KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2019/758, annettu 31 päivänä tammikuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla vähimmäistoimista ja lisätoimenpiteistä, jotka luottolaitosten ja finanssilaitosten on toteutettava rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskin lieventämiseksi eräissä kolmansissa maissa (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(1)

Luottolaitosten ja finanssilaitosten on tunnistettava niihin kohdistuva rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riski ja arvioitava ja hallittava tätä riskiä erityisesti silloin, kun niillä on sivuliikkeitä tai enemmistöomisteisia tytäryrityksiä kolmansissa maissa tai kun ne harkitsevat sivuliikkeiden tai enemmistöomisteisten tytäryritysten perustamista kolmansiin maihin. Direktiivissä (EU) 2015/849 vahvistetaan standardit rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskin tehokasta arviointia ja hallintaa varten konsernitasolla.

(2)

Jotta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskiä voidaan hallita tehokkaasti konsernin sisällä, on tärkeää noudattaa johdonmukaisesti koko konsernia koskevia toimintaperiaatteita ja menettelyjä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjumiseksi.

(3)

Joissakin tapauksissa konsernilla on kuitenkin sivuliikkeitä tai enemmistöomisteisia tytäryrityksiä sellaisessa kolmannessa maassa, jonka lainsäädännössä ei sallita koko konsernia koskevien toimintaperiaatteiden ja menettelyjen täytäntöönpanoa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjumiseksi. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun kolmannen maan tietosuojaa tai pankkisalaisuutta koskevissa säädöksissä rajoitetaan konsernin mahdollisuutta saada, käsitellä tai vaihtaa tietoja, jotka liittyvät kolmansissa maissa olevien sivuliikkeiden tai enemmistöomisteisten tytäryritysten asiakkaisiin.

(4)

Näissä olosuhteissa ja siinä tapauksessa, että toimivaltaiset viranomaiset eivät kykene valvomaan tehokkaasti, että konserni noudattaa direktiivin (EU) 2015/849 vaatimuksia, koska toimivaltaisilla viranomaisilla ei ole pääsyä kolmansissa maissa olevissa sivuliikkeissä tai enemmistöomisteisissa tytäryrityksissä oleviin asiaankuuluviin tietoihin, tarvitaan täydentäviä toimintaperiaatteita ja menettelyjä, jotta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskiä voidaan hallita tehokkaasti. Näihin toimintaperiaatteisiin ja menettelyihin saattaa kuulua suostumuksen hankkiminen asiakkailta, jotta voidaan poistaa eräät oikeudelliset esteet, jotka haittaavat koko konsernia koskevien toimintaperiaatteiden ja menettelyjen täytäntöönpanoa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjumiseksi sellaisissa kolmansissa maissa, joissa muut toimintavaihtoehdot ovat rajalliset.

(5)

Koska on voitava varmistaa johdonmukainen unionin tason lähestymistapa koko konsernia koskevien toimintaperiaatteiden ja menettelyjen täytäntöönpanoa haittaaviin oikeudellisiin esteisiin, tällaisissa tilanteissa on perusteltua vaatia, että luotto- ja finanssilaitokset toteuttavat tiettyjä vähimmäistoimia. Tällaisten täydentävien toimintaperiaatteiden ja -menettelyjen olisi kuitenkin perustuttava riskeihin.

(6)

Luottolaitosten ja finanssilaitosten olisi kyettävä osoittamaan toimivaltaiselle viranomaiselle, että niiden toteuttamat lisätoimenpiteet ovat laajuudeltaan asianmukaiset suhteessa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskiin. Jos toimivaltainen viranomainen kuitenkin katsoo, että luottolaitoksen tai finanssilaitoksen toteuttamat lisätoimenpiteet eivät ole riittäviä riskin hallitsemiseksi, toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava määrätä luotto- tai finanssilaitos toteuttamaan sellaisia erityisiä toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että luotto- tai finanssilaitos noudattaa velvoitteitaan torjua rahanpesua ja terrorismin rahoitusta.

(7)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1093/2010 (2), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1094/2010 (3) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1095/2010 (4) valtuutetaan Euroopan pankkiviranomainen (EPV), Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen (EIOPA) ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (ESMA) antamaan yhteisiä ohjeita unionin oikeuden yhteistä, yhtenäistä ja johdonmukaista soveltamista varten. Noudattaessaan tätä asetusta luotto- ja finanssilaitosten olisi otettava huomioon direktiivin (EU) 2015/849 17 artiklan ja 18 artiklan 4 kohdan mukaisesti annetut yhteiset ohjeet yksinkertaistetusta ja tehostetusta asiakkaan tuntemisvelvollisuudesta ja niistä osatekijöistä, joita luotto- ja finanssilaitosten olisi tarkasteltava arvioidessaan yksittäisiin liikesuhteisiin ja satunnaisiin liiketoimiin liittyvää rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskiä, ja pyrittävä kaikin keinoin noudattamaan näitä ohjeita.

(8)

Tämän asetuksen säännökset eivät saisi rajoittaa kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten velvollisuutta suorittaa direktiivin (EU) 2015/849 45 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja muita valvontatoimia silloin, kun tässä asetuksessa määriteltyjen lisätoimenpiteiden soveltaminen osoittautuu riittämättömäksi.

(9)

Tämän asetuksen säännökset eivät myöskään saisi rajoittaa niitä tehostettuja asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä, jotka luotto- ja finanssilaitosten on toteutettava silloin, kun ne ovat tekemisissä sellaisiin maihin sijoittautuneiden luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden kanssa, jotka komissio on direktiivin (EU) 2015/849 9 artiklan mukaisesti katsonut suuririskisiksi.

(10)

Luotto- ja finanssilaitoksille olisi annettava riittävästi aikaa mukauttaa toimintaperiaatteensa ja menettelynsä vastaamaan tämän asetuksen vaatimuksia. Tätä varten on asianmukaista lykätä tämän asetuksen soveltamista kolmella kuukaudella sen voimaantulopäivästä.

(11)

Tämä asetus perustuu Euroopan valvontaviranomaisten (Euroopan pankkiviranomainen, Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) komissiolle toimittamaan teknisten sääntelystandardien luonnokseen.

(12)

Euroopan valvontaviranomaiset ovat järjestäneet avoimet julkiset kuulemiset teknisten sääntelystandardien luonnoksesta, johon tämä asetus perustuu, analysoineet siihen liittyviä potentiaalisia kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytäneet lausunnon asetuksen (EU) N:o 1093/2010 37 artiklan mukaisesti perustetulta pankkialan osallisryhmältä,