7 artikla Päätöksenteon yleiset periaatteet

varmistetaan yksittäistä keskusvastapuolta koskevien päätösten tai toimien vaikuttavuus ja oikeasuhteisuus ottaen huomioon ainakin seuraavat tekijät:

päätöksenteko on tehokasta, oikea-aikaista ja tarvittaessa riittävä nopeaa ja kustannukset pidetään mahdollisimman pieninä tehtäessä päätöksiä ja toteutettaessa toimia samalla varmistaen, että markkinahäiriöitä lievennetään mahdollisimman paljon;

poikkeuksellisen julkisen rahoitustuen käyttämistä vältetään mahdollisimman pitkälle, tällaista tukea on saatavilla ja sitä käytetään vasta viimeisenä keinona 45 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti eikä julkisesta rahoitustuesta luoda odotuksia;

kriisinratkaisuviranomaiset, toimivaltaiset viranomaiset ja muut viranomaiset tekevät keskenään yhteistyötä varmistaakseen, että päätökset tehdään ja toimet toteutetaan koordinoidusti ja tehokkaasti;

kunkin jäsenvaltion asiaankuuluvien viranomaisten tehtävät ja vastuut määritellään selkeästi;

niiden jäsenvaltioiden edut, joissa keskusvastapuoli tarjoaa palveluja ja joihin sen määritysosapuolet ja, siltä osin kuin tietoja on saavilla, niiden asiakkaat ja epäsuorat asiakkaat, myös silloin, kun jäsenvaltiot ovat nimenneet kyseiset asiakkaat tai epäsuorat asiakkaat muiksi järjestelmän kannalta merkittäviksi laitoksiksi, sekä mahdolliset yhteentoimivat rahoitusmarkkinoiden infrastruktuurit, yhteentoimivat keskusvastapuolet mukaan lukien, ovat sijoittautuneet, ja erityisesti vaikutukset, joita mahdollisella päätöksellä tai toimella tai toimimatta jättämisellä on kyseisten jäsenvaltioiden ja koko unionin rahoitusvakauteen tai verovaroihin;

kriisinratkaisuviranomaiset ja -kollegiot eivät saa edellyttää jäsenvaltioita myöntämään poikkeuksellista julkista rahoitustukea eivätkä vaikuttaa jäsenvaltioiden valtiontaloutta koskevaan määräysvaltaan ja finanssipoliittiseen vastuuseen;

asianomaisten määritysosapuolten etujen ja, siltä osin kuin tietoja on saatavilla, niiden asiakkaiden ja epäsuorien asiakkaiden, velkojien ja muiden asianomaisissa jäsenvaltioissa sijaitsevien keskusvastapuolen sidosryhmien etujen välillä on löydettävä tasapaino siten, että vältetään tiettyjen toimijoiden etujen epäoikeudenmukaista rajoittamista tai epäoikeudenmukaista suojelemista ja vastuun epäoikeudenmukaista jakautumista jäsenvaltioissa ja niiden kesken;

tämän asetuksen mukaisiin velvoitteisiin kuulla viranomaista ennen päätöksen tekemistä tai toimen toteuttamista sisältyy ainakin kuulemisvelvoite ehdotetun päätöksen tai toimen niiden tekijöiden osalta, joilla on tai joilla todennäköisesti on vaikutuksia määritysosapuoliin, asiakkaisiin, yhteentoimiviin rahoitusmarkkinoiden infrastruktuureihin tai markkinapaikkoihin tai vaikutuksia sen jäsenvaltion rahoitusvakauteen, johon määritysosapuolet, asiakkaat, yhteentoimivat rahoitusmarkkinoiden infrastruktuurit tai markkinapaikat ovat sijoittautuneet tai jossa ne sijaitsevat;

jos viranomainen ottaa esille oman jäsenvaltionsa rahoitusvakautta koskevan kysymyksen, keskusvastapuolen kriisinratkaisuviranomainen ja kriisinratkaisukollegio tarkastelevat kysymystä perusteellisesti ja jos ne eivät ota esitettyjä huolenaiheita huomioon, perustelevat asian kirjallisesti;

jäljempänä 12 artiklassa tarkoitettuja kriisinratkaisusuunnitelmia noudatetaan, paitsi jos tapauksen olosuhteet huomioon ottaen poikkeaminen kyseisistä suunnitelmista on tarpeen, jotta voidaan paremmin saavuttaa kriisinratkaisutavoitteet;

avoimuus asiaankuuluvia viranomaisia kohtaan varmistetaan mahdollisuuksien mukaan ja joka tapauksessa silloin, kun ehdotetulla päätöksellä tai toimella todennäköisesti on vaikutuksia asiaankuuluvien jäsenvaltioiden rahoitusvakauteen tai verovaroihin;

koordinointi ja yhteistyö on mahdollisimman tiivistä, myös kriisinratkaisun kokonaiskustannusten pienentämiseksi; ja

mahdollisuuksien mukaan pidetään seuraavat mahdollisimman vähäisinä: päätösten, jotka kohdistuvat kaikkiin sellaisiin jäsenvaltioihin, joissa keskusvastapuoli tarjoaa palveluja ja joihin sen määritysosapuolet ja, siinä määrin kuin tietoja on saatavilla, niiden asiakkaat ja epäsuorat asiakkaat, myös siinä tapauksessa, että jäsenvaltiot ovat nimenneet kyseiset asiakkaat tai epäsuorat asiakkaat muiksi järjestelmän kannalta merkittäviksi laitoksiksi, sekä kaikki yhteentoimivat rahoitusmarkkinoiden infrastruktuurit, yhteentoimivat keskusvastapuolet mukaan luettuina, ovat sijoittautuneet, kielteiset taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset, mukaan lukien kielteiset vaikutukset rahoitusvakauteen.