+33 artikla Kolmannessa maassa tarjottujen vertailuarvojen hyväksyminen
---+33 artikla 1.
---+33 artikla 2.
---+33 artikla 3.
---+33 artikla 4.
---+33 artikla 5.
---+33 artikla 6.
---+33 artikla 7.

33 artikla Kolmannessa maassa tarjottujen vertailuarvojen hyväksyminen

1. Yleiskatsaus

,
Otsikko Sääntely
33 artikla 1.

Unionissa sijaitseva hallinnoija, jolle on myönnetty toimilupa tai joka on rekisteröity 34 artiklan mukaisesti, jolla on selkeä ja hyvin määritelty rooli kolmannessa maassa sijaitsevaa hallinnoijaa koskevassa valvonta- tai vastuuvelvollisuuskehyksessä ja joka pystyy seuraamaan tehokkaasti vertailuarvon tarjontaa, voi pyytää arvopaperimarkkinaviranomaista hyväksymään kolmannessa maassa tarjotun vertailuarvon tai vertailuarvoryhmän käytettäväksi unionissa, edellyttäen, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

▼B

a) 

hyväksynnän myöntävä hallinnoija tai muu valvottu yhteisö on varmistanut, että hyväksyttävän vertailuarvon tai vertailuarvoryhmän tarjonnassa noudatetaan pakollisuuden tai vapaaehtoisuuden perusteella vaatimuksia, jotka ovat vähintään yhtä tiukkoja kuin tämän asetuksen vaatimukset, ja pystyy milloin tahansa osoittamaan tämän toimivaltaiselle viranomaiselleen;

b) 

hyväksynnän myöntävällä hallinnoijalla tai muulla valvotulla yhteisöllä on asiantuntemus, jota vertailuarvon tarjontaan kolmannessa maassa liittyvän toiminnan tehokas seuranta ja siihen liittyvien riskien hallinta edellyttävät;

c) 

on objektiivisesti perusteltua tarjota vertailuarvoa tai vertailuarvoryhmää kolmannessa maassa ja hyväksyä vertailuarvo tai vertailuarvoryhmä käytettäväksi unionissa.

Kun a alakohdan mukaisesti arvioidaan, täyttääkö hyväksyttävän vertailuarvon tai vertailuarvoryhmän tarjonta vaatimukset, jotka ovat vähintään yhtä tiukkoja kuin tämän asetuksen vaatimukset, toimivaltainen viranomainen voi määrittää, vastaisiko se, että vertailuarvon tai vertailuarvoryhmän tarjonta on tapauksen mukaan rahoitusalan vertailuarvoja koskevien IOSCO:n periaatteiden tai öljyn hintaraportteja laativia yhteisöjä koskevien IOSCO:n periaatteiden mukainen, tämän asetuksen vaatimusten täyttämistä.

33 artikla 2.
Hallinnoijan, joka hakee 1 kohdassa tarkoitettua hyväksyntää, on toimitettava kaikki tarvittavat tiedot, joiden perusteella arvopaperimarkkinaviranomainen voi varmistua siitä, että kaikki mainitussa kohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät hakemisen ajankohtana.
33 artikla 3.
Arvopaperimarkkinaviranomaisen on 90 päivän kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun hyväksyntää koskevan hakemuksen vastaanottamisesta tutkittava hakemus ja päätettävä joko sen hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Jos arvopaperimarkkinaviranomainen myöntää hyväksynnän, hyväksyntää hakeneen hallinnoijan toimilupaa tai rekisteröintiä koskeva toimivalta on tapauksen mukaan siirrettävä arvopaperimarkkinaviranomaiselle kuuden kuukauden kuluessa hyväksynnän myöntämisestä.
33 artikla 4.
Hyväksyttyä vertailuarvoa tai hyväksyttyä vertailuarvoryhmää on pidettävä hyväksynnän myöntävän hallinnoijan tarjoamana vertailuarvona tai vertailuarvoryhmänä. Hyväksynnän myöntävä hallinnoija ei saa käyttää hyväksyntää kiertääkseen tämän asetuksen vaatimuksia.
33 artikla 5.
Hallinnoija, joka on hyväksynyt kolmannessa maassa tarjotun vertailuarvon tai vertailuarvoryhmän, vastaa edelleen kokonaan vertailuarvosta tai vertailuarvoryhmästä ja siitä, että tämän asetuksen mukaiset velvoitteet täytetään.
33 artikla 6.
Jos arvopaperimarkkinaviranomaisella on perustellut syyt katsoa, että tämän artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset eivät enää täyty, sillä on toimivalta vaatia hyväksynnän myöntävää hallinnoijaa lakkauttamaan hyväksyntä. Hyväksynnän lakkauttamiseen sovelletaan 28 artiklaa.
33 artikla 7.
Siirretään komissiolle valta antaa 49 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat toimenpiteitä niiden edellytysten määrittämiseksi, joiden mukaisesti arvopaperimarkkinaviranomainen voi arvioida, onko objektiivisesti perusteltua tarjota vertailuarvoa tai vertailuarvoryhmää kolmannessa maassa ja hyväksyä ne käytettäväksi unionissa. Komissio ottaa huomioon eri tekijöitä, kuten sen, mitä erityispiirteitä on kohteena olevalla markkina- tai taloustilanteella, jota vertailuarvolla on tarkoitus mitata, miltä osin vertailuarvon tarjoamisen on tapahduttava kyseisen markkina- tai taloustilanteen ja tietolähteiden läheisyydessä, mikä on syöttötietojen aineellinen saatavuus eri aikavyöhykkeiden vuoksi ja mitä erityistaitoja vertailuarvon tarjonta edellyttää.

1.1 Viittaukset

1.2 Tunnistetut vaatimukset

1.3 Liittyvät standardit

2. Tunnistetut vaatimukset

Vaatimukset
Lähde Vaatimus

3. Liittyvät standardit

Standardit
Lähde Vaatimus