31 artikla Kriisinratkaisumaksuvaatimus

1.   Kriisinratkaisuviranomainen voi vaatia muita kuin maksukyvyttömiä määritysosapuolia suorittamaan keskusvastapuolelle käteismaksun, joka on enintään kaksi kertaa niin suuri kuin niiden keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahastoon suorittaman maksun määrä. Tämä käteismaksun tekemistä koskeva velvoite on sisällytettävä myös keskusvastapuolen sääntöihin ja muihin sopimusjärjestelyihin kriisinratkaisumaksuvaatimuksena, joka on varattu kriisinratkaisutoimea toteuttavalle kriisinratkaisuviranomaiselle. Jos kriisinratkaisuviranomainen vaatii maksukyvyttömyysrahastoon suoritetun maksun lisäksi ylimääräisen maksun, sen on ensin arvioitava yhteistyössä muiden kuin maksukyvyttömien määritysosapuolten kriisinratkaisuviranomaisten kanssa tämän välineen vaikutus muihin kuin maksukyvyttömiin määritysosapuoliin ja jäsenvaltioiden rahoitusvakauteen.

Jos keskusvastapuolella on useita maksukyvyttömyysrahastoja ja välinettä sovelletaan maksukyvyttömyystapahtuman käsittelemiseksi, ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetulla käteismaksun määrällä tarkoitetaan määritysosapuolen asianomaista määrityspalvelua tai omaisuuseräluokkaa koskevaan maksukyvyttömyysrahastoon suorittamaa maksua.

Jos keskusvastapuolella on useita maksukyvyttömyysrahastoja ja välinettä sovelletaan muun kuin maksukyvyttömyystapahtuman käsittelemiseksi, ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetulla käteismaksun määrällä tarkoitetaan määritysosapuolen kaikkiin keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahastoihin suorittamaa maksua.

Kriisinratkaisuviranomainen voi esittää kriisinratkaisumaksuvaatimuksen riippumatta siitä, onko kaikki sellaiset sopimusvelvoitteet jo suoritettu, jotka edellyttävät käteismaksuja muilta kuin maksukyvyttömiltä määritysosapuolilta.

Kriisinratkaisuviranomaisen on määritettävä kunkin muun muin maksukyvyttömän määritysosapuolen käteismaksun määrä suhteessa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuun enimmäismäärään, joka määritysosapuolen on suoritettava maksukyvyttömyysrahastoon.

Kriisinratkaisuviranomainen voi vaatia keskusvastapuolta maksamaan määritysosapuolille takaisin kriisinratkaisumaksuvaatimuksen mahdollisen ylijäämän, jos 26 artiklan 1 kohdan mukaiseen tilapäiseen arvostukseen perustuvan sovelletun kriisinratkaisumaksuvaatimuksen tason todetaan ylittävän 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun lopulliseen arvostukseen perustuvan vaaditun tason.

2.   Jos muu kuin maksukyvytön määritysosapuoli ei maksa vaadittua määrää, kriisinratkaisuviranomainen voi vaatia keskusvastapuolta toteamaan kyseisen määritysosapuolen maksukyvyttömäksi ja käyttämään määritysosapuolen alkuvakuuden ja maksukyvyttömyysrahastoon suoritetun maksun enintään vaadittuun määrään saakka asetuksen (EU) N:o 648/2012 45 artiklan mukaisesti.