+45 h artikla Omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevan vähimmäisvaatimuksen määrittämistä koskeva menettely
---+45 h artikla 1.
---+45 h artikla 2.
---+45 h artikla 3.
---+45 h artikla 4.
---+45 h artikla 5.
---+45 h artikla 6.
---+45 h artikla 7.
---+45 h artikla 8.

45 h artikla Omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevan vähimmäisvaatimuksen määrittämistä koskeva menettely

1. Yleiskatsaus

,
45 h artikla 1.

Kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön kriisinratkaisuviranomaisen, konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen – jos eri kuin ensin mainittu – ja kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin 45 f artiklassa tarkoitetun vaatimuksen soveltamisalaan yksittäisinä laitoksina kuuluvista tytäryrityksistä vastaavien kriisinratkaisuviranomaisten on tehtävä kaikkensa yhteisen päätöksen aikaan saamiseksi seuraavista:

a) 

vaatimuksen määrä, jota sovelletaan kuhunkin kriisinratkaisun kohteena olevaan yhteisöön kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin konsolidoidulla tasolla; ja

b) 

vaatimuksen määrä, jota sovelletaan yksittäisellä tasolla kuhunkin kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin kuuluvaan yhteisöön, joka ei itse ole kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö.

Yhteisellä päätöksellä on varmistettava 45 e ja 45 f artiklan noudattaminen ja sen on oltava kaikilta osin perusteltu ja se on toimitettava seuraavasti:

a) 

asianomaiselta kriisinratkaisuviranomaiselta kriisinratkaisun kohteena olevalle yhteisölle;

b) 

kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin kuuluvien yhteisöjen, jotka eivät itse ole kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä, kriisinratkaisuviranomaisilta näille yhteisöille;

c) 

kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön kriisinratkaisuviranomaiselta konsernin unionissa emoyrityksenä toimivalle yritykselle, jos kyseinen unionissa emoyrityksenä toimiva yritys ei itse ole samaan kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin kuuluva kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö.

Tämän artiklan mukaisesti tehdyssä yhteisessä päätöksessä voidaan säätää, että jos se on johdonmukaista kriisinratkaisustrategian kanssa ja jos kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö ei ole ostanut suoraan tai välillisesti riittävästi 45 f artiklan 2 kohdan mukaisia instrumentteja, tytäryritys täyttää osittain 45 c artiklan 7 kohdassa tarkoitetut vaatimukset 45 f artiklan 2 kohdan mukaisesti instrumenteilla, jotka on laskettu liikkeeseen yhteisöille, jotka eivät kuulu kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin, ja jotka ovat niiden ostamia.
45 h artikla 2.
Jos useampi kuin yksi G-SII-yhteisöistä, jotka ovat osa samaa G-SII-laitosta, ovat kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä tai kolmansien maiden yhteisöjä, jotka olisivat kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä, jos ne olisivat sijoittautunut unioniin, 1 kohdassa tarkoitetut kriisinratkaisuviranomaiset keskustelevat keskenään, ja jos se on tarpeen ja G-SII-laitoksen kriisinratkaisustrategian mukaista, sopivat asetuksen (EU) N:o 575/2013 72 e artiklan soveltamisesta ja mahdollisista mukautuksista, joilla voidaan minimoida tai poistaa ero tämän direktiivin 45 d artiklan 4 kohdan a alakohdassa ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 12 a artiklan a alakohdassa tarkoitettujen, yksittäisiä kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä tai kolmansien maiden yhteisöjä koskevien määrien summan ja tämän direktiivin 45 d artiklan 4 kohdan b alakohdassa ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 12 a artiklan b alakohdassa tarkoitettujen määrien summan välillä.

Tällainen mukautus voidaan tehdä seuraavin edellytyksin:

a) 

mukautusta voidaan soveltaa asianomaisten jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden välisiin eroihin kokonaisriskin määriä koskevissa laskelmissa mukauttamalla vaatimuksen tasoa;

b) 

mukautusta ei saa soveltaa kriisinratkaisun kohteena olevien konsernien välisistä vastuista johtuvien erojen poistamiseen.

Tämän direktiivin 45 d artiklan 4 kohdan a alakohdassa ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 12 a artiklan a alakohdassa tarkoitettujen, yksittäisiä kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä tai kolmansien maiden yhteisöjä, jotka olisivat kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä, jos ne olisivat sijoittautuneet unioniin, koskevien määrien summa ei saa olla pienempi kuin tämän direktiivin 45 d artiklan 4 kohdan b alakohdassa ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 12 a artiklan b alakohdassa tarkoitettujen määrien summa.
45 h artikla 3.
Jollei tällaista yhteistä päätöstä saada aikaan neljän kuukauden kuluessa, päätös on tehtävä 4–6 kohdan mukaisesti.
45 h artikla 4.

Jos yhteistä päätöstä ei ole tehty neljän kuukauden kuluessa, koska kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin 45 e artiklassa tarkoitetusta konsolidoidusta vaatimuksesta ollaan eri mieltä, kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön kriisinratkaisuviranomaisen on tehtävä kyseistä vaatimusta koskeva päätös otettuaan asianmukaisesti huomioon seuraavat:

a) 

asianomaisten kriisinratkaisuviranomaisten tekemä arviointi kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin kuuluvista yhteisöistä, jotka eivät itse ole kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä;

b) 

konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen mielipide, jos se on eri kuin kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön kriisinratkaisuviranomaisen mielipide.

Jos jokin asianomaisista kriisinratkaisuviranomaisista on neljän kuukauden määräajan kuluessa saattanut asian EPV:n käsiteltäväksi asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti, kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön kriisinratkaisuviranomaisen on lykättävä omaa päätöstään, odotettava EPV:n mainitun asetuksen 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti mahdollisesti tekemää päätöstä ja tehtävä oma päätöksensä EPV:n tekemän päätöksen mukaisesti.

EPV:n päätöksessä on otettava huomioon ensimmäisen alakohdan a ja b alakohta.

Neljän kuukauden määräaikaa pidetään asetuksessa (EU) N:o 1093/2010 tarkoitettuna sovitteluaikana. EPV:n on tehtävä päätöksensä yhden kuukauden kuluessa.

Asiaa ei voi saattaa EPV:n käsiteltäväksi sen jälkeen, kun neljän kuukauden määräaika on päättynyt tai on tehty yhteinen päätös.

Jos EPV ei tee päätöstä yhden kuukauden kuluessa siitä, kun asia saatettiin sen käsiteltäväksi, sovelletaan kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön kriisinratkaisuviranomaisen päätöstä.
45 h artikla 5.

Jos yhteistä päätöstä ei ole tehty neljän kuukauden kuluessa, koska kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin kuuluvaan yhteisöön yksittäisellä tasolla sovellettavan 45 f artiklassa tarkoitetun vaatimuksen tasosta ollaan eri mieltä, kyseisen yhteisön kriisinratkaisuviranomaisen on tehtävä päätös, joka täyttää kaikki seuraavat edellytykset:

a) 

kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön kriisinratkaisuviranomaisen kirjallisesti ilmaisemat näkemykset ja varaukset on otettu asianmukaisesti huomioon, ja

b) 

kun konsernitason kriisinratkaisuviranomainen on eri kuin kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön kriisinratkaisuviranomainen, konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen kirjallisesti ilmaisemat näkemykset ja varaukset on otettu asianmukaisesti huomioon.

Jos kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön kriisinratkaisuviranomainen tai konsernitason kriisinratkaisuviranomainen on neljän kuukauden määräajan kuluessa saattanut asian EPV:n käsiteltäväksi asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti, yksittäisistä tytäryrityksistä vastuussa olevien kriisinratkaisuviranomaisten on lykättävä omaa päätöstään, odotettava EPV:n mainitun asetuksen 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti mahdollisesti tekemää päätöstä ja tehtävä oma päätöksensä EPV:n tekemän päätöksen mukaisesti. EPV:n päätöksessä on otettava huomioon ensimmäisen alakohdan a ja b alakohta.

Neljän kuukauden määräaikaa pidetään asetuksessa (EU) N:o 1093/2010 tarkoitettuna sovitteluaikana. EPV:n on tehtävä päätöksensä yhden kuukauden kuluessa.

Asiaa ei voi saattaa EPV:n käsiteltäväksi sen jälkeen, kun neljän kuukauden määräaika on päättynyt tai on tehty yhteinen päätös.

Kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön kriisinratkaisuviranomainen tai konsernitason kriisinratkaisuviranomainen ei saa saattaa asiaa EPV:n käsiteltäväksi sitovaa sovittelua varten, jos tytäryrityksen kriisinratkaisuviranomaisen vahvistama taso

a) 

on kahden prosentin rajoissa asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 3 kohdan mukaisesti lasketuista 45 e artiklassa tarkoitetun vaatimuksen mukaisista riskipainotetuista varoista; ja

b) 

noudattaa 45 c artiklan 7 kohtaa.

Jos EPV ei tee päätöstä yhden kuukauden kuluessa siitä, kun asia saatettiin sen käsiteltäväksi, sovelletaan tytäryritysten kriisinratkaisuviranomaisten päätöksiä.

Yhteistä päätöstä ja yhteisen päätöksen puuttuessa tehtyjä päätöksiä on tarkistettava ja tarpeen mukaan päivitettävä säännöllisesti.
45 h artikla 6.

Jos yhteistä päätöstä ei ole tehty neljän kuukauden kuluessa, koska kriisinratkaisun kohteena olevaa konsernia koskevan konsolidoidun vaatimuksen tasosta ja sen vaatimuksen tasosta, jota sovelletaan kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin yhteisöihin yksittäisellä tasolla, ollaan eri mieltä, sovelletaan seuraavaa:

a) 

päätös sen vaatimuksen tasosta, jota sovelletaan kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin tytäryrityksiin yksittäisellä tasolla, on tehtävä 5 kohdan mukaisesti;

b) 

päätös kriisinratkaisun kohteena olevaa konsernia koskevasta konsolidoidusta vaatimuksesta on tehtävä 4 kohdan mukaisesti.
45 h artikla 7.
Edellä 1 kohdassa tarkoitettu yhteinen päätös ja 4, 5 ja 6 kohdassa tarkoitetut kriisinratkaisuviranomaisten yhteisen päätöksen puuttuessa tekemät päätökset sitovat asianomaisia kriisinratkaisuviranomaisia.

Yhteistä päätöstä ja yhteisen päätöksen puuttuessa tehtyjä päätöksiä on tarkistettava ja tarpeen mukaan päivitettävä säännöllisesti.
45 h artikla 8.
Kriisinratkaisuviranomaisten on koordinoidusti toimivaltaisten viranomaisten kanssa vaadittava ja tarkistettava, että yhteisöt täyttävät 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vaatimuksen, ja tehtävä tämän artiklan mukaiset päätökset samanaikaisesti kriisinratkaisusuunnitelmien laatimisen ja päivittämisen kanssa.

1.1 Viittaukset

1.2 Tunnistetut vaatimukset

1.3 Liittyvät standardit

2. Tunnistetut vaatimukset

Vaatimukset

3. Liittyvät standardit

Standardit