216 artikla Kansallisen tason perimmäinen emoyritys

Jos 213 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetulla osakasyrityksenä olevalla vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä taikka vakuutushallintayhtiöllä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä, jonka kotipaikka on unionissa, ei ole kotipaikkaa samassa jäsenvaltiossa kuin 215 artiklassa tarkoitetulla yhteisön tason perimmäisellä emoyrityksellä, jäsenvaltiot voivat sallia, että niiden valvontaviranomaiset päättävät, kuultuaan ryhmävalvojaa ja kyseistä unionin tason perimmäistä emoyritystä, ottaa ryhmävalvonnan kohteeksi kansallisen tason perimmäisenä emoyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen, vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön.

Valvontaviranomainen voi rajoittaa kansallisen tason perimmäisen emoyrityksen ryhmävalvonnan II luvun yhteen tai useampaan jaksoon.

Jos valvontaviranomainen päättää soveltaa kansallisen tason perimmäiseen emoyritykseen II luvun 1 jaksoa, kyseisen jäsenvaltion valvontaviranomaisen on tunnustettava sitovaksi se menetelmän valinta, jonka ryhmävalvoja on tehnyt 220 artiklan mukaisesti 215 artiklassa tarkoitetun yhteisön tason perimmäisen emoyrityksen osalta, ja sovellettava sitä.

Jos valvontaviranomainen päättää soveltaa kansallisen tason perimmäiseen emoyritykseen II luvun 1 jaksoa ja jos 215 artiklassa tarkoitettu yhteisön tason perimmäinen emoyritys on saanut 231 artiklan tai 233 artiklan 5 kohdan nojalla luvan laskea ryhmää koskevan vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja ryhmään kuuluvia vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä koskevan vakavaraisuuspääomavaatimuksen sisäisen mallin perusteella, kyseisen jäsenvaltion valvontaviranomaisen on tunnustettava kyseinen päätös sitovaksi ja sovellettava sitä.

Jos valvontaviranomainen katsoo tällöin, että kansallisen tason perimmäisen emoyrityksen riskiprofiili poikkeaa merkittävästi yhteisön tasolla hyväksytystä mallista, ja jos kyseinen yritys ei ratkaise asianmukaisesti valvontaviranomaisen havaitsemia ongelmia, valvontaviranomainen voi päättää määrätä lisäpääomavaatimuksen kyseistä yritystä koskevaan ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimukseen, joka on saatu tällaista mallia soveltamalla, tai poikkeuksellisissa oloissa, joissa lisäpääomavaatimus ei olisi asianmukainen, vaatia yritystä laskemaan ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimuksen standardikaavan perusteella.

▼M5

Valvontaviranomaisen on perusteltava päätöksensä sekä yritykselle että ryhmävalvojalle. Ryhmävalvojan on ilmoitettava tästä valvontaviranomaisten kollegiolle 248 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti.

▼B

Jos valvontaviranomainen päättää soveltaa kansallisen tason perimmäiseen emoyritykseen II luvun 1 jaksoa, kyseinen yritys ei saa hakea 236 tai 243 artiklan mukaista lupaa, jolla sallittaisiin 238 ja 239 artiklan soveltaminen johonkin sen tytäryrityksistä.

Jos jäsenvaltiot sallivat valvontaviranomaistensa tehdä 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen, niiden on huolehdittava siitä, että tällaisia päätöksiä ei voida tehdä tai pitää voimassa, jos kansallisen tason perimmäinen emoyritys on 215 artiklassa tarkoitetun yhteisön tasolla perimmäisen emoyrityksen tytäryritys ja kyseinen yhteisön tason perimmäinen emoyritys on saanut 237 tai 243 artiklan mukaisen luvan siihen, että kyseiseen tytäryritykseen sovelletaan 238 ja 239 artiklaa.

Komissio voi hyväksyä 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritetään, missä olosuhteissa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu päätös voidaan tehdä.