+332 artikla Luottojohdannaiset
---+332 artikla 1.
---+332 artikla 2.
---+332 artikla 3.

332 artikla Luottojohdannaiset

-

1. Yleiskatsaus

,
Otsikko Sääntely
332 artikla 1.

Laskettaessa luottoriskin ottajan (suojan myyjän) yleis- ja erityisriskiä koskevaa omien varojen vaatimusta on käytettävä luottojohdannaissopimuksen nimellisarvoa, ellei toisin mainita. Sen estämättä, mitä ensimmäisessä virkkeessä säädetään, laitos voi halutessaan korvata tämän nimellisarvon nimellisarvolla, johon on lisätty kaupankäynnin aloittamisen jälkeen tapahtunut luottojohdannaisen markkina-arvon muutos nettomääräisenä, nettomääräinen vähennys suojan myyjän näkökulmasta eli negatiivinen luku. Muita kuin tuottojenvaihtosopimuksia koskevia erityisriskin johdosta perittäviä maksuja laskettaessa sovelletaan luottojohdannaissopimuksen maturiteettia eikä referenssiomaisuuden maturiteettia. Positiot määräytyvät seuraavasti:

a) 

tuottojenvaihtosopimus (total return swap) synnyttää pitkän position referenssiomaisuuteen liittyvän yleisriskin osalta ja lyhyen position valtion joukkovelkakirjalainaan liittyvän yleisriskin osalta maturiteetin vastatessa seuraavaa koronvahvistamista edeltävää jaksoa; valtion joukkovelkakirjalainaan sovellettava riskipaino on II osaston 2 luvun mukaisesti nolla prosenttia. Lisäksi se synnyttää pitkän position referenssiomaisuuteen liittyvän erityisriskin osalta;

b) 

luottoriskinvaihtosopimus (credit default swap) ei synnytä positiota yleisriskin osalta. Erityisriskin laskemiseksi laitoksen on kirjattava synteettinen pitkä positio riskikohteen referenssiomaisuuserän osalta, jollei johdannaisella ole ulkoisen tahon antamaa luottoluokitusta ja jollei se vastaa ehdot täyttävälle velkaerälle asetettuja edellytyksiä, jolloin kirjataan pitkä positio johdannaisen osalta. Jos tuote edellyttää palkkioiden tai korkojen maksamista, nämä kassavirrat on esitettävä valtion joukkovelkakirjalainoihin liittyvinä nimellisinä positioina;

c) 

luottoriskin vaihtolaina (single name credit linked note) synnyttää korkosopimuksena pitkän position itse lainaan liittyvän yleisriskin osalta. Erityisriskin laskemiseksi luodaan synteettinen pitkä positio riskikohteen referenssiomaisuuserän osalta. Lisäksi luodaan uusi pitkä positio lainan liikkeeseenlaskijaan liittyvän erityisriskin osalta. Jos luottoriskin vaihtolainalla on ulkopuolisen tahon antama luottoluokitus ja se täyttää ehdot täyttävälle velkaerälle asetetut edellytykset, on kirjattava ainoastaan yksi pitkä positio vaihtolainan erityisriskin osalta;

d) 

lainan liikkeeseenlaskijan erityisriskiä koskevan pitkän position ohella korimuotoinen luottoriskin vaihtolaina, joka suojaa referenssiomaisuuserien suhteellisilla painoilla, synnyttää position kunkin riskikohteen osalta, ja sopimuksen nimellinen kokonaisarvo jaetaan positioiden kesken sen mukaan, mikä on kunkin tiettyyn riskikohteeseen liittyvän vastuun osuus koko sopimuksen nimellisarvosta. Jos valittavana on useampi kuin yksi saman riskikohteen referenssiomaisuuserä, erityisriski määräytyy sen referenssiomaisuuserän mukaan, jonka riskipainotus on suurin;

e) 

ensimmäisen tappion luottojohdannainen synnyttää nimellismääräisen position kunkin koriin sisältyvän riskikohteen referenssiomaisuuserän osalta. Jos maksuvelvollisuuden laukaisevan tapahtuman toteutuessa suoritettavan maksun enimmäismäärä on pienempi kuin tämän kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetun menetelmän mukainen omien varojen vaatimus, maksun enimmäismäärää voidaan pitää erityisriskiä koskevana omien varojen vaatimuksena.

N:nnen tappion luottojohdannainen synnyttää nimellismääräisen position kunkin koriin sisältyvän riskikohteen referenssiomaisuuserän osalta lukuun ottamatta n-1-referenssiomaisuuseriä, joiden erityisriskiä koskeva omien varojen vaatimus on pienin. Jos maksuvelvollisuuden laukaisevan tapahtuman toteutuessa suoritettavan maksun enimmäismäärä on pienempi kuin tämän kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetun menetelmän mukainen omien varojen vaatimus, maksun enimmäismäärää voidaan pitää erityisriskiä koskevana omien varojen vaatimuksena.

Kun n:nnen tappion luottojohdannaisella on ulkopuolisen tahon antama luottoluokitus, suojan myyjä laskee erityisriskiä koskevan omien varojen vaatimuksen käyttäen johdannaisen luokitusta ja soveltaa vastaavia arvopaperistamiseen liittyviä riskipainoja soveltuvin osin.

332 artikla 2.
Luottoriskin myyjän (suojan ostajan) osalta positiot ovat suojan myyjän positioihin nähden käänteiset lukuun ottamatta luottoriskin vaihtolainaa (johon ei liity lyhyttä positiota liikkeeseenlaskijan osalta). Laskettaessa suojan ostajaa koskevaa omien varojen vaatimusta on käytettävä luottojohdannaissopimuksen nimellisarvoa. Sen estämättä, mitä ensimmäisessä virkkeessä säädetään, laitos voi halutessaan korvata tämän nimellisarvon nimellisarvolla, johon on lisätty kaupankäynnin aloittamisen jälkeen tapahtunut luottojohdannaisen markkina-arvon muutos nettomääräisenä, jolloin nettomääräinen vähennys suojan myyjän näkökulmasta on negatiivinen luku. Jos luottojohdannaiseen liittyy tiettyyn ajankohtaan sidottu osto-optio yhdistettynä korkoportaaseen, kyseinen ajankohta katsotaan suojan maturiteetiksi.
332 artikla 3.
Edellä olevan 325 artiklan 6 tai 8 kohdan mukaiset luottojohdannaiset sisällytetään ainoastaan 338 artiklan 2 kohdan mukaiseen erityisriskiä koskevan omien varojen vaatimuksen määrittämiseen.

1.1 Viittaukset

1.2 Tunnistetut vaatimukset

1.3 Liittyvät standardit

2. Tunnistetut vaatimukset

Vaatimukset
Lähde Vaatimus

3. Liittyvät standardit

Standardit
Lähde Vaatimus