+45 artikla Julkisyhteisöjen rahoitusvakausvälineet
---+45 artikla 1
---+45 artikla 2
---+45 artikla 3

45 artikla Julkisyhteisöjen rahoitusvakausvälineet

1. Yleiskatsaus

,
45 artikla 1

1.   Jäsenvaltiot voivat erittäin epätavallisessa järjestelmäkriisitilanteessa soveltaa julkisyhteisöjen vakausvälineitä 46 ja 47 artiklan mukaisesti keskusvastapuolen kriisinratkaisuun ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

rahoitustuki on tarpeen 21 artiklassa tarkoitettujen kriisinratkaisutavoitteiden saavuttamiseksi;

b)

rahoitustukea käytetään vasta viimeisenä keinona tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti sen jälkeen, kun on arvioitu ja hyödynnetty kaikkia kriisinratkaisuvälineitä niin laajalti kuin mahdollista samalla rahoitusvakautta ylläpitäen;

c)

rahoitustuki on kestoltaan ajallisesti rajattua;

d)

rahoitustuki on unionin valtiontukikehyksen mukainen; ja

e)

jäsenvaltio on ennakolta määritellyt unionin valtiontukikehystä noudattaen kattavia ja uskottavia järjestelyjä käytettyjen julkisten varojen perimiseksi takaisin 27 artiklan 10 kohdan mukaisesti sopivana ajanjaksona, sikäli kuin niitä ei ole jo saatu takaisin kokonaisuudessaan yksityisille ostajille 46 artiklan 3 kohdan tai 47 artiklan 2 kohdan mukaisesti tapahtuneen myynnin kautta.

Julkisyhteisöjen vakautusvälineitä on sovellettava kansallisen lainsäädännön mukaisesti joko toimivaltaisen ministeriön tai julkisyhteisön johdolla tiiviissä yhteistyössä kriisinratkaisuviranomaisen kanssa tai kriisinratkaisuviranomaisen johdolla.
45 artikla 2

2.   Toimivaltaisilla ministeriöillä tai julkisyhteisöillä on julkisyhteisöjen rahoitusvakausvälineiden toteuttamiseksi oltava 48–58 artiklassa määritellyt asiaankuuluvat kriisinratkaisuvaltuudet, ja niiden on varmistettava, että 52, 54 ja 72 artiklaa noudatetaan.
45 artikla 3

3.   Julkisyhteisöjen rahoitusvakausvälineitä on katsottava sovelletun 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla viimeisenä keinona, jos vähintään yksi seuraavista ehdoista täyttyy:

a)

toimivaltainen ministeriö tai julkisyhteisö ja kriisinratkaisuviranomainen päättävät keskuspankkia ja toimivaltaista viranomaista kuultuaan, että jäljellä olevien kriisinratkaisuvälineiden soveltaminen ei riittäisi rahoitusjärjestelmään kohdistuvan merkittävän haittavaikutuksen välttämiseen;

b)

toimivaltainen ministeriö tai julkisyhteisö ja kriisinratkaisuviranomainen päättävät, että jäljellä olevien kriisinratkaisuvälineiden soveltaminen ei riittäisi suojelemaan yleistä etua, kun keskuspankki on jo myöntänyt keskusvastapuolelle poikkeuksellista maksuvalmiusapua;

c)

tilapäisen julkisen omistuksen ollessa kyseessä toimivaltainen ministeriö tai julkisyhteisö päättää toimivaltaista viranomaista ja kriisinratkaisuviranomaista kuultuaan, että jäljellä olevien kriisinratkaisuvälineiden soveltaminen ei riittäisi suojelemaan yleistä etua, kun keskusvastapuolelle on jo annettu julkista pääomatukea.

1.1 Viittaukset

1.2 Tunnistetut vaatimukset

1.3 Liittyvät standardit

2. Tunnistetut vaatimukset

Vaatimukset

3. Liittyvät standardit

Standardit