EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2019/941, annettu 5 päivänä kesäkuuta 2019, riskeihin varautumisesta sähköalalla ja direktiivin 2005/89/EY kumoamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(1)

Unionin sähköalalla on käynnissä perusteellinen murros, mikä näkyy siinä, että markkinat ovat yhä hajautetummat, niillä on entistä enemmän toimijoita, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus on noussut ja verkot ovat paremmin yhteenliitettyjä. Sen vuoksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/943 (4) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2019/944 (5) on tarkoitus kehittää unionin sähkön sisämarkkinoita koskevaa oikeudellista kehystä, jotta voidaan varmistaa markkinoiden ja verkkojen optimaalinen toiminta yritysten ja unionin kansalaisten hyödyksi. Tällä asetuksella on osaltaan tarkoitus toteuttaa energiaunionin tavoitteet, joissa energiaturvallisuudella, yhteisvastuulla, luottamuksella ja kunnianhimoisella ilmastopolitiikalla on keskeinen asema.

(2)

Hyvin toimivat markkinat ja verkot sekä riittävät sähköverkkojen yhteenliitännät takaavat parhaiten sähkön toimitusvarmuuden. Silloinkin, kun markkinat ja verkot toimivat hyvin ja ovat yhteenliitettyjä, on kuitenkin mahdotonta täysin sulkea pois luonnonkatastrofien, kuten äärimmäisten sääolojen, vihamielisten hyökkäysten tai polttoainepulan aiheuttaman sähkökriisin riskiä. Sähkökriisien seuraukset ulottuvat usein yli maiden rajojen. Silloinkin, kun tällaiset kriisit alkavat paikallisesti, niiden vaikutukset voivat levitä nopeasti yli rajojen. Eräiden äärimmäisten olosuhteiden, kuten kovien pakkasten, helleaaltojen tai kyberhyökkäysten, vaikutukset voivat kohdistua samanaikaisesti kokonaisille alueille.

(3)

Koska sähkömarkkinat ja -verkot ovat kytköksissä toisiinsa, sähkökriisien ennaltaehkäisyn ja hallinnan ei voida katsoa olevan pelkästään kansallinen tehtävä. Alueellisen yhteistyön kautta toteutettaviin tehokkaampiin ja edullisempiin toimenpiteisiin liittyvää potentiaalia olisi hyödynnettävä entistä paremmin. Tarvitaan yhteisiä sääntöjä ja paremmin koordinoituja menettelyjä sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot ja muut toimijat pystyvät tekemään tehokasta yhteistyötä yli rajojen jäsenvaltioiden välisen yhä suuremman avoimuuden, luottamuksen ja yhteisvastuun hengessä.

(4)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2005/89/EY (6) vahvistettiin tarvittavat toimenpiteet, jotka jäsenvaltioiden on toteutettava sähkön yleisen toimitusvarmuuden turvaamiseksi. Kyseisen direktiivin säännökset on suurelta osin korvattu myöhemmillä säädöksillä, erityisesti säännökset, jotka koskevat sitä, miten sähkömarkkinat on järjestettävä riittävän kapasiteetin saatavuuden turvaamiseksi, miten siirtoverkonhaltijoiden on tehtävä yhteistyötä verkon stabiilisuuden varmistamiseksi ja miten voidaan varmistaa, että käytössä on asianmukainen infrastruktuuri. Tässä asetuksessa käsitellään sähkökriisien ennaltaehkäisyä ja hallintaa.

(5)

Komission asetukset (EU) 2017/1485 (7) ja (EU) 2017/2196 (8) sisältävät yksityiskohtaiset säännöt siitä, miten siirtoverkonhaltijoiden ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien olisi toimittava ja tehtävä yhteistyötä käyttövarmuuden turvaamiseksi. Näillä teknisillä säännöillä on tarkoitus varmistaa, että useimmat sähköverkon häiriöt voidaan käsitellä tehokkaasti operatiivisella tasolla. Tässä asetuksessa keskitytään sähkökriiseihin, jotka ovat mittakaavaltaan ja vaikutuksiltaan laajempia. Siinä säädetään, mitä jäsenvaltioiden olisi tehtävä tällaisten kriisien ehkäisemiseksi ja mitä toimenpiteitä ne voivat toteuttaa, jos verkon käyttöä koskevat säännöt eivät enää riitä. Sähkökriiseissäkin olisi edelleen noudatettava verkon käyttöä koskevia sääntöjä kaikilta osin, ja tämän asetuksen olisi oltava johdonmukainen asetuksen (EU) 2017/2196 kanssa.

(6)

Tällä asetuksella annetaan yhteiset säännöt sähkökriisien ehkäisemisestä, niihin varautumisesta ja niiden hallitsemisesta, lisätään avoimuutta varautumisvaiheessa ja sähkökriisin aikana sekä varmistetaan, että toimenpiteitä toteutetaan koordinoidusti ja tehokkaasti. Siinä vaaditaan jäsenvaltioilta yhteistyötä alueellisella tasolla ja soveltuvin osin kahdenvälisesti yhteisvastuun hengessä. Siinä vahvistetaan myös kehys sähkön toimitusvarmuuden tehokkaalle seurannalle unionissa sähköalan koordinointiryhmässä, joka perustettiin 15 päivänä marraskuuta 2012 annetulla komission päätöksellä (9) foorumiksi tietojen vaihtamiselle ja yhteistyön edistämiselle jäsenvaltioiden kesken etenkin sähkön toimitusvarmuuden alalla. Jäsenvaltioiden välisen yhteistyön ja seurantakehyksen tavoitteena on parantaa riskeihin varautumista ja vähentää varautumisesta aiheutuvia kustannuksia. Lisäksi tällä asetuksella on tarkoitus vahvistaa sähkön sisämarkkinoita lisäämällä luottamusta jäsenvaltioissa sekä estämällä valtioiden epäasianmukainen puuttuminen sähkökriiseihin, jotta erityisesti vältetään rajat ylittävän sähkönsiirron ja alueiden välisen siirtokapasiteetin aiheetonta rajoittamista ja pienennetään siten naapurijäsenvaltioihin kohdistuvien kielteisten heijastusvaikutusten riskiä.

(7)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2016/1148 (10) vahvistetaan verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuutta koskevat yleiset säännöt, ja kyberturvallisuutta koskevia erityisiä sääntöjä annetaan asetuksessa (EU) 2019/943 vahvistetussa verkkosäännössä. Tällä asetuksella täydennetään direktiiviä (EU) 2016/1148 varmistamalla, että kyberpoikkeamat tunnistetaan asianmukaisesti riskiksi ja että niiden käsittelemiseksi toteutettavat toimenpiteet otetaan asianmukaisesti huomioon riskeihinvarautumissuunnitelmissa.

(8)

Neuvoston direktiivissä 2008/114/EY (11) säädetään menettelystä, jolla pyritään parantamaan nimettyjen Euroopan elintärkeiden infrastruktuurien, muun muassa tiettyjen sähköinfrastruktuurien, turvallisuutta. Direktiivi 2008/114/EY auttaa yhdessä tämän asetuksen kanssa luomaan kokonaisvaltaisen lähestymistavan energiaturvallisuuteen unionissa.

(9)

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1313/2013/EU (12) vahvistetaan vaatimukset, joiden mukaan jäsenvaltioiden on kehitettävä riskinarviointeja kansallisella tai asianmukaisella paikallisella tasolla joka kolmas vuosi sekä kehitettävä ja parannettava katastrofien riskinhallintasuunnitteluaan kansallisella tai asianmukaisella paikallisella tasolla. Tässä asetuksessa säädettyjen riskien ehkäisemistä, riskeihin varautumista ja riskinhallintasuunnittelua koskevien erityisten toimien olisi oltava johdonmukaisia päätöksen N:o 1313/2013/EU mukaisesti vaadittujen laajempien, useita riskejä kattavien kansallisten riskinarviointien kanssa.

(10)

Jäsenvaltiot ovat vastuussa sähkön toimitusvarmuuden varmistamisesta alueellaan, mutta vastuu sähkön toimitusvarmuudesta jakautuu myös yhteisesti komissiolle ja muille unionin toimijoille niiden toiminta-alojen ja toimivallan mukaisesti. Sähkön toimitusvarmuus edellyttää tuloksellista yhteistyötä jäsenvaltioiden, unionin toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen sekä asiaankuuluvien sidosryhmien kesken. Jakeluverkonhaltijoilla ja siirtoverkonhaltijoilla on keskeinen tehtävä sen varmistamisessa, että sähköverkko on varma, luotettava ja tehokas, direktiivin (EU) 2019/944 31 ja 40 artiklan mukaisesti. Sääntelyviranomaisilla ja muilla asiaankuuluvilla kansallisilla viranomaisilla on myös tärkeä tehtävä sähkön toimitusvarmuuden varmistamisessa ja seurannassa osana niille direktiivin (EU) 2019/944 59 artiklassa asetettuja tehtäviä. Jäsenvaltioiden olisi nimettävä olemassa oleva tai uusi taho ainoaksi toimivaltaiseksi kansalliseksi valtion viranomaisekseen tai sääntelyviranomaisekseen, jotta voitaisiin varmistaa kaikkien asiaan liittyvien toimijoiden avoin ja osallistava osallistuminen ja riskeihinvarautumissuunnitelmien tehokas laatiminen ja asianmukainen täytäntöönpano sekä helpottaa sähkökriisien ennaltaehkäisyä ja jälkiarviointia ja niihin liittyvää tietojenvaihtoa.

(11)

Yhteinen lähestymistapa sähkökriisien ennaltaehkäisyyn ja hallintaan edellyttää jäsenvaltioilta yhteisymmärrystä siitä, mikä on sähkökriisi. Tällä asetuksella olisi erityisesti helpotettava jäsenvaltioiden välistä koordinointia määritettäessä tilanne, jossa mahdollinen riski siitä, että sähköstä on merkittävä pula tai sähkön toimittaminen asiakkaille on mahdotonta, on toteutunut tai välittömästi uhkaava. Sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston, jäljempänä ’Sähkö-ENTSO’, olisi määritettävä konkreettisia alueellisia sähkökriisiskenaarioita ja jäsenvaltioiden konkreettisia kansallisia sähkökriisiskenaarioita. Tällaisella lähestymistavalla on tarkoitus varmistaa, että voidaan kattaa kaikki merkitykselliset sähkökriisit, kun otetaan huomioon alueelliset ja kansalliset erityispiirteet, kuten sähköverkon topologia, sähköpaletti, tuotannon ja kulutuksen määrä sekä väestötiheys.

(12)

Yhteinen lähestymistapa sähkökriisien ennaltaehkäisyyn ja hallintaan edellyttää myös, että jäsenvaltiot käyttävät samoja menetelmiä ja määritelmiä sähkön toimitusvarmuuteen liittyvien riskien määrittämiseksi ja kykenevät tosiasiallisesti vertaamaan omaa ja naapurimaidensa suoriutumista tällä alalla. Tässä asetuksessa määritetään kaksi indikaattoria, joilla seurataan sähkön toimitusvarmuutta unionissa: energiavajeen odotusarvo, joka ilmaistaan gigawattitunteina vuodessa, ja tehovajeen odotusarvo, joka ilmaistaan tunteina vuodessa. Nämä indikaattorit ovat osa eurooppalaista resurssien riittävyysarviointia, jonka Sähkö-ENTSO toteuttaa asetuksen (EU) 2019/943 23 artiklan mukaisesti. Sähköalan koordinointiryhmän olisi toteutettava sähkön toimitusvarmuuden säännöllistä seurantaa näillä indikaattoreilla saatujen tulosten perusteella. Energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston, jäljempänä ’ACER’, olisi myös käytettävä näitä indikaattoreita raportoidessaan jäsenvaltioiden suoriutumisesta sähkön toimitusvarmuuden alalla asetuksen (EU) 2019/942 (13) 15 artiklan mukaisessa vuotuisessa sähkömarkkinoiden seurantakertomuksessaan.

(13)

Jotta voitaisiin varmistaa riskinarviointien johdonmukaisuus tavalla, joka lisää jäsenvaltioiden välistä luottamusta sähkökriisissä, riskiskenaarioiden määrittämiseen tarvitaan yhteinen lähestymistapa. Sen vuoksi Sähkö-ENTSOn olisi asiaankuuluvia sidosryhmiä kuultuaan kehitettävä ja päivitettävä yhteinen menetelmä riskien määrittämiseksi yhteistyössä ACERin ja ainoastaan jäsenvaltioiden edustajien kokoonpanossa kokoontuvan sähköalan koordinointiryhmän kanssa. Sähkö-ENTSOn olisi ehdotettava menetelmää ja ACERin olisi hyväksyttävä se. ACERin on sähköalan koordinointiryhmää kuullessaan määrä ottaa sen näkemykset mahdollisimman suuressa määrin huomioon. Sähkö-ENTSOn olisi päivitettävä riskien määrittämiseksi kehitetty yhteinen menetelmä, kun saadaan merkittävää uutta tietoa.

(14)

Sähkö-ENTSOn olisi riskien määrittämistä koskevan yhteisen menetelmän perusteella laadittava ja päivitettävä säännöllisesti alueelliset sähkökriisiskenaariot sekä määritettävä kullekin alueelle merkityksellisimmät riskit, kuten äärimmäiset sääolot, luonnonkatastrofit, polttoainepula tai vihamieliset hyökkäykset. Kaasupulan kriisiskenaariota tarkasteltaessa kaasun toimitushäiriön riski olisi arvioitava kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston, jäljempänä ’Kaasu-ENTSO’, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1938 (14) 7 artiklan mukaisesti kehittämien kaasun toimituksen ja infrastruktuurin häiriöiden skenaarioiden perusteella. Sähkö-ENTSOn olisi voitava siirtää alueellisten sähkökriisiskenaarioiden määrittämiseen liittyviä tehtäviä asetuksen (EU) 2019/943 35 artiklan mukaisesti perustetuille alueellisille koordinointikeskuksille. Nämä siirretyt tehtävät olisi suoritettava Sähkö-ENTSOn valvonnassa. Jäsenvaltioiden olisi laadittava ja päivitettävä kansalliset sähkökriisiskenaarionsa alueellisten sähkökriisiskenaarioiden perusteella lähtökohtaisesti joka neljäs vuosi. Näiden skenaarioiden olisi oltava perusta riskeihinvarautumissuunnitelmille. Kansallisen tason riskejä määrittäessään jäsenvaltioiden olisi kuvattava mahdollisia riskejä, joita niiden mukaan liittyy sähkön toimitusvarmuuden kannalta merkityksellisen infrastruktuurin omistukseen, ja näiden riskien käsittelemiseksi mahdollisesti toteutettavia toimenpiteitä, kuten yleinen tai alakohtainen lainsäädäntö investointien seulonnasta tai tiettyjä osakkeenomistajia koskevat erityisoikeudet, sekä ilmoitettava, miksi ne pitävät tällaisia toimenpiteitä tarpeellisina ja oikeasuhteisina.

(15)

Alueellisella lähestymistavalla riskiskenaarioiden määrittämiseen ja ennaltaehkäisy-, varautumis- ja lieventämistoimenpiteiden kehittämiseen pitäisi saada näiden toimenpiteiden tehokkuuteen ja resurssien optimointiin liittyviä merkittäviä etuja. Lisäksi koordinoidulla ja ennalta sovitulla lähestymistavalla samanaikaisen sähkökriisin sattuessa varmistettaisiin johdonmukaiset toimet ja vähennettäisiin riskiä kielteisistä heijastusvaikutuksista, joita puhtaasti kansallisilla toimenpiteillä voisi olla naapurijäsenvaltioihin. Sen vuoksi tässä asetuksessa edellytetään jäsenvaltioiden tekevän yhteistyötä alueellisesti.

(16)

Alueellisten koordinointikeskusten olisi hoidettava niille asetuksen (EU) 2019/943 mukaisesti osoitetut alueellisesti merkitykselliset tehtävät. Jotta ne voisivat hoitaa tehtävänsä tehokkaasti ja toimia tiiviissä yhteistyössä asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten kanssa laajamittaisten sähköhäiriöiden ehkäisemiseksi ja lieventämiseksi, tämän asetuksen mukaisesti vaadittavan alueellisen yhteistyön olisi perustuttava teknisellä tasolla käytettyihin alueellisiin yhteistyörakenteisiin eli sellaisten jäsenvaltioiden ryhmiin, joilla on sama alueellinen koordinointikeskus. Alueellisten koordinointikeskusten maantieteellisillä alueilla on sen vuoksi merkitystä määritettäessä alueellisia sähkökriisiskenaarioita ja tehtäessä riskinarviointeja. Jäsenvaltioilla olisi kuitenkin oltava mahdollisuus muodostaa alaryhmiä alueiden sisällä tehdäkseen yhteistyötä konkreettisissa alueellisissa toimenpiteissä tai tehdä yhteistyötä olemassa olevissa alueellisissa yhteistyöfoorumeissa tätä varten, sillä niiden tekninen kyky antaa toisilleen vastavuoroista apua sähkökriisissä on olennaisen tärkeä. Tämä johtuu siitä, että kaikki jonkin suuremman alueen jäsenvaltiot eivät välttämättä pysty toimittamaan sähköä toiselle jäsenvaltiolle sähkökriisin sattuessa. Siten kaikkien alueen jäsenvaltioiden ei ole tarpeen tehdä alueellisia sopimuksia konkreettisista alueellisista toimenpiteistä. Sen sijaan niiden jäsenvaltioiden, joilla on tekninen kyky antaa toisilleen apua, olisi tehtävä tällaisia sopimuksia.

(17)

Asetuksessa (EU) 2019/943 säädetään yhteisen menetelmän käytöstä eurooppalaisessa resurssien keskipitkän ja pitkän aikavälin (seuraavista 10 vuodesta seuraavaan vuoteen) riittävyysarvioinnissa, jotta voidaan varmistaa, että jäsenvaltioiden päätökset mahdollisista investointitarpeista tehdään avoimelta ja yhteisesti sovitulta pohjalta. Eurooppalaisella resurssien riittävyysarvioinnilla on eri tarkoitus kuin lyhyen aikavälin riittävyysarvioinneilla, joita käytetään mahdollisten riittävyyteen liittyvien ongelmien havaitsemiseksi lyhyellä aikavälillä, eli kausittaisilla riittävyysarvioinneilla (seuraavat kuusi kuukautta) sekä seuraavaa viikkoa tai vähintään seuraavaa vuorokautta koskevilla riittävyysarvioinneilla. Lyhyen aikavälin arvioinneissa tarvitaan yhteistä lähestymistapaa siihen, miten mahdolliset riittävyyteen liittyvät ongelmat voidaan havaita. Sähkö-ENTSOn olisi tehtävä talvi- ja kesäkauden riittävyysarvioinnit varoittaakseen jäsenvaltioita ja siirtoverkonhaltijoita sähkön toimitusvarmuuteen liittyvistä riskeistä, joita voi ilmetä seuraavien kuuden kuukauden aikana. Näiden riittävyysarviointien parantamiseksi Sähkö-ENTSOn olisi kehitettävä niille yhteinen tilastomatemaattinen menetelmä asiaankuuluvia sidosryhmiä kuultuaan ja yhteistyössä ACERin ja ainoastaan jäsenvaltioiden edustajien kokoonpanossa kokoontuvan sähköalan koordinointiryhmän kanssa. Sähkö-ENTSOn olisi ehdotettava kyseistä menetelmää ja sen päivityksiä ACERille, jonka olisi hyväksyttävä ehdotus ja päivitykset. ACERin on sähköalan koordinointiryhmää kuullessaan määrä ottaa sen näkemykset mahdollisimman suuressa määrin huomioon. Sähkö-ENTSOn olisi päivitettävä menetelmä, kun saadaan merkittävää uutta tietoa. Sähkö-ENTSOn olisi voitava siirtää kausittaisiin riittävyysarviointeihin liittyviä tehtäviä alueellisille koordinointikeskuksille, mutta siirretyt tehtävät olisi suoritettava Sähkö-ENTSOn valvonnassa.

(18)

Siirtoverkonhaltijoiden olisi sovellettava kausittaisten riittävyysarviointien laatimisessa käytettävää menetelmää tehdessään muunlaisia lyhyen aikavälin riskinarviointeja eli asetuksessa (EU) 2017/1485 säädettyjä seuraavaa viikkoa tai vähintään seuraavaa vuorokautta koskevia tuotannon riittävyysennusteita.

(19)

Jotta voidaan varmistaa yhteinen lähestymistapa sähkökriisien ennaltaehkäisyyn ja hallintaan, kunkin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen olisi laadittava riskeihinvarautumissuunnitelma alueellisten ja kansallisten sähkökriisiskenaarioiden perusteella. Toimivaltaisten viranomaisten olisi kuultava sidosryhmiä tai sidosryhmien edustajia, kuten tuottajien tai niiden toimialajärjestöjen edustajia tai jakeluverkonhaltijoiden edustajia, jos ne ovat sähkökriisin ennaltaehkäisyn ja käsittelyn kannalta merkityksellisiä. Toimivaltaisten viranomaisten olisi tätä varten päätettävä asianmukaisista järjestelyistä kuulemisen toteuttamiseksi. Riskeihinvarautumissuunnitelmissa olisi kuvattava tehokkaat, oikeasuhteiset ja syrjimättömät toimenpiteet kaikkien määritettyjen sähkökriisiskenaarioiden käsittelemiseksi. Ehdotettujen kysyntä- ja tarjontapuolen toimenpiteiden ympäristövaikutukset olisi otettava huomioon. Suunnitelmien olisi oltava läpinäkyviä erityisesti suhteessa siihen, millä edellytyksillä voidaan toteuttaa muita kuin markkinapohjaisia toimenpiteitä sähkökriisien lieventämiseksi. Kaikkien suunniteltujen muiden kuin markkinapohjaisten toimenpiteiden olisi oltava tässä asetuksessa säädettyjen sääntöjen mukaisia. Riskeihinvarautumissuunnitelmat olisi julkistettava siten, että varmistetaan arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuus.

(20)

Riskeihinvarautumissuunnitelmissa olisi esitettävä kansallisia, alueellisia ja soveltuvin osin kahdenvälisiä toimenpiteitä. Alueelliset ja soveltuvin osin kahdenväliset toimenpiteet ovat tarpeen erityisesti samanaikaisen sähkökriisin sattuessa, jolloin tarvitaan koordinoitua ja ennalta sovittua lähestymistapaa, jotta voidaan varmistaa johdonmukaiset toimet ja vähentää kielteisten heijastusvaikutusten riskiä. Toimivaltaisten viranomaisten olisi tätä varten ennen riskeihinvarautumissuunnitelmien hyväksymistä kuultava asiaankuuluvien jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia. Asiaankuuluvat jäsenvaltiot ovat niitä, joissa saattaisi esiintyä kielteisiä heijastusvaikutuksia tai muita vaikutuksia toisen jäsenvaltion sähköverkkoon riippumatta siitä, ovatko kyseiset jäsenvaltiot samalla alueella tai suoraan yhteenliitettyjä. Suunnitelmissa olisi otettava huomioon merkitykselliset kansalliset olosuhteet, mukaan lukien Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa tarkoitettujen syrjäisimpien alueiden tilanne ja joidenkin sellaisten erittäin pienten erillisten verkkojen tilanne, joita ei ole liitetty kansallisiin siirtoverkkoihin. Tältä osin jäsenvaltioiden olisi tehtävä asianmukaiset päätelmät muun muassa tämän asetuksen säännöksistä, jotka koskevat alueellisten sähkökriisiskenaarioiden määrittämistä ja riskeihinvarautumissuunnitelmissa vahvistettuja alueellisia ja kahdenvälisiä toimenpiteitä, sekä avunantoa koskevista säännöksistä. Suunnitelmissa olisi esitettävä selkeästi toimivaltaisten viranomaisten tehtävät ja vastuut. Kansallisissa toimenpiteissä olisi otettava kaikilta osin huomioon sovitut alueelliset ja kahdenväliset toimenpiteet ja hyödynnettävä täysin alueellisen yhteistyön tarjoamat mahdollisuudet. Suunnitelmien olisi oltava luonteeltaan teknisiä ja operationaalisia, koska niiden tehtävänä olisi auttaa ehkäisemään sähkökriisi tai sen laajentuminen ja lieventää sen vaikutuksia.

(21)

Riskeihinvarautumissuunnitelmat olisi päivitettävä säännöllisesti. Sen varmistamiseksi, että suunnitelmat ovat ajan tasalla ja toimivia, kunkin alueen jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi järjestettävä yhteistyössä siirtoverkonhaltijoiden ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa kahden vuoden välein sähkökriisisimulaatioita suunnitelmien soveltuvuuden testaamiseksi.

(22)

Tässä asetuksessa säädetyn mallin tarkoituksena on helpottaa suunnitelmien laatimista, ja suunnitelmiin on mahdollista sisällyttää jäsenvaltiokohtaisia lisätietoja. Mallin tarkoituksena on myös helpottaa kyseisen alueen muiden jäsenvaltioiden ja sähköalan koordinointiryhmän kuulemista. Alueella ja sähköalan koordinointiryhmässä tapahtuvalla kuulemisella olisi varmistettava, että jossakin jäsenvaltiossa tai jollakin alueella toteutetut toimenpiteet eivät vaaranna sähkön toimitusvarmuutta muissa jäsenvaltioissa tai muilla alueilla.

(23)

On tärkeää helpottaa viestintää ja avoimuutta jäsenvaltioiden välillä silloin, kun niillä on konkreettista, vakavasti otettavaa ja luotettavaa tietoa siitä, että sähkökriisi on mahdollinen. Tällaisessa tilanteessa asianomaisten jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava asiasta komissiolle, naapurijäsenvaltioille ja sähköalan koordinointiryhmälle ilman aiheetonta viivytystä ja annettava erityisesti tiedot sähkön toimitustilanteen heikentymisen syistä, sähkökriisin ehkäisemiseksi suunnitelluista toimenpiteistä ja mahdollisesta muiden jäsenvaltioiden avunannon tarpeesta.

(24)

Sähkökriisin sattuessa tietojenvaihto on välttämätöntä toimien koordinoinnin ja avunannon kohdentamisen varmistamiseksi. Sen vuoksi tässä asetuksessa velvoitetaan toimivaltainen viranomainen ilmoittamaan sähkökriisistä ilman aiheetonta viivytystä alueen jäsenvaltioille, naapurijäsenvaltioille ja komissiolle. Toimivaltaisen viranomaisen olisi lisäksi annettava tietoja kriisin syistä, kriisin lieventämiseksi suunnitelluista tai toteutetuista toimenpiteistä ja mahdollisesta muiden jäsenvaltioiden avunannon tarpeesta. Jos avunanto ulottuu sähkön toimitusvarmuutta laajemmalle, unionin pelastuspalvelumekanismin olisi edelleen oltava sovellettava oikeudellinen kehys.

(25)

Sähkökriisin sattuessa jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä yhteisvastuun hengessä. Tämän yleisen säännön lisäksi olisi vahvistettava asianmukaiset järjestelyt, jotta jäsenvaltiot voisivat tarjota toisilleen apua sähkökriisissä. Tällaisen avunannon olisi perustuttava sovittuihin, koordinoituihin toimenpiteisiin, jotka vahvistetaan riskeihinvarautumissuunnitelmissa. Tässä asetuksessa annetaan jäsenvaltioille laaja harkintavalta sovittaessa tällaisten koordinoitujen toimenpiteiden sisällöstä ja siten niiden tarjoaman avun sisällöstä. Jäsenvaltioiden tehtävänä on päättää ja sopia tällaisista koordinoiduista toimenpiteistä kysyntä ja tarjonta huomioon ottaen. Samalla tällä asetuksella varmistetaan, että sovittua apua annettaessa sähköä toimitetaan koordinoidusti. Jäsenvaltioiden olisi sovittava tarvittavista teknisistä, oikeudellisista ja rahoitusta koskevista järjestelyistä alueellisten ja kahdenvälisten sovittujen toimenpiteiden toteuttamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi näissä teknisissä järjestelyissä ilmoitettava toimitettavan sähkön enimmäismäärät, joita olisi arvioitava uudelleen sillä perusteella, onko sähkön toimittaminen teknisesti toteutettavissa sitten, kun apua tarvitaan sähkökriisin aikana. Jäsenvaltioiden olisi sen jälkeen toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sovittujen alueellisten ja kahdenvälisten toimenpiteiden sekä teknisten, oikeudellisten ja rahoitusta koskevien järjestelyjen toteuttamiseksi.

(26)

Sopiessaan koordinoiduista toimenpiteistä sekä teknisistä, oikeudellisista ja rahoitusta koskevista järjestelyistä ja pannessaan muuten täytäntöön avunantoa koskevia säännöksiä jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon sosiaaliset ja taloudelliset tekijät, unionin kansalaisten turvallisuus mukaan lukien, sekä oikeasuhteisuus. Jäsenvaltioita kannustetaan jakamaan parhaita käytäntöjä ja käyttämään sähköalan koordinointiryhmää keskustelufoorumina, jossa voidaan tunnistaa käytettävissä olevia avunantomahdollisuuksia, erityisesti siltä osin kuin on kyse koordinoiduista toimenpiteistä sekä tarvittavista teknisistä, oikeudellisista ja rahoitusta koskevista järjestelyistä, kohtuullinen korvaus mukaan lukien. Komissio voi helpottaa alueellisten ja kahdenvälisten toimenpiteiden valmistelua.

(27)

Tämän asetuksen mukaisesta jäsenvaltioiden välisestä avunannosta olisi maksettava kohtuullinen korvaus, josta sovitaan jäsenvaltioiden kesken. Tällä asetuksella ei yhdenmukaisteta kaikkia tällaiseen jäsenvaltioiden väliseen kohtuulliseen korvaukseen liittyviä näkökohtia. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi sovittava kohtuullista korvausta koskevista määräyksistä ennen avun antamista. Apua pyytävän jäsenvaltion olisi viipymättä maksettava tällainen korvaus tai viipymättä varmistettava sen maksaminen apua antavalle jäsenvaltiolle. Komission olisi annettava ei-sitovia ohjeita kohtuullisen korvauksen keskeisistä seikoista sekä teknisten, oikeudellisten ja rahoitusta koskevien järjestelyjen muista seikoista.

(28)

Antaessaan apua tämän asetuksen nojalla jäsenvaltiot panevat täytäntöön unionin lainsäädäntöä ja niiden on näin ollen noudatettava unionin oikeudessa taattuja perusoikeuksia. Tällainen avunanto voi näin ollen sen mukaan, mistä toimenpiteistä jäsenvaltioiden kesken on sovittu, johtaa jäsenvaltion velvollisuuteen maksaa korvausta niille, joihin sen toimenpiteet ovat vaikuttaneet. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi tarvittaessa varmistettava, että kansalliset korvaussäännöt ovat olemassa ja että ne ovat unionin oikeuden, erityisesti perusoikeuksien, mukaiset. Lisäksi apua saavan jäsenvaltion olisi viime kädessä vastattava kaikista kohtuullisista kustannuksista, joita toiselle jäsenvaltiolle aiheutuu tällaisten kansallisten korvaussääntöjen nojalla annettavasta avusta.

(29)

Sähkökriisin sattuessa apua olisi annettava silloinkin, kun jäsenvaltiot eivät ole vielä sopineet koordinoiduista toimenpiteistä ja teknisistä, oikeudellisista ja rahoitusta koskevista järjestelyistä tämän asetuksen avunantoa koskevien säännösten edellyttämällä tavalla. Jotta apua voitaisiin tällaisessa tilanteessa antaa tämän asetuksen mukaisesti, jäsenvaltioiden olisi sovittava tilapäisistä toimenpiteistä ja järjestelyistä puuttuvien koordinoitujen toimenpiteiden ja teknisten, oikeudellisten ja rahoitusta koskevien järjestelyjen sijasta.

(30)

Tällä asetuksella otetaan käyttöön tällainen jäsenvaltioiden välinen avunantomekanismi sähkökriisin ehkäisemiseksi tai lieventämiseksi unionissa. Komission olisi sen vuoksi tarkasteltava avunantomekanismia sen toiminnasta tulevaisuudessa saatavien kokemusten valossa ja ehdotettava tarvittaessa siihen muutoksia.

(31)

Tällä asetuksella olisi voitava antaa sähköalan yrityksille ja asiakkaille mahdollisuus turvautua sähkökriiseistä selviytymiseksi asetuksessa (EU) 2019/943 ja direktiivissä (EU) 2019/944 säädettyihin markkinapohjaisiin mekanismeihin niin pitkälle kuin se on mahdollista. Sisämarkkinoita ja verkon käyttöä koskevia sääntöjä olisi noudatettava myös sähkökriisien sattuessa. Tällaisiin sääntöihin sisältyvät asetuksen (EU) 2017/1485 22 artiklan 1 kohdan i alakohta ja asetuksen (EU) 2017/2196 35 artikla, jotka koskevat toimitusrajoituksia, alueiden välisen kapasiteetin rajoittamista kapasiteetin jakamisessa tai suunnitelmien laatimisen rajoittamista. Tämä tarkoittaa, että muihin kuin markkinapohjaisiin toimenpiteisiin, kuten kuormien pakotettuun irtikytkentään, tai markkinoiden tavanomaisen toiminnan ulkopuolisiin ylimääräisiin toimituksiin olisi turvauduttava vasta viimeisenä keinona, kun kaikki markkinoiden tarjoamat mahdollisuudet on käytetty. Sen vuoksi kuormien pakotettua irtikytkentää pitäisi käyttää vasta, kun kaikki kuormien vapaaehtoisen irtikytkennän mahdollisuudet on käytetty. Muiden kuin markkinapohjaisten toimenpiteiden olisi lisäksi oltava tarpeellisia, oikeasuhteisia, syrjimättömiä ja tilapäisiä.

(32)

Avoimuuden varmistamiseksi sähkökriisin jälkeen sähkökriisin julistaneen toimivaltaisen viranomaisen olisi tehtävä kriisistä ja sen vaikutuksista jälkiarviointi. Tässä arvioinnissa olisi otettava huomioon muun muassa toteutettujen toimenpiteiden tehokkuus ja oikeasuhteisuus sekä niiden taloudelliset kustannukset. Arvioinnissa olisi käsiteltävä myös valtioiden rajat ylittäviä näkökohtia, kuten toimenpiteiden vaikutuksia muihin jäsenvaltioihin ja sähkökriisin julistaneen jäsenvaltion niiltä saaman avun määrää.

(33)

Avoimuusvelvoitteilla olisi varmistettava, että kaikissa sähkökriisien ehkäisemiseksi tai hallitsemiseksi toteutettavissa toimenpiteissä noudatetaan sisämarkkinasääntöjä sekä niitä yhteistyön ja yhteisvastuun periaatteita, joihin energiaunioni perustuu.

(34)

Tällä asetuksella vahvistetaan sähköalan koordinointiryhmän roolia. Sen olisi hoidettava erityisiä tehtäviä, jotka liittyvät etenkin menetelmän kehittämiseen alueellisten sähkökriisiskenaarioiden määrittämistä varten ja menetelmän kehittämiseen lyhyen aikavälin ja kausittaisia riittävyysarviointeja varten sekä riskeihinvarautumissuunnitelmien laatimiseen, ja sillä olisi oltava keskeinen asema seurattaessa jäsenvaltioiden suoriutumista sähkön toimitusvarmuuden alalla ja kehitettäessä parhaita käytäntöjä tältä pohjalta.

(35)

On mahdollista, että sähkökriisi laajenee unionin rajojen yli myös energiayhteisön sopimuspuolten alueelle. Unionin olisi energiayhteisön perustamissopimuksen osapuolena edistettävä sopimukseen tehtäviä muutoksia, joilla pyritään luomaan yhdentyneet markkinat ja yhtenäinen sääntelyalue määräämällä asianmukaisesta ja vakaasta sääntelykehyksestä. Jotta varmistetaan tehokas kriisinhallinta, unionin olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä energiayhteisön sopimuspuolten kanssa sähkökriisin ehkäisemisessä, siihen varautumisessa ja sen hallitsemisessa.

(36)

Jos komissio, ACER, sähköalan koordinointiryhmä, Sähkö-ENTSO, jäsenvaltiot ja niiden toimivaltaiset ja sääntelyviranomaiset tai muut elimet, tahot tai henkilöt saavat tämän asetuksen nojalla luottamuksellisia tietoja, näiden olisi varmistettava kyseisten tietojen luottamuksellisuus. Luottamuksellisiin tietoihin olisi tätä varten sovellettava voimassa olevia unionin ja kansallisia sääntöjä, jotka koskevat luottamuksellisten tietojen ja prosessien käsittelyä.

(37)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli varmistaa mahdollisimman tuloksellista ja tehokasta riskeihin varautumista unionissa, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(38)

Kypros on tällä hetkellä ainoa jäsenvaltio, jota ei ole suoraan yhteenliitetty johonkin toiseen jäsenvaltioon. Tämän asetuksen tiettyjen säännösten osalta olisi selvennettävä, että niin kauan kuin tilanne pysyy tällaisena, Kyprokseen ei sovelleta kyseisiä säännöksiä eli säännöksiä, jotka koskevat alueellisten sähkökriisiskenaarioiden määrittämistä, vahvistettujen alueellisten ja kahdenvälisten toimenpiteiden sisällyttämistä riskeihinvarautumissuunnitelmiin sekä avunantoa. Kyprosta ja asiaankuuluvia muita jäsenvaltioita kannustetaan kehittämään komission tuella vaihtoehtoisia toimenpiteitä ja menettelyjä kyseisten säännösten soveltamisaloilla edellyttäen, että tällaiset vaihtoehtoiset toimenpiteet ja menettelyt eivät vaikuta tämän asetuksen tehokkaaseen soveltamiseen muiden jäsenvaltioiden kesken.

(39)

Direktiivi 2005/89/EY olisi kumottava,