+10 artikla Talletusten vakuusjärjestelmien rahoittaminen
---+10 artikla 1.
---+10 artikla 2.
---+10 artikla 3.
---+10 artikla 4.
---+10 artikla 5.
---+10 artikla 6.
---+10 artikla 7.
---+10 artikla 8.
---+10 artikla 9.
---+10 artikla 10.

10 artikla Talletusten vakuusjärjestelmien rahoittaminen

1. Yleiskatsaus

,
10 artikla 1.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että talletusten vakuusjärjestelmillä on käytössään asianmukaiset järjestelmät mahdollisten sitoumustensa määrittämiseksi. Talletusten vakuusjärjestelmien käytettävissä olevien rahoitusvarojen on oltava oikeassa suhteessa näihin sitoumuksiin.

Talletusten vakuusjärjestelmien on hankittava käytettävissä olevat rahoitusvarat kannatusmaksulla, joka sen jäsenten on maksettava vähintään vuosittain. Tämä ei estä hankkimasta lisärahoitusta muista lähteistä.
10 artikla 2.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että talletusten vakuusjärjestelmän käytettävissä olevien rahoitusvarojen on oltava tavoitetasoltaan vähintään 0,8 prosenttia sen jäsenten suojattujen talletusten määrästä viimeistään 3 päivänä heinäkuuta 2024.

Jos rahoituskyky jää tavoitetason alapuolelle, kannatusmaksujen maksamista jatketaan siihen asti, kun tavoitetaso on jälleen saavutettu.

Jos käytettävissä olevia rahoitusvaroja on ensimmäisen tavoitetason saavuttamisen jälkeen vähennetty alle kahteen kolmasosaan tavoitetasosta, säännöllinen kannatusmaksu on asetettava tasolle, joka mahdollistaa tavoitetason saavuttamisen kuuden vuoden kuluessa.

Säännöllisessä kannatusmaksussa on otettava asianmukaisesti huomioon suhdannevaihe sekä ne vaikutukset, joita myötäsyklisillä kannatusmaksuilla saattaa olla vuotuisten kannatusmaksujen vahvistamiseen tämän artiklan yhteydessä.

Jäsenvaltiot voivat pidentää ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua alkuvaihetta enintään neljällä vuodella siinä tapauksessa, että talletusten vakuusjärjestelmästä suoritettujen maksujen kokonaismäärä on ylittänyt 0,8 prosenttia suojattujen talletusten määrästä.
10 artikla 3.
Käytettävissä oleviin rahoitusvaroihin, jotka on otettava huomioon tavoitetason saavuttamiseksi, voi sisältyä maksusitoumukset. Maksusitoumusten kokonaisosuus ei saisi ylittää 30:tä prosenttia tämän artiklan mukaisesti hankittujen käytettävissä olevien rahoitusvarojen kokonaismäärästä.

EPV antaa tämän direktiivin johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi maksusitoumuksia koskevat suuntaviivat.
10 artikla 4.
Sen estämättä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi sen mukaisten velvoitteidensa täyttämiseksi hankkia käytettävissä olevat rahoitusvarat pakollisilla kannatusmaksuilla, joita luottolaitokset maksavat nykyisille jäsenvaltion alueelleen perustamille pakollisten kannatusmaksujen järjestelmille laitosten järjestelmäriskiin, maksukyvyttömyyteen ja kriisinratkaisuun liittyvien kustannusten kattamiseksi.

Talletusten vakuusjärjestelmä on oikeutettu määrään, joka vastaa kyseisten kannatusmaksujen määrää tämän artiklan 2 kohdassa säädettyyn tavoitetasoon saakka ja jonka jäsenvaltio viipymättä asettaa kyseisen talletusten vakuusjärjestelmän saataville käytettäväksi yksinomaan 11 artiklassa säädettyihin tarkoituksiin.

Talletusten vakuusjärjestelmä on oikeutettu tähän määrään ainoastaan, jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että talletusten vakuusjärjestelmä ei kykene hankkimaan jäseniltään ylimääräisiä kannatusmaksuja, ja talletusten vakuusjärjestelmän on korvattava tämä määrä jäseniltään saamillaan kannatusmaksuilla 10 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti.
10 artikla 5.
Direktiivin 2014/59/EU VII osaston mukaisiin kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyihin tarkoitettuja rahoitusosuuksia, muun muassa käytettävissä olevia rahoitusvaroja, jotka on otettava huomioon kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyjen tavoitetason saavuttamiseksi direktiivin 2014/59/EU 102 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ei oteta huomioon tavoitetasoa laskettaessa.
10 artikla 6.

Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat perustelluissa tapauksissa ja jos komissio sen hyväksyy, sallia vähimmäistavoitetason, joka on alhaisempi kuin tämän artiklan 1 kohdassa säädetty tavoitetaso, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) 

alentaminen perustuu siihen oletukseen, että on epätodennäköistä, että merkittävä osuus saatavilla olevista rahoitusvaroista käytettäisiin toimenpiteisiin, joilla suojataan muita kuin 11 artiklan 2 ja 6 kohdassa tarkoitettuja suojattuja tallettajia; ja

b) 

pankkiala, jolla talletusten vakuusjärjestelmiin kuuluvat luottolaitokset toimivat, on voimakkaasti keskittynyttä ja vähäisellä määrällä luottolaitoksia tai pankkiryhmiä on hallussaan suuri määrä varallisuutta ja niihin sovelletaan vakavaraisuusvalvontaa konsolidoidusti, jolloin maksukyvyttömyystapauksissa ne todennäköisesti joutuvat kokonsa vuoksi kriisinratkaisumenettelyyn.

Tarkistettu tavoitetaso ei saa olla alhaisempi kuin 0,5 prosenttia suojatuista talletuksista.
10 artikla 7.
Talletusten vakuusjärjestelmän käytössä olevat varat on sijoitettava vähäriskisesti ja riittävän hajautetusti.
10 artikla 8.
Jos talletusten vakuusjärjestelmän käytettävissä olevat rahoitusvarat eivät riitä korvausten maksamiseen tallettajille, kun talletuksia ei kyetä maksamaan, sen jäsenten on suoritettava ylimääräisiä kannatusmaksuja, jotka saavat olla enintään 0,5 prosenttia niiden suojatuista talletuksista kalenterivuotta kohden. Vakuusjärjestelmä voi poikkeuksellisissa olosuhteissa ja toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella edellyttää korkeampia kannatusmaksuja.

Toimivaltainen viranomainen voi lykätä kokonaan tai osittain luottolaitoksen velvoitetta suorittaa ylimääräisiä kannatusmaksuja jälkikäteen talletusten vakuusjärjestelmiin, jos kannatusmaksut vaarantaisivat luottolaitoksen maksuvalmiuden tai maksukyvyn. Lykkäyksen saa myöntää enintään kuudeksi kuukaudeksi, mutta se voidaan uusia luottolaitoksen pyynnöstä. Tämän kohdan mukaisesti lykätyt kannatusmaksut on suoritettava sellaisena ajankohtana, jolloin maksu ei enää vaaranna luottolaitoksen maksuvalmiutta ja maksukykyä.
10 artikla 9.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että talletusten vakuusjärjestelmillä on käytössään asianmukaiset vaihtoehtoiset rahoitusjärjestelyt, joiden avulla ne voivat hankkia lyhyen aikavälin rahoitusta täyttääkseen niitä vastaan esitetyt vaatimukset.
10 artikla 10.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava kunkin vuoden maaliskuun 31 päivään mennessä EPV:lle kulloisessakin jäsenvaltiossa olevien suojattujen talletusten määrä ja jäsenvaltioiden talletusten vakuusjärjestelmien käytettävissä olevien rahoitusvarojen määrä edellisen vuoden joulukuun 31 päivänä.

1.1 Viittaukset

1.2 Tunnistetut vaatimukset

1.3 Liittyvät standardit

2. Tunnistetut vaatimukset

Vaatimukset

3. Liittyvät standardit

Standardit