+33 artikla Kolmannen maan kriisinratkaisumenettelyjen tunnustaminen ja täytäntöönpano
---+33 artikla 1.
---+33 artikla 2.
---+33 artikla 3.
---+33 artikla 4.
---+33 artikla 5.

33 artikla Kolmannen maan kriisinratkaisumenettelyjen tunnustaminen ja täytäntöönpano

1. Yleiskatsaus

,
33 artikla 1.
Kolmannen maan kriisinratkaisumenettelyihin sovelletaan tätä artiklaa, paitsi jos ja siihen saakka kun direktiivin 2014/59/EU 93 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu asianomaisen kolmannen maan kanssa tehty kansainvälinen sopimus tulee voimaan. Sitä sovelletaan myös kyseisen direktiivin 93 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun asianomaisen kolmannen maan kanssa tehdyn kansainvälisen sopimuksen voimaantulon jälkeen, siltä osin kuin kolmannen maan kriisinratkaisumenettelyjen tunnustaminen ja täytäntöönpano ei kuulu kyseisen sopimuksen soveltamisalaan.
33 artikla 2.

Kriisinratkaisuneuvosto tekee arvion ja antaa kansallisille kriisinratkaisuviranomaisille osoitetun suosituksen kolmannen maan kriisinratkaisuviranomaisten toteuttamien sellaisten kriisinratkaisumenettelyjen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, jotka koskevat kolmannen maan laitosta tai kolmannen maan emoyritystä, jolla on

a) 

yksi tai useampi yhteen tai useampaan osallistuvaan jäsenvaltioon sijoittautunut unionissa tytäryrityksenä toimiva yritys; tai

b) 

varoja, oikeuksia tai velkoja, jotka sijaitsevat yhdessä tai useammassa osallistuvassa jäsenvaltiossa tai joihin sovelletaan osallistuvien jäsenvaltioiden lainsäädäntöä.

Kriisinratkaisuneuvosto tekee arvionsa kansallisia kriisinratkaisuviranomaisia kuultuaan ja silloin, kun perustetaan eurooppalainen kriisinratkaisukollegio direktiivin 2014/59/EU 89 artiklan nojalla, osallistumattomien jäsenvaltioiden kriisinratkaisuviranomaisia kuultuaan.

Arviossa on kiinnitettävä asianmukaisesti huomiota kunkin sellaisen osallistuvan jäsenvaltion etuihin, jossa kolmannen maan laitos tai emoyritys toimii, ja erityisesti mahdollisiin vaikutuksiin, joita kolmannen maan kriisinratkaisumenettelyjen tunnustamisella ja täytäntöönpanolla on konsernin muihin osiin ja kyseisten jäsenvaltioiden rahoitusvakauteen.
33 artikla 3.

Kriisinratkaisuneuvosto suosittelee, että 1 kohdassa tarkoitettuja kriisinratkaisumenettelyjä ei tunnusteta tai panna täytäntöön, jos se katsoo, että:

a) 

kolmannen maan kriisinratkaisumenettelyillä olisi kielteinen vaikutus rahoitusvakauteen osallistuvassa jäsenvaltiossa;

b) 

velkojat, erityisesti tallettajat, jotka sijaitsevat osallistuvassa jäsenvaltiossa tai joiden saamiset ovat osallistuvassa jäsenvaltiossa, eivät saisi samaa kohtelua kuin kolmannen maan velkojat ja tallettajat, joilla on samanlaiset lakisääteiset oikeudet kolmannen maan kotimaan kriisinratkaisumenettelyissä;

c) 

kolmannen maan kriisinratkaisumenettelyjen tunnustamisella tai täytäntöönpanolla olisi osallistuvan jäsenvaltion kannalta olennaisia julkisten varojen käyttöä koskevia vaikutuksia; tai

d) 

tällaisen tunnustamisen tai täytäntöönpanon vaikutukset olisivat osallistuvan jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön vastaisia.
33 artikla 4.
Kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on pantava kriisinratkaisuneuvoston suositus täytäntöön ja pyydettävä kriisinratkaisumenettelyjen tunnustamista tai täytäntöönpanoa omalla alueellaan tai annettava kriisinratkaisuneuvostolle perusteltu lausunto, jossa selitetään, miksi ne eivät voi panna kriisinratkaisuneuvoston suositusta täytäntöön.
33 artikla 5.
Käyttäessään kriisinratkaisuvaltuuksia kolmannen maan yhteisöjen osalta kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on tarvittaessa käytettävä niille direktiivin 2014/59/EU 94 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen säännösten perusteella annettuja valtuuksia.

1.1 Viittaukset

1.2 Tunnistetut vaatimukset

1.3 Liittyvät standardit

2. Tunnistetut vaatimukset

Vaatimukset

3. Liittyvät standardit

Standardit