15 artikla Periaatteet

a) Ilmatilan käyttäjien kesken jaettavien kustannusten on katettava lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisen määritetyt kustannukset, joihin sisältyvät asianmukaiset pääomainvestointien korkoja ja omaisuuden poistoja koskevat määrät sekä ylläpito-, toiminta- ja hallintokustannukset. Määritetyt kustannukset ovat kustannuksia, jotka jäsenvaltio määrittää kansallisella tai toiminnallisen ilmatilan lohkon tasolla joko viiteajanjakson alussa puiteasetuksen 11 artiklassa tarkoitetun viiteajanjakson kunkin kalenterivuoden osalta tai viiteajanjakson aikana asianmukaisten mukautusten perusteella puiteasetuksen 11 artiklassa tarkoitettuja varoitusmekanismeja soveltaen.

b) Tässä yhteydessä huomioon otettavia kustannuksia ovat Euroopan aluetta koskevassa ICAOn alueellisessa lennonvarmistussuunnitelmassa (ICAO Regional Air Navigation Plan) määrättyjen ja sen mukaisesti käyttöön otettujen laitteiden ja palvelujen arvioidut kustannukset. Niihin voi kuulua myös kansallisille valvontaviranomaisille ja/tai päteville yksiköille aiheutuvia kustannuksia ja muita asianomaiselle jäsenvaltiolle ja palvelun tarjoajalle aiheutuvia kustannuksia, jotka liittyvät lennonvarmistuspalvelujen tarjoamiseen. Niihin eivät kuulu jäsenvaltioiden puiteasetuksen 9 artiklan mukaisesti määräämien seuraamusten kustannukset eivätkä jäsenvaltioiden puiteasetuksen 11 artiklan mukaisesti toteuttamien korjaavien toimenpiteiden kustannukset.

c) Jäsenvaltioiden on toiminnallisten ilmatilan lohkojen osalta ja osana niiden puitesopimuksia kohtuullisessa määrin pyrittävä sopimaan maksupolitiikan yhteisistä periaatteista.

d) Eri lennonvarmistuspalvelujen kustannukset on yksilöitävä erikseen 12 artiklan 3 kohdassa säädetyllä tavalla.

e) Reitillä annettavien palvelujen ja lentoasemalla annettavien palvelujen välinen ristikkäistuki ei ole sallittua. Kustannukset, jotka liittyvät sekä lentoasemalla annettaviin palveluihin että reitillä annettaviin palveluihin, on kohdennettava oikeasuhteisesti reitillä annettavien palvelujen ja lentoasemalla annettavien palvelujen välillä avoimen menetelmän mukaisesti. Ristikkäistuki on sallittua eri lennonvarmistuspalvelujen välillä jommassakummassa näistä palvelutyypeistä vain, jos se on objektiivisista syistä perusteltua ja edellyttäen että se yksilöidään selkeästi.

f) Maksujen kustannusperustan avoimuus on taattava. On vahvistettava täytäntöönpanosäännöt, joita palvelun tarjoajien on noudatettava tietojen antamisessa, jotta voidaan tarkastella palvelun tarjoajien ennusteita, toteutuneita kustannuksia ja tuloja. Kansallisten valvontaviranomaisten, palvelun tarjoajien, ilmatilan käyttäjien, komission ja Eurocontrolin on vaihdettava säännöllisesti tietoja keskenään.

a) Lennonvarmistuspalveluista perittävät maksut on asetettava syrjimättömästi. Jos eri ilmatilan käyttäjiltä veloitetaan samasta palvelusta maksuja, ei eroa saa tehdä ilmatilan käyttäjän kansallisuuden tai käyttäjäryhmän perusteella.

b) Tiettyjen käyttäjien, erityisesti kevyiden ilma-alusten ja valtion ilma-alusten, osalta voidaan sallia vapautus maksuista edellyttäen, että vapautuksesta koituvia kustannuksia ei siirretä muiden käyttäjien maksettaviksi.

c) Maksut on asetettava kalenterivuosittain määritettyjen kustannusten perusteella, tai ne voidaan asettaa jäsenvaltioiden yksikköhinnan tai tulojen enimmäistason määrittämiseksi kullekin vuodelle vahvistamien edellytysten mukaisesti enintään viiden vuoden ajanjaksona.

d) Lennonvarmistuspalvelut saavat tuottaa tuloja siinä määrin, että antavat pääomalle kohtuullisen tuoton, joka osaltaan mahdollistaa tarvittavan pääoman karttumisen.

e) Maksujen on vastattava ilmatilan käyttäjille annettavien lennonvarmistuspalvelujen ja -laitteiden kustannuksia ottaen huomioon eri ilma-alustyyppien suhteellinen tuotto.

f) Maksujen on edistettävä turvallisten, tehokkaiden, toimivien ja kestävien lennonvarmistuspalvelujen tarjoamista siten, että tavoitteena on korkean turvallisuustason ja kustannustehokkuuden sekä suorituskykytavoitteiden saavuttaminen, sekä tuettava yhdennettyä palvelujen tarjoamista ja vähennettävä samalla ilmailun ympäristövaikutuksia. Tätä varten kansalliset valvontaviranomaiset voivat kansallisten tai toiminnallisia ilmatilan lohkoja koskevien suorituskykysuunnitelmien yhteydessä perustaa järjestelmiä, muun muassa taloudellisiin etuihin tai haittoihin perustuvia kannustimia, joilla kannustetaan lennonvarmistuspalvelujen tarjoajia ja/tai ilmatilan käyttäjiä tukemaan lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisen parannuksia, kuten kapasiteetin lisäystä, myöhästymisten vähentämistä ja kestävää kehitystä siten, että samalla säilytetään optimaalinen turvallisuuden taso.