EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 66/2010, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, EU-ympäristömerkistä (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan vapaaehtoisen EU-ympäristömerkkijärjestelmän perustamista ja soveltamista koskevat säännöt.

2 artikla

Soveltamisala

1.  Tätä asetusta sovelletaan tavaroihin ja palveluihin, joita toimitetaan yhteisön markkinoille jakelua, kulutusta tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai maksutta, jäljempänä ”tuotteet”.

2.  Tätä asetusta ei sovelleta ihmisille tarkoitettuihin lääkkeisiin, sellaisina kuin ne on määritelty ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6 päivänä marraskuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/83/EY ( 1 ), eikä eläinlääkkeisiin, sellaisina kuin ne on määritelty eläinlääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6 päivänä marraskuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/82/EY ( 2 ), eikä minkäänlaisiin lääkinnällisiin laitteisiin.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

4 artikla

Toimivaltaiset elimet

1.  Kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi tai useampi elin, joka toimii hallituksen ministeriön alaisena tai sen ulkopuolella ja joka vastaa tässä asetuksessa säädettyjen tehtävien suorittamisesta, jäljempänä ”toimivaltainen elin” tai ”toimivaltaiset elimet”, ja varmistettava, että se on toimintavalmis. Jos nimetään useampi kuin yksi toimivaltainen elin, jäsenvaltion on määritettävä niiden keskinäinen toimivalta ja niihin sovellettavat yhteensovittamisvaatimukset.

2.  Toimivaltaisten elinten kokoonpanon on taattava niiden riippumattomuus ja puolueettomuus ja niiden työjärjestyksen on taattava niiden toiminnan avoimuus ja kaikkien sidosryhmien osallistuminen.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset elimet täyttävät liitteessä V asetetut vaatimukset.

4.  Toimivaltaisten elinten on varmistettava, että todentamisen kohteena olevasta toimijasta riippumaton osapuoli suorittaa todentamismenettelyn johdonmukaisesti, puolueettomasti ja luotettavasti tuotteita sertifioivia elimiä koskevien kansainvälisten, eurooppalaisten tai kansallisten standardien ja menettelyjen mukaisesti.

5 artikla

Euroopan unionin ympäristömerkintälautakunta

1.  Komissio perustaa Euroopan unionin ympäristömerkintälautakunnan (EUEB), joka koostuu kaikkien jäsenvaltioiden 4 artiklassa tarkoitettujen toimivaltaisten elinten ja muiden sidosryhmien edustajista. EUEB valitsee puheenjohtajansa työjärjestyksensä mukaisesti. Se osallistuu EU-ympäristömerkin myöntämisperusteiden laatimiseen ja tarkistamiseen sekä EU-ympäristömerkkijärjestelmän täytäntöönpanon mahdolliseen arviointiin. Lisäksi se antaa komissiolle neuvoja ja apua näillä aloilla ja erityisesti suosituksia ympäristönsuojelullista tasoa koskevista vähimmäisvaatimuksista.

2.  Komissio varmistaa, että EUEB huolehtii toiminnassaan siitä, että kunkin tuoteryhmän osalta kaikki kyseisen tuoteryhmän parissa toimivat sidosryhmät, kuten toimivaltaiset elimet, tuottajat, valmistajat, maahantuojat, palveluntarjoajat, tukkumyyjät, vähittäismyyjät, etenkin pk-yritykset, sekä ympäristö- ja kuluttajajärjestöt, osallistuvat asian käsittelyyn tasapuolisesti.

6 artikla

EU-ympäristömerkin myöntämisperusteita koskevat yleiset vaatimukset

1.  EU-ympäristömerkin myöntämisperusteiden on perustuttava tuotteiden ympäristönsuojelulliseen tasoon ja niissä on otettava huomioon yhteisön viimeisimmät strategiset tavoitteet ympäristöalalla.

2.  EU-ympäristömerkin myöntämisperusteissa säädetään ympäristövaatimuksista, jotka tuotteen on täytettävä, jotta siinä voidaan käyttää EU-ympäristömerkkiä.

3.  EU-ympäristömerkin myöntämisperusteet on määritettävä tieteellisen tiedon perusteella ja tuotteiden koko elinkaari huomioon ottaen. Perusteita määritettäessä on otettava huomioon seuraavaa:

4.  EU-ympäristömerkin myöntämisperusteisiin on sisällyttävä vaatimuksia, joilla pyritään varmistamaan, että EU-ympäristömerkillä varustetut tuotteet toimivat aiotun käyttötarkoituksensa mukaisesti.

5.  Ennen kuin komissio laatii EU-ympäristömerkin myöntämisperusteet elintarvikkeita ja rehutuotteita varten, sellaisina kuin ne on määritelty elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28 päivänä tammikuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 178/2002 ( 3 ), se toteuttaa 31 päivään joulukuuta 2011 mennessä tutkimuksen, jossa tarkastellaan mahdollisuutta määrittää luotettavat perusteet kyseisten tuotteiden, kalastus- ja vesiviljelytuotteet mukaan lukien, ympäristönsuojelullista tasoa varten koko niiden elinkaaren aikana. Tutkimuksessa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota mahdollisten EU-ympäristömerkin myöntämisperusteiden vaikutuksiin elintarvikkeisiin ja rehutuotteisiin sekä asetuksen (EY) N:o 834/2007 soveltamisalaan kuuluviin maatalouden alkutuotteisiin. Tutkimuksessa olisi tarkasteltava vaihtoehtoa, jossa ainoastaan luonnonmukaisuustodistuksen saaneille tuotteille voidaan myöntää EU-ympäristömerkki, jotta vältetään sekaannusten syntyminen kuluttajien keskuudessa.

Komissio päättää 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn mukaisesti tutkimuksen tuloksen sekä EUEB:n lausunnon huomioon ottaen, minkä mahdollisten elintarvike- ja rehutuoteryhmien osalta EU-ympäristömerkin myöntämisperusteiden kehittäminen on mahdollista.

6.  EU-ympäristömerkkiä ei saa myöntää tavaroille, jotka sisältävät sellaisia aineita tai valmisteita/seoksia, jotka on luokiteltu aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta 16 päivänä joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008 ( 4 ) mukaisesti myrkyllisiksi, ympäristölle vaarallisiksi, syöpää tai perimän muutoksia aiheuttaviksi tai lisääntymiselle vaarallisiksi (CMR), eikä kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH) sekä Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta 18 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 ( 5 ) 57 artiklassa tarkoitettuja aineita sisältäville tavaroille.

7.  Tiettyjen 6 kohdassa tarkoitettuja aineita sisältävien tavararyhmien tapauksessa, ja vain silloin, kun niiden korvaaminen joko sellaisenaan tai käyttämällä vaihtoehtoisia materiaaleja tai suunnittelua ei ole teknisesti mahdollista, tai kun on kyse tuotteista, joiden kokonaisvaltainen ympäristönsuojelullinen taso on huomattavasti korkeampi verrattuna muihin samaan ryhmään kuuluviin tavaroihin, komissio voi hyväksyä toimenpiteitä poikkeusten myöntämiseksi 6 kohdasta. Poikkeusta ei myönnetä niiden aineiden osalta, jotka täyttävät asetuksen (EY) N:o 1907/2006/EY 57 artiklan mukaiset kriteerit ja jotka on tunnistettu mainitun asetuksen 59 artiklan 1 kohdassa määritetyn menettelyn mukaisesti, jotka ovat sekoituksissa ja joita esiintyy tuotteessa tai yhdistelmätuotteessa tai sen homogeenisessa osassa pitoisuutena, joka on suurempi kuin 0,1 prosenttia (w/w). Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, on hyväksyttävä 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

7 artikla

EU-ympäristömerkin myöntämisperusteiden laadinta ja tarkistaminen

1.  Komissio, jäsenvaltiot, toimivaltaiset elimet ja muut sidosryhmät voivat vahvistaa EU-ympäristömerkin myöntämisperusteet EUEB:tä kuultuaan ja johtaa niiden laatimista tai tarkistamista. Jos näiden muiden sidosryhmien tehtäväksi annetaan perusteiden kehittämisen johtaminen, niiden on osoitettava asiantuntemuksensa kyseisellä tuotealalla sekä kykynsä vastata puolueettomasti prosessin johtamisesta tämän asetuksen tavoitteiden mukaisesti. Tältä osin useammasta kuin yhdestä eturyhmästä koostuvat ryhmittymät asetetaan etusijalle.

Osapuolen, joka aloittaa EU-ympäristömerkin myöntämisperusteiden laadinnan tai tarkistamisen ja johtaa sitä, on liitteessä I olevassa A osassa vahvistetun menettelyn mukaisesti laadittava seuraavat asiakirjat:

Nämä asiakirjat on toimitettava komissiolle ja EUEB:lle.

2.  Jos jossain muussa, EN ISO 14024 -standardin täyttävän tyypin I ympäristömerkin vaatimusten mukaisessa ympäristömerkkijärjestelmässä on jo laadittu myöntämisperusteet tuoteryhmälle, jolle ei ole vahvistettu EU-ympäristömerkin myöntämisperusteita, mikä tahansa jäsenvaltio, jossa tämä toinen ympäristömerkkijärjestelmä tunnustetaan, voi komissiota ja EUEB:tä kuultuaan ehdottaa kyseisiä myöntämisperusteita hyväksyttäviksi EU-ympäristömerkkijärjestelmässä.

Tällaisissa tapauksissa voidaan soveltaa liitteessä I olevassa B osassa esitettyä lyhennettyä myöntämisperusteiden laatimismenettelyä sillä edellytyksellä, että ehdotetut myöntämisperusteet on laadittu liitteessä I olevan A osan mukaisesti. Kyseistä menettelyä johtaa joko komissio tai se jäsenvaltio, joka ehdotti ensimmäisen alakohdan mukaisesti lyhennettyä myöntämisperusteiden laatimismenettelyä.

3.  Silloin kun myöntämisperusteita täytyy tarkistaa muilta kuin olennaisilta osin, voidaan soveltaa liitteessä I olevassa C osassa säädettyä lyhennettyä tarkistamismenettelyä.

4.  EUEB ja komissio sopivat viimeistään 19. helmikuuta 2011 työsuunnitelmasta, johon sisältyy strategia ja ohjeellinen luettelo tuoteryhmistä. Suunnitelmassa tarkastellaan muita yhteisön toimia (esimerkiksi ympäristöä säästävien julkisten hankintojen alalla), ja se voidaan saattaa ajan tasalle vastaamaan yhteisön uusimpia ympäristöalan strategisia tavoitteita. Suunnitelma on saatettava ajan tasalle säännöllisin väliajoin.

8 artikla

EU-ympäristömerkin myöntämisperusteiden vahvistaminen

1.  Luonnokset EU-ympäristömerkin myöntämisperusteiksi laaditaan liitteessä I säädettyä menettelyä noudattaen ja työohjelma huomioon ottaen.

2.  Komissio hyväksyy viimeistään yhdeksän kuukauden kuluttua EUEB:n kuulemisesta toimenpiteet, joilla vahvistetaan erityiset EU-ympäristömerkin myöntämisperusteet kullekin tuoteryhmälle. Nämä toimenpiteet julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Lopullisessa ehdotuksessaan komissio ottaa huomioon EUEB:n kommentit ja selkeällä tavalla korostaa EUEB:n kuulemisen seurauksena lopulliseen ehdotukseen tehtyjen kaikkien muutosten perusteita verrattuna myöntämisperusteluonnoksia koskevaan ehdotukseen sekä dokumentoi ja selittää ne.

Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, on hyväksyttävä 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

3.  Edellä 2 kohdassa tarkoitetuilla toimenpiteillä komissio

4.  EU-ympäristömerkin myöntämisperusteita laadittaessa on vältettävä ottamasta käyttöön sellaisia toimenpiteitä, joiden paneminen täytäntöön saattaisi aiheuttaa pk-yrityksille suhteettoman suuren hallinnollisen ja taloudellisen rasitteen.

9 artikla

EU-ympäristömerkin myöntäminen ja sen käyttöehdot

1.  Toimijoiden, jotka haluavat käyttää EU- ympäristömerkkiä on haettava sitä 4 artiklassa tarkoitetulta toimivaltaiselta elimeltä seuraavien sääntöjen mukaisesti:

2.  EU-ympäristömerkissä käytetään liitteessä II esitettyä muotoa.

EU-ympäristömerkkiä saa käyttää ainoastaan tuotteissa, jotka täyttävät niihin sovellettavat EU-ympäristömerkin myöntämisperusteet ja joille on myönnetty EU-ympäristömerkki.

3.  Hakemuksessa on yksilöitävä toimijan täydelliset yhteystiedot sekä kyseessä oleva tuoteryhmä ja annettava täydellinen kuvaus tuotteesta ja toimivaltaisen elimen pyytämät mahdolliset muut tiedot.

Hakemukseen on sisällyttävä kaikki merkitykselliset asiakirjat, siten kuin ne on määritelty asiaa koskevassa komission toimenpiteessä, jolla vahvistetaan kyseistä tuoteryhmää koskevat EU-ympäristömerkin myöntämisperusteet.

4.  Toimivaltainen elin, jolle hakemus esitetään, perii maksuja liitteen III mukaisesti. EU-ympäristömerkkiä saa käyttää ainoastaan, jos maksut on suoritettu ajallaan.

5.  Toimivaltaisen elimen on tarkistettava kahden kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta, onko kaikki asiakirjat toimitettu, ja ilmoitettava asiasta toimijalle. Toimivaltainen viranomainen voi hylätä hakemuksen, mikäli toimija ei toimita kaikkia asiakirjoja kuuden kuukauden kuluessa sellaisen ilmoituksen saatuaan.

Toimivaltaisen elimen on annettava tuotteelle rekisteröintinumero sillä edellytyksellä, että kaikki asiakirjat on toimitettu ja että toimivaltainen viranomainen on todennut tuotteen olevan 8 artiklan mukaisesti julkaistujen EU-ympäristömerkin myöntämisperusteiden sekä arviointivaatimusten mukainen.

Toimijat vastaavat testaamisesta ja EU-ympäristömerkin myöntämisperusteiden mukaisuutta koskevista arvioinneista aiheutuvista kustannuksista. Toimijoilta voidaan periä matka- ja majoituskustannukset, jotka aiheutuvat paikan päällä suoritettavista todentamiskäynneistä muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, johon toimivaltainen elin on sijoittautunut.

6.  Mikäli EU-ympäristömerkin myöntämisperusteet edellyttävät tuotantolaitosten täyttävän tietyt vaatimukset, ne on täytettävä kaikissa laitoksissa, joissa EU-ympäristömerkillä varustettua tuotetta valmistetaan. Toimivaltaisen viranomaisen on tarvittaessa suoritettava todentamiskäyntejä paikan päällä tai nimettävä valtuutettu asiamies tätä varten.

7.  Toimivaltaisen viranomaisen on tunnustettava ensisijaisesti testit, jotka on akkreditoitu ISO 17025 -standardin mukaisesti sekä sellaisten elinten suorittamat todentamiset, jotka on akkreditoitu EN 45011 -standardin tai vastaavan kansainvälisen standardin mukaisesti. Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä arviointi- ja todentamismenettelyiden tehokkaan ja yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi yhteistyötä erityisesti 13 artiklassa tarkoitetun työryhmän välityksellä.

8.  Toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä kunkin toimijan kanssa sopimus, joka koskee EU-ympäristömerkin käyttöehtoja (mukaan lukien EU-ympäristömerkin käyttöluvan myöntämistä ja peruuttamista, etenkin myöntämisperusteiden tarkistamisen seurauksena, koskevat määräykset). Tätä tarkoitusta varten on käytettävä liitteessä IV olevan mallin mukaista vakiomuotoista sopimusta.

9.  Toimija voi varustaa tuotteen EU-ympäristömerkillä vasta sopimuksen tekemisen jälkeen. Toimijan on merkittävä EU-ympäristömerkillä varustettuun tuotteeseen myös rekisteröintinumero.

10.  Tuotteelle EU-ympäristömerkin myöntäneen toimivaltaisen elimen on ilmoitettava tästä komissiolle. Komissio laatii yhteisen rekisterin ja päivittää sitä säännöllisesti. Rekisterin on oltava julkisesti saatavilla EU-ympäristömerkkiä käsittelevällä verkkosivustolla.

11.  EU-ympäristömerkkiä voidaan käyttää tuotteissa, joille on myönnetty EU-ympäristömerkki, ja niihin liittyvässä myynninedistämismateriaalissa.

12.  EU-ympäristömerkin myöntäminen ei rajoita tuotteen elinkaaren eri vaiheissa sovellettavien yhteisön tai kansallisen lainsäädännön ympäristövaatimusten tai muiden lakisääteisten vaatimusten soveltamista.

13.  EU-ympäristömerkin käyttöoikeuteen ei sisälly oikeutta käyttää EU-ympäristömerkkiä tavaramerkin osana.

10 artikla

Markkinavalvonta ja EU-ympäristömerkin käytön valvonta

1.  Kaikenlainen virheellinen tai harhaanjohtava mainonta taikka sellaisen merkinnän tai tunnuksen käyttö, joka voidaan sekoittaa EU-ympäristömerkkiin, on kiellettyä.

2.  Toimivaltaisen elimen on suoritettava 8 artiklan mukaisesti julkaistujen EU-ympäristömerkin myöntämisperusteiden sekä arviointivaatimusten mukaisuutta koskevia todentamisia säännöllisesti niiden tuotteiden osalta, joille se on myöntänyt EU-ympäristömerkin. Toimivaltaisen elimen on tarvittaessa suoritettava kyseisiä todentamisia myös valitusten johdosta. Todentamiset voidaan toteuttaa satunnaisina pistokokeina.

EU-ympäristömerkin myöntäneen toimivaltaisen elimen on annettava EU-ympäristömerkin käyttäjälle tieto kaikista valituksista, jotka on tehty tuotteista, joissa käytetään EU-ympäristömerkkiä, ja se voi pyytää käyttäjää vastaamaan näihin valituksiin. Toimivaltainen elin voi olla paljastamatta valituksen tekijän henkilöllisyyttä käyttäjälle.

3.  EU-ympäristömerkin käyttäjän on annettava EU-ympäristömerkin myöntäneelle toimivaltaiselle elimelle mahdollisuus tehdä kaikki selvitykset, jotka ovat tarpeen sen valvomiseksi, että käyttäjä noudattaa jatkuvasti tuoteryhmää koskevia myöntämisperusteita ja 9 artiklaa.

4.  EU-ympäristömerkin käyttäjän on pyynnöstä annettava EU-ympäristömerkin myöntäneelle toimivaltaiselle elimelle pääsy tiloihin, joissa kyseessä olevaa tuotetta valmistetaan.

Pyyntö voidaan esittää minä tahansa kohtuulliseksi katsottavana ajankohtana ja ilman ennakkoilmoitusta.

5.  Jos toimivaltainen elin toteaa sen jälkeen, kun se on antanut EU-ympäristömerkin käyttäjälle mahdollisuuden esittää huomautuksia, että EU-ympäristömerkillä varustettu tuote ei täytä kyseistä tuoteryhmää koskevia myöntämisperusteita tai että EU-ympäristömerkkiä ei käytetä 9 artiklan mukaisesti, sen on joko kiellettävä EU-ympäristömerkin käyttö kyseisessä tuotteessa, tai, jos toinen toimivaltainen elin on myöntänyt EU-ympäristömerkin, sen on ilmoitettava asiasta kyseiselle elimelle. EU-ympäristömerkin käyttäjällä ei ole oikeutta vaatia 9 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen maksujen palauttamista joko osittain tai kokonaan.

Toimivaltaisen elimen on ilmoitettava kiellosta viipymättä kaikille muille toimivaltaisille elimille ja komissiolle.

6.  EU-ympäristömerkin myöntänyt toimivaltainen elin ei saa paljastaa tietoja, jotka se on saanut käyttöönsä arvioidessaan, noudattaako EU-ympäristömerkin käyttäjä 9 artiklassa säädettyjä EU-ympäristömerkin käyttöä koskevia sääntöjä, tai käyttää näitä tietoja mihinkään muuhun tarkoitukseen, joka ei liity EU-ympäristömerkin käyttöluvan myöntämiseen.

Sen on toteutettava kaikki kohtuulliset toimenpiteet suojatakseen sille toimitetut asiakirjat väärentämiseltä ja väärinkäytöltä.

11 artikla

Jäsenvaltioiden ympäristömerkkijärjestelmät

1.  Jos tietylle tuoteryhmälle on julkaistu EU-ympäristömerkin myöntämisperusteet, muut kansallisesti tai alueellisesti virallisesti tunnustetut, EN ISO 14024 -standardin mukaiset tyypin I ympäristömerkkijärjestelmät, jotka eivät kata kyseistä tuoteryhmää perusteiden julkaisuajankohtana, voidaan laajentaa kyseiseen tuoteryhmään ainoastaan siinä tapauksessa, että näissä muissa järjestelmissä laaditut myöntämisperusteet ovat vähintään yhtä tiukat kuin EU-ympäristömerkin myöntämisperusteet.

2.  Eurooppalaisia ympäristömerkkijärjestelmiä (EN ISO 14024 tyyppi I) koskevien myöntämisperusteiden yhdenmukaistamiseksi on EU-ympäristömerkin myöntämisperusteissa otettava huomioon myös olemassa olevat perusteet, jotka on kehitetty jäsenvaltioiden virallisesti tunnustetuissa ympäristömerkkijärjestelmissä.

12 artikla

EU-ympäristömerkin käytön edistäminen

1.  Jäsenvaltiot ja komissio sopivat yhteistyössä EUEB:n kanssa erityisestä toimintasuunnitelmasta EU-ympäristömerkin käytön edistämiseksi

tukien näin järjestelmän kehittämistä.

2.  EU-ympäristömerkin käytön edistäminen voidaan toteuttaa EU-ympäristömerkkiä käsittelevän verkkosivuston avulla, jossa tarjotaan EU-ympäristömerkkiä koskevaa perustietoa ja käytönedistämismateriaalia ja jossa on saatavilla kaikilla yhteisön virallisilla kielillä tietoa siitä, mistä EU-ympäristömerkillä varustettuja tuotteita voi ostaa.

3.  Jäsenvaltioiden on kannustettava käyttämään liitteessä I olevan A osan 5 kohdassa tarkoitettua julkisista hankintamenettelyistä vastaaville viranomaisille osoitettua käsikirjaa. Jäsenvaltioiden on tätä tarkoitusta varten harkittava esimerkiksi tavoitteiden asettamista sellaisten tuotteiden hankkimiselle, jotka täyttävät kyseisessä käsikirjassa määritetyt perusteet.

13 artikla

Tietojen ja kokemusten vaihtaminen

1.  Tämän asetuksen johdonmukaisen täytäntöönpanon edistämiseksi toimivaltaisten elinten on vaihdettava säännöllisesti tietoja ja kokemuksia erityisesti 9 ja 10 artiklan soveltamisesta.

2.  Komissio perustaa tätä tarkoitusta varten toimivaltaisista viranomaisista koostuvan työryhmän. Työryhmä kokoontuu vähintään kaksi kertaa vuodessa. Komissio vastaa kokouksista aiheutuvista matkakustannuksista. Työryhmä valitsee puheenjohtajansa ja vahvistaa työjärjestyksensä.

14 artikla

Kertomus

Komissio antaa 19. helmikuuta 2015 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen EU-ympäristömerkkijärjestelmän täytäntöönpanosta. Kertomuksessa on myös yksilöitävä tekijöitä, joiden osalta järjestelmää on mahdollisesti tarkistettava.

15 artikla

Liitteiden muuttaminen

Komissio voi muuttaa liitteitä ja liitteessä III säädettyjä suurimpia maksuja ottaen huomioon, että maksuilla on katettava järjestelmän soveltamisesta aiheutuvat kustannukset.

Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, on hyväksyttävä 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

16 artikla

Komiteamenettely

1.  Komissiota avustaa komitea.

2.  Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

17 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle viipymättä ja ilmoitettava viipymättä niihin vaikuttavista myöhemmistä muutoksista.

18 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 1980/2000.

19 artikla

Siirtymäsäännökset

Asetusta (EY) N:o 1980/2000 sovelletaan sen 9 artiklan nojalla tehtyihin sopimuksiin näiden sopimusten voimassaolon päättymiseen saakka, lukuun ottamatta maksuja koskevia säännöksiä.

Tällaisiin sopimuksiin sovelletaan tämän asetuksen 9 artiklan 4 kohtaa ja liitettä III.

20 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.