+6 artikla Hyväksyttävät katevarat
---+6 artikla 1.
---+6 artikla 2.
---+6 artikla 3.
---+6 artikla 4.
---+6 artikla 5.
---+6 artikla 6.
---+6 artikla 7.
---+6 artikla 8.

6 artikla Hyväksyttävät katevarat

1. Yleiskatsaus

,
6 artikla 1.

Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että katettujen joukkolainojen vakuutena on aina

a) 

omaisuuseriä, jotka ovat hyväksyttyjä omaisuuseriä asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan 1 kohdan nojalla, edellyttäen, että katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos täyttää kyseisen asetuksen 129 artiklan 1 a–3 kohdan vaatimukset;

b) 

korkealaatuisia katevaroja, jotka turvaavat sen, että katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevalla luottolaitoksella on 2 kohdassa tarkoitettu saatava, ja joiden vakuutena olevat omaisuuserät ovat 3 kohdan mukaisia; tai

c) 

julkisille yrityksille myönnettyjen tai niiden takaamien lainojen muodossa olevia omaisuuseriä, jollei tämän artiklan 4 kohdasta muuta johdu.
6 artikla 2.

Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun saatavan on täytettävä seuraavat oikeudelliset edellytykset:

a) 

omaisuuserä edustaa rahamääräistä saatavaa, jolla on milloin tahansa määritettävissä oleva vähimmäisarvo, joka on oikeudellisesti pätevä ja perintäkelpoinen, johon ei sovelleta muita ehtoja kuin se, että saatava erääntyy myöhempänä ajankohtana, ja jonka vakuutena on kiinteistövakuus, esineoikeus, muu vakuusoikeus tai takaus;

b) 

saatavan vakuutena oleva kiinteistövakuus, esinevakuus, muu vakuusoikeus tai takaus on realisoitavissa;

c) 

kaikki oikeudelliset edellytykset saatavan vakuutena olevan kiinteistövakuuden, esinevakuuden muun vakuusoikeuden tai takauksen perustamiseksi on täytetty;

d) 

saatavan vakuutena oleva kiinteistövakuus, esinevakuus, muu vakuusoikeus tai takaus on sellainen, että katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos voi periä vaateen ilman aiheetonta viivytystä.

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevat luottolaitokset arvioivat saatavien ja vakuutena olevien omaisuuserien perintä- ja realisointikelpoisuuden ennen niiden sisällyttämistä katepooliin.
6 artikla 3.

Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen vakuutena olevien omaisuuserien on täytettävä jokin seuraavista vaatimuksista:

a) 

reaalivakuuksille on olemassa arviointinormeja, jotka hyväksytään yleisesti asiantuntijoiden keskuudessa ja jotka ovat kyseiselle reaalivakuuksille soveltuvia, ja olemassa on julkinen rekisteri, johon kirjataan kyseisten reaalivakuuksien omistajat ja näihin hyödykkeisiin kohdistuvat vaateet; tai

b) 

saatavien muodossa olevien omaisuuserien osalta saamisen vastapuolen turvallisuus ja luotettavuus määritellään sen veronkeräysmahdollisuuksien mukaisesti tai sen perusteella, että siihen kohdistetaan jatkuvaa vastapuolen moitteettoman toiminnan ja vakavaraisuuden julkista valvontaa.

Tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetut reaalivakuudet otetaan huomioon katettuun joukkolainaan liittyvien velkojen kattamiseksi enintään määrään, joka on kiinnitysten pääomamäärä yhdistettynä aikaisempiin kiinnityksiin tai 70 prosenttia kyseisten reaalivakuuksien arvosta sen mukaan, kumpi on alhaisempi. Tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettujen reaalivakuuksien, jotka ovat varojen vakuutena 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, ei tarvitse noudattaa 70 prosentin rajaa tai asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan 1 kohdassa säädettyjä rajoja.

Jos tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan soveltamiseksi ei ole olemassa julkista rekisteriä tiettyä reaalivakuutta varten, jäsenvaltiot voivat säätää vaihtoehtoisesta kyseisen reaalivakuuden omistuksen ja siihen kohdistuvien vaateiden todentamisen muodosta, siltä osin kuin kyseinen todentamisen muodolla tarjotaan varmistus, joka vastaa julkisen rekisterin tarjoamaa varmistusta siinä mielessä, että se sallii sen, että asianomaiset kolmannet osapuolet saavat asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti tietoja kiinnitetyn reaalivakuuden yksilöinnistä, omistusoikeuden todentamisesta, vakuusoikeuksien dokumentoinnista ja kiinnitysten kohdistumisesta sekä vakuusoikeuksien realisoitavuudesta.
6 artikla 4.

Kun sovelletaan 1 kohdan c alakohtaa, katettuihin joukkolainoihin, joiden ensisijaisina vakuuksina on julkisille yrityksille myönnettyjä tai niiden takaamia lainoja, on sovellettava vähintään 10 prosentin suuruista ylivakuuden tasoa, ja niiden on täytettävä kaikki seuraavat edellytykset:

a) 

julkiset yritykset tarjoavat olennaisia julkisia palveluja toimiluvan, käyttöoikeussopimuksen tai julkisen viranomaisen myöntämän muun toimeksiannon perusteella;

b) 

julkiset yritykset ovat julkisen valvonnan alaisia;

c) 

julkisilla yrityksillä on riittävä tulojen tuottamisen kyky, joka varmistetaan sillä, että

i) 

niillä on tarjotusta palvelusta perittävien palkkioiden, maksujen ja saatavien keräämisessä ja korottamisessa riittävästi joustovaraa taloudellisen vakautensa ja vakavaraisuutensa varmistamiseksi,

ii) 

ne saavat olennaisten julkisten palvelujen tarjoamisen vastineeksi riittävästi lakisääteisiä avustuksia taloudellisen vakautensa ja vakavaraisuutensa varmistamiseksi, tai

iii) 

ne ovat tehneet julkisen viranomaisen kanssa voittojen ja tappioiden siirtoa koskevan sopimuksen.
6 artikla 5.

Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt, jotka koskevat 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti varojen vakuutena olevien reaalivakuuksien arvostusmenetelmää ja -prosessia. Näillä säännöillä on varmistettava ainakin seuraavat seikat:

a) 

kullekin reaalivakuudelle on olemassa ajantasainen arvonmääritys markkina-arvoon tai sitä alempaan arvoon tai kiinnitysluottoarvoon hetkellä, jona katteena oleva omaisuuserä sisällytetään katepooliin;

b) 

arvostuksen suorittaa arvioija, jolla on riittävä pätevyys, kyky ja kokemus; ja

c) 

arvioija on riippumaton luottopäätösmenettelystä, ei ota huomioon spekulatiivisia tekijöitä arvioidessaan reaalivakuuden arvoa ja dokumentoi reaalivakuuden arvon läpinäkyvällä ja selkeällä tavalla.
6 artikla 6.
Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevilla luottolaitoksilla on käytössä menettelyt, joilla valvotaan, että tämän artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti varojen vakuutena olevat reaalivakuudet ovat asianmukaisesti vakuutettuja vahinkojen varalta ja että vakuutuskorvaukseen perustuva saatava on eroteltu 12 artiklan mukaisesti.
6 artikla 7.
Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevat luottolaitokset dokumentoivat 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut katevarat ja luotonantopolitiikkansa tämän artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen kansallisten säännösten noudattamisen osalta.
6 artikla 8.
Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt, joilla varmistetaan saamisten määrän jakautumiseen ja materiaaliseen keskittymiseen liittyvä riskinhajautus katepoolissa sellaisten omaisuuserien osalta, joita ei pidetä 1 kohdan a alakohdan mukaisesti hyväksyttävinä.

1.1 Viittaukset

1.2 Tunnistetut vaatimukset

1.3 Liittyvät standardit

2. Tunnistetut vaatimukset

Vaatimukset

3. Liittyvät standardit

Standardit