan kasvihuonekaasujen nettopäästöille (päästöt poistumien vähentämisen jälkeen) unionin sisäinen sitova vähennysvelvoite, joka on vähintään 55 prosenttia verrattuna vuoden 1990 tasoihin vuoteen 2030 mennessä. Tämän asetusehdotuksen oheisasiakirjana olevasta vaikutustenarvioinnista ilmenee, että metaania koskevan lainsäädäntöehdotuksen parhaaksi arvioidun toimintavaihtoehdon oletusten ja 55-valmiuspaketin oletusten mukaan 77 prosenttia kaikista vuodelle 2030 ennakoiduista metaanipäästöistä, jotka liittyvät öljyyn, kaasuun ja hiileen, voidaan yhteiskunnallisesta ja ympäristön näkökulmasta katsottuna vähentää kustannustehokkaasti. Tämä edistäisi osaltaan ilmaston lämpenemisen rajoittamista 1,5 celsiusasteeseen ja antaisi unionille mahdollisuuden ottaa tosiasiallinen johtoasema metaanipäästöjen torjumisessa ja unionin energiavarmuuden vahvistamisessa.

(7)

Metaanipäästöt sisältyvät unionin vuoden 2030 kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteisiin, jotka on vahvistettu asetuksessa (EU) 2021/1119, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/842 (5) mukaisiin sitoviin kansallisiin päästöjen vähennystavoitteisiin. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole olemassa unionin oikeudellista kehystä, jossa säädettäisiin erityisistä toimenpiteistä ihmisen toiminnasta aiheutuvien metaanipäästöjen vähentämiseksi energia-alalla. Lisäksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU (6) kattaa mineraaliöljyn ja -kaasun jalostuksen metaanipäästöt mutta ei muun energia-alan toiminnan metaanipäästöjä.

(8)

Tässä yhteydessä tätä asetusta olisi sovellettava metaanipäästöjen vähentämiseen öljyn ja fossiilisen kaasun etsinnässä ja tuotannossa, pois toiminnasta olevissa, tilapäisesti suljetuissa ja pysyvästi suljetuissa ja hylätyissä lähteissä, fossiilisen kaasun keräämisessä ja jalostuksessa, kaasun siirrossa, jakelussa ja maanalaisessa varastoinnissa sekä nesteytetyn maakaasun (LNG) käsittelylaitoksissa Tätä asetusta olisi sovellettava myös toiminnassa oleviin maanalaisiin hiilikaivoksiin ja avohiilikaivoksiin sekä suljettuihin tai hylättyihin maanalaisiin hiilikaivoksiin.

(9)

Säännöt, jotka koskevat öljy-, kaasu- ja hiilialojen metaanipäästöjen tarkkaa mittaamista, tarkkailua, raportoimista ja todentamista ja näiden päästöjen vähentämistä – muun muassa vuotojen tunnistusta ja korjausta (LDAR) koskevilla kartoituksilla ja tuuletuksen ja soihdutuksen rajoituksilla – olisi vahvistettava asianmukaisessa unionin oikeudellisessa kehyksessä, samalla kun varmistetaan työntekijöiden suojelu metaanipäästöiltä. Tässä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen olisi lisättävä avoimuutta fossiilisen energian tuonnissa unioniin ja edistettävä metaanipäästöjen vähennysratkaisujen laajempaa käyttöönottoa kaikkialla maailmassa. Ilmakehän lämmitysvaikutuspotentiaalin osalta olisi käytettävä 20 vuoden ja 100 vuoden aikahorisonttia.

(10)

Tämän asetuksen mukaisten velvoitteiden noudattaminen edellyttää todennäköisesti säänneltyjen yhteisöjen investointeja, ja tällaisiin investointeihin liittyvät kustannukset olisi otettava huomioon tariffien vahvistamisessa, jollei tehokkuusperiaatteista muuta johdu. Vaaditut kustannukset eivät saisi aiheuttaa kohtuutonta taloudellista rasitetta loppukäyttäjille ja kuluttajille.

(11)

Kunkin jäsenvaltion olisi nimettävä vähintään yksi toimivaltainen viranomainen valvomaan sitä, että toiminnanharjoittajat, yritykset, kaivostoiminnan harjoittajat ja tuojat tosiasiallisesti noudattavat tässä asetuksessa säädettyjä velvoitteita, ja ilmoitettava komissiolle tällaisesta nimeämisestä ja mahdollisista siihen liittyvistä muutoksista. Kyseisille toimivaltaisille viranomaisille olisi annettava riittävät taloudelliset ja henkilöresurssit, ja niiden olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi niille erikseen annettujen tehtävien mukaisesti. Toimivaltaisten viranomaisten olisi perustettava yhteyspiste. Koska energia-alan toimet ja metaanipäästöt ovat luonteeltaan rajatylittäviä, toimivaltaisten viranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä keskenään ja komission kanssa. Tässä yhteydessä komission ja toimivaltaisten viranomaisten olisi muodostettava yhdessä tätä asetusta soveltavien viranomaisten verkosto, joka edistää tiivistä yhteistyötä tarvittavin järjestelyin tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi ja kuulemisten mahdollistamiseksi.

(12)

Tämän asetuksen sujuvan ja tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi komission olisi tuettava jäsenvaltioita Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/240 (7) perustetusta teknisen tuen välineestä, joka tarjoaa räätälöityä teknistä asiantuntemusta uudistusten suunnittelua ja toteuttamista varten, mukaan lukien uudistukset, joilla edistetään metaanipäästöjen vähentämistä energia-alalla. Kyseinen tekninen tuki voisi käsittää esimerkiksi hallinnollisten valmiuksien vahvistamisen, lainsäädäntökehysten yhdenmukaistamisen ja asiaankuuluvien parhaiden käytäntöjen jakamisen.

(13)

Toiminnanharjoittajien, yritysten, kaivostoiminnan harjoittajien ja tuojien olisi toimivaltaisten viranomaisten tehtävien suorittamisen varmistamiseksi annettava kyseisille viranomaisille kaikki tarvittava apu. Lisäksi toiminnanharjoittajien, yritysten, kaivostoiminnan harjoittajien ja tuojien olisi toteutettava kaikki toimivaltaisten viranomaisten määrittämät tarvittavat toimenpiteet toimivaltaisten viranomaisten määrittämässä määräajassa tai muussa toimivaltaisten viranomaisten kanssa sovitussa määräajassa.

(14)

Tarkastusten, myös asiakirjojen ja tiedostojen tarkastuksen, päästömittausten ja paikalla tehtävien tarkastusten, olisi oltava yksi tärkeimmistä toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä olevista mekanismeista. Tarkastuksia olisi tehtävä säännöllisesti, ja niiden perustana olisi oltava toimivaltaisten viranomaisten toteuttama arviointi, jossa tarkastellaan kuhunkin toimipaikkaan liittyviä ympäristöriskien kaltaisia riskejä. Toimivaltaisten viranomaisten olisi otettava huomioon vakiintuneet valvontamekanismit ja niiden käytössä olevat parhaat käytännöt. Lisäksi olisi tehtävä tarkastuksia, joilla tutkitaan perusteltuja valituksia ja säännösten noudattamatta jättämisiä, varmistetaan, että komponentit korjataan tai vaihdetaan ja vähentämistoimenpiteet toteutetaan tämän asetuksen mukaisesti, sekä tarkistetaan säännöllisin väliajoin, noudattavatko tuojat tätä asetusta. Jos toimivaltaiset viranomaiset havaitsevat tämän asetuksen vakavan rikkomisen, niiden olisi annettava ilmoitus korjaavista toimista, jotka toiminnanharjoittajan, yrityksen, kaivostoiminnan harjoittajan tai tuojan on toteutettava. Vaihtoehtoisesti toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava päättää ohjeistaa toiminnanharjoittajaa, yritystä, kaivostoiminnan harjoittajaa tai tuojaa esittämään niille hyväksyttäväksi joukko korjaavia toimia rikkomiseen puuttumiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten olisi pidettävä tarkastuksista kirjaa, ja asianmukaiset tiedot olisi asetettava julkisesti saataville Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY (8) mukaisesti.

(15)

Tämän asetuksen rikkomisen vakavuuden määrittämiseksi toimivaltaisten viranomaisten olisi otettava huomioon ympäristövahinko ja vaikutus ihmisten turvallisuuteen ja terveyteen sekä se, millä todennäköisyydellä rikkominen vaikuttaa merkittävässä määrin tietojen luotettavuuteen ja vakauteen tämän asetuksen mukaisten tarkkailu- ja raportointivelvoitteiden yhteydessä.

(16)

Koska jotkin metaanipäästölähteet ovat lähellä kaupunki- tai asuinalueita ja koska niillä on vaikutuksia terveyteen, ympäristöön ja ilmastoon, luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden olisi voitava tehdä asianmukaisesti perusteltuja valituksia toimivaltaisille viranomaisille tämän asetuksen mahdollisista rikkomisista. Tässä yhteydessä olisi oltava mahdollista käyttää Euroopan oikeusportaalia, johon jäsenvaltiot ovat asettaneet saataville asiaankuuluvia tietoja. Näitä tietoja ovat erityisesti toimivaltaisten viranomaisten yhteystiedot, valitusmenettelyn tärkeimmät vaiheet sekä noudatettavat oikeudet ja perustavanlaatuiset säännöt. Toimivaltaisten viranomaisten olisi tiedotettava valituksen tekijöille menettelystä ja tehdyistä päätöksistä, ja valituksen tekijöiden olisi saatava lopullinen päätös kohtuullisessa ajassa valituksen jättämisestä.

(17)

Vankka todentamiskehys parantaa raportoitujen tietojen uskottavuutta. Lisäksi koska metaanipäästöjen mittaukset ovat yksityiskohtaisia ja teknisesti monimutkaisia, toiminnanharjoittajien, yritysten, kaivostoiminnan harjoittajien ja tuojien raportoimat metaanipäästötiedot on todennettava asianmukaisesti. Vaikka itse suoritettava todentaminen on mahdollista, kolmannen osapuolen suorittamalla todentamisella varmistetaan suurempi riippumattomuus ja avoimuus. Lisäksi se mahdollistaa yhdenmukaistetun toimivallan ja asiantuntemuksen tason, joka ei välttämättä ole kaikkien julkisten tahojen käytettävissä. Todentajien olisi oltava akkreditointielimen akkreditoimia Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2008 (9) mukaisesti tai muutoin hyväksyttyjä tavalla, joka on verrattavissa asetuksen (EY) N:o 765/2008 säännöksiin. Riippumattomien todentajien olisi näin ollen varmistettava, että toiminnanharjoittajien, yritysten, kaivostoiminnan harjoittajien ja tuojien laatimat päästöselvitykset ovat virheettömiä ja tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten mukaisia. Todentamistoimet olisi yhdenmukaistettava sellaisten todentajia koskevien asiaankuuluvien eurooppalaisten tai muiden kansainvälisten standardien ja menetelmien kanssa, ja niissä olisi otettava asianmukaisesti huomioon todennettujen toimien luonne. Todentajien olisi tarkasteltava päästöselvityksissä olevia tietoja niiden luotettavuuden, uskottavuuden ja tarkkuuden arvioimiseksi. Tietojen tarkkuuden varmistamiseksi todentajien olisi tarpeen mukaan tehtävä ennalta ilmoitettuja ja ilmoittamattomia tarkastuksia toimipaikalla. Todentajien olisi oltava eri tahoja kuin toimivaltaiset viranomaiset. Todentajien olisi myös oltava riippumattomia toiminnanharjoittajista, yrityksistä, kaivostoiminnan harjoittajista ja tuojista, joiden olisi annettava niille kaikki tarvittava apu todentamistoimien mahdollistamiseksi tai helpottamiseksi, erityisesti tiloihin pääsyn sekä asiakirjojen tai tiedostojen esittämisen osalta.

(18)

Täyttäessään tehtäviään ja käyttäessään valtuuksiaan tämän asetuksen nojalla komission, toimivaltaisten viranomaisten ja todentajien olisi otettava huomioon tiedot, jotka on asetettu saataville kansainvälisellä tasolla, esimerkiksi kansainvälisen metaanipäästöjen seurantakeskuksen (IMEO) tiedot. Tämä koskee erityisesti tietojen yhdistämis- ja analysointimenetelmiä sekä sellaisten menetelmien ja tilastoprosessien todentamista, joita toiminnanharjoittajat, yritykset, kaivostoiminnan harjoittajat ja tuojat käyttävät määrien määritykseen päästöselvityksissään. Tältä osin vertailuperusteisiin voivat sisältyä öljy- ja kaasualan metaanipäästöjä koskevan kumppanuuden (OGMP) raportointikehys, tekniset ohjeasiakirjat ja raportointimallit.

(19)

Unioni perusti IMEOn lokakuussa 2020 yhteistyössä UNEP:n, CCAC:n ja Kansainvälisen energiajärjestön kanssa. IMEO esiteltiin G20-huippukokouksessa lokakuussa 2021. IMEOlle on annettu tehtäväksi kerätä, sovittaa yhteen, todentaa ja julkaista maailmanlaajuista tietoa ihmisen toiminnan aiheuttamista metaanipäästöistä. IMEOlla voisi olla rooli runsaiden päästöjen aiheuttajien tunnistamisessa varhaishavainta- ja varhaisvaroitusjärjestelmän kautta.

(20)

Ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) (10) ja UNFCCC:n nojalla hyväksytyn Pariisin sopimuksen (11) osapuolena unionin on laadittava ihmisen toiminnasta aiheutuvista kasvihuonekaasupäästöistä vuosittain inventaarioraportti, joka on kooste jäsenvaltioiden kansallisista kasvihuonekaasuinventaarioista ja laadittu IPCC:n hyväksymien hyvien käytäntöjen mukaisesti.

(21)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/1999 (12) edellytetään, että jäsenvaltiot raportoivat komissiolle kasvihuonekaasuinventaariota koskevat tiedot ja kansalliset ennusteensa. Kyseisen asetuksen mukaan raportointi on tehtävä UNFCCC:n raportointiohjeiden mukaisesti, ja se perustuu usein oletuspäästökertoimiin suorien lähdetason mittausten sijaan, mikä aiheuttaa epävarmuutta päästöjen alkuperän, tiheyden ja suuruusluokan suhteen.

(22)

UNFCCC:n raportointimääräysten nojalla raportoidut maakohtaiset tiedot toimitetaan UNFCCC:n sihteeristölle IPCC:n ohjeita noudattaen raportoinnin eri tasojen mukaisesti. Kyseisessä yhteydessä IPCC ehdottaa yleensä korkeamman tason menetelmien käyttöä silloin, kun on kyse päästölähteistä, jotka vaikuttavat merkittävästi maan kasvihuonekaasuinventaarioon absoluuttisen tason, suuntauksen tai epävarmuustekijän osalta.

(23)

Tässä taso edustaa menetelmien monimutkaisuuden tasoa. Käytettävissä on kolme tasoa: 1. tason menetelmissä käytetään yleensä IPCC:n oletuspäästökertoimia ja edellytetään yksinkertaisimpia, vähiten eriteltyjä toimintotietoja. Korkeammilla tasoilla käytetään yleensä kehittyneempiä menetelmiä ja lähde-, teknologia-, alue- tai maakohtaisia päästökertoimia, jotka perustuvat usein mittauksiin ja edellyttävät yleensä tarkemmin eriteltyjä toimintotietoja. Erityisesti 2. tasolla edellytetään maakohtaisten päästökerrointen käyttöä oletuskertoimien sijasta, kun taas 3. tasolla edellytetään laitoskohtaisia tietoja tai mittauksia ja sovelletaan perusteellista, alhaalta ylös suuntautuvaa arviointia lähdetyypeittäin yksittäisen laitoksen tasolla. IPCC totesi raportissaan ”2019 Refinement to the 2006 IPCC guidelines for national greenhouse gas inventories”, että eteneminen 1. tasolta 3. tasolle tarkoittaa metaaniin liittyvien päästöjen mittausten varmuuden lisääntymistä.

(24)

Jäsenvaltioiden käytännöt eroavat sen suhteen, millä tasolla ne raportoivat energiaan liittyvistä metaanipäästöistään UNFCCC:n sihteeristölle. Suurista päästölähteistä raportoiminen 2. tasolla on IPCC:n raportointiohjeiden mukaista, koska 2. tason katsotaan olevan korkeamman tason menetelmä. Hiilestä, kaasusta ja öljystä peräisin olevista metaanipäästöistä raportointi alimmalla eli 1. tasolla on edelleen hyvin yleistä. Tämän seurauksena energiaan liittyvien metaanipäästöjen arviointimenetelmät ja raportointi vaihtelevat jäsenvaltioittain.

(25)

Tällä hetkellä monissa maissa metaanipäästömäärien määrittämisen ja vähentämisen tärkein toimintatapa ovat edelleen vapaaehtoiset toimialajohtoiset aloitteet. Yksi energia-alan keskeisistä toimialajohtoisista aloitteista on OGMP. Se on UNEP:n ja CCAC:n vuonna 2014 perustama metaanipäästöjen mittaamista ja raportointia koskeva vapaaehtoinen aloite, jonka johtokunnassa komissio on edustettuna. OGMP:ssä keskitytään sellaisten parhaiden käytäntöjen luomiseen, joilla voidaan parantaa metaanipäästömäärien määritystä ja hallintaa koskevien maailmanlaajuisten tietojen saatavuutta ja edistää metaanipäästöjen vähentämistoimia. OGMP:n työ standardien ja menetelmien kehittämiseksi koskee hallituksia, kansalaisyhteiskuntaa ja yrityksiä. Tähän mennessä UNEP:n OGMP 2.0 -kehykseen on liittynyt yli 115 yritystä. Niillä on omaisuuseriä yli 60 maassa viidellä mantereella, ja niiden osuus maailman öljyn ja kaasun tuotannosta on yli 35 prosenttia ja nesteytetyn maakaasun (LNG) virroista yli 70 prosenttia. OGMP 2.0 -kehys on dynaamisen metaanipäästöstandardin uusin iteraatio ja voi muodostaa sopivan luotettaviin tieteellisiin standardeihin perustuvan perustan metaanipäästöstandardeille.

(26)

Kyseistä taustaa vasten on parannettava metaanipäästöjen mittausta ja raportoitujen tietojen laatua, myös niiden, jotka koskevat unionissa tuotettuun ja kulutettuun energiaan liittyvien metaanipäästöjen tärkeimpiä lähteitä. Lisäksi olisi varmistettava lähdetason tietojen saatavuus ja vakaa metaanipäästömäärien määritys, mikä lisää raportoinnin luotettavuutta ja asianmukaisten vähentämistoimenpiteiden käyttöönoton mahdollisuutta.

(27)

Jotta määrien määritys ja raportointi olisi tehokasta, toiminnanharjoittajat ja yritykset olisi velvoitettava määrittämään metaanipäästömäärät, raportoimaan niistä lähteittäin ja saattamaan yhdistetyt tiedot jäsenvaltioiden saataville, jotta jäsenvaltiot voivat parantaa inventaarioidensa ja raporttiensa tarkkuutta. Lisäksi raportoidut tiedot on tarpeen todentaa tehokkaasti. Toiminnanharjoittajien ja yritysten hallinnollisen taakan minimoimiseksi niiltä olisi edellytettävä raportointia vain kerran vuodessa.

(28)

Tällä asetuksella, joka perustuu OGMP 2.0 -kehyksen asiaankuuluviin osiin, edistetään sellaisten luotettavien ja tarkkojen tietojen keräämistä, jotka olisivat riittävä perusta metaanipäästöjen seuraamiselle. Tarvittaessa siinä myös säädetään lisätoimista metaanipäästöjen vähentämiseksi edelleen.

(29)

OGMP 2.0 -kehyksessä on viisi raportointitasoa. Lähdetason raportointi alkaa tasolta 3, jota pidetään vertailukelpoisena UNFCCC:n 3. tason kanssa. Se sallii yleisten päästökertoimien käytön. OGMP 2.0 -kehyksen tason 4 raportointi edellyttää lähdetason metaanipäästöjen suoria mittauksia ja sallii erityisten päästökertoimien käytön. OGMP 2.0 -kehyksen tason 5 raportointi edellyttää metaanipäästöjen lähdetason määrien määrityksen lisäksi täydentäviä toimipaikkatason mittauksia. OGMP 2.0 -kehyksessä edellytetään myös, että yritykset raportoivat metaanipäästöjen suorista mittauksista OGMP 2.0 -kehykseen liittymisen jälkeen kolmen vuoden kuluessa käytössä olevien omaisuuserien osalta ja viiden vuoden kuluessa käytöstä poistettujen omaisuuserien osalta. Olisi asetettava määräajat, joiden kuluessa toiminnanharjoittajien ja yritysten on toimitettava tämän asetuksen nojalla edellytetyt raportit. Tässä yhteydessä olisi käytettävä perustana OGMP 2.0 -kehyksen lähestymistapaa lähdetason raportointiin ja otettava huomioon se, että lukuisia unionin yrityksiä on jo liittynyt OGMP 2.0 -kehykseen. Lähdetason määrien määrityksen lisäksi niiden toimipaikkatason määritys mahdollistaa lähdetason arvioiden arvioinnin, todentamisen ja yhteensovittamisen laitoksittain koottuina, mikä lisää luottamusta päästöraportointiin. OGMP 2.0 -kehyksen tavoin olisi edellytettävä toimipaikkatason mittauksia lähdetason määrien määrityksen yhteensovittamiseksi.

(30)

Niiden tietojen mukaan, jotka ovat peräisin asetuksen (EU) 2018/1999 mukaisesti raportoituihin kansallisiin kasvihuonekaasuinventaarioihin perustuvasta unionin kasvihuonekaasuinventaariosta, yli puolet kaikista suorista metaanipäästöistä energia-alalla johtuu metaanin tahattomasta vapautumisesta ilmakehään. Öljyn ja kaasun tapauksessa suurin osa metaanipäästöistä on tällaisia tahattomia metaanipäästöjä.

(31)

Metaanin tahattomia vuotoja ilmakehään voi tapahtua porauksen, louhinnan, käsittelyn, varastoinnin, siirron ja loppukäyttäjille jakelun aikana. Tällaisia vuotoja voi tapahtua myös pois toiminnasta olevissa, tilapäisesti suljetuissa tai pysyvästi suljetuissa ja hylätyissä lähteissä. Osa metaanipäästöistä voi johtua teknisten komponenttien, kuten liittimien, laippojen ja venttiilien, vioista tai tavanomaisesta kulumisesta tai esimerkiksi onnettomuuksissa vaurioituneista komponenteista. Myös korroosio voi aiheuttaa vuotoja painelaitteiden seinissä.

(32)

Metaanipäästöjen vähentämiseksi toiminnanharjoittajien olisi toteutettava kaikki asianmukaiset vähentämistoimenpiteet metaanipäästöjen minimoimiseksi toiminnassaan.

(33)

Vuotojen aiheuttamia metaanipäästöjä vähennetään yleisimmin LDAR-kartoituksilla, joiden avulla ensin tunnistetaan vuodot ja sen jälkeen korjataan ne tai vaihdetaan vuotavat komponentit. Toiminnanharjoittajien olisi sen vuoksi tehtävä säännöllisiä LDAR-kartoituksia, myös metaania poistavista komponenteista, laitteiden toimintahäiriöiden varalta.

(34)

Tätä varten olisi otettava käyttöön yhdenmukaistettu lähestymistapa, jolla varmistetaan kaikille unionin toimijoille tasapuoliset toimintaedellytykset. Tähän lähestymistapaan olisi sisällyttävä LDAR-kartoituksia koskevat vähimmäisvaatimukset, mutta jäsenvaltioille ja toimijoille olisi jätettävä riittävästi joustovaraa. Tämä joustovara on olennaisen tärkeä, sillä se mahdollistaa innovoinnin ja uusien komponenttien, uusien LDAR-teknologioiden ja uusien tunnistusmenetelmien kehittämisen ja estää siten ympäristönsuojelun kannalta haitallisen teknologialukkiutuman. Uusia LDAR-teknologioita ja uusia tunnistusmenetelmiä syntyy edelleen, ja jäsenvaltioiden olisi kannustettava innovointiin tällä alalla, jotta saadaan käyttöön vähiten päästöjä aiheuttavia ja myös tarkkoja ja kustannustehokkaita komponentteja, LDAR-teknologioita ja tunnistusmenetelmiä.

(35)

LDAR-kartoituksia koskevien velvoitteiden olisi vastattava hyviä käytäntöjä. LDAR-kartoitusten avulla olisi ensisijaisesti pyrittävä löytämään ja ratkaisemaan vuodot mahdollisimman pian korjaamalla ne tai vaihtamalla vuotava komponentti niiden määrän määrityksen sijaan, ja suuremman vuotoriskin alueet olisi tarkastettava useammin. Määritettäessä, miten usein LDAR-kartoitus olisi tehtävä, ja päätettäessä, olisiko komponentti korjattava vai vaihdettava, olisi ohjenuorana käytettävä paitsi tarvetta korjata tai vaihtaa komponentit, joista vuotaa metaania metaanipäästökynnyksen ylittävä määrä, myös toiminnallisia näkökohtia ottaen huomioon turvallisuusriskit. Näin ollen jos tunnistetaan suurempi turvallisuusriski tai suurempi metaanipäästöjen riski, toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava suositella, että LDAR-kartoitus tehdään useammin asiaankuuluvien komponenttien osalta tai että komponentit korvataan teknologialla, joka on vähemmän altis vuodoille. Kaikki vuodot koosta riippumatta olisi kartoitettava ja tutkittava, koska pienet vuodot voivat muuttua suuremmiksi. Vuotokorjausten jälkeen olisi varmistettava, että ne ovat olleet tehokkaita. Jotta mahdollistettaisiin uusien tai kehittyneempien komponenttien tai metaanipäästöjen tunnistamisteknologioiden käyttö, olisi määritettävä metaanihäviön määrä, jonka täyttyessä tai ylittyessä korjaamista voidaan vaatia, ja annettava toiminnanharjoittajien valita tunnistamislaite. LDAR-kartoitusten osana olisi tarvittaessa voitava käyttää jatkuvan tarkkailun kaltaisia tunnistusteknologioita, kunhan ne täyttävät tämän asetuksen vaatimukset kehittyneille tunnistusteknologioille. Parhaan suorituskyvyn toiminnanharjoittajien, jotka tuottavat tai jalostavat öljyä tai maakaasua, olisi voitava soveltaa erilaisia LDAR-kartoitustiheyksiä, edellyttäen että tämän asetuksen edellytykset täyttyvät ja toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät kartoitustiheydet.

(36)

LDAR-kartoitukset olisi tehtävä käyttäen asianmukaisia käytettävissä olevia teknologioita ja tunnistustekniikoita vuotojen tunnistamiseksi seuraavasti: mahdollisimman lähellä kutakin yksittäistä potentiaalista päästölähdettä, kun on kyse maanpäällisistä komponenteista ja merenpinnan yläpuolisista komponenteista; ensimmäisessä vaiheessa maan ja ilmakehän rajapinnassa ja toisessa vaiheessa, jos vuoto havaitaan, mahdollisimman lähellä päästölähdettä, kun on kyse maanalaisista komponenteista; sekä soveltaen parhaita tunnistustekniikoita, jotka ovat kaupallisesti saatavilla, kun on kyse merellä olevista merenpinnan alapuolisista tai merenpohjan alaisissa kerrostumissa olevista komponenteista.

(37)

Maanalaisia komponentteja koskevat LDAR-kartoitukset tehdään yleensä kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa tehdään ensimmäinen vuotojentunnistus ja määritetään, suoritetaanko maaperässä kaivauksia vai porauksia, jos putkijohtoon on suora pääsy. Toiminnanharjoittajat kaivavat tai poraavat maaperää, jos vuoto on ensimmäisen vuotojentunnistuksen kynnysarvon tasolla tai ylittää sen. Toisessa vaiheessa tehdään toinen vuotojentunnistus ja määritetään, korjataanko vuoto. Toiminnanharjoittajat korjaavat vuodon, jos se on toisen vuotojentunnistuksen kynnysarvon tasolla tai ylittää sen.

(38)

Vähimmäistunnistusrajoilla varmistetaan, että tunnistuslaitteet ovat riittävän herkkiä vuotojen tunnistamiseksi tässä asetuksessa edellytetyllä tavalla. Komission olisi määritettävä kyseiset vähimmäistunnistusrajat ja tunnistustekniikat, joita on määrä käyttää, ottaen huomioon erityyppiset komponentit ja LDAR-kartoitukset kaikkien komponenttiluokkien osalta yhdessä sellaisten kynnysarvojen kanssa, jotka ovat sovellettavissa LDAR-kartoitusten ensimmäiseen vaiheeseen maanalaisten komponenttien osalta.

(39)

Korjaamisen tai vaihtamisen olisi tapahduttava välittömästi, kun on havaittu vuoto, joka on tässä asetuksessa täsmennetyn kynnysarvon tasolla tai ylittää sen, tai mahdollisimman pian sen jälkeen. Jos korjaaminen tai vaihtaminen viivästyy, viivästymisen perustelemiseksi olisi esitettävä näyttöä. Samassa yhteydessä voi olla tarpeen ottaa huomioon poikkeukselliset turvallisuuteen liittyvät, hallinnolliset ja tekniset näkökohdat. Korjauksissa tai vaihdoissa olisi käytettävä parhaita teknologioita, jotka ovat kaupallisesti saatavilla ja suojaavat pitkäaikaisesti uusilta vuodoilta.

(40)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2019/944 (13) määritellyt pienet liitetyt verkot voivat kohdata ongelmia toimitusvarmuudessa ja verkon vakaudessa, kun järjestelmä pysäytetään. Sen vuoksi korjaamis- tai vaihtamistyöt olisi tehtävä järjestelmän suunnitellun pysäyttämisen aikana, jotta toimitusvarmuudelle aiheutuvat riskit vältettäisiin.

(41)

Koska tuuletuksella on huomattava kasvihuonekaasupäästövaikutus, se olisi kiellettävä muulloin kuin hätätilanteissa tai toimintahäiriötilanteissa tai tietyissä erityistilanteissa, joissa jonkinasteinen tuuletus on väistämätöntä ja ehdottomasti tarpeen. Sen varmistamiseksi, että toiminnanharjoittajat eivät käytä tuuletukseen tarkoitettuja laitteita, olisi hyväksyttävä teknologiastandardeja, jotka antavat mahdollisuuden käyttää vähäpäästöisempiä vaihtoehtoja.

(42)

Soihdutus katsotaan rutiininomaiseksi silloin, kun se tapahtuu öljyn, kaasun ja hiilen tavanomaisen tuotannon aikana eikä olemassa ole riittäviä laitoksia tai soveltuvia geologisia edellytyksiä, jotta tuotettu kaasu voitaisiin uudelleeninjektoida, käyttää paikalla tai toimittaa markkinoille. Rutiininomainen soihdutus olisi kiellettävä. Soihdutus olisi sallittava, jos se on ainoa vaihtoehto tuuletukselle eikä tuuletusta ole kielletty. Rutiininomaisen soihdutuksen poistaminen lisäisi myös maakaasun saatavuutta kaasumarkkinoilla. Tuuletus on ympäristölle haitallisempaa kuin soihdutus, koska siinä vapautuvassa kaasussa on tyypillisesti suuria määriä metaania, kun taas soihdutuksessa metaani hapettuu hiilidioksidiksi, jolla on pienempi ilmakehän lämmitysvaikutuspotentiaali. Sen vuoksi olisi suosittava soihdutusta tuuletuksen sijaan, jos muuta vaihtoehtoa ei ole saatavilla.

(43)

Soihdutuksen käyttäminen tuuletuksen vaihtoehtona edellyttää, että soihdutuslaitteet polttavat tehokkaasti metaania. Tästä syystä olisi asetettava palamistehokkuutta koskeva vaatimus myös silloin, kun soihdutus on sallittua, ja soihdutuslaitteet, joiden sisäänrakennettu poistotehotaso on alle 99 prosenttia, olisi poistettava käytöstä asteittain. Olisi myös vaadittava, että käytetään automaattisytyttimiä tai jatkuvasti palavia apupolttimia, jotka takaavat luotettavamman syttymisen, koska tuuli ei vaikuta niihin.

(44)

Metaanin uudelleeninjektointia, käyttöä paikalla tai markkinoille toimittamista olisi aina suosittava tuuletuksen tai soihdutuksen sijaan. Toiminnanharjoittajien, jotka käyttävät tuuletusta, olisi osoitettava toimivaltaisille viranomaisille, ettei metaanin uudelleeninjektointi, käyttö paikalla, varastointi myöhempää käyttöä varten, toimittaminen markkinoille tai soihdutus ollut mahdollista, ja toiminnanharjoittajien, jotka käyttävät soihdutusta, olisi osoitettava toimivaltaisille viranomaisille, ettei metaanin uudelleeninjektointi, käyttö paikalla, varastointi myöhempää käyttöä varten tai toimittaminen markkinoille ollut mahdollista.

(45)

Toiminnanharjoittajien olisi ilmoitettava merkittävistä tuuletus- ja soihdutustapahtumista viipymättä toimivaltaisille viranomaisille ja toimitettava kyseisille viranomaisille vuosittain kattavammat raportit kaikista tuuletus- ja soihdutustapahtumista. Niiden olisi myös varmistettava, että tuuletus- ja soihdutusvälineet ja -laitteet ovat unionin lainsäädännössä asetettujen vaatimusten mukaisia.

(46)

Metaanipäästöt pois toiminnasta olevista, tilapäisesti suljetuista ja pysyvästi suljetuista ja hylätyistä lähteistä aiheuttavat terveys-, turvallisuus- ja ympäristöriskejä. Siksi tarkkailuvelvoitteita, mukaan lukien määrien määritys ja paineen tarkkailu, jos asianmukaisia paineentarkkailulaitteita on saatavilla, ja raportointivelvoitteita olisi edelleen sovellettava ja kyseiset lähteet ja niiden sijaintipaikat olisi suljettava pysyvästi, ennallistettava ja kunnostettava tarpeen mukaan. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltioiden olisi oltava johtavassa roolissa, erityisesti kun laaditaan inventaarioita ja, jos vastuullista osapuolta ei voida yksilöidä, raportoidaan metaanipäästöistä sekä laaditaan vähentämissuunnitelmia selkeissä määräajoissa.

(47)

Pysyvästi suljettujen ja hylättyjen lähteiden tapauksessa olisi toimitettava riittävä asiakirja-aineisto, joka osoittaa, ettei metaanipäästöjä ole, kaikkien sellaisten lähteiden osalta, jotka pysyvästi suljettiin ja hylättiin tämän asetuksen voimaantulopäivää edeltäneiden 30 vuoden aikana tai kyseisenä voimaantulopäivänä tai sen jälkeen, ja, jos tällainen asiakirja-aineisto on saatavilla, sellaisten lähteiden osalta, jotka pysyvästi suljettiin ja hylättiin aiemmin kuin tämän asetuksen voimaantulopäivää edeltäneiden 30 vuoden aikana. Tällaiseen asiakirja-aineistoon olisi sisällyttävä vähintään päästökertoimeen tai näytteeseen perustuva määrän määritys tai luotettava näyttö pysyvästä pinnanalaisesta eristyksestä standardin ISO 16530-1:2017 mukaisesti. Kyseinen kansainvälinen standardi koskee lähteen eheyttä öljy- ja maakaasuteollisuudessa.

(48)

Jos toimivaltaisille viranomaisille toimitetaan luotettavaa näyttöä metaanipäästöjen olennaisista määristä merellä sijaitsevassa pois toiminnasta olevassa, tilapäisesti suljetussa tai pysyvästi suljetussa ja hylätyssä lähteessä tapauksen mukaan, ja jos riippumaton kolmas osapuoli on vahvistanut asian, toimivaltaisten viranomaisten olisi päätettävä tilapäisesti suljettuja lähteitä koskevien velvoitteiden soveltamisesta kyseisen lähteen osalta.

(49)

Jäsenvaltioiden alueella sijaitsevien pois toiminnasta olevien, tilapäisesti suljettujen ja pysyvästi suljettujen ja hylättyjen lähteiden lukumäärä vaihtelee huomattavasti, ja joidenkin jäsenvaltioiden alueella tällaisia lähteitä on hyvin runsaasti. Tällaisten jäsenvaltioiden olisi sallittava soveltaa asteittaisempaa toimintatapaa niiden velvoitteiden täyttämiseen, jotka koskevat inventaarion laatimista kyseisistä lähteistä, jotta voidaan varmistaa kyseiseen inventaarioon liittyvien kustannusten ja hallinnollisen rasitteen oikeasuhteisuus.

(50)

Koska merellä sijaitsevista lähteistä peräisin olevan metaanivuodon todennäköisyys saavuttaa pinta riippuu useista tekijöistä ja yleensä pienenee vedensyvyyden kasvaessa ja koska resurssit, joita tarvitaan kartoitukseen ja toimien toteuttamiseen merellä sijaitsevissa lähteissä, kasvavat sitä mukaa, mitä syvemmälle ja kauemmas rannikosta mennään, olisi harkittava poikkeuksia tietyistä tämän asetuksen mukaisista velvoitteista sellaisten merellä sijaitsevien lähteiden osalta, jotka sijaitsevat erittäin syvällä, jos voidaan esittää vankkaa näyttöä siitä, että kyseisten lähteiden mahdollisten metaanipäästöjen vaikutus ilmastoon on erittäin todennäköisesti merkityksetön.

(51)

EU:n kasvihuonekaasuinventaariotiedot osoittavat, että hiilikaivosten metaanipäästöt ovat unionin energia-alan suurin yksittäinen metaanipäästöjen lähde. Vuonna 2019 hiilialan suorien päästöjen osuus kaikista metaanipäästöistä oli 31 prosenttia eli lähes yhtä suuri kuin öljyn ja fossiilisen kaasun suorien metaanipäästöjen osuus yhteensä, joka oli 33 prosenttia.

(52)

Tällä hetkellä hiilialan metaanipäästöjä ei rajoiteta millään unionin laajuisella lainsäädännöllä, vaikka käytettävissä olisi laaja valikoima vähennysteknologioita. Erityisesti hiilialaa koskevia unionin tai kansainvälisiä tarkkailu-, raportointi- ja todentamisstandardeja ei ole. Unionissa hiiliteollisuuden metaanipäästöjen raportointi on osa jäsenvaltioiden toteuttamaa kasvihuonekaasupäästöjen raportointia. Maanalaisia hiilikaivoksia koskevat tiedot sisältyvät myös epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevaan eurooppalaiseen rekisteriin, joka perustettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 166/2006 (14).

(53)

Viimeaikaiset selvitykset osoittavat, että metaanipäästöt liittyvät pääasiassa maanalaiseen kaivostoimintaan sekä toiminnassa olevissa että suljetuissa ja hylätyissä hiilikaivoksissa. Toiminnassa olevissa maanalaisissa hiilikaivoksissa ilman metaanipitoisuutta valvotaan jatkuvasti, koska se aiheuttaa terveys- ja turvallisuusvaaran. Maanalaisissa hiilikaivoksissa suurin osa metaanipäästöistä aiheutuu ilmanvaihdosta ja tyhjennys- tai kaasunpoistojärjestelmistä, jotka ovat kaksi pääasiallista tapaa alentaa metaanipitoisuuksia hiilikaivoksen ilmanvaihtokanavissa.

(54)

Kun tuotanto on lopetettu ja hiilikaivos suljetaan tai hylätään, siitä vapautuu edelleen niin sanottua hylättyjen kaivosten metaania. Tällaisia metaanipäästöjä tapahtuu tavallisesti tarkasti määritellyissä lähdepisteissä, kuten ilmanvaihtokuiluissa tai paineenrajoituskanavissa. Ilmastotavoitteiden noustessa ja energiantuotannon siirtyessä vähähiilisempiin energialähteisiin hylättyjen kaivosten metaanipäästöt todennäköisesti lisääntyvät unionissa. On arvioitu, että jopa kymmenen vuotta kaivostoiminnan lopettamisen jälkeen hiilikaivoksista, jotka eivät ole veden valtaamia, vapautuu edelleen metaania noin 40 prosenttia määrästä, joka kirjattiin sulkemisajankohtana. Lisäksi hylättyjen kaivosten metaanin käsittely on edelleen hajanaista, koska omistus- ja hyödyntämisoikeudet ja -velvoitteet ovat eri osissa unionia erilaisia. Jäsenvaltioiden olisi siksi laadittava inventaariot suljetuista maanalaisista hiilikaivoksista ja hylätyistä maanalaisista hiilikaivoksista, joiden toiminta on päättynyt 3 päivän elokuuta 1954 jälkeen, ja yksilöityä vastuullista osapuolta olisi vaadittava asentamaan metaanipäästöjen mittauslaitteet.

(55)

Unionissa toiminnassa olevat avohiilikaivokset tuottavat ruskohiiltä, ja niiden metaanipäästöt ovat pienemmät kuin maanalaisten hiilikaivosten. Unionin ruskohiilikaivokset ovat pääasiassa avohiilikaivoksia, lukuun ottamatta yhdessä jäsenvaltiossa olevaa yhtä maanalaista ruskohiilikaivosta. Unionin kasvihuonekaasuinventaarion mukaan vuonna 2019 metaanipäästöt olivat toiminnassa olevissa avohiilikaivoksissa 166 kilotonnia ja maanalaisissa hiilikaivoksissa 828 kilotonnia. Avohiilikaivosten metaanipäästöjen mittaaminen on haastavaa, koska metaanilla on tapana levittäytyä laajalle alueelle. Tästä syystä ja käytettävissä olevasta riittävästä tekniikasta huolimatta avohiilikaivoksista peräisin olevia metaanipäästöjä mitataan harvoin. Avohiilikaivoksista peräisin olevat metaanipäästöt voidaan johtaa laakiokohtaisilla hiilipäästökertoimilla ja suuremmalla tarkkuudella kaivos- tai kerrostumakohtaisilla päästökertoimilla, koska hiililaakioiden kerrostumien metaaninkantokyky vaihtelee. Päästökertoimet voidaan johtaa mittaamalla etsintäporausrei’istä otettujen näytteiden kaasupitoisuus. Kaivostoiminnan harjoittajien olisi siksi määritettävä avohiilikaivosten metaanipäästömäärät käyttämällä tällaisia päästökertoimia.

(56)

Täysin veden valtaamien maanalaisten hiilikaivosten metaanipäästöt pienenevät yleensä merkittävästi ajan mittaan hydrogeologisten olosuhteiden vakiinnuttua hiilikaivoksen sulkemisen ja tulvitusprosessin päätökseen saattamisen jälkeen. Sen vuoksi tällaiset hiilikaivokset olisi voitava vapauttaa määrän määritystä koskevista velvoitteista, jos se on asianmukaisesti perusteltua.

(57)

Kaivostoiminnan harjoittajien olisi tehtävä jatkuvia mittauksia maanalaisissa hiilikaivoksissa ilmanvaihtokuilujen metaanipäästöistä ja määritettävä kyseisten päästöjen määrät sekä tehtävä jatkuvia mittauksia poistoasemilla tuuletetusta ja soihdutetusta metaanista. Niiden olisi sovellettava avohiilikaivoksiin erityisiä päästökertoimia. Niiden olisi raportoitava nämä tiedot toimivaltaisille viranomaisille.

(58)

Metaanipäästöjä voidaan vähentää parhaiten toiminnassa olevissa, suljetuissa tai hylätyissä maanalaisissa hiilikaivoksissa. Toiminnassa olevien, suljettujen tai hylättyjen avohiilikaivosten metaanipäästöjen tehokasta vähentämistä rajoittaa tällä hetkellä teknologia. Jotta voidaan tukea tällaisten metaanipäästöjen vähentämisteknologioita koskevaa tutkimusta ja kehittämistä tulevaisuudessa, kyseisten metaanipäästöjen laajuus olisi kuitenkin otettava huomioon tehokkaan ja yksityiskohtaisen tarkkailun, raportoinnin ja todentamisen yhteydessä.

(59)

Toiminnassa olevat maanalaiset hiilikaivokset ovat joko lämpö- tai koksihiilikaivoksia. Lämpöhiiltä käytetään pääasiassa energialähteenä, ja koksihiiltä käytetään polttoaineena ja teräksenvalmistusprosessin lähtöaineena. Sekä lämpö- että koksihiilikaivoksiin olisi sovellettava mittaus-, raportointi-, todentamis- ja vähentämistoimenpiteitä metaanipäästöjen osalta. Vähentämistoimenpiteet olisi toteutettava lopettamalla tuuletus ja soihdutus asteittain. Vähentämistoimenpiteet eivät saisi johtaa työntekijöiden turvallisuuden heikkenemiseen.

(60)

Toiminnassa olevien maanalaisten hiilikaivosten osalta olisi toteutettava vähentämistoimenpiteitä luopumalla asteittain soihdutuslaitteista, joiden sisäänrakennettu poistotehotaso on alle 99 prosenttia. Suljettujen tai hylättyjen maanalaisten hiilikaivosten tulvitus voi estää metaanin vapautumista, mutta sitä ei tehdä järjestelmällisesti ja se aiheuttaa ympäristöriskejä. Kyseisten hiilikaivosten osalta olisi myös poistettava asteittain soihdutuslaitteet, joiden sisäänrakennettu poistotehotaso on alle 99 prosenttia. Koska geologiset rajoitukset ja ympäristönäkökohdat estävät yhden, kaikille sopivan lähestymistavan soveltamisen hylättyihin maanalaisiin hiilikaivoksiin, jäsenvaltioiden olisi laadittava omat vähentämissuunnitelmansa ottaen huomioon nämä rajoitukset ja hylättyjen kaivosten metaanin vähentämisen tekninen toteutettavuus.

(61)

Toiminnassa olevista hiilikaivoksista peräisin olevien metaanipäästöjen vähentämiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava ottaa käyttöön sellaisia järjestelmiä, joilla kannustetaan metaanipäästöjen vähentämiseen, jollei sovellettavista valtiontukisäännöistä muuta johdu. Nämä järjestelmät voisivat erityisesti kannustaa investoimaan metaanin talteenottoon ja syöttämiseen verkkoon sekä ilmanvaihtokuilujen ja soihdutuksen metaanipäästöjen vähentämiseen. Jäsenvaltioiden olisi voitava ottaa käyttöön erityisiä maksu- ja palkkiojärjestelmiä, joilla helpotetaan investoimista metaanipäästöjen vähentämiseen, muun muassa osana valtiontukiohjelmia, joilla pyritään poistamaan käytöstä hiilentuotantokapasiteetti, jollei sovellettavista valtiontukisäännöistä muuta johdu.

(62)

Nykyiset parhaat käytännöt metaanipäästöjen vähentämiseksi olisi sallittava suljetuissa tai hylätyissä hiilikaivoksissa. Niitä ovat muun muassa hankkeiden kehittäminen geotermisen energian ja lämmön varastoimiseksi veden valtaamissa hiilikaivoksissa, vesivoimasovellusten käyttö hiilikaivoksissa, jotka eivät ole veden valtaamia, metaanipäästöjen talteenotto kaasunpoiston avulla, turvallisuuden kannalta merkityksellisten kaasunpoistolaitteiden käyttö, kaivoskaasun käyttö energiantuotannossa tai kaivosveden patoaminen sekä muut mahdolliset käyttötarkoitukset.

(63)

Unioni on riippuvainen tuonnista, jonka osuus kivihiilen kulutuksesta on 70 prosenttia, öljyn kulutuksesta 97 prosenttia ja fossiilisen kaasun kulutuksesta 90 prosenttia. Vaikka Euroopan päästöjen osuus ihmisen toiminnasta aiheutuvista maailmanlaajuisista metaanipäästöistä on arvioiden mukaan vain noin 6 prosenttia, fossiilisten polttoaineiden kulutus ja riippuvuus niiden tuonnista lisäävät merkittävästi unionin metaanipäästöjä.

(64)

Metaanipäästöjen aiheuttamat ilmaston lämpenemistä edistävät vaikutukset ovat rajatylittäviä. Vaikka jotkin fossiilista energiaa tuottavat kolmannet maat aloittelevat kansallisia toimia energia-alansa metaanipäästöjen vähentämiseksi, moniin kolmansien maiden tuottajiin ja viejiin ei niiden omilla kotimarkkinoilla sovelleta mitään säännöksiä. Ne tarvitsevat selkeitä kannustimia metaanipäästöjensä vähentämiseksi. Sen vuoksi markkinoille ja laajemman yleisön saataville olisi asetettava avoimesti tietoa metaanipäästöistä, jotka liittyvät unionin markkinoille saatetun raakaöljyn, maakaasun ja hiilen tuotantoon.

(65)

Kansainvälisistä metaanipäästöistä on tällä hetkellä saatavilla tarkkoja tietoja vain vähän. Ne on raportoitu UNFCCC:n 3. tasolla tai käyttäen vastaavia menetelmiä. Monet fossiilista energiaa vievät kolmannet maat eivät ole tähän mennessä toimittaneet UNFCCC:n sihteeristöön täydellisiä inventaariotietoja. Lisäksi on näyttöä siitä, että öljyn ja kaasun tuotannon metaanipäästöt ovat 20 viime vuoden aikana lisääntyneet maailmanlaajuisesti huomattavasti eli 65 miljoonasta tonnista 80 miljoonaan tonniin vuodessa.

(66)

Kuten metaanistrategiassa todetaan, unioni on sitoutunut tekemään yhteistyötä energia-alan kumppaneidensa ja muiden keskeisten fossiilista energiaa tuovien ja vievien kolmansien maiden kanssa metaanipäästöjen torjumiseksi maailmanlaajuisesti. Metaanipäästöjä koskeva energiadiplomatia on jo tuottanut merkittäviä tuloksia. Unioni ja Yhdysvallat ilmoittivat maailmanlaajuisesta metaanisitoumuksesta syyskuussa 2021. Kyseinen sitoumus annettiin YK:n ilmastonmuutoskonferenssissa (COP 26) marraskuussa 2021. Maailmanlaajuinen metaanisitoumus tarkoittaa poliittista sitoumusta tehdä yhteistyötä, jotta voidaan kollektiivisesti vähentää maailmanlaajuisia metaanipäästöjä 30 prosenttia vuoden 2020 tasoista vuoteen 2030 mennessä ja toteuttaa kattavia kansallisia toimia kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi. Siihen myös sisältyy sitoumus pyrkiä käyttämään parhaita käytettävissä olevia inventaariomenetelmiä metaanipäästömäärien määrittämiseksi. Maailmanlaajuiseen metaanisitoumukseen on jo liittynyt yli sata maata, joiden osuus yhteensä ihmisen toiminnasta aiheutuvista maailmanlaajuisista metaanipäästöistä on lähes puolet.

(67)

IMEOlla on tärkeä rooli avoimuuden lisäämisessä maailmanlaajuisista metaanipäästöistä energia-alalla, ja komission olisi jatkettava yhteistyötä IMEOn kanssa.

(68)

Samalla kun unioni jatkaa diplomaattista työtään, jotta täytetään maailmanlaajuiset sitoumukset metaanipäästöjen vähentämiseksi merkittävästi, se kannustaa edelleen kaikkiin ponnisteluihin, jotka liittyvät kyseisten päästöjen merkittävään vähentämiseen maailmanlaajuisesti, erityisesti kolmansissa maissa, jotka toimittavat fossiilista energiaa unioniin.

(69)

Sen vuoksi tuojia, jotka tuovat raakaöljyä, maakaasua ja hiiltä unioniin, olisi vaadittava toimittamaan asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille tiedot toimenpiteistä, jotka koskevat metaanipäästöjen mittaamista, raportointia, todentamista ja vähentämistä ja joita unioniin suuntautuvaa vientiä harjoittavat viejät ja kolmansien maiden toimittajat ovat toteuttaneet, erityisesti raakaöljyä, maakaasua tai hiiltä toimittavien kolmansien maiden tuottajien metaanipäästöjen valvontaa sääntelytoimenpiteistä tai vapaaehtoisista toimenpiteistä, kuten LDAR-kartoitukset tai toimenpiteet tuuletus- ja soihdutustapahtumien valvomiseksi ja rajoittamiseksi. Tuojiin sovellettavissa tietovaatimuksissa vahvistettujen mittaus- ja raportointitasojen olisi vastattava niitä, joita sovelletaan unionin toiminnanharjoittajiin. Lisäksi tuojien velvoite toimittaa tietoja metaanipäästöjen valvomiseksi toteutetuista toimenpiteistä ei saisi olla raskaampi kuin vastaava unionin toiminnanharjoittajille asetettu velvoite. Jäsenvaltioiden olisi annettava tiedot kyseisistä toimenpiteistä komissiolle tiedoksi. Näiden tietojen perusteella unionin olisi perustettava metaanin avoimuustietokanta, joka sisältää muun muassa unionin yritysten ja raakaöljyn, maakaasun ja hiilen tuojien raportoimat tiedot, ja hallinnoitava sitä. Tällainen tietokanta toimisi tietolähteenä raakaöljyn, maakaasun ja hiilen tuojille ostopäätösten yhteydessä sekä muille sidosryhmille ja yleisölle. Metaanin avoimuustietokannan lisäksi komission olisi kehitettävä metaaniprofiileja, jotka sisältävät metaanipäästötiedot unionin markkinoille saatetusta raakaöljystä, maakaasusta ja hiilestä. Kyseisiin profiileihin olisi myös sisällyttävä arvio toimista, joita fossiilisen energian unionin tuottajat ja tuojat ja kolmansien maiden tuottajat ja unioniin viejät ovat toteuttaneet metaanipäästöjensä mittaamiseksi, niistä raportoimiseksi sekä niiden vähentämiseksi. Kyseisiin profiileihin olisi lisäksi sisällyttävä tiedot mittausta, raportointia, todentamista ja vähentämistä koskevista sääntelytoimista, joita raakaöljyä, maakaasua ja hiiltä tuottavat kolmannet maat ovat toteuttaneet.

(70)

Lisäksi komission olisi perustettava maailmanlaajuinen metaanintarkkailuväline, joka tarjoaa tietoa energialähteistä peräisin olevien runsaasti metaanipäästöjä aiheuttavien tapahtumien esiintymisestä, laajuudesta ja sijainnista, sekä nopean toiminnan mekanismi, jolla voidaan puuttua unionissa tai sen ulkopuolella ilmeneviin runsaasti päästöjä aiheuttaviin tapahtumiin. Tältä osin komission olisi otettava huomioon kaikki asianmukaisesti perustellut tiedot, jotka on saatu jäsenvaltioilta tai kolmansilta osapuolilta runsaasti päästöjä aiheuttavista tapahtumista. Jäsenvaltioita olisi kannustettava ilmoittamaan tällaiset tiedot komissiolle. Kyseisillä välineillä olisi edelleen edistettävä todellisia ja todennettavissa olevia tuloksia metaanipäästöjä sääntelevien toimenpiteiden täytäntöönpanosta ja tehokkaista vähentämistoimista, joita unionin yritykset ja fossiilista energiaa unioniin toimittavat tahot ovat toteuttaneet. Kyseisten välineiden olisi voitava perustua olemassa oleviin kansainvälisiin välineisiin tai kehyksiin. Kyseisten välineiden olisi yhdistettävä dataa useilta sertifioiduilta datantarjoajilta ja datapalveluilta, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/696 (15) perustetun unionin avaruusohjelman Copernicus-komponentti ja IMEO. Niiden olisi myös tarjottava tietoja sellaisia kahdenvälisiä vuoropuheluja varten, joita komissio käy asiaankuuluvien kolmansien maiden kanssa metaanipäästöjä koskevista toimintalinjoista ja toimenpiteistä.

(71)

Metaanin avoimuustietokannan, metaaniprofiilien, maailmanlaajuisen metaanitarkkailuvälineen ja nopean toiminnan mekanismin olisi yhdessä lisättävä avoimuutta ostajien keskuudessa unionissa, jotta ne voivat tehdä tietoon perustuvia toimituspäätöksiä, ja parannettava mahdollisuuksia ottaa metaanipäästöjen vähennysratkaisuja laajemmin käyttöön kaikkialla maailmassa. Lisäksi kyseisillä välineillä olisi kannustettava edelleen kolmansien maiden yrityksiä noudattamaan kansainvälisiä metaanipäästöjen mittaus- ja raportointistandardeja, kuten niitä, jotka on hyväksytty OGMP 2.0 -kehyksen yhteydessä, tai toteuttamaan tehokkaita mittaus-, raportointi- ja vähentämistoimenpiteitä sekä mahdollistamaan todentaminen.

(72)

Uusien sopimusten, joita unionin tuojat tekevät raakaöljyn, maakaasun tai hiilen toimittamisesta, olisi lujitettava sellaisten sääntöjen käyttöönottoa kolmansissa maissa, jotka koskevat metaanipäästöjen tarkkailua, raportointia ja todentamista ja vastaavat tässä asetuksessa vahvistettuja sääntöjä. Olisi otettava käyttöön säännöt, joiden avulla kolmansien maiden toimittajat ja unionin tuojat voivat osoittaa, että tällaiset toimenpiteet vastaavat tämän asetuksen vaatimuksia unioniin tuotavan raakaöljyn, maakaasun tai hiilen osalta. Vaikka tällaisten lausekkeiden sisällyttämiseen ei voida velvoittaa voimassa olevien sopimusten osalta, niitä on mahdollista sisällyttää uusiin sopimuksiin tai sellaisiin voimassa oleviin sopimuksiin, joita ollaan parhaillaan uudistamassa, vaikka hiljaisestikin. Yrityksille olisi tässä yhteydessä hyötyä komission suosittelemista mallilausekkeista.

(73)

Metaanipäästöjen tarkkailun, raportoinnin ja todentamisen vastaavuus olisi oltava mahdollista saavuttaa paitsi yksittäisten yritysten toteuttamilla toimenpiteillä myös kolmansien maiden tasolla sellaisten voimassa olevien oikeudellisten kehysten avulla, joilla säännellään tällaista tarkkailua, raportointia ja todentamista. Komissiolle olisi sen vuoksi siirrettävä valta vahvistaa vaatimukset, jotka koskevat näyttöä, joka kolmansien maiden on määrä esittää tältä osin, olemalla aktiivisesti yhteydessä kaikkiin vientiä harjoittaviin kolmansiin maihin sekä ottaen asianmukaisesti huomioon kyseisissä kolmansissa maissa mahdollisesti vallitsevat erilaiset olosuhteet ja kansainväliseen oikeuteen perustuvat unionin velvoitteet. Komissiolle olisi myös siirrettävä valta vahvistaa ja kumota vastaavuus yksittäisten kolmansien maiden osalta tarvittaessa.

(74)

Olisi harkittava välineitä, mukaan lukien vuoropuhelu runsaasti päästöjä aiheuttavista tapahtumista, päätökset tarkkailua, raportointia ja todentamista koskevasta vastaavuudesta sekä yhteistyöpuitteiden hyväksyminen, sen varmistamiseksi, että velvoitteet, jotka on asetettu tuojille sekä kolmansiin maihin sijoittautuneille tuottajille tai viejille, jotka toimittavat raakaöljyä, maakaasua tai hiiltä unioniin, pannaan asianmukaisesti täytäntöön. Komission olisi voitava ehdottaa välineitä kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten. Näiden välineiden hyväksymiseen olisi soveltuvin osin sovellettava perussopimusten asiaankuuluvia määräyksiä.

(75)

Komission ei pitäisi itse ryhtyä vuoropuheluun kolmansien maiden kanssa runsaasti päästöjä aiheuttavista tapahtumista, ja sen olisi pidättäydyttävä antamasta vastaavuuspäätöksiä eikä sen pitäisi suosittaa neuvottelujen aloittamista yhteistyötä koskevista puitteista, jos tästä aiheutuisi sellaisten rajoittavien toimenpiteiden kiertämisen riski, jotka on hyväksytty Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 29 artiklan tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 215 artiklan nojalla ja jotka koskevat raakaöljyn, maakaasun ja hiilen tuontia.

(76)

Heti kun metaanin avoimuustietokanta, metaaniprofiilit, maailmanlaajuinen metaanintarkkailuväline ja nopean toiminnan mekanismi ovat käytössä, komission olisi vahvistettava laskentamenetelmä raakaöljyn, maakaasun ja hiilen tuotannon metaani-intensiteettiä varten. Kyseinen menetelmä olisi asetettava julkisesti saataville. Komission olisi tältä pohjalta arvioitava vaikutuksia, joita metaani-intensiteetin enimmäisarvojen eri tasoilla voi olla energian toimitusvarmuuteen ja unionin talouden kilpailukykyyn.

(77)

Komissiolle olisi siirrettävä valta vahvistaa pakolliset metaani-intensiteetin enimmäisarvot ja -luokat, jotka liittyvät unionin markkinoille saatetun raakaöljyn, maakaasun ja hiilen tuotantoon. Niiden olisi perustuttava raakaöljyn, maakaasun ja hiilen tuotannon metaani-intensiteetin laskentamenetelmään ja arvioon metaani-intensiteetin enimmäisarvojen vahvistamisen mahdollisista vaikutuksista. Kyseiset arvot olisi asetettava tasoille, joilla edistetään maailmanlaajuisten metaanipäästöjen vähentämistä samalla kun säilytetään energian toimitusvarmuus unionin ja kansallisella tasolla, varmistetaan syrjimätön kohtelu ja suojellaan unionin talouden kilpailukykyä.

(78)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano ja luoda yhteinen tekninen kehys kaikille öljy-, kaasu- ja hiilialan toimijoille, komission olisi harkittava, että se pyytäisi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1025/2012 (16) mukaisesti asianomaisia eurooppalaisia standardointiorganisaatioita laatimaan yhdenmukaistetut standardit öljy-, kaasu- ja hiilialan metaanipäästöjen mittaamista ja määrän määritystä, LDAR-kartoituksia sekä tuuletus- ja soihdutuslaitteita varten. Kyseisistä standardeista olisi tultava pakollisia tämän asetuksen soveltamiseksi, jotta voidaan varmistaa yhdenmukainen lähestymistapa toiminnanharjoittajien, yritysten ja kaivostoiminnan harjoittajien sekä tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseen osallistuvien tahojen, erityisesti komission, toimivaltaisten viranomaisten ja todentajien, keskuudessa. Jos yhdenmukaistettuja standardeja ei toimiteta tai niillä ei varmisteta tämän asetuksen vaatimusten noudattamista, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä teknisiä määräyksiä, jotka kattavat tarvittavat vaatimukset. Toiminnanharjoittajien, yritysten ja kaivostoiminnan harjoittajien olisi tällaisten standardien tai teknisten määräysten soveltamispäivään asti noudatettava alan uusimpia käytäntöjä ja hyödynnettävä parhaita käytettävissä olevia teknologioita.

(79)

Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Kyseisiin seuraamuksiin olisi voitava sisällyttää sakkoja ja uhkasakkoja. Jotta kyseisillä seuraamuksilla olisi merkittävä varoittava vaikutus, niiden olisi oltava riittäviä rikkomisen tyypin, rikkomisesta saadun taloudellisen hyödyn sekä ympäristövahingon ja ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle aiheutuvien vaikutusten tyypin ja vakavuuden suhteen. Seuraamuksia määrättäessä asiaankuuluvien viranomaisten olisi otettava asianmukaisesti huomioon kyseessä olevan rikkomisen luonne, vakavuus ja kesto. Seuraamukset olisi määrättävä syrjimättömällä tavalla ja unionin, kansainvälisen ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Sovellettavia menettelyllisiä takeita ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan periaatteita olisi noudatettava.

(80)

Johdonmukaisuussyistä asetukseen olisi sisällytettävä luettelo rikkomustyypeistä, joista olisi määrättävä seuraamuksia. Lisäksi olisi vahvistettava yhteiset, ei-tyhjentävät ja ohjeelliset perusteet seuraamusten soveltamiselle, jotta voidaan helpottaa seuraamusten johdonmukaista soveltamista jäsenvaltioissa. Seuraamusten varoittavaa vaikutusta olisi vahvistettava tarjoamalla mahdollisuus julkaista tiedot jäsenvaltioiden määräämistä seuraamuksista, jollei Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksista (EU) 2016/679 (17) ja (EU) 2018/1725 (18) muuta johdu, kun on kyse seuraamusten määräämisestä luonnollisille henkilöille.

(81)

Koska säännöksissä edellytetään säänneltyjen yhteisöjen investointien ottamista huomioon tariffien vahvistamisessa, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2019/942 (19) olisi muutettava niin, että siinä annetaan Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastolle (ACER) tehtäväksi indikaattorien ja viitearvojen asettaminen saataville, jotta voidaan vertailla vertailukelpoisten hankkeiden metaanipäästöjen mittaamiseen, määrän määrittämiseen, tarkkailuun, raportoimiseen, todentamiseen ja vähentämiseen liittyviä yksikköinvestointikustannuksia.

(82)

Koksihiilikaivosten tuuletuksen ja soihdutuksen asteittaisen lopettamisen osatekijöiden määrittelemiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä SEUT 290 artiklan mukaisesti, jotta tätä asetusta voidaan täydentää vahvistamalla metaanin tuuletusta koksihiilikaivosten ilmanvaihtokuiluista koskevat rajoitukset. Lisätietojen vaatimiseksi tuojilta tarvittaessa komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä SEUT 290 artiklan mukaisesti, jotta tätä asetusta voidaan täydentää muuttamalla tai lisäämällä tietoja, jotka tuojien on toimitettava. Jotta voidaan vahvistaa laskentamenetelmä unionin markkinoille saatetun raakaöljyn, maakaasun ja hiilen tuotantoon liittyvän metaani-intensiteetin laskemiseksi tuottajan tasolla sekä vahvistaa asiaankuuluvat metaani-intensiteetin enimmäisarvot ja -luokat, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä SEUT 290 artiklan mukaisesti, jotta tätä asetusta voidaan täydentää. Lisäksi tämän asetuksen yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä SEUT 290 artiklan mukaisesti, jotta tätä asetusta voidaan täydentää hyväksymällä yhdenmukaistettuja standardeja ja teknisiä määräyksiä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (20) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(83)

Tämän asetuksen yhdenmukaisten täytäntöönpanoedellytysten varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta hyväksyä yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat metaanipäästöjen raportoinnin malleja, vähimmäistunnistusrajoja ja tunnistustekniikoita tunnistuslaitteiden osalta, LDAR-kartoitusten ensimmäiseen vaiheeseen sovellettavia kynnysarvoja sekä menettelyä ja vaatimuksia ja yksittäisiä päätöksiä, jotka koskevat kolmansien maiden tarkkailu-, raportointi- ja todentamistoimenpiteiden vastaavuutta, SEUT 291 artiklan mukaisesti. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (21) mukaisesti.

(84)

Komission olisi seurattava ja tarkasteltava uudelleen tämän asetuksen soveltamista sekä toimitettava kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Kyseisessä kertomuksessa olisi arvioitava erityisesti tämän asetuksen vaikuttavuutta ja tehokkuutta, saavutettua metaanipäästöjen vähentämisen tasoa ja sitä, tarvitaanko lisätoimenpiteitä tai vaihtoehtoisia toimenpiteitä. Uudelleentarkastelussa olisi otettava huomioon asiaan liittyviä aloja koskeva olennainen unionin lainsäädäntö. Kertomuksen päätelmistä riippuen ja osana tämän asetuksen uudelleentarkastelua komissio voi tarvittaessa harkita lainsäädäntöehdotusten esittämistä.

(85)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on sääntöjen vahvistaminen energia-alan metaanipäästöjen tarkalle mittaamiselle, määrän määritykselle, tarkkailulle, raportoinnille, todentamiselle ja vähentämiselle unionissa, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä SEU 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi,