3 d artikla 2.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksut, joita välittäjä veloittaa osakkeenomistajilta, yhtiöiltä ja muilta välittäjiltä, ovat syrjimättömiä ja oikeassa suhteessa verrattuina palveluista aiheutuneisiin tosiasiallisiin kustannuksiin. Erot maksuissa kansallisen ja rajat ylittävän oikeuksien käytön välillä sallitaan ainoastaan, jos ne ovat asianmukaisesti perusteltuja ja jos ne perustuvat palveluista aiheutuneiden tosiasiallisten kustannusten vaihteluun.