7 artikla Korvattavan määrän määrittäminen

Edellä 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua raja-arvoa sovelletaan samaan luottolaitokseen tehtyihin talletuksiin, riippumatta talletusten määrästä, valuutasta ja sijainnista unionissa.

Kunkin tallettajan osuus yhteistilillä otetaan huomioon 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua raja-arvoa laskettaessa.

Jos tallettajalla ei ole täysimääräistä oikeutta tilille talletettuihin summiin, saa vakuusturvan se henkilö, jolla on niihin täysimääräinen oikeus, jos tämä henkilö on tunnistettu tai on tunnistettavissa ennen sitä päivää, jona asianmukainen hallintoviranomainen tekee 2 artiklan 1 kohdan 8 alakohdan a alakohdassa tarkoitetun määrityksen tai jona oikeusviranomainen tekee 2 artiklan 1 kohdan 8 alakohdan b alakohdassa tarkoitetun päätöksen. Jos on olemassa useita oikeudenomistajia, otetaan huomioon kunkin osuus summien hallintaa sääntelevien säännösten mukaisesti 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua raja-arvoa laskettaessa.

Korvattavan määrän laskennassa käytettävä viitepäivä on se päivä, jona asianmukainen hallintoviranomainen tekee 2 artiklan 1 kohdan 8 alakohdan a alakohdassa tarkoitetun määrityksen tai jona oikeusviranomainen antaa 2 artiklan 1 kohdan 8 alakohdan b alakohdassa tarkoitetun päätöksen. Korvattavaa määrää laskettaessa ei oteta huomioon tallettajan velkoja luottolaitokselle.

Jäsenvaltiot voivat päättää, että tallettajan velat luottolaitokselle otetaan huomioon korvattavan määrän laskennassa, jos ne ovat erääntyneet sinä päivänä tai ennen sitä päivää, jona asianmukainen hallintoviranomainen tekee 2 artiklan 1 kohdan 8 alakohdan a alakohdassa tarkoitetun määrityksen tai jona oikeusviranomainen antaa 2 artiklan 1 kohdan 8 alakohdan b alakohdassa tarkoitetun päätöksen, jos velkojen kuittaaminen on mahdollista luottolaitoksen ja tallettajan välistä sopimusta koskevien lakisääteisten tai sopimusperusteisten määräysten mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että talletusten vakuusjärjestelmä voi milloin tahansa pyytää luottolaitosta ilmoittamaan sille kunkin tallettajan suojakelpoisten talletusten kokonaismäärän.

Korko, joka on kertynyt talletuksista siihen päivään saakka, jona asianmukainen hallintoviranomainen tekee 2 artiklan 1 kohdan 8 alakohdan a alakohdassa tarkoitetun määrityksen tai jona oikeusviranomainen antaa 2 artiklan 1 kohdan 8 alakohdan b alakohdassa tarkoitetun päätöksen, mutta jota ei ole hyvitetty kyseisenä päivänä, on korvattava talletusten vakuusjärjestelmästä. Edellä 6 artiklan 1 kohdassa mainittua raja-arvoa ei saa ylittää.

Jäsenvaltiot voivat päättää, että tiettyjen luokkien talletuksia, joilla on kansallisessa lainsäädännössä määritelty sosiaalinen tarkoitus ja joista kolmas osapuoli on antanut valtiontukisääntöjen mukaisen vakuuden, ei oteta huomioon määritettäessä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen, saman tallettajan samaan luottolaitokseen tekemien talletusten kokonaismäärää. Tällaisissa tapauksissa kolmannen osapuolen antama vakuus on rajoitettava 6 artiklan 1 kohdassa vahvistettuun talletussuojan tasoon.

Jos kansallisessa lainsäädännössä sallitaan, että luottolaitokset käyttävät eri toiminimiä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/95/EY ( 3 ) 2 artiklan määritelmän mukaisesti, jäsenvaltion on varmistettava, että tallettajille ilmoitetaan selvästi, että luottolaitos käyttää eri toiminimiä ja että tämän direktiivin 6 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan mukaista talletussuojan tasoa sovelletaan tallettajan yhteenlaskettuihin talletuksiin kyseisessä luottolaitoksessa. Tiedot on sisällytettävä tämän direktiivin 16 artiklassa ja liitteessä I tarkoitettuihin tallettajalle annettaviin tietoihin.