Preamble: 1

(1)

Mikromuoveja on kaikkialla, ne ovat hitaasti hajoavia ja ne kulkeutuvat rajojen yli. Ne ovat haitallisia ympäristölle ja mahdollisesti ihmisten terveydelle. Mikromuovien ympäristölle ja mahdollisesti ihmisten terveydelle aiheuttamat haitat voivat kasvaa entisestään, kun niihin lisätään tuotannon ja muuntamisen aikana haitallisia kemiallisia lisäaineita ja muita huolta aiheuttavia aineita. Mikromuovit kulkeutuvat helposti ilmassa ja maan pintavesien ja valtamerivirtojen mukana, ja niiden kulkeutuminen aiheuttaa lisähuolta. Niitä esiintyy maaperässä, myös maatalousmaalla, järvissä, joissa, jokisuistoissa, rannoilla, laguuneissa, merissä, valtamerissä ja syrjäisillä, aiemmin luonnontilaisilla alueilla. Niiden esiintyminen maaperässä vaikuttaa maaperän ominaisuuksiin ja aiheuttaa maaperän muutoksia, jotka vaikuttavat kielteisesti joidenkin kasvien kasvuun. Mikromuovien vaikutuksia meriympäristöön on dokumentoitu laajasti. Kun mikromuovit ovat päässeet meriympäristöön, niiden kerääminen on lähes mahdotonta, ja monien organismien ja eläinten tiedetään nielevän niitä ja niiden tiedetään aiheuttavan haittaa luonnon monimuotoisuudelle ja ekosysteemeille. Muovipelletit pysyvät vesiympäristössä vuosikymmenten ajan, ja kun luonnonvaraiset eläimet, erityisesti merilinnut ja merikilpikonnat, nielevät muovipellettejä, tämä voi aiheuttaa fyysistä haittaa tai johtaa kuolemaan. Mikromuovit voivat myös vaikuttaa ilmastonmuutokseen lisäämällä sekä kasvihuonekaasupäästöjä että ekosysteemeihin kohdistuvaa painetta. Mikromuovien mahdollisuus toimia adsorboituneiden myrkyllisten aineiden tai patogeenisten mikro-organismien kantaja-aineena on olennainen osa ongelmaa. Ihmiset altistuvat mikromuoveille ilman ja ravinnon kautta. Kasvava tietoisuus mikromuovien esiintymisestä elintarvikeketjussa voi heikentää kuluttajien luottamusta ja aiheuttaa taloudellisia seurauksia. Kaupallisen kalastuksen ja maatalouden sekä vapaa-ajan ja matkailun kaltaisille toiminnoille saattaa aiheutua kielteisiä taloudellisia vaikutuksia alueilla, joihin päästöt vaikuttavat.

(2)

Komission johtavien tieteellisten neuvonantajien ryhmä katsoi 30 päivänä huhtikuuta 2019 antamassaan mikromuovisaasteen ympäristö- ja terveysriskejä käsittelevässä lausunnossa ”Environmental and health risks of microplastic pollution”, että huolestumiseen ja varotoimenpiteiden toteuttamiseen on perusteltu syy.

(3)

Muovipelletit ovat mitä tahansa primääri- tai sekundäärilähteistä tai molemmista peräisin olevia polymeerejä sisältäviä muovattavia materiaaleja riippumatta siitä, ovatko ne peräisin biomassasta vai onko ne tarkoitettu biohajoamaan ajan mittaan. Muovipelletit on tarkoitettu ensisijaisesti käytettäviksi muovituotteiden valmistuksessa muovaamalla, johon kuuluu muottiin valaminen, ekstruusio, vaahdotus, kalvonmuodostus, puristus tai ruiskuvalu. Vaihtoehtoisesti muovipellettejä voidaan käyttää muiden tuotteiden kuin muovisten tuotteiden valmistuksessa; pelletit voidaan kapseloida kemiallisesti matriisissa, kuten kevyessä betonissa, tai sisällyttää fyysisesti tuotteeseen, kuten asfalttiin. Muovipelletit voivat sisältää kemiallisia lisäaineita, ja ne voivat olla monen muotoisia, kuten muovigranulaatteja, rakeita, hiutaleita, hartseja, sylintereitä, helmiä, jauheita, mikrojauheita, mikropalloja ja agglomeraatteja. Niiden halkaisija on yleensä 2–5 millimetriä, joskin pieni määrä muovipellettejä on pienempiä tai suurempia.

(4)

Muovipellettipöly on muovipellettien käsittelyssä, jauhamisessa tai jalostuksessa syntyvää teollista jäämää, jota ei käytetä muovituotteiden valmistuksessa ja joka ei sen vuoksi kuulu tämän asetuksen mukaisen muovipellettien määritelmän soveltamisalaan. Tällaisen pölyn syntymistä on vaikea välttää, mutta se voidaan minimoida. Pöly olisi poistettava suodattimilla tai keräämiseen tarkoitetuilla laitteilla työterveyttä ja -turvallisuutta koskevana toimenpiteenä.

(5)

Muovipellettihävikki on kolmanneksi suurin ympäristöön tahattomasti joutuvien mikromuovien lähde unionissa, ja se johtuu huonoista käsittelykäytännöistä muovipellettien toimitusketjun kaikissa vaiheissa, muun muassa tuotannossa, johon sisältyy kierrätys, masterbatsien ja kompaundien valmistaminen, muuntaminen, jalostus, jakelu, kuljetus, myös meritse, ja muut logistiikkatoimet, varastointi, pakkaaminen ja muovipellettikonttien ja -säiliöiden puhdistus. Sen vuoksi toimitusketjuun perustuva lähestymistapa on olennaisen tärkeä, jotta voidaan varmistaa muovipellettien käsittelyyn osallistuvien kaikkien talouden toimijoiden sitoutuminen hävikin estämiseen. Euroopan muoviteollisuus on vuodesta 2015 lähtien asteittain hyväksynyt kansainvälisen Operation Clean Sweep® -ohjelman (OCS) vapaaehtoisena sitoumuksena. Kyseisessä ohjelmassa kukin muovipellettejä valmistava tai käsittelevä yritys tunnustaa, että on tärkeää, ettei muovipellettihävikkiä synny, ja sitoutuu ottamaan käyttöön parhaita käytäntöjä. OCS-ohjelman allekirjoittajilla on yleisesti ottaen hyvä käsitys tällaisista käytännöistä, mutta niitä ei kuitenkaan noudateta kattavasti. OCS-ohjelman käyttö muoviteollisuudessa on edelleen vähäistä.

(6)

Mikromuovisaasteen vaikutukset ympäristöön ja ihmisten terveyteen ovat herättäneet huolta lähes kaikkialla maailmassa. Jotkin jäsenvaltiot ovat hyväksyneet tai ehdottaneet asiaa koskevia toimenpiteitä. Kansallisten rajoitusten hajanaisuus saattaa kuitenkin haitata sisämarkkinoiden toimintaa.

(7)

Muovisaasteen torjumiseksi komissio on 16 päivänä tammikuuta 2018 antamassaan tiedonannossa ”EU:n strategia muoveista kiertotaloudessa” tunnustanut mikromuovien aiheuttamat riskit ja kehottanut ottamaan käyttöön innovatiivisia ratkaisuja, jotka kohdistuvat mikromuovien eri lähteisiin. Komissio toisti sitoumuksensa 11 päivänä joulukuuta 2019 antamassaan tiedonannossa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta, 11 päivänä maaliskuuta 2020 antamassaan tiedonannossa uudesta kiertotalouden toimintasuunnitelmasta ja 12 päivänä toukokuuta 2021 antamassaan tiedonannossa saasteettomuustoimintasuunnitelmasta. Yksi saasteettomuustoimintasuunnitelman tavoitteista on vähentää ympäristöön pääsevien mikromuovien määrää 30 prosentilla vuoteen 2030 mennessä.

(8)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1907/2006 (4) puututaan mikromuovisaasteeseen rajoittamalla tuotteisiin tarkoituksellisesti lisättyjen mikromuovien markkinoille saattamista, koska synteettisten polymeerimikrohiukkasten käyttö yksinään tai tarkoituksellisesti tuotteisiin lisättynä aiheuttaa huomattavaa mikromuovisaastetta, ja tällainen saaste aiheuttaa ympäristölle riskin, jota ei voida hyväksyä.

(9)

Koillis-Atlantin merellisen ympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen, jäljempänä ’OSPAR-yleissopimus’, sopimuspuolet hyväksyivät kesäkuussa 2021 OSPAR-suosituksen 2021/06, jonka tarkoituksena on vähentää merien roskaantumista, jäljempänä ’OSPAR-suositus 2021/06’. Sen tavoitteena on edistää tehokkaiden ja johdonmukaisten pellettihävikin estämistä koskevien standardien sekä sertifiointijärjestelmien oikea-aikaista kehittämistä ja täytäntöönpanoa muovin koko toimitusketjussa. Toimenpiteitä, joilla minimoidaan muovipellettien merikuljetuksiin liittyvät riskit, tutkitaan parhaillaan Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä (IMO), joka antoi ei-sitovan kiertokirjeen MEPC.1/Circ 909, joka koskee suosituksia muovipellettien kuljettamisesta rahtikonteissa meriteitse. Tässä yhteydessä unionin ja sen jäsenvaltioiden on seurattava tiiviisti IMO:n tulevaa kehitystä ja oltava johtavassa asemassa, kun on kyse ympäristönsuojelun korkean tason varmistamisesta tässä asiassa esimerkiksi asettamalla suojelulle korkea taso.

(10)

Unioni toimitti Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ympäristöohjelmalle ennen muovisaastetta koskevaa kansainvälistä oikeudellisesti sitovaa välinettä käsittelevän hallitustenvälisen neuvottelukomitean toista istuntoa (INC-2) ilmoituksen, jossa unioni ja sen jäsenvaltiot korostivat, että tulevaan välineeseen on sisällytettävä toimenpiteitä mikromuovien tahattomien päästöjen vähentämiseksi.

(11)

Vaikka unionissa on annettu säädöksiä jätteiden syntymisen ehkäisemisestä, pilaantumisesta, merten roskaantumisesta ja kemikaaleista muttei erityisiä unionin sääntöjä, joilla estettäisiin muovipellettihävikkiä mikromuovisaasteen lähteenä koko toimitusketjussa. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/98/EY (5) vahvistetaan jätehuoltoa koskevat perusperiaatteet ja asetetaan jäsenvaltioille yleiset velvoitteet toteuttaa toimenpiteitä jätteen syntymisen ehkäisemiseksi. Näitä yleisiä velvoitteita olisi täydennettävä puuttumalla muovipellettien huolelliseen käsittelyyn liittyviin erityisiin näkökohtiin ja vaatimuksiin, jotta vältetään muovipellettien muuttuminen jätteeksi.

(12)

Vaikka polymeerimateriaalien tuotanto teollisessa mittakaavassa kuuluu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU (6) soveltamisalaan, muut toiminnot, kuten muovipellettien muuntaminen, kuljetus tai varastointi, joita harjoittavat yleensä pienet ja keskisuuret yritykset, eivät kuulu kyseisen direktiivin soveltamisalaan. Parhaasta käytettävissä olevasta tekniikasta polymeerien tuotannossa neuvoston direktiivin 96/61/EY (7) nojalla elokuussa 2007 laaditussa vertailuasiakirjassa ei käsitellä erityisesti muovipellettihävikkiä.

(13)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/56/EY (8) käsitellään mikrokokoisten roskien, myös mikromuovien, vaikutusten seurantaa ja arviointia rannikko- ja meriympäristöissä. Merten roskaantumisen seurantaa koskevia ensimmäisiä ohjeita on päivitetty, jotta voidaan laatia yhdenmukaistetut menetelmät, muun muassa muovipellettien esiintymisen ja levinneisyyden seurantaan rannikolla. Direktiiviin 2008/56/EY ei kuitenkaan sisälly erityisiä vaatimuksia, jotka koskevat muovipellettihävikin estämistä tai vähentämistä hävikin lähteellä.

(14)

Komission asetuksessa (EY) N:o 2023/2055 (9), jolla muutetaan asetuksen (EY) N:o 1907/2006 liitettä XVII, käsitellään teollisuuslaitoksissa käytettävien synteettisten polymeerimikrohiukkasten eli muovipellettien hävikkiä vältettävissä olevina päästöinä ja otetaan käyttöön vaatimus, jonka mukaan ympäristöön vuosittain joutuneiden mikromuovien arvioidusta määrästä on raportoitava. Vaikka menetelmää hävikin arvioimiseksi ei ole, kyseisen vaatimuksen on tarkoitus lisätä tietoa muovipellettihävikistä ja parantaa niiden tietojen laatua, jotka kerätään näistä mikromuoveista aiheutuvien riskien arvioimiseksi tulevaisuudessa.

(15)

Sen varmistamiseksi, että muovipellettejä käsitellään turvallisesti ja vastuullisesti muovipellettien toimitusketjun kaikissa vaiheissa, jotta estetään ympäristöön päätyvä hävikki ja saavutetaan muovipellettihävikin syntymisen estämistä koskeva tavoite, on tarpeen vahvistaa vaatimukset, jotka koskevat muovipellettien käsittelyä koko toimitusketjussa, erityisesti tuotannossa, mukaan lukien tuotokset, joiden lähteenä on kierrätys, masterbatsien ja kompaundien valmistaminen, muuntaminen, jalostus, jakelu, kuljetus, varastointi, pakkaaminen ja konttien ja säiliöiden puhdistaminen puhdistusasemilla. Tätä asetusta olisi sovellettava kaikkiin tahoihin, jotka käsittelevät muovipellettejä koko toimitusketjussa riippumatta niiden loppukäytöstä.

(16)

Käsittelyvaatimuksissa olisi otettava huomioon kansainvälisesti suositellut hyvät käsittelykäytännöt sekä muovipellettien käsittelyä koskevat nykyiset vaatimukset, joita kyseisellä toimialalla noudatetaan unionissa. Tältä osin on tärkeää, että unioni ja sen jäsenvaltiot jatkavat toimia, joilla pyritään asettamaan kiertokirjeessä MEPC.1/Circ 909 tarkoitetut suositukset pakollisiksi kansainvälisellä tasolla. Lisäksi unioni voi edistää kansainvälisen tason keskustelua liikenteenharjoittajien velvollisuudesta ilmoittaa toimivaltaisille viranomaisille muovipellettien kuljetuksesta eri maassa kuin siinä, johon ne ovat sijoittautuneet.

(17)

Kun otetaan huomioon ympäristöön päässeiden muovipellettien haitallisuus ja tässä asetuksessa säädetty talouden toimijoiden ja liikenteenharjoittajien yleinen velvoite välttää muovipellettihävikkiä, on aiheellista vahvistaa erityiset tietovaatimukset kuvamerkin ja varoituslausekkeen muodossa. Talouden toimijoille ja liikenteenharjoittajille aiheutuvan rasitteen vähentämiseksi tällaiset vaatimukset olisi voitava panna täytäntöön ottamalla huomioon asetuksen (EY) N:o 1907/2006 liitteen XVII mukaiset jo olemassa olevat velvoitteet. Kyseisessä liitteessä olevan 78 kohdan 7 ja 10 kohdassa vahvistetaan synteettisten polymeerimikrohiukkasten toimittajia koskevat tietovaatimukset. Tässä asetuksessa synteettisten polymeerimikrohiukkasten toimittajilla tarkoitetaan kaikkia valmistajia, tuojia, jatkokäyttäjiä tai jakelijoita, jotka saattavat markkinoille muovipellettejä, jotka ovat synteettisiä polymeerimikrohiukkasia. Niiden olisi annettava asiaankuuluvat tiedot merkinnässä, pakkauksessa, pakkausselosteessa tai käyttöturvallisuustiedotteessa. Niiden olisi voitava antaa nämä tiedot toimittaessaan tietoja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 liitteessä XVII olevan 78 nimikkeen 10 alakohdan mukaisesti. Koska kyseisten asiaankuuluvien tietojen antamiskeinot voivat tehota hävikin välttämistä koskevan yleisen velvoitteen saavuttamiseen eri tavoin, komission on aiheellista arvioida niiden suhteellista tehokkuutta tämän asetuksen uudelleentarkastelun yhteydessä.

(18)

Kun muovipellettejä pääsee ja leviää meriympäristöön, ne voivat vahingoittaa elollisia luonnonvaroja ja meren eliöstöä ja häiritä meren muuta laillista käyttöä, kuten kalastusta ja vesiviljelyä. Koska muovipelletit näyttävät merilintujen näkökulmasta mätimunilta, niiden osuus merilintujen syömästä muovista on noin 70 prosenttia, vaikka vain 0,05 prosenttia pintavesissä olevista muovinpalasista on muovipellettejä. Maailmassa on noin 250 merilintulajia, ja näistä 63:n osalta merilintujen vatsasta on löytynyt tällaisia pieniä muovinpalasia. Lisäksi muovipellettien arvioidaan olevan painossa mitattuna toiseksi suurin merten mikromuovisaasteen suora lähde. Arvioiden mukaan valtameriin päätyy vuosittain miljardeja yksittäisiä muovipellettejä. Tämä johtuu sekä pienen että laajan mittakaavan hävikistä ja vuodoista maalla ja merellä toimitusketjun kaikissa vaiheissa, erityisesti muovipellettien kuljetuksen aikana. Lisäksi muovipelletit voivat huuhtoutua rannoille ja rannikoille, mikä vaikuttaa haitallisesti matkailuun ja rannoilla tapahtuvaan toimintaan. Merialuksiin liittyy useita tapahtumia, jotka ovat johtaneet siihen, että meriympäristöön on päässyt useita tonneja muovipellettejä ympäristölle ja paikallisyhteisöille tuhoisin seurauksin. Esimerkiksi Espanjan pohjoisrannikolla vuonna 2023 tapahtunut Toconaon onnettomuus johti kuuden rahtikontin hävikkiin, ja yksi näistä rahtikonteista sisälsi tuhat 25 kg:n painoista muovipellettisäkkiä. Tämän seurauksena Galician rannikolle huuhtoutui miljoonia muovipellettejä.

(19)

Ongelman ratkaisemiseksi meriliikenteen osalta IMO:n meriympäristön suojelukomitea hyväksyi vuonna 2024 kiertokirjeessä MEPC.1/Circ 909. Koska nämä suositukset eivät kuitenkaan ole oikeudellisesti sitovia, unionin olisi perussopimusten mukaisen ympäristön laadun säilyttämistä, suojelua ja parantamista koskevan velvollisuutensa mukaisesti sekä maailmanlaajuisten ympäristöongelmien ratkaisemiseksi kansainvälisellä tasolla toteutettavien toimenpiteiden edistämiseksi otettava tämän asetuksen kautta käyttöön sitovia sääntöjä, jotta voidaan parantaa ympäristönsuojelun tasoa tällä alalla globaalin edelläkävijän asemassa. Rahdinantajien olisi varmistettava, että muovipelletit pakataan laadukkaisiin pakkauksiin, että kuljetustiedot toimitetaan oikea-aikaisesti merialuksen toiminnanharjoittajalle, asiamiehelle ja päällikölle ja että erityinen lastinkäsittelypyyntö täytetään asianmukaisesti. Merialusten liikenteenharjoittajien, asiamiesten ja päälliköiden olisi rahdinantajilta saatujen kuljetustietojen perusteella varmistettava, että muovipellettejä sisältävät rahtikontit on asianmukaisesti sijoitettu ja kiinnitetty siten, että meriympäristöön kohdistuvat vaarat minimoidaan vaarantamatta kuitenkaan merialuksen ja aluksella olevien henkilöiden turvallisuutta. Muovipellettejä sisältävät rahtikontit olisi erityisesti sijoitettava kannen alle aina, kun se on kohtuudella mahdollista, tai aluksen säälle alttiilla kansilla oleville suojatuille alueille. Nämä vaatimukset täydentävät meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä koskevaa IMO:n ja unionin yleisiä oikeudellisia kehyksiä, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2002/59/EY (10), jolla perustettiin järjestelmä merellä tapahtuvien onnettomuuksien ja pilaantumisen ehkäisemiseksi ottaen huomioon kansainväliset oikeussäännöt.

(20)

Talouden toimijoiden, EU:n liikenteenharjoittajien ja EU:n ulkopuolisten liikenteenharjoittajien olisi täytettävä muovipellettien käsittelyä koskevat vaatimukset noudattamalla ensisijaista toimintajärjestystä, jolla estetään muovipellettien pääsy ympäristöön. Sen vuoksi ensimmäisenä vaiheena olisi oltava se, että estetään muovipellettien vuodot ensisäiliöstä rutiinikäsittelyn aikana ja siten vähennetään vuotojen riski mahdollisimman alhaiselle tasolle muun muassa välttämällä tarpeetonta käsittelyä, esimerkiksi vähentämällä vaihtopaikkoja, ja käyttämällä laadukkaita pakkauksia, ja tämän jälkeen eristetään vuotaneet muovipelletit sen varmistamiseksi, että ne eivät pääse ympäristöön, ja viimeisenä vaiheena suoritetaan puhdistus vuoto- tai hävikkitapahtuman jälkeen. Eristämiseen ja puhdistamiseen liittyvät toimet olisi toteutettava ympäristövahingot minimoivalla tavalla, erityisesti herkissä luontotyypeissä.

(21)

Vaikka tämän asetuksen tavoitteena on estää muovipellettien hävikki kaikkien talouden toimijoiden, EU:n liikenteenharjoittajien ja EU:n ulkopuolisten liikenteenharjoittajien toiminnassa, mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten velvoitteita olisi mukautettava niille aiheutuvan rasitteen keventämiseksi. Jäsenvaltioita ei toisaalta saisi estää ottamasta käyttöön tai pitämästä voimassa tiukempia suojatoimenpiteitä. Tällaisten toimenpiteiden on oltava perussopimusten mukaisia, myös sellaisten talouden toimijoiden osalta, joiden käsittelemä muovipellettien määrä on yli viisi tonnia.

(22)

Jotta voidaan varmistaa kussakin jäsenvaltiossa käsiteltyjen ja kuljetettujen muovipellettien jäljitettävyys ja jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat suorittaa vaatimustenmukaisuuden tarkastukset tehokkaasti, on tarpeen rekisteröidä muovipellettejä käsittelevät laitokset ja niitä kuljettavat liikenteenharjoittajat.

(23)

Jotta voidaan estää muovipellettihävikkiä, talouden toimijoiden olisi laadittava riskinhallintasuunnitelma, mukaan lukien riskiarviointi, pantava se täytäntöön ja pidettävä se aina päivitettynä, ja siinä olisi kartoitettava vuotojen ja hävikkien mahdollisuus ja dokumentoitava varsinkin olemassa olevat erityislaitteet ja -menettelyt, joita käytetään muovipellettihävikin estämiseen, eristämiseen ja puhdistamiseen. Riskinhallintasuunnitelmassa olisi otettava huomioon myös sellaisten lisälaitteiden ja -menettelyjen kustannukset ja hyödyt, joilla puututaan tunnistettuihin riskeihin, ottaen huomioon laitoksen luonne ja koko ja sen toiminnan laajuus. Jos muovipelletteihin on lisätty lisäaineita, talouden toimijoiden olisi otettava huomioon kyseisten muovipellettien vaaraominaisuudet, ja jos tällaiset lisäaineet todennäköisesti lisäävät ihmisten terveydelle tai ympäristölle aiheutuvaa haittaa muovipellettihävikin tapauksessa, talouden toimijoiden olisi harkittava näiden tietojen sisällyttämistä riskinhallintasuunnitelmaan.

(24)

Jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat todentaa riskinhallintasuunnitelman vaatimusten noudattamisen, talouden toimijoiden olisi toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle laatimansa riskinhallintasuunnitelma ja oma ilmoitus vaatimustenmukaisuudesta tai tapauksen mukaan todistus.

(25)

Talouden toimijoiden olisi voitava määrittää riskiperusteista lähestymistapaa noudattaen asennettavat erityislaitteet tai toteutettava menettely. Toimivaltaisten viranomaisten olisi kuitenkin vaatimusten noudattamisen todentamisen yhteydessä voitava vaatia talouden toimijoita muuttamaan riskinhallintasuunnitelmaa muun muassa toteuttamalla tietyssä määräajassa mitä tahansa tässä asetuksessa luetelluista toimista tämän asetuksen vaatimusten asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi.

(26)

Jotta voidaan arvioida kunkin laitoksen osalta laaditun riskinhallintasuunnitelman asianmukaisuus, talouden toimijoiden olisi pidettävä kirjaa muovipellettihävikin arvioiduista määristä vuosittain sekä käsitellyistä kokonaismääristä. Talouden toimijoihin kohdistuvan rasitteen vähentämiseksi toimivaltaisten viranomaisten ja sertifioijien olisi voitava käyttää arvioituja päästömääriä koskevia tietoja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 liitteen XVII mukaisen raportointivaatimuksen täyttämiseksi.

(27)

Liikenteenharjoittajilta ei niiden toiminnan erityispiirteiden vuoksi tulisi vaatia riskinhallintasuunnitelman vahvistamista ja toteuttamista. Sen sijaan niitä olisi vaadittava toteuttamaan konkreettisia toimenpiteitä vuotojen ja hävikin estämiseksi, eristämiseksi ja niihin puuttumiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten olisi todennettava nämä toimenpiteet ensisijaisesti kuljetusprosessin aikana. Osa näistä toimenpiteistä olisi toteutettava lastaamisen ja purkamisen yhteydessä, sillä niiden yhteydessä tapahtuu eniten vuotoja ja hävikkiä. Nämä toimet suoritetaan yleensä sekä talouden toimijoiden että liikenteenharjoittajien vastuulla, kun taas kuljetuksesta vastaavat ainoastaan liikenteenharjoittajat.

(28)

EU:n ulkopuolisten liikenteenharjoittajien olisi nimettävä valtuutettu edustaja, jonka olisi toimittava EU:n ulkopuolisen liikenteenharjoittajan puolesta ja johon minkä tahansa toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava ottaa yhteyttä. Valtuutettu edustaja olisi nimettävä nimenomaisesti EU:n ulkopuolisen liikenteenharjoittajan kirjallisella toimeksiannolla tämän asetuksen mukaisten erityisvelvoitteiden osalta. Tällaisen edustajan nimeämisellä ei ole vaikutusta tämän asetuksen mukaisiin EU:n ulkopuolisen liikenteenharjoittajan velvollisuuksiin tai vastuisiin. Valtuutettuun edustajaan olisi sen toimeksiannon osalta sovellettava täytäntöönpanomenettelyä, jos EU:n ulkopuolinen liikenteenharjoittaja ei noudata vaatimuksia.

(29)

Muovipellettihävikin estämiseksi, eristämiseksi ja puhdistamiseksi tarvittavien toimien onnistunut toteuttaminen edellyttää talouden toimijoiden, EU:n liikenteenharjoittajien ja EU:n ulkopuolisten liikenteenharjoittajien työntekijöiden kokonaisvaltaista yhteistyötä ja sitoutumista. Talouden toimijoita, EU:n liikenteenharjoittajia ja EU:n ulkopuolisia liikenteenharjoittajia olisi vaadittava kouluttamaan henkilöstöään työntekijöidensä erityistehtävien ja vastuualueiden mukaisesti, jotta voidaan varmistaa, että he tuntevat laitteistot ja pystyvät asentamaan, käyttämään ja huoltamaan niitä ja toteuttamaan tarvittavat menettelyt sen varmistamiseksi, että noudatetaan tässä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia, muun muassa muovipellettihävikin seurannasta ja raportoinnista. Talouden toimijoiden, EU:n liikenteenharjoittajien ja EU:n ulkopuolisten liikenteenharjoittajien olisi tilanteen mukaan toteutettava korjaavia toimenpiteitä, joihin tarvittaessa kuuluu käytössä olevien laitteiden ja menettelyjen parantaminen. Niitä olisi myös vaadittava seuraamaan vuosittain arvioituja hävikkimääriä ja pitämään niistä kirjaa, jotta voidaan paikata jäljellä olevia tietopuutteita.

(30)

Keskisuurten ja suurten yritysten rakenne on yleensä monimutkaisempi niiden koon vuoksi. Jos ne käyttävät laitoksia, joissa käsiteltyjen muovipellettien määrä on vähintään 1 500 tonnin kynnysarvon verran vuodessa, niitä olisi vaadittava toteuttamaan kunkin laitoksen osalta ylimääräisiä toimia, kuten vuotuisen sisäisen arvioinnin tekeminen sekä koulutusohjelma, jossa käsitellään erityisiä koulutustarpeita ja koulutusohjelman järjestelyjä. Sisäinen arviointi voisi kattaa seuraavanlaisia aiheita: hävikin arvioidut määrät ja syyt, tulevan hävikin estämiseen, eristämiseen ja puhdistamiseen käytettävät laitteet tai menettelyt, jotka on toteutettu tulevan hävikin välttämiseksi, ja niiden tehokkuus, keskustelut henkilöstön kanssa, käytössä olevien laitteiden ja menettelyjen tarkastukset sekä minkä tahansa asiaan liittyvien asiakirjojen tarkistaminen.

(31)

Mikroyritysten ja pienten, keskisuurten ja suurten yritysten, joiden käyttämissä laitoksissa käsiteltyjen muovipellettien määrä jää alle 1 500 tonnin kynnysarvon vuodessa, olisi annettava oma ilmoitus vaatimustenmukaisuudesta. Niille olisi myös annettava riittävästi aikaa osoittaa vaatimustenmukaisuus.

(32)

Yritykset, joiden käyttämissä laitoksissa käsiteltyjen muovipellettien määrä on vähintään 1 500 tonnin kynnysarvon verran vuodessa, voivat aiheuttaa suurempia muovipellettihävikin riskejä. Keskisuurten ja suurten yritysten, joiden laitoksissa käsiteltyjen muovipellettien määrä on vähintään 1 500 tonnin kynnysarvon verran vuodessa, olisi osoitettava tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten noudattaminen hankkimalla sertifioijien myöntämä todistus ja uusimalla se. Toimitusketjuajatteluun perustuen ja hallinnollista rasitetta rajoittaen pienten yritysten, joiden käyttämissä laitoksissa käsiteltyjen muovipellettien määrä on vähintään 1 500 tonnin kynnysarvon verran vuodessa, olisi osoitettava vaatimustenmukaisuus hankkimalla viisi vuotta voimassa oleva sertifioijien myöntämä todistus. Sertifiointiprosessin tarkoituksena on myös auttaa pieniä yrityksiä, joiden käyttämissä laitoksissa käsiteltyjen muovipellettien määrä on vähintään 1 500 tonnin kynnysarvon verran vuodessa, määrittämään toimet, jotka ovat tarpeen tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten noudattamiseksi. Todistuksen voimassaolon päättymisen jälkeen tällaisten pienten yritysten olisi osoitettava vaatimustenmukaisuus ilmoittamalla toimivaltaiselle viranomaiselle riskinhallintasuunnitelmansa päivityksestä sekä vaatimuksenmukaisuutta koskevasta omasta ilmoituksesta viiden vuoden kuluttua edellisestä ilmoituksesta, paitsi jos tällaiset pienet yritykset päättävät hyvissä ajoin jatkaa vaatimustenmukaisuuden osoittamista uusimalla sertifioijien myöntämän sertifikaatin.

(33)

Sertifioijien, erityisesti konsulttipalvelujen, ei olisi osallistuttava mihinkään toimintaan, joka voisi olla ristiriidassa niiden tekemän arvioinnin riippumattomuuden kanssa tai vaarantaa niiden luotettavuuden siltä osin kuin on kyse sertifiointitoimista, joita varten sertifioijat on akkreditoitu. Sertifioijat voivat olla joko akkreditoituja vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksia tai ympäristötodentajia, joilla on lupa suorittaa todentamista ja vahvistamista Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1221/2009 (11) mukaisesti. Todistus olisi laadittava tietyn mallin mukaisesti, jotta voidaan varmistaa tietojen yhtenäisyys.

(34)

Jotta toimivaltaiset viranomaiset voisivat tehokkaammin todentaa, että tätä asetusta noudatetaan, sertifioijien olisi ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille arviointiensa tuloksista. Todistusten ei olisi vaikutettava toimivaltaisten viranomaisten suorittamaan vaatimustenmukaisuuden arviointiin.

(35)

Avoimuuden varmistamiseksi toimivaltaisten viranomaisten olisi asetettava tietyt tiedot julkisesti saataville. Niihin sisältyvät ilmoitukset käytössä olevista laitoksista, tiedot osallistumisesta muovipellettien kuljetukseen unionissa, mukaan lukien merkittävät muutokset aiemmin ilmoitettuun nähden, ja valtuutetun edustajan vahvistamisesta, riskinhallintasuunnitelmat, vaatimustenmukaisuutta koskevat omat ilmoitukset, todistukset ja luvat, joiden olisi oltava saatavilla helposti löydettävissä olevalla, maksuttomalla ja rajoittamattomalla verkkosivustolla. Turvallisuuden ja luottamuksellisuuden varmistamiseksi toimivaltaisten viranomaisten olisi kuitenkin voitava olla antamatta tarkempia tietoja, jos niiden levittäminen vaarantaisi asianomaiset laitokset, paikallisen väestön turvallisuuden tai muita yleisiä etuja. Komission olisi myös julkaistava luettelot kansallisista verkkosivustoista ja EU:n ulkopuolisten liikenteenharjoittajien valtuutetuista edustajista, jotta varmistetaan näiden tietojen laaja saatavuus ja turvataan samalla liikesalaisuus.

(36)

Jotta talouden toimijat voivat rekisteröityä yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS), niiden on noudatettava ympäristölainsäädäntöä, myös tätä asetusta. Näin ollen EMAS-järjestelmään rekisteröityjen talouden toimijoiden olisi katsottava täyttävän tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset edellyttäen, että ympäristötodentaja on todentanut, että tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset on sisällytetty niiden ympäristöjärjestelmään ja pantu täytäntöön. Tällaiset talouden toimijat olisi sen vuoksi vapautettava velvollisuuksista, jotka koskevat sertifiointia ja ilmoittamista toimivaltaisille viranomaisille, kun ne uusivat omia ilmoituksiaan ja päivittävät riskinhallintasuunnitelmiaan. EMAS-järjestelmää koskevan poikkeuksen lisäksi ja muihin erittäin vankkoihin järjestelmiin kohdistuvan rasitteen vähentämiseksi talouden toimijat, jotka valmistelevat ja toteuttavat muita ympäristöjärjestelmiä kullekin laitokselle, olisi voitava vapauttaa tämän asetuksen noudattamisesta, jos ne täyttävät tietyt tässä asetuksessa säädetyt kriteerit.

(37)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi todennettava, että talouden toimijat, EU:n liikenteenharjoittajat ja EU:n ulkopuoliset liikenteenharjoittajat noudattavat tässä asetuksessa säädettyjä velvoitteita. Viranomaisten olisi tarvittaessa hyödynnettävä havaintoja, jotka on tehty osana sertifiointiprosessia tai omia ilmoituksia. Tällaisen todentamisen olisi perustuttava tarvittaessa ympäristötarkastuksiin tai muihin todentamistoimenpiteisiin, ja siinä olisi noudatettava riskiperusteista lähestymistapaa. Tarkastukset olisi mahdollisuuksien mukaan sovitettava yhteen muissa unionin säädöksissä edellytettyjen tarkastusten kanssa. Toimivaltaisten viranomaisten olisi toimitettava komissiolle tietoja tämän asetuksen täytäntöönpanosta.

(38)

Jäsenvaltioiden olisi voitava varmistaa tämän asetuksen noudattaminen luvilla, jotka perustuvat laitosten säännöllisten tarkastusten järjestelmään, jotta voidaan tarkastella kaikkia merkityksellisiä ympäristövaikutuksia, mukaan lukien vuodot ja hävikki. Sellaisessa jäsenvaltiossa sijaitsevien laitosten osalta, joka päättää valvoa ja todentaa vaatimusten noudattamista tällaisen lupajärjestelmän ja säännöllisten tarkastusten avulla, talouden toimijat olisi vapautettava velvollisuudesta hankkia todistus tai toimittaa oma ilmoitus vaatimustenmukaisuudesta niiden laitosten osalta, joille niillä on lupa, jossa asetetaan tämän asetuksen noudattamisen edellyttämät edellytykset. Niiden laitosten osalta, joihin tällaista poikkeusta sovelletaan, talouden toimijoiden olisi ilmoitettava asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle riskinhallintasuunnitelmasta ja sen säännöllisistä päivityksistä. Kun vaatimusten noudattaminen varmistetaan luvilla, jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet voimassa olevien lupien ehtojen tarkistamiseksi ja myönnettävä uusia lupia siten, että tämän asetuksen noudattaminen varmistetaan oikea-aikaisesti.

(39)

Direktiivin 2008/98/EY mukaan jäsenvaltioiden on vaadittava kierrättäjiä hankkimaan lupa, jonka ehdoilla varmistetaan, että muovipellettien tuotanto tapahtuu vaarantamatta ihmisten terveyttä tai vahingoittamatta ympäristöä, erityisesti välttämällä veteen, ilmaan, maaperään, kasveihin tai eläimiin kohdistuvia riskejä.

(40)

Mahdollisten hävikkien vaikutusten minimoimiseksi talouden toimijoiden, EU:n liikenteenharjoittajien ja EU:n ulkopuolisten liikenteenharjoittajien olisi toteutettava tarvittavat korjaavat toimenpiteet tämän asetuksen vaatimusten mukaisuuden palauttamiseksi. Vaadittavien korjaavien toimenpiteiden olisi oltava oikeassa suhteessa havaittuun rikkomiseen ja sen odotettavissa oleviin, ympäristöön kohdistuviin haitallisiin vaikutuksiin. Jos toimivaltaiset viranomaiset havaitsevat tämän asetuksen rikkomisen, niiden olisi ilmoitettava siitä talouden toimijalle, EU:n liikenteenharjoittajalle tai EU:n ulkopuoliselle liikenteenharjoittajalle ja vaadittava korjaavia toimenpiteitä vaatimustenmukaisuuden palauttamiseksi.

(41)

Toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava vähimmäismäärä tarkastus- ja täytäntöönpanovaltuuksia, jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen noudattaminen, tehdä keskinäistä yhteistyötä nopeammin ja tehokkaammin sekä estää talouden toimijoita, EU:n liikenteenharjoittajia ja EU:n ulkopuolisia liikenteenharjoittajia, valtuutettuja edustajia, rahdinantajia sekä tapauksen mukaan muovipellettejä kuljettavien merialusten toiminnanharjoittajia, asiamiehiä ja päälliköitä rikkomasta tätä asetusta. Kyseisten valtuuksien olisi oltava riittävät, jotta niiden avulla voidaan puuttua täytäntöönpanon haasteisiin ja estää sääntöjä laiminlyöviä talouden toimijoita käyttämästä hyväkseen täytäntöönpanojärjestelmän aukkoja sijoittautumalla jäsenvaltioihin, joiden toimivaltaisilla viranomaisilla ei ole valmiuksia puuttua laittomiin käytäntöihin. Toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava käyttää kaikkia tapauksen tosiseikkoja ja olosuhteita todisteena tarkastuksia varten.

(42)

Mikroyritykset sekä pienet ja keskisuuret yritykset muodostavat merkittävän osan muovipellettien toimitusketjusta. Kun ne noudattavat tässä asetuksessa säädettyjä asiaankuuluvia velvoitteita, ne saattavat kohdata erityisiä täytäntöönpanon haasteita ja suhteellisesti suurempia kustannuksia. Komission olisi lisättävä talouden toimijoiden ja liikenteenharjoittajien tietoisuutta tarpeesta estää muovipellettihävikkiä. Lisäksi komission olisi yhteistyössä kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa laadittava koulutusmateriaalia, jotta autetaan talouden toimijoita ja liikenteenharjoittajia täyttämään velvoitteensa, erityisesti riskinarviointivaatimusten osalta. Koulutusmateriaali voisi olla eri muodoissa, muun muassa oppaina ja kursseina. Tältä osin olisi otettava huomioon OSPAR-suositus 2021/06. Jäsenvaltioiden olisi tarjottava erityisesti mikroyrityksille ja pienille yrityksille tietoa ja apua velvoitteiden ja riskinarviointivaatimusten noudattamisesta. Jäsenvaltioiden tarjoamaan apuun voisi sisältyä teknistä tukea ja erityiskoulutusta kaikille muovipellettejä käsitteleville henkilöstön jäsenille. Siihen voisi sisältyä myös taloudellista tukea, muun muassa tukea pienille yrityksille sertifiointia varten, ja tukea rahoituksen saantiin. Jäsenvaltioiden on toimia toteuttaessaan noudatettava sovellettavia valtiontukisääntöjä.

(43)

Jotta voidaan helpottaa sellaisen yhteisen perustan saavuttaminen, jonka pohjalta muovipellettihävikkiä arvioidaan, tarvitaan standardoitua menetelmää, joka on vahvistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1025/2012 (12) mukaisesti hyväksytyssä yhdenmukaistetussa standardissa. Asetuksessa (EU) N:o 1025/2012 säädetään menettelystä tapauksissa, joissa yhdenmukaistetuista standardeista esitetään vastalauseita, jos kyseiset standardit eivät kokonaan täytä kyseisessä asetuksessa vahvistettuja vaatimuksia.

(44)

Sen varmistamiseksi, että tämän asetuksen tavoitteet saavutetaan ja sen vaatimukset pannaan tehokkaasti täytäntöön, jäsenvaltioiden olisi nimettävä omat toimivaltaiset viranomaisensa, jotka vastaavat tämän asetuksen soveltamisesta ja täytäntöönpanon valvonnasta. Jos jäsenvaltion alueella on useampi kuin yksi nimetty toimivaltainen viranomainen, jäsenvaltion olisi toimivaltaisten viranomaisten tehtävien tehokkaan hoitamisen varmistamiseksi huolehdittava siitä, että kaikki nimetyt toimivaltaiset viranomaiset tekevät tiivistä yhteistyötä.

(45)

Vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi toimivaltaisten viranomaisten olisi myös toteutettava tarvittavat toimet, mukaan lukien asiaankuuluviin tietoihin, kuten kolmansien osapuolten esittämiin perusteltuihin kanteluihin, perustuvat tarkastukset ja kuulemiset. Kantelun tekevien kolmansien osapuolten olisi pystyttävä osoittamaan, että niillä on riittävä etu tai että niiden oikeus on heikentynyt.

(46)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden toimivaltaisten viranomaisten tämän asetuksen nojalla toteuttamiin toimenpiteisiin sovelletaan tehokkaita oikeussuojakeinoja Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, 47 artiklan mukaisesti. Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltioiden tuomioistuinten tehtävänä on varmistaa unionin oikeuden mukaisten yksilön oikeuksien oikeussuoja. Lisäksi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 19 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltiot säätävät tarvittavista muutoksenhakukeinoista tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla. Tältä osin jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että yleisöllä, mukaan lukien tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt tämän asetuksen mukaisesti, on muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus niiden velvoitteiden mukaisesti, joista jäsenvaltiot ovat tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa 25 päivänä kesäkuuta 1998 tehdyn YK:n Euroopan talouskomission (UNECE) yleissopimuksen (13), jäljempänä ’Århusin yleissopimus’, osapuolina sopineet.

(47)

Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava säännöt tämän asetuksen nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja varmistettava niiden täytäntöönpano. Jäsenvaltiot voivat vahvistaa säännöt, jotka koskevat hallinnollisia ja rikosoikeudellisia seuraamuksia. Rikosoikeudellisten ja hallinnollisten seuraamusten määrääminen ei saisi kuitenkaan missään tapauksessa johtaa siihen, että loukataan kieltoa syyttää ja rangaista rikosoikeudenkäynnissä kahdesti samasta rikoksesta (ne bis in idem -periaate), sellaisena kuin Euroopan unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut. Kun on kyse kaikkein vakavimmista oikeushenkilön tekemistä rikkomuksista, kuten sellaisista, jotka ovat erittäin vakavia luonteensa, laajuutensa ja toistumisensa vuoksi, tai kun kyseisistä rikkomuksista aiheutuu merkittävä riski ihmisten terveydelle tai ympäristölle, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden kansalliseen seuraamusjärjestelmään sisältyy hallinnollisia taloudellisia seuraamuksia, joiden enimmäismäärän olisi oltava vähintään kolme prosenttia kyseisen oikeushenkilön vuosittaisesta liikevaihdosta unionissa hallinnollisen taloudellisen seuraamuksen määräämisvuotta edeltäneen tilikauden aikana. Jäsenvaltioiden olisi voitava tällaisten rikkomusten osalta lisäksi tai vaihtoehtoisesti määrätä rikosoikeudellisia seuraamuksia, jos ne ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/99/EY (14) mukaisia jäsenvaltioiden velvoitteita.

(48)

Jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa tuettava sellaisten hankkeiden rahoittamista, joiden tavoitteena on puhdistaa muovipellettien saastuttamia alueita ympäristön kannalta kestävin käytäntein; kerätä, käsitellä ja antaa tietoja hävikkiä aiheuttavista vaaratilanteista ja onnettomuuksista ja siitä, miten niihin on vastattu; parantaa tietämystä muovipellettihävikin vaikutuksista ihmisten terveyteen ja ympäristöön; ja edistää valistusohjelmia erityisesti eniten kärsineillä alueilla, kuten teollisuusalueilla ja satamissa.

(49)

Jos tämän asetuksen rikkomisesta on aiheutunut haittaa ihmisten terveydelle, jäsenvaltion olisi varmistettava, että yksilöt, joita asia koskee, voivat vaatia ja saada korvausta kärsimästään haitasta asianomaisilta luonnollisilta henkilöiltä tai oikeushenkilöiltä. Tällaisilla korvaussäännöillä edistetään ympäristön laadun säilyttämistä, suojelua ja parantamista sekä ihmisten terveyden suojelua koskevien tavoitteiden saavuttamista Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 191 artiklan mukaisesti. Niillä myös vahvistetaan perusoikeuskirjan 2, 3 ja 35 artiklassa vahvistetut oikeudet elämään, henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja terveyden suojeluun sekä sen 47 artiklassa vahvistettu oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/35/EY (15) ei anneta yksityisille osapuolille oikeutta saada korvausta ympäristövahingosta tai tällaisen vahingon välittömästä uhasta.

(50)

Näin ollen on aiheellista, että tässä asetuksessa käsitellään myös yksityishenkilöiden oikeutta saada korvausta kärsimästään haitasta ja varmistaa, että yksilöt voivat puolustaa oikeuksiaan saada korvausta tämän asetuksen rikkomisesta aiheutuneesta terveyshaitasta, ja siten varmistetaan tämän asetuksen tehokkaampi täytäntöönpano. Korvausvaatimuksiin liittyvät menettelyt olisi suunniteltava ja niitä olisi sovellettava siten, että ne eivät tee haitan korvaamista koskevan oikeuden käyttämistä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi.

(51)

Tämän asetuksen vaikutus jäsenvaltioiden menettelylliseen itsemääräämisoikeuteen olisi rajoitettava siihen, mikä on tarpeen ihmisten terveyden suojelua varmistamalla ympäristön turvallisuus koskevan tavoitteen saavuttamiseksi, eikä se saisi vaikuttaa muihin kansallisiin menettelysääntöihin, joissa vahvistetaan oikeus hakea korvausta tämän asetuksen rikkomisesta. Tällaiset kansalliset säännöt eivät kuitenkaan saisi haitata tässä asetuksessa edellytetyn korvauksenhakumekanismin tehokasta toimintaa.

(52)

Jotta varmistetaan, että yksilöt voivat puolustaa oikeuksiaan saada korvausta tämän asetuksen rikkomisesta aiheutuneesta terveyshaitasta, ja jotta varmistetaan tämän asetuksen tehokkaampi täytäntöönpano, sellaisilla ihmisten terveyden tai ympäristön suojelua edistävillä valtiosta riippumattomilla järjestöillä tai kuluttajansuojaa edistävillä järjestöillä, jotka täyttävät kansallisen lainsäädännön vaatimukset, olisi oltava siihen yleisöön kuuluvina, jota asia koskee, valtuudet aloittaa, jos jäsenvaltiot niin päättävät, menettely joko terveysvaikutuksista kärsijän puolesta tai häntä tukeakseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tuomioistuimissa edustamista ja puolustamista koskevien kansallisten menettelysääntöjen soveltamista. Jäsenvaltioilla on yleensä menettelyllinen itsemääräämisoikeus, jotta ne voivat varmistaa tehokkaat oikeussuojakeinot unionin oikeuden rikkomista vastaan, edellyttäen, että vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteita noudatetaan. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että vaikka on olemassa valtava määrä epidemiologista näyttöä ympäristön pilaantumisen kielteisistä terveysvaikutuksista väestöön, ei kuitenkaan ole yksinkertaista osoittaa suoraa yhteyttä muovipellettihävikin ja ihmisten terveydelle tai ympäristölle aiheutuneiden vaikutusten välillä, eivätkä tällaiset vaikutukset yleensä ole myöskään välittömiä.

(53)

Tekniikan ja tieteen kehityksen huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädöksiä tämän asetuksen liitteisiin tehtävien muutosten osalta. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (16) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(54)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa tämän asetuksen täytäntöönpanoa koskevien tietojen raportoinnin osalta. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (17) mukaisesti.

(55)

Jotta talouden toimijoilla, EU:n liikenteenharjoittajilla, EU:n ulkopuolisilla liikenteenharjoittajilla, rahdinantajilla sekä tapauksen mukaan merialusten toiminnanharjoittajilla, asiamiehillä ja päälliköillä olisi riittävästi aikaa sopeutua tässä asetuksessa säädettyihin vaatimuksiin, asetuksen soveltamista olisi lykättävä.

(56)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli muovipellettihävikin estämistä, vaan se voidaan toiminnan laajuuden tai vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä SEU 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi,