294 artikla 1.

laitoksen on tehtävä toteutumatestit käyttäen aikaisempia tietoja markkinariskitekijöiden liikkeistä ennen kuin toimivaltaiset viranomaiset antoivat 283 artiklan 1 kohdan mukaisen luvan. Toteutumatesteissä on otettava huomioon joukko erillisiä ennustehorisontteja vähintään yhteen vuoteen saakka, ja ennustehorisonteissa on oltava eri aloituspäivät ja niiden on katettava erilaisia markkinaolosuhteita;

jos laitos käyttää 285 artiklan 1 kohdan b alakohdassa vahvistettua lähestymistapaa, sen on säännöllisesti validoitava mallinsa testatakseen, ovatko toteutuneet nykyhetken vastapuoliriskit ennusteen mukaisia kaikilla vakuusjaksoilla yhden vuoden aikana. Jos joissakin nettoutusryhmän liiketoimissa maturiteetti on alle vuosi ja nettoutusryhmällä on ilman näitä liiketoimia korkeampi riskitekijäherkkyys, validoinnissa on otettava tämä huomioon;

laitoksen on toteutumatestattava vastapuoliriskimallinsa suorituskyky, mallin asianomaiset riskimittarit ja markkinariskitekijöiden ennusteet. Huomioon otettaviin ennustehorisontteihin on vakuudellisten liiketoimien osalta sisällytettävä ne, jotka ilmentävät tyypillisiä vakuudellisen kaupankäynnin riskivakuusjaksoja;

jos mallin validointi osoittaa, että efektiivinen EPE on aliarvioitu, laitoksen on toteutettava tarvittavat toimet korjatakseen mallin epätarkkuuden;

laitoksen on testattava hinnoittelumallit, joita käytetään laskettaessa vastapuoliriskiä tietylle skenaariolle markkinariskitekijöihin tulevaisuudessa kohdistuvista häiriöistä, osana mallin ensimmäistä validointia ja sen jälkeistä jatkuvaa validointiprosessia. Optioiden hinnoittelumallien on selitettävä option arvon epälineaarisuutta suhteessa markkinariskitekijöihin;

vastapuoliriskimallin on sisällettävä tarvittavat liiketoimikohtaiset tiedot, jotta riskit voidaan yhdistää nettoutusryhmän tasolla. Laitoksen on todennettava, että liiketoimet kohdennetaan asianmukaisiin nettoutusryhmiin mallin sisällä;

vastapuoliriskimallin on sisällettävä liiketoimikohtaista tietoa, jotta sillä voidaan ottaa huomioon vakuuksien (margining) vaikutukset. Sillä on otettava huomioon sekä vakuuksien nykyhetken määrä että vakuudet, jotka tulevaisuudessa siirretään vastapuolten välillä. Tällaisen mallin on selitettävä (yksipuolisten tai kahdenvälisten) vakuusvajesopimusten ominaispiirteitä, vakuuksien muutospyyntöjen esittämisvälejä, riskivakuusjaksoa, vakuudettoman vastuun vähimmäismäärää, jonka laitos on valmis hyväksymään, ja siirron vähimmäismäärää. Tällaisella mallilla on arvioitava joko markkinahintaan arvostettu muutos asetetun vakuuden arvossa tai siinä on sovellettava 4 luvussa vahvistettuja sääntöjä;

mallin validointiprosessiin on kuuluttava edustavien vastapuolten salkkujen aiempiin tietoihin perustuva staattinen toteutumatestaus. Laitoksen on suoritettava kyseinen toteutumatestaus joukolle edustavia vastapuolten salkkuja (todellisia tai oletettuja) säännöllisin väliajoin. Edustavat salkut on valittava sen perusteella, miten herkkiä ne ovat niille olennaisille riskitekijöille ja riskitekijöiden yhdistelmille, joille laitos altistuu;

laitoksen on tehtävä toteutumatestejä, jotka on suunniteltu testaamaan vastapuoliriskimallin keskeisiä oletuksia ja asianomaisia riskimittareita, mukaan lukien maturiteettien, joilla on sama riskitekijä, välinen mallinnettu suhde ja riskitekijöiden välinen mallinnettu suhde;

vastapuoliriskimallin ja sen riskimittareiden suorituskyvylle on tehtävä tarkoituksenmukaiset toteutumatestit. Toteutumatestiohjelmalla on pystyttävä havaitsemaan EPE-mallin riskimittareiden huono suorituskyky;

laitoksen on validoitava vastapuoliriskimallinsa ja kaikki riskimittarit aikahorisonteille, jotka ovat oikeassa suhteessa niiden liiketoimien maturiteettiin, joihin vastuu sisäisen mallin menetelmää käyttäen lasketaan 283 artiklan mukaisesti;

laitoksen on säännöllisesti testattava hinnoittelumallit, joita käytetään vastapuoleen liittyvien vastuiden laskemiseksi tarkoituksenmukaisia riippumattomia viitearvoja vastaan, osana mallin jatkuvaa validointiprosessia;

vastapuoliriskimallin ja asianomaisten riskimittareiden jatkuvaan validointiin on sisällyttävä viimeaikaisen suorituskyvyn riittävyyden arviointi;

laitoksen on arvioitava toistuvuutta, jolla vastapuoliriskimallin parametreja päivitetään, osana ensimmäistä validointia ja sen jälkeistä jatkuvaa validointiprosessia;

vastapuoliriskimallien ensimmäisessä validoinnissa ja sen jälkeisessä jatkuvassa validoinnissa on arvioitava, onko vastuut laskettu vastapuolen tasolla ja nettoutusryhmissä tarkoituksenmukaisella tavalla.