74 artikla Perimmäistä emoyritystä koskeva ryhmän kriisinratkaisu

1.   Jos ryhmätason kriisinratkaisuviranomainen päättää, että perimmäinen emoyritys, josta se vastaa, täyttää 19 artiklan 1 kohdassa tai 20 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut edellytykset, sen on ilmoitettava 73 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot viipymättä ryhmävalvojalle ja kyseessä olevan ryhmän kriisinratkaisukollegion muille jäsenille.

Edellä 73 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettuihin kriisinratkaisutoimiin tai maksukyvyttömyystoimiin voi kuulua 73 artiklan 7 kohdan mukaisesti laaditun ryhmän kriisinratkaisun erityissuunnitelman täytäntöönpano missä tahansa seuraavista tapauksista:

2.   Jos ryhmätason kriisinratkaisuviranomaisen ehdottamiin toimiin ei sisälly ryhmän kriisinratkaisun erityissuunnitelmaa, ryhmätason kriisinratkaisuviranomaisen on tehtävä päätöksensä kriisinratkaisukollegion jäseniä kuultuaan.

3.   Jos ryhmätason kriisinratkaisuviranomaisen ehdottamiin toimiin sisältyy ryhmän kriisinratkaisun erityissuunnitelma, kyseisen erityissuunnitelman on oltava muodoltaan yhteinen päätös, jonka tekevät ryhmätason kriisinratkaisuviranomainen ja ryhmän kriisinratkaisun erityissuunnitelman piiriin kuuluvista tytäryrityksistä vastaavat kriisinratkaisuviranomaiset.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi kriisinratkaisuviranomaisen pyynnöstä auttaa kriisinratkaisuviranomaisia saamaan aikaan yhteisen päätöksen asetuksen (EU) N:o 1094/2010 31 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti.

4.   Jos jokin kriisinratkaisuviranomainen vastustaa ryhmätason kriisinratkaisuviranomaisen ehdottamaa ryhmän kriisinratkaisun erityissuunnitelmaa tai poikkeaa siitä taikka katsoo, että sen on rahoitusvakauden vuoksi toteutettava 1 artiklan 1 kohdan a–e alakohdassa tarkoitetun yhteisön suhteen itsenäisiä kriisinratkaisutoimia tai muita kuin erityissuunnitelmassa ehdotettuja toimia, sen on

Perustellessaan, miksi se vastustaa ryhmän kriisinratkaisun erityissuunnitelmaa, asianomaisen kriisinratkaisuviranomaisen on kiinnitettävä asianmukaista huomiota ryhmien kriisinratkaisusuunnitelmiin, siihen, että itsenäiset kriisinratkaisutoimet tai sen toteuttamat toimet mahdollisesti vaikuttavat rahoitusvakauteen, verovaroihin, vakuutustakuujärjestelmiin ja mahdollisiin rahoitusjärjestelyihin asianomaisissa jäsenvaltioissa sekä siihen, että kriisinratkaisutoimet tai muut toimet mahdollisesti vaikuttavat ryhmän muihin osiin.

5.   Kriisinratkaisuviranomaiset, jotka eivät ole vastustaneet ryhmätason kriisinratkaisuviranomaisen ehdottamaa ryhmän kriisinratkaisun erityissuunnitelmaa, voivat tehdä yhteisen päätöksen ryhmän kriisinratkaisun erityissuunnitelmasta, jonka piiriin niiden jäsenvaltioissa sijaitsevat ryhmään kuuluvat yhteisöt kuuluvat, ilman että erityissuunnitelmaa vastustaneet kriisinratkaisuviranomaiset osallistuvat siihen.

6.   Asianomaisten jäsenvaltioiden kriisinratkaisuviranomaisten on tunnustettava 3 tai 5 kohdassa tarkoitetut yhteiset päätökset ja 4 kohdassa tarkoitetut kriisiratkaisutoimet ja toimet lopullisiksi ja sovellettava niitä.

7.   Viranomaisten on toteutettava kaikki 1–6 kohdassa tarkoitetut kriisinratkaisutoimet ja toimet viipymättä ja siten, että tilanteen kiireellisyys otetaan asianmukaisesti huomioon.

8.   Jos ryhmän kriisinratkaisun erityissuunnitelmaa ei panna täytäntöön, kriisinratkaisuviranomaisten on tehtävä tiivistä yhteistyötä kriisinratkaisukollegiossa toteuttaessaan kriisinratkaisutoimia minkä tahansa ryhmään kuuluvan yhteisön suhteen, jotta saadaan aikaan koordinoitu kriisinratkaisustrategia kaikille asianomaisille ryhmään kuuluville yhteisöille.

9.   Kriisinratkaisuviranomaisten, jotka toteuttavat kriisinratkaisutoimia minkä tahansa ryhmään kuuluvan yhteisön suhteen, on annettava kriisinratkaisukollegion jäsenille säännöllisesti täydelliset tiedot kyseisistä toimista ja niiden etenemisestä.