Preamble: 1

(1)

Koska markkinaolosuhteet ja taloudellinen toimintaympäristö ovat saman lainkäyttöalueen sisällä samankaltaiset, toimivaltaisten viranomaisten olisi asetettava kaikille lainkäyttöalueensa laitoksille yhteinen kynnysarvo asetuksen (EU) N:o 575/2013 178 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua erääntyneen luottovelvoitteen merkittävyyden arviointia varten. Tällaisen kynnysarvon, jonka olisi pysyttävä johdonmukaisena ajan kuluessa, lisäetuna on, että saman lainkäyttöalueen laitosten pääomavaatimukset ovat helpommin vertailtavissa.

(2)

Toisaalta määrä, joka voidaan katsoa merkittäväksi, riippuu koko luottovelvoitteen tasosta. Toisaalta taas laitoksilla on tapana katsoa kaikki tietyn tason alittavat määrät vähäisiksi riippumatta niiden suhteesta koko luottovelvoitteeseen. Tämän vuoksi kynnysarvon olisi koostuttava kahdesta osasta, jotka ovat absoluuttinen osa (absoluuttinen määrä) ja suhteellinen osa (erääntyneen määrän prosenttiosuus koko luottovelvoitteesta). Tämän seurauksena erääntynyt luottovelvoite olisi katsottava merkittäväksi, kun molemmat – absoluuttisena määränä ja prosenttiosuutena ilmaistut – rajat ylittyvät.

(3)

Eri velallisten tulojen ja luottovelvoitteiden määrien keskimäärät eroavat huomattavasti toisistaan. Tämän vuoksi kynnysarvot olisi eroteltava toisistaan vastaavasti siten, että vähittäisvastuiden ja muiden saamisten kynnysarvojen absoluuttiset osat ovat erilliset.

(4)

Kynnysarvot olisi mukautettava kunkin lainkäyttöalueen paikallisiin ominaispiirteisiin. Koska taloudellisissa toimintaympäristöissä on eroja, esimerkiksi lainkäyttöalueiden hintatasot ovat erilaiset, kynnysarvon absoluuttinen osa voi vaihdella eri lainkäyttöalueilla. Tällaiset erot ovat harvoin perusteltuja suhteellisessa osuudessa. Tämän vuoksi suhteellisen osan pitäisi periaatteessa olla sama kaikilla lainkäyttöalueilla, kun taas absoluuttisessa osassa voidaan sallia jonkin verran joustoa. Tämän ansiosta toimivaltaiset viranomaiset voivat asettaa kynnysarvon asianmukaiselle tasolle määritettyyn enimmäismäärään saakka, kun otetaan huomioon lainkäyttöalueiden erityisolosuhteet.

(5)

Vaikka kynnysarvon määrittämisen edellytykset unionin eri lainkäyttöalueilla olisi yhdenmukaistettava, eri lainkäyttöalueilla sovellettavien kynnysarvojen tasoissa olisi edelleen sallittava tietyt erot, jotka vastaavat asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten kansallisten markkinoiden erityispiirteiden mukaan kohtuullisiksi katsomia erilaisia riskin tasoja. Kynnysarvojen asianmukaisesta tasosta saattaa tämän vuoksi olla syytä keskustella eri valvontakollegioissa.

(6)

Kynnysarvolla voi olla huomattava vaikutus lainkäyttöalueen kaikkien laitosten pääomavaatimusten ja odotettujen tappioiden laskentaan riippumatta tässä laskennassa käytetystä menetelmästä. Tästä syystä toimivaltaisten viranomaisten olisi kynnysarvoa määrittäessään otettava huomioon useita tekijöitä, myös vähittäisvastuiden erityiset riskiominaisuudet. Vähittäisvastuiden ja muiden saamisten erityisiä riskiominaisuuksia olisi tarkasteltava erikseen.

(7)

Myös yli rajojen toimivien laitosten on mahdollisesti sovellettava tietyn lainkäyttöalueen toimivaltaisen viranomaisen määrittämää kynnysarvoa. Toisen lainkäyttöalueen toimivaltaisen viranomaisen asettama kynnysarvon taso voi tämän vuoksi olla tärkeä tekijä, kun toimivaltainen viranomainen arvioi, onko tietyn kynnysarvon osoittama riskin taso kohtuullinen. Tämän vuoksi toimivaltaisten viranomaisten määrittämien kynnysarvojen olisi oltava läpinäkyviä ja ne olisi ilmoitettava Euroopan pankkiviranomaiselle (EPV) julkistamista varten.

(8)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi asetettava kynnysarvo tasolle, joka vastaa niiden kohtuulliseksi katsomaa riskin tasoa. Koska tämä taso riippuu tavasta, jolla kynnysarvoa sovelletaan maksukyvyttömyyden toteamisprosessissa, toimivaltaisten viranomaisten on tarpeen tehdä kynnysarvoa asettaessaan tiettyjä olettamuksia siitä, miten lasketaan ne määrät ja osuudet, joita verrataan kynnysarvon absoluuttiseen ja suhteellisen osaan ja missä vaiheessa maksukyvyttömyyden toteamisprosessia kynnysarvoa sovelletaan. Tässä tilanteessa kynnysarvo olisi asetettava siten, että laitokset voivat tunnistaa ne velalliset, jotka aiheuttavat huomattavan suuren riskin osittaisten tai epäsäännöllisten, mutta järjestelmällisesti myöhässä olevien maksujen vuoksi, ja todeta merkittävän erääntyneen luottovelvoitteen ajoissa.

(9)

Erääntyneen luottovelvoitteen merkittävyys kuuluu asetuksen (EU) N:o 575/2013 178 artiklan 1 kohdan b alakohdassa esitettyyn maksukyvyttömyyden määritelmään. Kyseisen määritelmän muuttaminen johtaa sisäisten luottoluokitusten menetelmää (IRB-menetelmää) käyttäville laitoksille merkittäviin muutoksiin luottoluokitteluissa, joita käytetään omia varoja koskevien vaatimusten laskemisessa luottoriskiä varten. Tämän vuoksi toimivaltaisen viranomaisen ei pitäisi muuttaa kynnysarvoa, ellei se ole riittämätön markkinaolosuhteiden tai taloudellisen toimintaympäristön muutosten vuoksi ja johda huomattaviin maksukyvyttömyyden tunnistamisprosessin vääristymiin.

(10)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi sallittava kynnysarvojen soveltamisen lykkääminen laitoksille, joiden edellytetään tekevän merkittäviä muutoksia IRB-malleihinsa, ja laitoksille, joille tällaisten kynnysarvojen täytäntöönpano on työlästä, koska niiden aikaisempi erääntyneen luottovelvoitteen merkittävyyden määrittelytapa poikkeaa huomattavasti kyseisistä kynnysarvoista. Lisäksi sellaisten laitosten, jotka käyttävät IRB-mallia, mutta soveltavat osaan saamisistaan standardimenetelmää asetuksen (EU) N:o 575/2013 148 tai 150 artiklan nojalla, kaikkien saamisten uusien kynnysarvojen ensimmäisen käyttöönottopäivän olisi oltava sama. Jotta kuitenkin voitaisiin estää liialliset viiveet kynnysarvojen soveltamisessa kaikkialla unionissa, tällaisia pidempiä ajanjaksoja olisi rajoitettava.

(11)

Toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava riittävästi aikaa tehdä kattava analyysi, jota tarvitaan kynnysarvon asettamiseksi kohtuulliselle tasolle.

(12)

Tämä asetus perustuu EPV:n komissiolle toimittamaan teknisten säätelystandardien luonnokseen.

(13)

EPV on järjestänyt avoimet julkiset kuulemiset teknisten sääntelystandardien luonnoksesta, johon tämä asetus perustuu, analysoinut teknisiin sääntelystandardeihin mahdollisesti liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt lausunnon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (2) 37 artiklan mukaisesti perustetulta pankkialan osallisryhmältä,