|
+LIITE IV |
LIITE IV
LIITE IV MENETELMÄT 5 JA 8 ARTIKLASSA TARKOITETTUJEN KANSALLISTEN PÄÄSTÖINVENTAARIOIDEN JA -ENNUSTEIDEN, INVENTAARIORAPORTTIEN SEKÄ SOPEUTETTUJEN KANSALLISTEN PÄÄSTÖINVENTAARIOIDEN LAADINTAA JA AJAN TASALLE SAATTAMISTA VARTEN Jäsenvaltioiden on laadittava liitteessä I tarkoitetuille epäpuhtauksille kansalliset päästöinventaariot ja tapauksesta riippuen sopeutetut kansalliset päästöinventaariot, kansalliset päästöennusteet, alueellisesti eritellyt kansalliset päästöinventaariot, suuria pistekuormituslähteitä koskevat inventaariot ja inventaarioraportit kaukokulkeutumissopimuksen sopimuspuolten hyväksymiä menetelmiä käyttäen (EMEP-raportointiohjeet), ja niitä kehotetaan käyttämään kyseisessä sopimuksessa tarkoitettua ilman epäpuhtauksien päästöjen inventaariota koskevia EMEP/EEA Guidebook -ohjeita, jäljempänä ’EMEP/EEA Guidebook -ohjeet’. Myös lisätiedot, erityisesti kansallisten päästöinventaarioiden ja -ennusteiden arvioimiseen tarvittavat toimintotiedot, laaditaan samojen ohjeiden mukaisesti. EMEP-raportointiohjeiden käyttö ei vaikuta tässä liitteessä mainittuihin lisäjärjestelyihin eikä liitteessä I mainittuihin raportoinnin luokitusta, aikasarjoja ja raportointipäiviä koskeviin vaatimuksiin. 1 OSA Kansalliset vuosittaiset päästöinventaariot 1. Kansallisten päästöinventaarioiden on oltava läpinäkyviä, yhdenmukaisia, keskenään vertailukelpoisia, täydellisiä ja paikkansa pitäviä. 2. Yksilöidyistä keskeisistä luokista peräisin olevat päästöt lasketaan EMEP/EEA Guidebook -ohjeissa määriteltyjen menetelmien mukaisesti. Tavoitteena on, että käytetään tason 2 tai sitä korkeamman (yksityiskohtaisemman) tason menetelmiä. Jäsenvaltiot voivat käyttää kansallisten päästöinventaarioiden laadinnassa muita tieteellisesti perusteltuja ja yhteensopivia menetelmiä, jos näillä menetelmillä pystytään tuottamaan tarkemmat estimaatit kuin EMEP/EEA Guidebook -ohjeiden mukaisilla menetelmillä. 3. Liikenteen päästöt jäsenvaltioiden on laskettava ja raportoitava yhdenmukaisesti Eurostatille raportoitujen kansallisten energiataseiden kanssa. 4. Tieliikenteen päästöt lasketaan ja raportoidaan asianomaisessa jäsenvaltiossa myytyjen polttoaineiden määrän ( 11 ) perusteella. Jäsenvaltiot voivat raportoida tieliikenteen päästöt myös asianomaisessa jäsenvaltiossa käytettyjen polttoaineiden määrän tai ajetun kilometrimäärän perusteella. 5. Jäsenvaltioiden on raportoitava päästöjen vuotuiset kansalliset määrät käyttäen kaukokulkeutumissopimuksen NFR-raportointimallissa annettua yksikköä. 2 OSA Kansalliset päästöennusteet 1. Kansallisten päästöennusteiden on oltava läpinäkyviä, yhdenmukaisia, keskenään vertailukelpoisia, täydellisiä ja paikkansa pitäviä, ja niissä on raportoitava ainakin seuraavat tiedot:
a)
selkeä kuvaus ennusteissa käytetyistä hyväksytyistä ja suunnitelluista toimintamalleista ja toimenpiteistä;
b)
tarvittaessa ennusteita varten tehdyn herkkyysanalyysin tulokset;
c)
kuvaus menetelmistä, malleista, taustaoletuksista sekä keskeisistä panos-tuotosparametreistä. 2. Päästöennusteet arvioidaan ja raportoidaan NFR-luokituksen lähdeluokkien mukaan. Jos tämä ei ole mahdollista riittävän yksityiskohtaisten tietojen puuttumisen vuoksi, inventaarioraporttiin on sisällytettävä perustelut raportoinnille aggregoidummalla tasolla. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava kunkin epäpuhtauden yhteydessä ennuste ”toimenpiteistä” (hyväksytyt toimenpiteet) ja tapauksesta riippuen ennuste ”lisätoimenpiteistä” (suunnitellut toimenpiteet) EMEP/EEA Guidebook -ohjeiden mukaisesti. 3. Kansallisten päästöennusteiden on oltava yhdenmukaisia vuotta x-3 koskevan kansallisen vuotuisen päästöinventaarion kanssa sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 ( 12 ) nojalla raportoitujen ennusteiden kanssa. 3 OSA Inventaarioraportti Inventaarioraportit laaditaan EMEP-raportointiohjeiden mukaisesti ja niissä annettua inventaarioraportin mallia noudattaen. Inventaarioraporttiin on sisällyttävä ainakin seuraavat tiedot:
a)
yksittäisiä menetelmiä, oletuksia, päästökertoimia ja toimintotietoja koskevat kuvaukset, viitteet ja tietolähteet sekä niiden valinnan perustelut;
b)
keskeisten kansallisten päästölähdeluokkien kuvaus;
c)
epävarmuustekijät sekä laadunvarmistus- ja todentamismenettelyt;
d)
inventaarion laadintaa koskevat hallinnolliset järjestelyt;
e)
uusintalaskelmat ja suunnitellut parannukset;
f)
tapauksen mukaan tiedot 5 artiklan 1, 2, 3 ja 4 kohdassa säädettyjen joustomahdollisuuksien käytöstä;
g)
tapauksen mukaan tiedot syistä, joiden takia poiketaan 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti määritetystä vähennyspolusta, sekä toimenpiteet pääsemiseksi takaisin polulle;
h)
tiivistelmä. 4 OSA Kansallisten päästöinventaarioiden sopeutus 1. Jäsenvaltion, joka ehdottaa sopeutusta kansalliseen päästöinventaarioonsa 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on liitettävä komissiolle toimittamaansa ehdotukseen ainakin seuraavat sitä tukevat todisteet:
a)
näyttö siitä, että kyseessä oleva yksi tai useampi kansallinen päästövähennysvelvoite on ylitetty;
b)
näyttö siitä, missä määrin päästöinventaarion sopeutus vähentäisi ylitystä ja vaikuttaisi asianomaisen yhden tai useamman kansallisen päästövähennysvelvoitteen täyttymiseen;
c)
arvio siitä, onko kansallisten päästöennusteiden perusteella odotettavissa, että kyseessä oleva yksi tai useampi kansallinen päästövähennystavoite täytetään ilman inventaarion sopeutusta, sekä siitä, milloin se täytettäisiin;
d)
näyttö siitä, että sopeutus vastaa yhtä tai useampaa seuraavista kolmesta tapauksesta (tarvittaessa voidaan viitata aikaisempiin vastaaviin sopeutuksiin):
i)
kun kyse on uusista päästölähdeluokista:
—
näyttö siitä, että uusi päästölähdeluokka on hyväksytty tieteellisessä kirjallisuudessa ja/tai EMEP/EEA Guidebook -ohjeissa;
—
näyttö siitä, ettei päästölähdeluokka sisältynyt asianomaiseen aikaisempaa päästökehitystä kuvaavaan kansalliseen inventaarioon silloin, kun kyseinen päästövähennysvelvoite asetettiin;
—
näyttö siitä, että jostakin uudesta päästölähdeluokasta vapautuvat päästöt vaikuttavat siihen, ettei jäsenvaltio kykene täyttämään päästövähennysvelvoitteitaan, ja sen tueksi yksityiskohtainen kuvaus menetelmistä, aineistosta ja päästökertoimista, joita käyttäen tähän päätelmään päädyttiin;
ii)
kun kyse on merkittävästi erilaisista päästökertoimista, joita käytetään tietyistä päästölähdeluokista vapautuvien päästöjen määrittämiseen:
—
kuvaus alkuperäisistä päästökertoimista, mukaan luettuna yksityiskohtainen kuvaus tieteellisestä perustasta, josta päästökertoimet on johdettu;
—
näyttö siitä, että päästövähennyksiä vahvistettaessa käytettiin alkuperäisiä päästökertoimia;
—
kuvaus ajan tasalle saatetuista päästökertoimista, mukaan luettuina yksityiskohtaiset tiedot tieteellisestä perustasta, josta päästökertoimet on johdettu;
—
alkuperäisiä ja ajan tasalle saatettuja päästökertoimia käyttäen laadittujen päästöestimaattien vertailu, joka osoittaa, että päästökertoimissa tapahtunut muutos vaikuttaa siihen, ettei jäsenvaltio kykene täyttämään vähennysvelvoitteitaan;
—
perustelut päätökselle siitä, ovatko päästökertoimia koskevat muutokset merkittäviä;
iii)
kun kyse on sellaisista merkittävästi erilaisista menetelmistä, joita käytetään tietyistä päästölähdeluokista vapautuvien päästöjen määrittämiseen:
—
kuvaus käytetyistä alkuperäisistä menetelmistä, mukaan luettuina yksityiskohtaiset tiedot tieteellisestä perustasta, josta päästökerroin on johdettu;
—
näyttö siitä, että päästövähennyksiä vahvistettaessa ne määritettiin alkuperäisiä menetelmiä käyttäen;
—
kuvaus käytetyistä ajan tasalle saatetuista menetelmistä, mukaan luettuna yksityiskohtainen kuvaus tieteellisestä perustasta tai lähdeviitteestä, jonka pohjalta ne on saatu;
—
alkuperäisiä ja ajan tasalle saatettuja menetelmiä käyttäen laadittujen päästöestimaattien vertailu, joka osoittaa, että menetelmien muutos vaikuttaa siihen, ettei jäsenvaltio kykene täyttämään vähennysvelvoitettaan;
—
perustelut päätökselle siitä, onko menetelmiä koskeva muutos merkittävä.
2. Jäsenvaltiot voivat toimittaa samanlaisia edeltäviä olosuhteita koskevien sopeutusmenettelyjen tueksi samat tiedot edellyttäen, että kukin jäsenvaltio toimittaa vaaditut yksittäiset maakohtaiset tiedot 1 kohdassa säädetyn mukaisesti. 3. Jäsenvaltioiden on laskettava uudelleen sopeutetut päästöt varmistaakseen mahdollisuuksien mukaan aikasarjojen yhdenmukaisuuden kultakin vuodelta, johon sopeutusta tai sopeutuksia sovelletaan. 1. Yleiskatsaus
1.1 Viittaukset1.2 Tunnistetut vaatimukset1.3 Liittyvät standardit2. Tunnistetut vaatimukset
3. Liittyvät standardit
|