61 artikla Arvostus sen periaatteen soveltamiseksi, jonka mukaan velkojat eivät saa jäädä kriisinratkaisussa huonompaan asemaan

a)

miten osakkeenomistajia, määritysosapuolia ja muita velkojia olisi kohdeltu, jos kriisinratkaisuviranomainen ei olisi toteuttanut keskusvastapuolta koskevaa kriisinratkaisutoimea ajankohtana, jona kriisinratkaisuviranomainen katsoi, että 22 artiklan 1 kohdan mukaiset kriisinratkaisun edellytykset täyttyivät, ja jos keskusvastapuoli olisi sen sijaan likvidoitu tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä sen jälkeen, kun sovellettavia sopimusvelvoitteita ja keskusvastapuolen toimintasääntöihin sisältyviä muita järjestelyjä olisi sovellettu täysimääräisesti;

b)

miten osakkeenomistajia, määritysosapuolia ja velkojia on tosiasiallisesti kohdeltu keskusvastapuolen kriisinratkaisun yhteydessä;

c)

eroaako tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettu kohtelu tämän kohdan b alakohdassa tarkoitetusta kohtelusta.

a)

jätettävä huomiotta kaikki kriisinratkaisun kohteena olevalle keskusvastapuolelle annettu poikkeuksellinen julkinen rahoitustuki, keskuspankin hätärahoituksena antama maksuvalmiusapu tai keskuspankin epätavallisin vakuuksia, juoksuaikaa ja korkoa koskevin ehdoin antama maksuvalmiusapu;

b)

perustuttava realistisiin tappioihin, joita määritysosapuolille ja muille velkojille olisi aiheutunut, jos keskusvastapuoli olisi likvidoitu tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä sen jälkeen, kun sovellettavia sopimusvelvoitteita ja keskusvastapuolen toimintasääntöihin sisältyviä muita järjestelyjä olisi sovellettu täysimääräisesti;

c)

otettava huomioon taloudellisesti järkevä arvio välittömistä jälleenhankintakustannuksista, mukaan lukien mahdolliset lisävakuusvaatimukset, joita määritysosapuolille aiheutuu vertailukelpoisten nettopositioidensa uudelleenavaamisesta markkinoilla asianmukaisen ajanjakson kuluessa, ottamalla huomioon tosiasialliset markkinaolosuhteet, mukaan lukien markkinoiden syvyys ja markkinoiden kyky käsitellä tällaisten nettopositioiden volyymi kyseisen ajanjakson kuluessa; ja

d)

perustuttava keskusvastapuolen omaan hinnanmääritysmenetelmään, paitsi jos tällaisessa menetelmässä ei oteta huomioon tosiasiallisia markkinaolosuhteita.