|
+429 c artikla 3. |
429 c artikla 3.Sovellettaessa tämän artiklan 1 kohtaa laitokset, jotka laskevat johdannaissopimusten jälleenhankinta-arvon 275 artiklan mukaisesti, voivat hyväksyä ainoastaan vastapuolilta käteisenä saadun vakuuden 275 artiklassa tarkoitettuna vakuusmarginaalina, jos vakuusmarginaalia ei ole jo katsottu sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesti vastuuarvon pienennykseksi ja jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
a)
sellaisten liiketoimien osalta, joita ei määritetä ehdot täyttävän keskusvastapuolen välityksellä, vastaanottavan vastapuolen saamaa käteistä ei ole eroteltu laitoksen varoista;
b)
vakuusmarginaali lasketaan ja vaihdetaan vähintään päivittäin markkinahintaan arvostettujen johdannaispositioiden perusteella;
c)
saatu vakuusmarginaali on sen valuutan määräinen, joka täsmennetään johdannaissopimuksessa, hallitsevassa päänettoutussopimuksessa tai ehdot täyttävässä päänettoutussopimuksessa olevassa luottotukiliitteessä tai joka määritellään ehdot täyttävän keskusvastapuolen kanssa tehdyssä mahdollisessa nettoutussopimuksessa;
d)
saatu vakuusmarginaali vastaa koko summaa, joka olisi tarpeen johdannaissopimuksen markkinahintaan perustuvan riskin mitätöimiseksi vastapuoleen sovellettavan kynnyksen ja sovellettavien siirron vähimmäismäärien mukaan;
e)
laitoksen ja kyseisen sopimuksen vastapuolen välinen johdannaissopimus ja vakuusmarginaali kuuluvat yhden nettoutussopimuksen piiriin, jota laitos voi käsitellä riskien alentajana 295 artiklan mukaisesti. Jos laitos antaa käteisvakuuden vastapuolelle ja kyseinen vakuus täyttää ensimmäisen alakohdan a–e alakohdassa säädetyt edellytykset, laitoksen on pidettävä kyseistä vakuutta vastapuolelle asetettuna vakuusmarginaalina ja sisällytettävä se jälleenhankinta-arvon laskentaan. Sovellettaessa ensimmäisen alakohdan b alakohtaa laitoksen on katsottava täyttäneen kyseisessä alakohdassa säädetyn edellytyksen, jos vakuusmarginaali vaihdetaan sitä kaupankäyntipäivää, jona johdannaissopimus tehtiin, seuraavan kaupankäyntipäivän aamuna, edellyttäen että vaihto perustuu sopimuksen arvoon sen kaupankäyntipäivän lopussa, jona sopimus tehtiin. Jos sovellettaessa ensimmäisen alakohdan d alakohtaa aiheutuu vakuutta koskeva kiista, laitokset voivat hyväksyä vaihdetun muun kuin kiistanalaisen vakuuden määrän. 1. Yleiskatsaus
1.1 Viittaukset1.2 Tunnistetut vaatimukset1.3 Liittyvät standardit2. Tunnistetut vaatimukset
3. Liittyvät standardit
|