64 artikla Luottolaitoksiintai finanssilaitoksiin liittyvä yhteistyö

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että finanssivalvojat, rahanpesun selvittelykeskukset ja luottolaitosten tai finanssilaitosten valvonnasta muiden unionin säädösten nojalla vastaavat toimivaltaiset viranomaiset tekevät tiivistä yhteistyötä omien toimivaltuuksiensa rajoissa ja antavat toisilleen tietoja, jotka ovat tärkeitä niille kuuluvien tehtävien hoitamisessa. Tällainen yhteistyö ja tietojenvaihto ei saa vaikuttaa kansallisen rikos- tai hallintolainsäädännön mukaisiin meneillään oleviin selvityksiin, rahanpesun selvittelykeskusten analyyseihin, tutkimuksiin tai käsittelyihin siinä jäsenvaltiossa, jossa finanssivalvoja tai luottolaitosten tai finanssilaitosten valvontaan muiden säädösten nojalla toimivaltainen viranomainen sijaitsee, eikä se saa vaikuttaa 67 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin salassapitovelvollisuuksiin liittyviin vaatimuksiin.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos finanssivalvojat havaitsevat puutteita rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevassa luottolaitoksen sisäisessä valvontajärjestelmässä ja siinä, miten luottolaitos soveltaa asetuksen (EU) 2024/1624 vaatimuksia, ja nämä puutteet lisäävät merkittävästi riskejä, joille luottolaitos altistuu tai saattaa altistua, finanssivalvojan on ilmoitettava asiasta välittömästi Euroopan pankkiviranomaiselle sekä kyseistä luottolaitosta direktiivin 2013/36/EU mukaisesti valvovalle viranomaiselle tai elimelle, myös EKP:lle, joka toimii asetuksen (EU) N:o 1024/2013 mukaisesti.

Jos riski on erityisen suuri, finanssivalvojien on voitava tehdä yhteistyötä ja jakaa tietoa laitosta valvovien viranomaisten kanssa direktiivin 2013/36/EU mukaisesti ja laadittava yhteinen arvio, jonka valvoja, joka ensimmäisenä lähetti tiedoksiannon, antaa tiedoksi Euroopan pankkiviranomaiselle. Tällaisista tiedoksiannoista on ilmoitettava rahanpesuntorjuntaviranomaiselle.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos finanssivalvojat toteavat luottolaitoksen kieltäytyneen aloittamasta liikesuhdetta tai päättäneen lopettaa liikesuhteen, mutta asetuksen (EU) 2024/1624 21 artiklan 3 kohdan mukaisesti dokumentoidut asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevat toimenpiteet eivät oikeuta tähän kieltäytymiseen, niiden on ilmoitettava asiasta viranomaiselle, joka vastaa siitä, että kyseinen luottolaitos noudattaa direktiiviä 2014/92/EU tai (EU) 2015/2366.

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että finanssivalvojat tekevät yhteistyötä direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 1 kohdan 18 alakohdassa määriteltyjen kriisinratkaisuviranomaisten tai direktiivin 2014/49/EU 2 artiklan 1 kohdan 18 alakohdassa määriteltyjen nimettyjen viranomaisten kanssa.

Finanssivalvojien on ilmoitettava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuille viranomaisille, jos ne suorittaessaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyviä valvontatoimiaan havaitsevat jonkin seuraavista tilanteista:

Jos sen todennäköisyys on kasvanut, että talletuksia ei kyetä maksamaan tai jos on riski siitä, että luottolaitoksen tai finanssilaitoksen katsotaan olevan direktiivin 2014/59/EU 32 artiklan 4 kohdan mukaisesti lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatuvan, finanssivalvojien on tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen viranomaisten pyynnöstä ilmoitettava näille viranomaisille kaikista kyseisen luottolaitoksen tai finanssilaitoksen hallinnoimista liiketoimista, tileistä tai liikesuhteista, jotka rahanpesun selvittelykeskus on keskeyttänyt 24 artiklan mukaisesti.

5.   Finanssivalvojien on ilmoitettava rahanpesuntorjuntaviranomaiselle vuosittain tämän artiklan mukaisesta yhteistyöstään muiden viranomaisten kanssa, myös rahanpesun selvittelykeskusten osallistumisesta tähän yhteistyöhön.

6.   Rahanpesuntorjuntaviranomainen antaa viimeistään 10 päivänä heinäkuuta 2029 Euroopan pankkiviranomaista kuultuaan ohjeet finanssivalvojien sekä 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten yhteistyöstä ja rahanpesun selvittelykeskusten tähän yhteistyöhön osallistumisen laajuudesta.