+33 a artikla Valtuudet keskeyttää tiettyjä velvoitteita
---+33 a artikla 1.
---+33 a artikla 2.
---+33 a artikla 3.
---+33 a artikla 4.
---+33 a artikla 5.
---+33 a artikla 6.
---+33 a artikla 7.
---+33 a artikla 8.
---+33 a artikla 9.
---+33 a artikla 10.
---+33 a artikla 11.

33 a artikla Valtuudet keskeyttää tiettyjä velvoitteita

1. Yleiskatsaus

,
33 a artikla 1.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaisilla on toimivaltaisia viranomaisia kuultuaan, joiden on vastattava asianmukaisessa ajassa, valtuudet keskeyttää laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön sellaiseen sopimukseen perustuvat maksu- tai toimitusvelvoitteet, jonka osapuoli tällainen laitos tai yhteisö on, kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) 

on todettu 32 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, että laitos tai yhteisö on lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatumassa;

b) 

ei ole välittömästi käytettävissä 32 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua yksityisen sektorin toimenpidettä, joka estäisi laitoksen tai yhteisön kaatumisen;

c) 

keskeytysvaltuuksien käyttäminen katsotaan välttämättömäksi, jotta estetään laitoksen tai yhteisön taloudellisen tilan heikkeneminen entisestään; ja

d) 

keskeyttämisvaltuuksien käyttäminen on välttämätöntä joko

i) 

32 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn toteamisen tekemiseksi, tai

ii) 

asianmukaisten kriisinratkaisutoimien valitsemiseksi tai yhden tai useamman kriisinratkaisuvälineen tehokkaan käytön varmistamiseksi.
33 a artikla 2.

Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja valtuuksia ei sovelleta maksu- tai toimitusvelvoitteisiin, joiden edunsaajina ovat

a) 

direktiivin 98/26/EY mukaisesti nimetyt järjestelmät ja järjestelmien ylläpitäjät;

b) 

asetuksen (EU) N:o 648/2012 14 artiklan mukaisesti unionissa toimiluvan saaneet keskusvastapuolet ja EAMV:n kyseisen asetuksen 25 artiklan nojalla tunnustamat kolmansien maiden keskusvastapuolet;

c) 

keskuspankit.

Kriisinratkaisuviranomaisten on määritettävä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen valtuuksien soveltamisala ottaen huomioon kunkin tapauksen olosuhteet. Kriisinratkaisuviranomaisten on erityisesti arvioitava huolellisesti, onko asianmukaista ulottaa keskeyttäminen direktiivin 2014/49/EU 2 artiklan 1 kohdan 4 alakohdan määritelmän mukaisiin suojakelpoisiin talletuksiin, erityisesti luonnollisten henkilöiden sekä mikroyritysten ja pienten ja keskisuurten yritysten hallussa oleviin suojattuihin talletuksiin.
33 a artikla 3.
Jäsenvaltiot voivat säätää, että kun maksu- ja toimitusvelvoitteiden keskeyttämistä koskevia valtuuksia käytetään suojakelpoisiin talletuksiin nähden, kriisinratkaisuviranomaisten on varmistettava, että tallettajilla on pääsy asianmukaiseen päivittäiseen summaan talletuksistaan.
33 a artikla 4.
Edellä olevan 1 kohdan mukaisen keskeyttämisjakson on oltava mahdollisimman lyhyt eikä se saa ylittää vähimmäisaikaa, jonka kriisinratkaisuviranomainen katsoo välttämättömäksi 1 kohdan c ja d alakohdassa esitetyissä tarkoituksissa, eikä se saa missään tapauksessa olla pidempi kuin aika keskeyttämisilmoituksen julkistamisesta 8 kohdan mukaisesti keskiyöhön laitoksen tai yhteisön kriisinratkaisuviranomaisen jäsenvaltiossa julkistamispäivää seuraavan pankkipäivän päättyessä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun keskeyttämisjakson päätyttyä keskeyttämisen vaikutukset lakkaavat.
33 a artikla 5.
Kriisinratkaisuviranomaisten on tämän artiklan 1 kohdan mukaisia valtuuksia käyttäessään otettava huomioon, miten näiden valtuuksien käyttäminen saattaa vaikuttaa rahoitusmarkkinoiden asianmukaiseen toimintaan, ja tarkasteltava voimassa olevia kansallisia sääntöjä sekä valvonta- ja tuomiovaltaa velkojien oikeuksien ja velkojien yhdenvertaisen kohtelun turvaamiseksi tavanomaisissa maksukyvyttömyysmenettelyissä. Kriisinratkaisuviranomaisten on erityisesti otettava huomioon se, sovelletaanko laitokseen tai yhteisöön mahdollisesti kansallisia maksukyvyttömyysmenettelyjä 32 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisen toteamisen tuloksena, ja toteutettava aiheellisiksi katsomansa järjestelyt riittävän koordinoinnin varmistamiseksi kansallisten hallinto- tai oikeusviranomaisten kanssa.
33 a artikla 6.
Jos sopimuksen mukaiset maksu- tai toimitusvelvoitteet keskeytetään 1 kohdan nojalla, kyseisen sopimuksen vastapuolten maksu- tai toimitusvelvoitteet on keskeytettävä samanpituiseksi ajaksi.
33 a artikla 7.
Maksu- tai toimitusvelvoite, joka olisi erääntynyt keskeyttämisjakson aikana, erääntyy välittömästi kyseisen jakson päätyttyä.
33 a artikla 8.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaiset ilmoittavat viipymättä laitokselle tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetulle yhteisölle ja 83 artiklan 2 kohdan a–h alakohdassa tarkoitetuille viranomaisille siitä, että ne käyttävät tämän artiklan 1 kohdan mukaisia valtuuksia todettuaan 32 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, että laitos on lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatuu, ja ennen kriisinratkaisupäätöksen tekemistä.

Kriisinratkaisuviranomaisen on 83 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuin tavoin julkaistava määräys tai instrumentti, jonka nojalla velvoitteet keskeytetään tämän artiklan mukaisesti, sekä keskeyttämisen ehdot ja kesto, tai varmistettava niiden julkaiseminen.
33 a artikla 9.
Tämän artiklan soveltaminen ei rajoita sellaisten, jäsenvaltioiden kansalliseen lainsäädäntöön sisältyvien säännösten soveltamista, joilla myönnetään valtuudet tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen laitosten ja yhteisöjen maksu- tai toimitusvelvoitteiden keskeyttämiseen ennen 32 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaista toteamista, että nämä laitokset tai yhteisöt ovat lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatuvat, tai sellaisten laitosten tai yhteisöjen maksu- tai toimitusvelvoitteiden keskeyttämiseen, jotka likvidoidaan tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä, ja jotka ylittävät tässä artiklassa säädetyn soveltamisalan ja keston. Tällaisia valtuuksia käytetään noudattaen asiaankuuluvissa kansallisissa laeissa säädettyjä soveltamisalaa, kestoa ja edellytyksiä. Tässä artiklassa säädetyt edellytykset eivät vaikuta edellytyksiin, jotka liittyvät tällaisiin maksu- tai toimitusvelvoitteiden keskeyttämisvaltuuksiin.
33 a artikla 10.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos kriisinratkaisuviranomainen käyttää laitokseen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettuun yhteisöön liittyviä maksu- tai toimitusvelvoitteiden keskeyttämisvaltuuksia tämän artiklan 1 kohdan nojalla, kriisinratkaisuviranomainen voi käyttää myös kyseisen keskeytyksen ajan valtuuksia, joilla se

a) 

rajoittaa yhtä pitkäksi ajaksi kyseisen laitoksen tai yhteisön vakuudellisia velkojia panemasta täytäntöön kyseisen laitoksen tai yhteisön mihin tahansa varoihin liittyviä vakuusoikeuksia, jolloin sovelletaan 70 artiklan 2, 3 ja 4 kohtaa; ja

b) 

keskeyttää yhtä pitkäksi ajaksi kyseisen laitoksen tai yhteisön kanssa tehdyn sopimuksen osapuolen purkamisoikeudet, jolloin sovelletaan 71 artiklan 2–8 kohtaa.
33 a artikla 11.
Siinä tapauksessa, että kriisinratkaisuviranomainen on todettuaan 32 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, että laitos tai yhteisö on lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatuu, käyttänyt tämän artiklan 1 tai 10 kohdan mukaisia maksu- tai toimitusvelvoitteiden keskeyttämisvaltuuksia, ja jos sen jälkeen on toteutettu kyseiseen laitokseen tai yhteisöön liittyvä kriisinratkaisutoimi, kriisinratkaisuviranomainen ei saa käyttää 69 artiklan 1 kohdan, 70 artiklan 1 kohdan tai 71 artiklan 1 kohdan mukaisia valtuuksiaan kyseisen laitoksen tai yhteisön suhteen.

1.1 Viittaukset

1.2 Tunnistetut vaatimukset

1.3 Liittyvät standardit

2. Tunnistetut vaatimukset

Vaatimukset

3. Liittyvät standardit

Standardit