EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2015/751, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2015, korttipohjaisista maksutapahtumista veloitettavista siirtohinnoista (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(1)

Sisämarkkinoiden pirstaleisuus vaikuttaa haitallisesti kilpailukykyyn, kasvuun ja työpaikkojen luomiseen unionissa. Sisämarkkinoiden moitteeton toiminta edellyttää sähköisten maksujen yhdentyneiden markkinoiden asianmukaista toimintaa ja niiden toteuttamista haittaavien suorien ja välillisten esteiden poistamista, jotta saadaan luotua markkinat, joilla ei tehdä eroa kansallisten ja rajat ylittävien maksujen välillä.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/64/EY (4) on tarjonnut oikeusperustan unionin laajuisten sisämarkkinoiden luomiselle maksuille, koska kyseisellä direktiivillä on helpotettu tuntuvasti maksupalveluntarjoajien toimintaa ja annettu yhdenmukaiset säännöt maksupalvelujen tarjoamisesta.

(3)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 924/2009 (5) otettiin käyttöön periaate, jonka mukaan rajat ylittävistä euromääräisistä maksuista veloitetaan käyttäjiltä sama palvelumaksu kuin vastaavista maksuista jäsenvaltion sisällä, mukaan lukien tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat korttipohjaiset maksut.

(4)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 260/2012 (6) vahvistettiin sisämarkkinoilla sovellettavat euromääräisiä tilisiirtoja ja suoraveloituksia koskevat säännöt, joiden soveltamisalan ulkopuolelle jätettiin kuitenkin korttipohjaiset maksutapahtumat.

(5)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU (7) tavoitteena on yhdenmukaistaa tietyt kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisiä sopimuksia koskevat säännöt, mukaan lukien maksuvälineiden käytöstä aiheutuvia kuluja koskevat säännöt, joiden perusteella jäsenvaltioiden edellytetään kieltävän elinkeinonharjoittajia veloittamasta kuluttajilta tietyn maksuvälineen käytöstä maksuja, jotka ylittävät elinkeinonharjoittajalle tämän välineen käytöstä aiheutuvat kustannukset.

(6)

Jotta kuluttajat, kauppiaat ja yritykset voisivat saada täyden hyödyn sisämarkkinoista, turvalliset, tehokkaat, kilpaillut ja innovatiiviset sähköiset maksut ovat keskeisessä asemassa, erityisesti maailman siirtyessä kohti sähköistä kaupankäyntiä.

(7)

Eräät jäsenvaltiot ovat antaneet tai valmistelevat parhaillaan siirtohintoja suoraan tai välillisesti sääntelevää lainsäädäntöä, joka kattaa monia eri osa-alueita, kuten eri tasoilla veloitettaville siirtohinnoille asetettavat enimmäistasot, kauppiailta veloitettavat maksut, kaikkien korttien hyväksymistä koskevat säännöt ja asiakasohjausta koskevat toimenpiteet. Eräissä jäsenvaltioissa voimassa olevat hallinnolliset päätökset vaihtelevat merkittävästi. Jotta siirtohintojen tasot olisivat entistä johdonmukaisemmat, kansallisella tasolla suunnitellaan siirtohintojen tasoja tai niiden välisiä eroja koskevien uusien sääntelytoimenpiteiden käyttöönottoa. Tällaiset kansalliset toimenpiteet muodostaisivat todennäköisesti merkittäviä esteitä sisämarkkinoiden toteuttamiselle korttimaksujen sekä korttipohjaisten verkko- ja mobiilimaksujen alalla ja haittaisivat sen vuoksi palvelujen tarjoamisen vapautta.

(8)

Maksukortit ovat vähittäisostoissa yleisimmin käytetty sähköinen maksuväline. Unionin maksukorttimarkkinoiden yhdentyminen on kuitenkin pahasti kesken, koska monet maksusovellukset eivät voi levitä kansallisten rajojen ulkopuolelle ja uusilta unionin laajuisilta toimijoilta estetään pääsy markkinoille. On tarpeen poistaa korttimarkkinoiden, myös korttimaksujen sekä korttipohjaisten verkko- ja mobiilimaksujen alalla, tehokasta toimintaa haittaavat esteet.

(9)

Jotta sisämarkkinat toimisivat tehokkaasti, sähköisten maksutapojen käyttöä olisi edistettävä ja helpotettava kauppiaiden ja kuluttajien hyödyksi. Kortteja ja muita sähköisiä maksutapoja voidaan käyttää monipuolisemmin, mukaan lukien mahdollisuudet suorittaa maksuja verkossa, sisämarkkinoiden ja sähköisen kaupankäynnin hyödyntämiseksi. Sähköinen maksaminen on myös kauppiaille potentiaalisesti turvallinen tapa maksaa. Korttipohjaisten maksutapahtumien käyttö käteismaksujen sijaan voisi sen vuoksi hyödyttää kauppiaita ja kuluttajia edellyttäen, että maksukorttijärjestelyjen palvelumaksut asetetaan taloudellisesti tehokkaalle tasolle. Se edistäisi myös tervettä kilpailua, innovaatiotoimintaa ja uusien toimijoiden markkinoillepääsyä.

(10)

Siirtohintoja sovelletaan yleensä korttitapahtumia vastaanottavien maksupalveluntarjoajien ja tiettyyn maksukorttijärjestelyyn kuuluvia kortteja liikkeeseen laskevien maksupalveluntarjoajien välillä. Siirtohinnat muodostavat suurimman osan palvelumaksuista, joita korttitapahtumia vastaanottavat maksupalveluntarjoajat veloittavat kauppiailta jokaisesta korttipohjaisesta maksutapahtumasta. Kauppiaat puolestaan sisällyttävät nämä korttikustannukset, kuten kaikki muutkin kustannuksensa, tavaroiden ja palveluiden tavanomaisiin hintoihin. Maksukorttijärjestelyjen välinen kilpailu maksupalveluntarjoajien vakuuttamiseksi siitä, että niiden kannattaa laskea liikkeeseen kyseisen järjestelyn kortteja, johtaa pikemminkin markkinoilla veloitettavien siirtohintojen nousuun kuin laskuun, mikä on ristiriidassa markkinataloudessa käytävän kilpailun yleensä aikaan saaman hintakurivaikutuksen kanssa. Kilpailusääntöjen johdonmukaisen siirtohintoihin soveltamisen lisäksi kyseisten maksujen sääntely parantaisi sisämarkkinoiden toimintaa ja edistäisi tapahtumista kuluttajille aiheutuvien kustannusten alentamista.

(11)

Siirtohintojen nykyinen suuri vaihtelu ja taso estävät uusien unionin laajuisten toimijoiden ilmaantumisen alempiin siirtohintoihin perustuvien tai siirtohinnattomien liiketoimintamallien pohjalta, mikä on esteenä mahdollisille mittakaavaeduille ja tuotevarioinnista saataville eduille sekä niistä johtuville tehokkuuseduille. Tämä vaikuttaa kielteisesti kauppiaisiin ja kuluttajiin sekä estää innovaatiotoimintaa. Koska unionin laajuisten toimijoiden olisi tarjottava kortteja liikkeeseen laskeville pankeille vähintään korkein siirtohintataso markkinoilla, joille ne haluavat päästä, nykyinen tilanne merkitsee myös markkinoiden pirstaleisuuden jatkumista. Olemassa olevat kansalliset järjestelyt, jotka veloittavat alempia siirtohintoja tai eivät veloita niitä lainkaan, voivat myös joutua poistumaan markkinoilta pankkien kohdistaessa niihin painetta saadakseen suurempia siirtohintatuloja. Tämä rajoittaa kuluttajien ja kauppiaiden saatavilla olevaa maksupalveluvalikoimaa, korottaa kyseisten palvelujen hintoja ja heikentää niiden laatua, samalla kun kuluttajien ja kauppiaiden mahdollisuudet käyttää unionin laajuisia maksusovelluksia kaventuvat. Lisäksi kauppiaat eivät voi välttää siirtohintojen eroja muiden jäsenvaltioiden pankkien tarjoamia korttien hyväksymispalveluja hyödyntämällä. Maksukorttijärjestelyissä sovelletut erityissäännöt edellyttävät näiden järjestelyjen alueellisen toimilupapolitiikan mukaisesti myyntipaikan (kauppiaan kotimaan) siirtohinnan soveltamista kuhunkin maksutapahtumaan. Tämä edellytys estää maksutapahtumien vastaanottajia tarjoamasta palvelujaan onnistuneesti valtioiden rajojen yli. Se voi myös estää kauppiaita alentamasta maksuista aiheutuvia kustannuksiaan kuluttajien hyödyksi.

(12)

Komissio ja kansalliset kilpailuviranomaiset eivät ole kyenneet korjaamaan tätä tilannetta soveltamalla voimassa olevaa lainsäädäntöä.

(13)

Tämän vuoksi säädösten ja hallinnollisten päätösten välisistä eroista johtuvan sisämarkkinoiden pirstaleisuuden ja merkittävien kilpailuvääristymien välttämiseksi on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan mukaisesti tarpeen toteuttaa toimenpiteitä, joilla ratkaistaan siirtohintojen korkeaan ja vaihtelevaan tasoon liittyvä ongelma, jotta maksupalveluntarjoajat voivat tarjota palvelujaan valtioiden rajojen yli ja kuluttajat ja kauppiaat käyttää näitä rajat ylittäviä palveluja.

(14)

Tämän asetuksen soveltaminen ei saisi vaikuttaa unionin ja kansallisten kilpailusääntöjen soveltamiseen. Se ei saisi estää jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai ottamasta käyttöön kansallisen lainsäädännön mukaisesti matalampia enimmäistasoja tai toimenpiteitä, joilla on vastaava tarkoitus tai vaikutus.

(15)

Korttimaksujen sekä korttipohjaisten verkko- ja mobiilimaksujen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan helpottamiseksi kuluttajien ja kauppiaiden hyödyksi tätä asetusta olisi sovellettava kansalliseen ja rajat ylittävään maksukorttien myöntämiseen ja korttipohjaisten maksutapahtumien vastaanottoon. Jos kauppiaat voivat valita maksutapahtumien vastaanottajan oman jäsenvaltionsa ulkopuolelta (rajat ylittävä korttitapahtumien vastaanotto), mitä helpottavat saman enimmäistason asettaminen sekä kansallisille että rajat ylittäville vastaanotetuista tapahtumista veloitettaville siirtohinnoille sekä alueellisten toimilupien kielto, pitäisi olla mahdollista saada aikaan tarvittava oikeudellinen selkeys ja estää kilpailuvääristymiä korttimaksujärjestelyjen välillä.

(16)

Kilpailuasioita koskevissa menettelyissä hyväksyttyjen yksipuolisten sitoumusten seurauksena monissa unionin rajat ylittävissä korttipohjaisissa maksutapahtumissa noudatetaan jo siirtohintojen enimmäistasoja. Jotta voidaan mahdollistaa terve kilpailu maksutapahtumien vastaanottopalvelujen markkinoilla, rajat ylittäviin tapahtumiin ja kotimaisiin tapahtumiin liittyviä säännöksiä olisi sovellettava samanaikaisesti ja kohtuullisessa ajassa tämän asetuksen voimaantulon jälkeen, kun otetaan huomioon tässä asetuksessa säädettyjen maksukorttijärjestelyjen siirtymävaiheeseen liittyvät vaikeudet ja monimutkaisuus.

(17)

Markkinoilla on saatavilla pääosin kahdentyyppisiä luottokortteja. Maksuaikakorttien osalta kortinhaltijan tililtä veloitetaan maksutapahtumien kokonaissumma ilman korkoa tiettynä ennalta sovittuna päivänä, tavallisesti kerran kuussa. Muiden luottokorttien osalta kortinhaltija voi hyödyntää luottojärjestelyä maksaakseen osan veloitettavasta summasta sovittua myöhempänä päivämääränä korkoineen tai muine maksuineen.

(18)

Kaikkiin pankki- ja luottokorttipohjaisiin maksutapahtumiin olisi sovellettava siirtohinnan enimmäistasoa.

(19)

Vaikutustenarvioinnista käy ilmi, että pankkikorttitapahtumien siirtohintojen kieltäminen olisi hyödyllistä korttien hyväksymiselle, korttien käyttämiselle ja sisämarkkinoiden kehittämiselle ja että se toisi kauppiaille ja kuluttajille enemmän hyötyjä kuin korkeammalle asetettu enimmäistaso. Sillä myös vältettäisiin haitalliset vaikutukset, joita aiheutuu korkeammasta enimmäistasosta niissä kansallisissa järjestelyissä, joissa maksutapahtumien siirtohinnat ovat pieniä tai niitä ei ole, kun rajat ylittävä laajentuminen tai uudet markkinoille tulijat nostaisivat siirtohintojen tasoja enimmäistasolle. Pankkikorttitapahtumien siirtohintojen kieltämisellä puututaan myös uhkaan siirtohinnan siirtymisestä uusiin innovatiivisiin maksupalveluihin, esimerkiksi mobiili- ja verkkojärjestelmiin.

(20)

Tässä asetuksessa säädettyjen enimmäistasojen olisi perustuttava taloustieteellisessä kirjallisuudessa kehitettyyn MIT-testiin (Merchant Indifference Test), jonka perusteella määritetään siirtohintataso, jonka kauppias olisi halukas maksamaan verrattuaan kustannuksia, joita aiheutuu siitä, että asiakkaat käyttävät maksukorttia, kustannuksiin, joita aiheutuu muulla maksuvälineellä kuin kortilla suoritetuista maksuista (käteismaksuista), kun otetaan huomioon korttitapahtumia vastaanottavien pankkien kauppiailta veloittama palvelumaksu ja siirtohinta. Tämä edistää tehokkaiden maksuvälineiden käyttöä lisäämällä sellaisten korttien käyttöä, jotka tuottavat suurempia maksutapahtumiin liittyviä etuja, ja estää samalla kohtuuttomien maksujen veloittamista kauppiailta, jotka johtaisivat piiloveloituksiin kuluttajilta. Kauppiailta veloitettavat maksut saattaisivat muuten nousta kohtuuttomiksi myös yhteisten siirtohintajärjestelyjen vuoksi, koska kauppiaat eivät halua kieltäytyä hyväksymästä kalliita maksuvälineitä peläten liiketoiminnan menettämistä. Kokemus on osoittanut, että kyseiset tasot ovat oikeasuhteisia, sillä ne eivät kyseenalaista kansainvälisten korttijärjestelyjen ja maksupalveluntarjoajien toimintaa. Ne tuottavat myös etuja kauppiaille ja kuluttajille sekä tarjoavat oikeusvarmuuden.

(21)

Vaikutustenarviointi kuitenkin osoittaa, että tietyissä jäsenvaltioissa siirtohinnat ovat kehittyneet tavalla, jonka myötä kuluttajat ovat voineet korttien hyväksymisen ja korttien käytön osalta hyötyä tehokkaista pankkikorttimarkkinoista alemmin siirtohinnoin kuin kauppiaiden hyväksyttävänä pitämä taso (merchant indifference level). Jäsenvaltioiden olisi näin ollen voitava päättää asettaa alemmat siirtohinnat kotimaisille pankkikorttitapahtumille.

(22)

Sen varmistamiseksi, että pankkikorteista veloitettavat maksut asetetaan taloudellisesti tehokkaalle tasolle kansallisten pankkikorttimarkkinoiden rakenne huomioon ottaen, olisi lisäksi säilytettävä mahdollisuus ilmoittaa enimmäissiirtohinnat kiinteämääräisinä. Kiinteämääräinen hinta voi myös kannustaa arvoltaan pienten maksujen (mikromaksut) suorittamiseen korttipohjaisesti. Edellä mainittua kiinteämääräistä siirtohintaa olisi myös voitava soveltaa yhdistettynä prosentuaaliseen hinnoitteluun edellyttäen, että näiden siirtohintojen yhteenlaskettu määrä on enintään tietty prosenttiosuus vuotuisesta tapahtuma-arvosta kansallisella tasolla kussakin maksukorttijärjestelyssä. Lisäksi olisi voitava määritellä alempi tapahtumakohtainen prosentuaalinen enimmäissiirtohinta sekä määrätä kiinteämääräinen enimmäishinta ylärajaksi tapahtumakohtaisen prosentuaalisen hinnoittelun soveltamisesta johtuvalle hinnalle.

(23)

Kun lisäksi otetaan huomioon, että tällä asetuksella pyritään ensimmäistä kertaa yhdenmukaistamaan siirtohinnat tilanteessa, jossa olemassa olevat pankkikorttijärjestelyt ja siirtohinnat poikkeavat huomattavasti toisistaan, on tarpeen säätää joustavuudesta kansallisilla maksukorttimarkkinoilla. Näin ollen jäsenvaltioiden olisi voitava kohtuullisen pituisen siirtymäkauden ajan soveltaa kaikkiin kotimaisiin pankkikorttitapahtumiin kunkin maksukorttijärjestelyn osalta painotettua keskimääräistä siirtohintaa, joka on enintään 0,2 prosenttia vuotuisesta keskimääräisestä kauppa-arvosta, kun otetaan huomioon kaikki kotimaiset pankkikorttitapahtumat kussakin maksukorttijärjestelyssä. Yhden maksukorttijärjestelyn vuotuisen keskimääräisen tapahtuma-arvon perusteella lasketun siirtohintojen enimmäismäärän osalta riittää, että maksupalveluntarjoaja osallistuu maksukorttijärjestelyyn (tai muunlaisiin maksupalveluntarjoajien välisiin sopimuksiin), joissa kaikkiin kotimaisiin pankkikorttitapahtumiin sovelletaan painotettua keskimääräistä siirtohintaa, joka on enintään kyseiset 0,2 prosenttia. Tässäkin tapauksessa voidaan soveltaa kiinteämääräistä siirtohintaa, prosenttimääräistä siirtohintaa tai näiden kahden yhdistelmää edellyttäen, että painotetun keskiarvon enimmäismäärää noudatetaan.

(24)

Jotta voitaisiin määritellä asianmukaiset enimmäissiirtohinnat kotimaisia pankkikorttitapahtumia varten, on aiheellista sallia niiden kansallisten toimivaltaisten viranomaisten, joilla on valtuudet varmistaa, että tätä asetusta noudatetaan, kerätä tietoja kaikkien maksukorttijärjestelyn puitteissa toteutuneiden pankkikorttitapahtumien tai yhden tai useamman maksupalveluntarjoajan palvelujen piiriin kuuluvien pankkikorttitapahtumien määrästä ja viitearvosta. Näin ollen maksukorttijärjestelyt ja maksupalveluntarjoajat olisi velvoitettava antamaan tarpeelliset tiedot toimivaltaisille kansallisille viranomaisille näiden viranomaisten määrittelemällä tavalla ja näiden asettamassa määräajassa. Raportointivelvollisuudet olisi ulotettava maksupalveluntarjoajiin – kuten liikkeeseenlaskijat tai maksutapahtumien vastaanottajat – eikä pelkästään maksukorttijärjestelyihin, jotta varmistetaan, että kaikki asiaankuuluvat tiedot asetetaan toimivaltaisten viranomaisten saataville; toimivaltaisten viranomaisten olisi joka tapauksessa voitava vaatia, että tällaisia tietoja kerätään maksukorttijärjestelyn kautta. Lisäksi on tärkeää, että jäsenvaltiot varmistavat, että sovellettavia enimmäissiirtohintoja koskevien asiaankuuluvien tietojen luovuttaminen on riittävää. Koska maksukorttijärjestelyt eivät yleisesti ottaen ole valvonnan alaisia maksupalveluntarjoajia, toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia, että näiden yksikköjen toimittamat tiedot vahvistaa riippumaton tilintarkastaja.

(25)

Kansallisella tasolla jotkin maksuvälineet antavat maksajalle mahdollisuuden käynnistää sellaisia korttipohjaisia maksutapahtumia, jotka eivät ole maksukorttijärjestelyssä eriteltävissä pankki- tai luottokorttitapahtumiksi. Kortin haltijan valinnat eivät ole maksukorttijärjestelyn tai maksutapahtumien vastaanottajan tiedossa; tämän seurauksena maksukorttijärjestelyissä ei ole mahdollista soveltaa tämän asetuksen mukaisia erillisiä siirtohintojen enimmäistasoja pankki- ja luottokorttitapahtumiin, jotka ovat erotettavissa toisistaan maksutapahtumien veloituksen ajoituksen perusteella. Kun otetaan huomioon tarve säilyttää nykyisten liiketoimintamallien toimivuus ja välttää perusteettomia tai kohtuuttomia lakisääteisten vaatimusten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia ja kun otetaan samalla huomioon, että on tärkeää varmistaa yhtäläiset kilpailumahdollisuudet eri maksukorttityyppien välillä, on aiheellista soveltaa ”yleiskorteilla” suoritettuihin kotimaisiin maksutapahtumiin samaa tämän asetuksen sääntöä kuin pankkikorttitapahtumiin. Kyseisille maksuvälineille olisi kuitenkin myönnettävä pidempi sopeuttamisaika. Näin ollen jäsenvaltioiden olisi voitava poikkeuksellisesti yhden vuoden siirtymäkauden ajan määritellä enimmäisosuus kotimaisilla ”yleiskorteilla” suoritettuja maksutapahtumia, jotka katsotaan yhdenveroisiksi luottokorttitapahtumien kanssa. Esimerkiksi luottokortteihin sovellettua siirtohintojen enimmäistasoa voitaisiin soveltaa määriteltyyn osuuteen kauppiaiden tai maksutapahtumien vastaanottajien liiketapahtumien kokonaisarvosta. Säännösten matemaattinen lopputulos vastaisi siten sitä, että yleiskorteilla suoritettuihin kotimaisiin maksutapahtumiin sovelletaan yhtä ainoaa enimmäissiirtohintaa.

(26)

Tämän asetuksen olisi katettava kaikki maksutapahtumat, joissa maksajan maksupalveluntarjoaja ja maksunsaajan maksupalveluntarjoaja ovat sijoittautuneet unioniin.

(27)

Euroopan digitaalistrategiassa vahvistetun teknologianeutraaliuden periaatteen mukaisesti tätä asetusta olisi sovellettava korttipohjaisiin maksutapahtumiin riippumatta ympäristöstä, jossa tapahtuma toteutetaan, mukaan lukien vähittäiskaupassa käytettävät maksuvälineet ja -palvelut, jotka voivat olla off line-, on line- tai mobiilivälineitä ja -palveluja.

(28)

Korttipohjaiset maksutapahtumat toteutetaan yleensä kahden pääasiallisen liiketoimintamallin perusteella eli niin kutsutun ”kolmen osapuolen maksukorttijärjestelyjen” (kortinhaltija – korttitapahtumat vastaanottava ja kortin liikkeeseen laskeva osapuoli – kauppias) tai ”neljän osapuolen maksukorttijärjestelyjen” (kortinhaltija – kortin liikkeeseen laskeva pankki – korttitapahtumat vastaanottava pankki – kauppias) perusteella. Monet neljän osapuolen maksukorttijärjestelyt käyttävät eksplisiittistä siirtohintaa, joka on useimmiten monenvälinen. Implisiittisten siirtohintojen olemassaolon tunnustamiseksi ja tasapuolisten toimintaedellytysten luomisen edistämiseksi kolmen osapuolen maksukorttijärjestelyt, jotka käyttävät maksupalveluntarjoajia liikkeeseenlaskijoina tai maksutapahtumien vastaanottajina, olisi katsottava neljän osapuolen maksukorttijärjestelyiksi, ja niiden olisi noudatettava samoja sääntöjä, kun taas liiketoimintasääntöihin liittyviä avoimuutta lisääviä toimenpiteitä ja muita toimenpiteitä olisi sovellettava kaikkiin palveluntarjoajiin. Kun otetaan huomioon tällaisten kolmen osapuolen järjestelyjen olemassa olevat erityispiirteet, on kuitenkin aiheellista sallia siirtymäaika, jona jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta siirtohintojen enimmäismäärää koskevia sääntöjä, jos näiden järjestelyjen markkinaosuus on hyvin vähäinen kyseisessä jäsenvaltiossa.

(29)

Korttien liikkeeseenlaskupalvelu perustuu maksuvälineen liikkeeseenlaskijan ja maksajan väliseen sopimussuhteeseen riippumatta siitä, säilyttääkö liikkeeseenlaskija varoja maksajan puolesta. Liikkeeseenlaskija asettaa maksukortteja maksajan saataville, antaa luvan suorittaa maksutapahtumia päätteillä tai vastaavilla laitteilla ja voi taata, että maksu suoritetaan maksutapahtumien vastaanottajalle sellaisten maksutapahtumien osalta, jotka ovat asianomaisen järjestelyn sääntöjen mukaisia. Näin ollen pelkkää maksukorttien jakelua tai teknisten palvelujen tarjoamista, kuten pelkkää tietojen käsittelyä ja tallentamista, ei olisi katsottava liikkeeseenlaskuksi.

(30)

Maksutapahtumien vastaanottaminen on käsittelyketju, joka alkaa korttipohjaisen maksutapahtuman käynnistyksestä ja päättyy varojen siirtämiseen maksunsaajan maksutilille. Maasta ja käytössä olevasta liiketoimintamallista riippuen maksutapahtumien vastaanottaminen on järjestetty eri tavoin eri jäsenvaltioissa. Näin ollen maksupalveluntarjoaja, joka maksaa siirtohinnan, ei aina tee suoraan sopimusta maksunsaajan kanssa. Tämän asetuksen mukaisen maksutapahtumien vastaanottajan määritelmän olisi kuitenkin katettava välittäjät, jotka tarjoavat osan maksutapahtumien vastaanottopalvelusta ilman suoraa sopimussuhdetta maksunsaajaan. Maksutapahtumien vastaanottopalvelu tarjotaan riippumatta siitä, säilyttääkö maksutapahtumien vastaanottaja varoja maksunsaajan puolesta. Teknisiä palveluja, kuten pelkkää tietojen käsittelyä ja tallentamista, ei olisi katsottava maksutapahtumien vastaanottamiseksi.

(31)

On tärkeää varmistaa, ettei maksupalveluntarjoajien maksamia tai vastaanottamia siirtohintoja koskevia säännöksiä kierretä liikkeeseenlaskijoille suoritettujen vaihtoehtoisten maksujen avulla. Tämän välttämiseksi ”nettokorvaus”, jonka maksukorttijärjestely, maksutapahtumien vastaanottaja tai muu välittäjä maksaa tai joka niille maksetaan liikkeeseenlaskijan suorittamista tai vastaanottamista maksuista, mukaan lukien mahdolliset varmennustapahtumat, olisi katsottava siirtohinnaksi. Tarkistettaessa, kierretäänkö säännöksiä, siirtohinnan laskennassa olisi otettava huomioon niiden maksujen tai kannustinten kokonaismäärä, jotka liikkeeseenlaskija vastaanottaa maksukorttijärjestelyltä sääntelyn alaisista maksutapahtumista ja joista vähennetään liikkeeseenlaskijan järjestelylle suorittamat maksut. Huomioon otettavat maksut ja kannustimet voisivat olla suoria (eli perustua lukumäärään tai olla tapahtumakohtaisia) tai välillisiä (mukaan lukien markkinakannustimet, hyvitykset ja tiettyjen tapahtumamäärien saavuttamisesta myönnettävät alennukset). Arvioitaessa, kierretäänkö tämän asetuksen säännöksiä, olisi otettava erityisesti huomioon voitot, jotka liikkeeseenlaskijat saavat liikkeeseenlaskijoiden ja maksukorttijärjestelyjen yhteisistä erityisohjelmista sekä tulot käsittely- ja toimilupamaksuista sekä muista korttijärjestöjen tuloihin kuuluvista maksuista. Myös maksukorttien liikkeeseenlasku kolmansissa maissa olisi tarvittaessa ja muiden objektiivisten seikkojen tätä tukiessa voitava ottaa huomioon arvioitaessa, onko tätä asetusta mahdollisesti kierretty.

(32)

Kuluttajat eivät aina ole tietoisia palvelumaksuista, joita kauppiaat suorittavat kuluttajien käyttämästä maksuvälineestä. Samalla monet liikkeeseenlaskijoiden soveltamat kannustimet (kuten matkakupongit, hyvitykset, alennukset, maksupalautukset, maksuttomat vakuutukset jne.) saattavat ohjata kuluttajia käyttämään maksuvälineitä, mikä tuottaa liikkeeseenlaskijoille korkeita palvelumaksuja. Tämän estämiseksi toimenpiteitä, joilla asetetaan rajoituksia siirtohinnoille, olisi sovellettava vain sellaisiin maksukortteihin, joista on tullut massatuotteita ja joita kauppiaiden on yleensä vaikea kieltäytyä vastaanottamasta niiden laajamittaisen liikkeeseenlaskun ja käytön vuoksi (näitä ovat mm. kuluttajien pankki- ja luottokortit). Jotta tehostettaisiin markkinoiden toimintaa alan sääntelemättömissä osissa ja rajoitettaisiin liiketoiminnan siirtymistä alan säännellyistä osista sääntelemättömiin osiin, on tarpeen ottaa käyttöön joitakin toimenpiteitä, mukaan lukien maksujärjestelyn ja infrastruktuurin erottaminen toisistaan, maksunsaajan maksajaan kohdistamat ohjaustoimet ja maksunsaajan mahdollisuus valita, mitkä maksuvälineet se hyväksyy.

(33)

Järjestelyn ja infrastruktuurin erottamisen toisistaan olisi mahdollistettava se, että kaikki korttitapahtumien käsittelijät voivat kilpailla järjestelyjen asiakkaista. Koska käsittelykustannukset muodostavat merkittävän osan korttien hyväksymisestä aiheutuvista kokonaiskustannuksista, on tärkeää, että tämä arvoketjun osa avataan tehokkaalle kilpailulle. Järjestelyn ja infrastruktuurin erottamisen perusteella korttijärjestelyjen ja käsittely-yksiköiden olisi oltava riippumattomia kirjanpidon, organisaation ja päätöksentekomenettelyn osalta. Ne eivät saisi harjoittaa syrjintää esimerkiksi tarjoamalla toisilleen suosituimmuuskohtelua tai sisäpiiritietoja, jotka eivät ole niiden kyseisellä markkinasegmentillä toimivien kilpailijoiden saatavilla, asettamalla markkinasegmentillään toimiville kilpailijoilleen kohtuuttomia tiedonantovaatimuksia, myöntämällä toistensa toiminnoille ristikkäistukia tai käyttämällä yhteisiä hallintojärjestelyjä. Tällaiset syrjivät käytännöt edistävät markkinoiden pirstaleisuutta, vaikuttavat kielteisesti uusien tulokkaiden markkinoillepääsyyn ja estävät unionin laajuisia toimijoita tulemasta markkinoille, mikä estää korttimaksujen sekä korttipohjaisten verkko- ja mobiilimaksujen sisämarkkinoiden toteuttamista ja aiheuttaa siten haittaa kauppiaille, yrityksille ja kuluttajille.

(34)

Maksukorttijärjestelyjen soveltamat säännöt ja maksupalveluntarjoajien noudattamat käytännöt saavat usein aikaan sen, että kauppiaat ja kuluttajat ovat tietämättömiä palvelumaksujen välisistä eroista, mikä heikentää markkinoiden avoimuutta. Tämä tapahtuu esimerkiksi palvelumaksuja yhdistelemällä tai siten, että kauppiaita kielletään valitsemasta edullisempaa korttituotemerkkiä, kun on kyse yhdistelmäkorteista, tai ohjaamasta kuluttajia tällaisten edullisempien korttien käyttöön. Vaikka kauppiaat olisivatkin tietoisia kustannuseroista, usein korttijärjestelyjen säännöt estävät niitä pyrkimästä alentamaan palvelumaksuja.

(35)

Kustannuksissa, joita maksuvälineistä aiheutuu maksunsaajalle, on eroja, sillä tietyt välineet ovat muita kalliimpia. Lukuun ottamatta tilanteita, joissa lainsäädännössä säädetään tietyn maksuvälineen käytöstä tietyissä maksuissa tai joissa maksuvälineen hyväksymisestä ei voida kieltäytyä, koska kyse on laillisesta maksuvälineestä, maksunsaajan olisi voitava vapaasti ohjata maksajia tietyn maksuvälineen käyttöön. Korttijärjestelyt ja maksupalveluntarjoajat asettavat maksunsaajille monenlaisia rajoituksia tässä yhteydessä; ne rajoittavat esimerkiksi maksunsaajan mahdollisuutta kieltäytyä tiettyjen maksuvälineiden hyväksymisestä, kun kyse on pienistä summista, tai ne asettavat rajoituksia sille, mitä tietoja maksajalle annetaan palvelumaksuista, jotka maksunsaajalta on veloitettu tietyistä maksuvälineistä, tai rajoittavat sellaisten kassapäätteiden määrää maksunsaajan liikkeessä, joissa hyväksytään tiettyjä maksuvälineitä. Kyseiset rajoitukset olisi kumottava.

(36)

Tilanteissa, joissa maksunsaaja ohjaa maksajaa tietyn maksuvälineen käyttöön, maksunsaaja ei saisi veloittaa maksajalta palvelumaksuja sellaisten maksuvälineiden käytöstä, joista veloitettavia siirtohintoja säännellään tämän asetuksen mukaisesti, koska lisämaksujen veloittaminen tuottaa tällaisissa tapauksissa vain vähäistä hyötyä mutta aiheuttaa ongelmia markkinoilla.

(37)

Kaikkien korttityyppien hyväksymistä koskeva sääntö on liikkeeseenlaskijoiden ja maksukorttijärjestelyjen maksunsaajille asettama kaksinkertainen velvoite, jonka mukaan maksunsaajien on hyväksyttävä kaikki saman tuotemerkin kortit riippumatta korttien välisistä kustannuseroista (kaikkien tuotteiden hyväksymistä koskeva osuus) ja riippumatta siitä, mikä yksittäinen pankki on laskenut liikkeeseen kyseisen kortin (kaikkien liikkeeseenlaskijoiden hyväksymistä koskeva osuus). On kuluttajien edun mukaista, että maksunsaaja ei voi kohdella korttien liikkeeseenlaskijoita tai kortinhaltijoita syrjivästi saman korttityypin osalta ja että maksukorttijärjestelyt ja maksupalveluntarjoajat voivat asettaa tällaisen velvoitteen maksunsaajille. Kaikkien liikkeeseenlaskijoiden hyväksymistä koskeva osuus kaikkien korttityyppien hyväksymistä koskevasta säännöstä on perusteltu sääntö maksukorttijärjestelyssä, koska se estää maksunsaajia syrjimästä kortteja liikkeeseen laskevia yksittäisiä pankkeja. Kaikkien tuotteiden hyväksymistä koskevassa osuudessa on olennaisilta osin kyse kytkykaupasta, jonka vaikutuksesta edullisten korttien hyväksyminen kytketään kalliimpien korttien hyväksymiseen. Kaikkien tuotteiden hyväksymistä koskevan osuuden poistaminen kaikkien korttityyppien hyväksymistä koskevasta säännöstä antaisi kauppiaille mahdollisuuden rajata tarjoamansa maksukorttivalikoima vain edullis(emp)iin maksukortteihin, mikä hyödyttäisi kuluttajia kauppiaille aiheutuvien kustannusten alenemisen myötä. Pankkikortteja hyväksyviä kauppiaita ei pakotettaisi hyväksymään myös luottokortteja, eikä luottokortteja hyväksyviä kauppiaita hyväksymään yrityskortteja. Jotta kuluttajia suojeltaisiin ja jotta kuluttajille taattaisiin tilaisuus käyttää maksukortteja mahdollisimman useissa tilanteissa, kauppiaat olisi kuitenkin velvoitettava hyväksymään kortit, joihin sovelletaan samaa säänneltyä siirtohintaa vain, jos ne on laskettu liikkeeseen samalla tuotemerkillä ja samaan tyyppiin kuuluvina (raha-, pankki- tai luottokortti). Tällainen rajoitus lisäisi myös kilpailua sellaisten korttien osalta, joista veloitettavia siirtohintoja ei säännellä tämän asetuksen nojalla, sillä kauppiaat saisivat vahvemman neuvotteluaseman suhteessa ehtoihin, joilla ne hyväksyvät kyseiset kortit. Näiden rajoitusten olisi oltava vähäisiä ja ne tulisi hyväksyä ainoastaan, jos ne lisäävät kuluttajansuojaa antamalla kuluttajille riittävän varmuuden siitä, että heidän maksukorttinsa ovat kauppiaiden hyväksymiä.

(38)

Maksupalveluntarjoajien olisi varmistettava, että kuluttajakorttien ja yrityskorttien välillä tehdään selkeä ero niin teknisin kuin kaupallisin perustein. Sen vuoksi on tärkeää määritellä yrityskortti maksuvälineeksi, jota käytetään ainoastaan suoraan yrityksen taikka julkisyhteisön tai julkisoikeudellisen laitoksen tai itsenäisenä ammatinharjoittajana toimivan luonnollisen henkilön tililtä veloitettaviin liiketoiminnan kuluihin.

(39)

Maksunsaajien ja maksajien olisi voitava tunnistaa eri korttityypit. Tämän vuoksi eri korttimerkkien ja korttityyppien olisi oltava tunnistettavissa sähköisesti ja hiljattain liikkeeseen laskettujen korttipohjaisten maksuvälineiden osalta ulkonäön perusteella laitteessa. Lisäksi maksajalle olisi annettava tietoa maksajan maksuvälineen (-välineiden) hyväksymisestä tietyssä myyntipisteessä. On välttämätöntä, että maksunsaaja ilmoittaa maksajalle jonkin korttimerkin käytön rajoituksista samaan aikaan ja samoin ehdoin kuin jonkin korttimerkin hyväksymisestä.

(40)

Tuotemerkkien välisen kilpailun tehokkuuden vuoksi on tärkeää, että käyttäjät tekevät maksusovelluksen valinnan eikä siitä määrätä tuotantoketjun alkupään markkinoilla kuten maksukorttijärjestelyillä tai maksupalveluntarjoajien tai maksujen käsittelijöiden toimesta. Tällainen järjestely ei saisi estää maksajia ja maksunsaajia ottamasta käyttöön, mikäli se on teknisesti mahdollista, automaattista sovelluksen valintaa sillä edellytyksellä, että valintaa voidaan muuttaa jokaisen tapahtuman yhteydessä.

(41)

Sen varmistamiseksi, että muutoksenhaku on mahdollista, jos tätä asetusta on sovellettu virheellisesti tai jos maksupalvelunkäyttäjien ja -tarjoajien välillä ilmenee riitoja, jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön asianmukaiset ja tehokkaat tuomioistuinten ulkopuoliset valitus- ja muutoksenhakumenettelyt tai toteutettava vastaavia toimenpiteitä. Jäsenvaltioiden olisi annettava tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavia seuraamuksia koskevat säännöt ja varmistettava, että nämä seuraamukset ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia ja että niitä sovelletaan.

(42)

Komission olisi annettava selvitys, jossa tutkitaan asetuksen eri vaikutuksia markkinoiden toimintaan. Komissiolla on oltava mahdollisuus kerätä kyseisen selvityksen laatimiseksi tarvittavat tiedot, ja toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä komission kanssa tiivistä yhteistyötä tietojen keräämiseksi.

(43)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita eli vahvistaa korttipohjaisia maksutapahtumia sekä korttimaksuihin pohjautuvia verkko- ja mobiilitapahtumia koskevia yhdenmukaisia vaatimuksia, vaan ne voidaan niiden laajuuden vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(44)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita, erityisesti oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tai puolueettomaan tuomioistuimeen, elinkeinovapautta ja kuluttajansuojaa, ja sitä on sovellettava näiden oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti,