+23 artikla 1.

23 artikla 1.

Sovellettaessa 21 artiklaa toimivaltaisen viranomaisen on sallittava, että sijoituspalveluyritys laskee K-CMG:n kaikille määrityksen kohteena oleville positioille tai salkkukohtaisesti, jos koko sijoitussalkku kuuluu määrityksen tai vakuusmarginaalien laskemisen piiriin, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) 

sijoituspalveluyritys ei kuulu ryhmään, johon sisältyy luottolaitos;

b) 

kyseiset liiketoimet määritetään ja selvitetään ehdot täyttävän keskusvastapuolen määritysosapuolen vastuulla ja kyseinen määritysosapuoli on tämän asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu luottolaitos tai sijoituspalveluyritys, ja liiketoimille tehdään joko keskusvastapuolimääritys ehdot täyttävän keskusvastapuolen tasolla tai ne toimitetaan muutoin luovutus maksua vastaan -periaatteella mainitun määritysosapuolen vastuulla;

c) 

määritysosapuolen edellyttämän kokonaismarginaalin laskenta perustuu määritysosapuolen vakuusmalliin;

d) 

sijoituspalveluyritys on osoittanut toimivaltaiselle viranomaiselle, että K-CMG:n valinta RtM-riskin laskentaa varten voidaan perustella tietyillä kriteereillä, joita voivat olla sijoituspalveluyrityksen keskeisten toimintojen luonne, jolloin niiden on pääasiassa oltava määrityksen ja vakuusmarginaalien laskemisen piiriin kuuluvaa kaupankäyntitoimintaa määritysosapuolen vastuulla, sekä se, että sijoituspalveluyrityksen muut toiminnot ovat merkitykseltään vähäisiä mainittuihin keskeisiin toimintoihin verrattuna; ja

e) 

toimivaltainen viranomainen on arvioinut, että K-CMG:n piiriin kuuluvan sijoitussalkun (salkkujen) valintaa ei ole tehty tarkoituksena hyödyntää omien varojen vaatimusten osalta toimijalle suotuisinta sääntelyä kohtuuttomalla tai vakavaraisuuden kannalta epäasianmukaisella tavalla.

Ensimmäisen alakohdan c alakohdan soveltamiseksi toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava säännöllisesti arviointi sen vahvistamiseksi, että vakuusmalli johtaa vakuusvaatimuksiin, joissa otetaan huomioon sijoituspalveluyritysten kaupankäynnin kohteena olevien tuotteiden riskiominaisuudet sekä vakuuksien keräämisen aikaväli, markkinoiden likviditeetti ja muutosten mahdollisuus transaktion aikana.

Vakuusvaatimusten on oltava riittäviä kattamaan asianmukaisella aikavälillä tappiot, joita vähintään 99 prosenttia riskimuutoksista saattaa aiheuttaa siten, että pitoaika on ainakin kaksi pankkipäivää. Kyseisen määritysosapuolen käyttämät vakuusmallit tämän kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitetun vakuuden vaatimista varten on suunniteltava siten, että varovaisuuden taso on vastaava kuin mitä edellytetään vakuusvaatimuksia koskevissa asetuksen (EU) N:o 648/2012 41 artiklan säännöksissä.

1. Yleiskatsaus

,

1.1 Viittaukset

1.2 Tunnistetut vaatimukset

1.3 Liittyvät standardit

2. Tunnistetut vaatimukset

Vaatimukset

3. Liittyvät standardit

Standardit