Preamble: 1

(1)

Asetuksen (EY) N:o 2533/98 2 artiklan 1 kohdassa säädetään, että tilastoihin liittyvien Euroopan keskuspankin (EKP) tietojenantovaatimusten täyttämiseksi EKP:llä on oikeus kansallisten keskuspankkien avustuksella kerätä tilastotietoja tietojen antajien perusjoukosta siinä määrin kuin on Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) tehtävien hoitamiseksi välttämätöntä. Asetuksen (EY) N:o 2533/98 2 artiklan 2 kohdan a alakohdasta seuraa, että vakuutuslaitokset kuuluvat tiedon antajien perusjoukkoon tilastoihin liittyvien EKP:n tietojenantovaatimusten täyttämiseksi muun muassa raha- ja rahoitustilastojen alalla. Lisäksi asetuksen EY (N:o) 2533/98 2 artiklan 4 kohdassa säädetään, että asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa EKP:lla on oikeus kerätä tilastotietoja konsolidoidusti. Asetuksen (EY) N:o 2533/98 3 artiklassa edellytetään, että EKP täsmentää varsinaisen tietojen antajien joukon tietojen antajien perusjoukon piiristä, sekä annetaan EKP:lle valtuudet vapauttaa tietyt tietojen antajien ryhmät tilastoihin liittyvistä tietojenantovaatimuksista kokonaan tai osittain.

(2)

Vakuutuslaitoksia koskevien tilastointiin liittyvien tiedonantovaatimusten tarkoituksena on antaa EKP:lle riittävät tilastotiedot vakuutuslaitosten alasektorin rahoitustoiminnasta jäsenvaltioissa, joiden rahayksikkö on euro (jäljempänä ’euroalueen jäsenvaltiot’), joita tarkastellaan yhtenä talousalueena. Vakuutuslaitoksia koskevien tilastotietojen kerääminen on välttämätöntä EKP:n tukemiseksi sen tehdessä tilannekohtaista ja säädännöllistä ja rahatalouden ja rahoitusmarkkinoiden analyysiä, ja jotta EKPJ voisi myötävaikuttaa rahoitusjärjestelmän vakauteen.

(3)

Kunhan EKP:n tilastovaatimusten täyttäminen ei vaarannu, kansallisilla keskuspankeilla tulisi olla mahdollisuus kerätä tarvittavat vakuutuslaitoksia koskevat tiedot varsinaiselta tiedonantajien joukolta osana laajempaa tilastointiin liittyvää tiedonkeruuta. Tällaisissa tapauksissa on asianmukaista varmistaa läpinäkyvyys antamalla tiedonantajille tiedot niistä tilastointitarkoituksista, joita varten tietoja kerätään.

(4)

Vakuutuslaitosten raportointirasitteen minimoimiseksi kansallisilla keskuspankeilla tulisi olla oikeus yhdistää tämän asetuksen mukaiset tiedonantovaatimukset asetuksen (EU) N:o 1011/2012 (EKP/2012/24) (3) mukaisiin tiedonantovaatimuksiin.

(5)

Tiedot, jotka kansalliset keskuspankit keräävät tämän asetuksen mukaisesti tilastotarkoituksiin liittyvät läheisesti tietoihin, jotka kansalliset toimivaltaiset viranomaiset keräävät Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/138/EY (4) perustetun järjestelmän mukaisesti valvontatarkoituksiin. Ottaen huomioon että EKP:llä on Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön (jäljempänä ’EKPJ:n perussääntö’) 5.1 artiklan mukaan yleinen toimivalta tehdä tilastokysymyksissä yhteistyötä muiden yhteisöjen kanssa, ja jotta hallinnollinen rasite olisi mahdollisimman pieni ja vältettäisiin päällekkäisyyksiä, kansalliset keskuspankit voivat — ottaen asianmukaisella tavalla huomioon mahdolliset asianomaisen kansallisen keskuspankin ja asianomaisen toimivaltaisen kansallisen viranomaisen väliset yhteistyöjärjestelyt — johtaa tämän asetuksen nojalla vaaditut tiedot direktiivin 2009/138/EY tai kyseisen direktiivin täytäntöönpanevan kansallisen lainsäädännön nojalla kerätyistä tiedoista. Direktiivin 2009/138/EY 70 artiklan mukaan kansalliset toimivaltaiset viranomaiset voivat toimittaa keskuspankeille ja muille rahapoliittisina viranomaisina vastaavia tehtäviä hoitaville elimille niiden tehtävien hoitamiseksi tarvittavia tietoja.

(6)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 549/2013 (5) vahvistetussa Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmässä (jäljempänä ’EKT 2010’) vaaditaan, että institutionaaliset yksiköt raportoivat varat ja velat kotimaassaan. Jotta raportoinnista johtuva rasite olisi mahdollisimman pieni, kansalliset keskuspankit voivat, tapauksissa joissa kansalliset keskuspankit johtavat tämän asetuksen nojalla vaaditut tiedot direktiivin 2009/138/EY nojalla vaadituista tiedoista, yhdistää päätoimipaikan varoihin ja velkoihin sellaisten vakuutuslaitosten sivuliikkeiden varat ja velat, joiden päätoimipaikka on Euroopan talousalueella (ETA). Vakuutuslaitosten sivuliikkeistä olisi kerättävä rajatusti tietoja, joiden perusteella voidaan valvoa sivuliikkeiden kokoa sekä mahdollisia poikkeamia EKT 2010:stä.

(7)

Asetuksen (EY) N:o 2533/98 8 artiklassa säädettyjä luottamuksellisten tilastotietojen suojaamista ja käyttöä koskevia sääntöjä olisi sovellettava tilastotietojen keräämiseen tämän asetuksen nojalla.

(8)

Vaikka on tunnustettua, että EKPJ:n perussäännön 34.1 artiklan nojalla annetuissa asetuksissa ei anneta mitään oikeuksia eikä aseteta mitään velvollisuuksia jäsenvaltioille, joiden rahayksikkö ei ole euro (jäljempänä ’euroalueen ulkopuoliset jäsenvaltiot’), EKPJ:n perussäännön 5 artikla koskee sekä euroalueeseen kuuluvia jäsenvaltioita että euroalueen ulkopuolisia jäsenvaltioita. Asetuksen (EY) N:o 2533/98 johdanto-osan 17 perustelukappaleessa todetaan, että EKPJ:n perussäännön 5 artikla yhdessä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdan kanssa sisältää euroalueeseen kuulumattomille jäsenvaltioille velvoitteen laatia ja ottaa käyttöön kansallisella tasolla kaikki toimenpiteet, jotka jäsenvaltiot katsovat tarkoituksenmukaisiksi sellaisten tilastotietojen keräämisessä, jotka ovat tarpeen, jotta EKP:n tietojenantovaatimukset täytetään ja jäsenvaltio voi valmistautua ajoissa tilastojen tuottamiseen euroalueen jäsenvaltiolta edellytettävällä tavalla.

(9)

Asetuksen (EY) N:o 2533/98 7 artiklan 1 kohdassa säädetään, että EKP:llä on oikeus määrätä seuraamuksia tietojen antajille, jotka eivät noudata EKP:n asetuksissa tai päätöksissä asetettuja tilastoihin liittyviä tietojenantovaatimuksia.

(10)

Vuoteen 2020 mennessä EKP:n neuvoston olisi arvioitava seuraavien hyödyt ja kustannukset: a) neljännesvuosittaisen raportoinnin kattavuuden laajentaminen 80 prosentista 95 prosenttiin vakuutuslaitosten markkinaosuudesta kussakin euroalueen jäsenvaltioissa, b) vakuutuslaitosten sivuliikkeiden varojen ja velkojen raportoiminen erikseen tapauksissa, joissa sivuliikkeet sijaitsevat euroalueella ja niiden emoyhtiöt sijaitsevat ETA:ssa, ja c) tiedonantajien raportointiaikojen lyhentämistä neljään viikkoon sen vuosineljänneksen päättymisestä, johon tiedot liittyvät.