8 artikla Kaupallisesta jakelusta poistuneiden teosten ja muun suojatun aineiston käyttö kulttuuriperintölaitoksissa

1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä, että yhteishallinnointiorganisaatio voi oikeudenhaltijoiden antamien valtuutustensa mukaisesti tehdä ei-yksinomaisen lisenssisopimuksen ei-kaupallisiin tarkoituksiin kulttuuriperintölaitoksen kanssa laitoksen kokoelmiin pysyvästi kuuluvia kaupallisesta jakelusta poistuneita teoksia tai muuta suojattua aineistoa koskevasta kappaleen valmistamisesta, levityksestä, yleisölle välittämisestä tai yleisön saataviin saattamisesta riippumatta siitä, ovatko kaikki lisenssin kattamat oikeudenhaltijat antaneet yhteishallinnointiorganisaatiolle valtuutuksen, edellyttäen, että

2.   Jäsenvaltioiden on säädettävä poikkeuksesta tai rajoituksesta direktiivin 96/9/EY 5 artiklan a, b, d ja e alakohdassa ja 7 artiklan 1 kohdassa, direktiivin 2001/29/EY 2 ja 3 artiklassa, direktiivin 2009/24/EY 4 artiklan 1 kohdassa sekä tämän direktiivin 15 artiklan 1 kohdassa säädettyihin oikeuksiin, jotta kulttuuriperintölaitokset voivat ei-kaupallisiin tarkoituksiin saattaa saataviin kokoelmiinsa pysyvästi kuuluvia kaupallisesta jakelusta poistuneita teoksia tai muuta suojattua aineistoa, edellyttäen, että

3.   Jäsenvaltioiden on säädettävä, että 2 kohdassa säädettyä poikkeusta tai rajoitusta sovelletaan ainoastaan niihin teosten tai muun suojatun aineiston tyyppeihin, joita varten ei ole olemassa yhteishallinnointiorganisaatiota, joka täyttää 1 kohdan a alakohdassa säädetyt edellytykset.

4.   Jäsenvaltioiden on säädettävä, että kaikki oikeudenhaltijat voivat milloin tahansa helposti ja vaikuttavasti sulkea teoksensa tai muun suojatun aineistonsa 1 kohdassa säädetyn lisensointimekanismin ulkopuolelle taikka 2 kohdassa säädetyn poikkeuksen tai rajoituksen soveltamisen ulkopuolelle, joko yleisesti tai erityistapauksissa, myös lisenssisopimuksen tekemisen tai kyseisen käytön alkamisen jälkeen.

5.   Teos tai muu suojattu aineisto katsotaan kaupallisesta jakelusta poistuneeksi, kun voidaan vilpittömässä mielessä olettaa, että koko teos tai muu suojattu aineisto ei ole yleisön saatavissa tavanomaisten kaupan kanavien välityksellä sen jälkeen, kun on toteutettu kohtuullisia toimia sen määrittämiseksi, onko se yleisön saatavissa.

Jäsenvaltiot voivat säätää erityisvaatimuksista, kuten aikarajasta, sen määrittämiseksi, voidaanko teokset ja muu suojattu aineisto lisensoida 1 kohdan mukaisesti tai voidaanko niitä käyttää 2 kohdassa säädetyn poikkeuksen tai rajoituksen nojalla. Tällaisissa vaatimuksissa ei saa ylittää sitä, mikä on tarpeen ja kohtuullista, eikä niillä saa sulkea pois mahdollisuutta määrittää teosten tai muun suojatun aineiston joukko kaupallisesta jakelusta poistuneeksi, kun on kohtuullista olettaa, että kaikki teokset tai muu suojattu aineisto ovat poistuneet kaupallisesta jakelusta.

6.   Jäsenvaltioiden on säädettävä, että 1 kohdassa tarkoitetut lisenssit haetaan yhteishallinnointiorganisaatiolta, joka on edustava siinä jäsenvaltiossa, johon kulttuuriperintölaitos on sijoittautunut.

7.   Tätä artiklaa ei sovelleta kaupallisesta jakelusta poistuneiden teosten tai muun suojatun aineiston joukkoihin, jos 5 kohdassa tarkoitettujen kohtuullisten toimien perusteella on näyttöä siitä, että tällaiset joukot koostuvat valtaosin seuraavista:

Ensimmäisestä alakohdasta poiketen tätä artiklaa sovelletaan, jos yhteishallinnointiorganisaatio on 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla riittävän edustava asianomaisen kolmannen maan oikeudenhaltijoiden suhteen.