33 artikla 2.

Jos keskusvastapuolen soveltamilla organisaatio- tai hallintojärjestelyillä, joilla eturistiriitoja pyritään hallitsemaan, ei pystytä riittävällä tavalla varmistamaan, että määritysosapuolen tai asiakkaan etuihin kohdistuvat riskit vältetään, kyseisen keskusvastapuolen on selkeästi ilmoitettava määritysosapuolelle eturistiriitojen yleinen luonne tai lähteet ennen kuin se hyväksyy tältä uusia transaktioita. Jos asiakas on keskusvastapuolen tiedossa, keskusvastapuolen on ilmoitettava asiasta asiakkaalle ja sille määritysosapuolelle, jonka asiakkaasta on kyse.