3 artikla Rajatylittävistä maksuista ja vastaavista kansallisista maksuista perittävät palvelumaksut

Palvelumaksujen, jotka maksupalveluntarjoaja veloittaa maksupalvelunkäyttäjältä euromääräisistä rajatylittävistä maksuista, on oltava samat kuin palvelumaksujen, jotka kyseinen maksupalveluntarjoaja veloittaa vastaavista samanarvoisista maksupalvelunkäyttäjän maksupalveluntarjoajan sijaintijäsenvaltion kansallisen valuutan määräisistä kansallisista maksuista.

Palvelumaksujen, jotka maksupalveluntarjoaja veloittaa maksupalvelukäyttäjältä sellaisen jäsenvaltion kansallisen valuutan määräisistä rajatylittävistä maksuista, joka on ilmoittanut päätöksestään ulottaa tämän asetuksen soveltamisala koskemaan kansallista valuuttaansa 13 artiklan mukaisesti, on oltava samat kuin palvelumaksujen, jotka kyseinen maksupalveluntarjoaja veloittaa maksupalvelunkäyttäjiltä vastaavista samanarvoisista ja saman valuutan määräisistä kansallisista maksuista.

Sen arvioimiseksi, onko rajatylittävästä maksusta veloitettavien palvelumaksujen taso 1 kohdan mukainen, maksupalveluntarjoajan on määritettävä, mikä on vastaava kansallinen maksu. Toimivaltaisten viranomaisten on annettava ohjeet vastaavien kansallisten maksujen määrittämiseksi, jos ne katsovat sen tarpeelliseksi. Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä aktiivista yhteistyötä direktiivin 2007/64/EY 85 artiklan 1 kohdalla perustetun maksukomitean kanssa varmistaakseen vastaavia kansallisia maksuja koskevien ohjeiden keskinäinen johdonmukaisuus.

Edellä olevia 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta valuutan muuntamisesta perittäviin palvelumaksuihin.

Tämän artiklan 1 kohtaa ei sovelleta, jos Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 260/2012 ( 4 ) 5 b artiklan 1 kohta velvoittaisi sellaisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan maksupalveluntarjoajan, jonka rahayksikkö ei ole euro, veloittamaan pikasiirrosta palvelumaksun, joka olisi pienempi kuin palvelumaksu, joka veloitettaisiin samasta pikasiirrosta, jos tämän artiklan 1 kohtaa sovellettaisiin.