KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2016/778, annettu 2 päivänä helmikuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU täydentämisestä niiden olosuhteiden ja edellytysten määrittelemiseksi, joiden täyttyessä ylimääräisen rahoitusosuuden suorittamista jälkikäteen voidaan lykätä kokonaan tai osittain, ja perusteista, joiden mukaisesti määritetään kriittisten toimintojen sisältämä toiminta, palvelut ja toiminnot sekä ydinliiketoiminta-alueisiin sisältyvät liiketoiminta-alueet ja niihin liittyvät palvelut (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(1)

Kriisinratkaisuviranomaisen olisi myönnettävä direktiivin 2014/59/EU 104 artiklassa tarkoitettu ylimääräisiä jälkikäteen suoritettavia rahoitusosuuksia koskeva lykkäys laitoksen pyynnöstä voidakseen arvioida helpommin, täyttääkö kyseinen laitos direktiivin 2014/59/EU 104 artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset lykkäyksen myöntämiselle. Kyseisen laitoksen olisi toimitettava kaikki tiedot, jotka kriisinratkaisuviranomainen katsoo tarvitsevansa kyseisen arvioinnin laatimiseksi. Kriisinratkaisuviranomaisen olisi otettava huomioon kaikki kansallisten toimivaltaisten viranomaisten saatavilla olevat tiedot ilmoitusvaatimuksissa olevien päällekkäisyyksien välttämiseksi.

(2)

Arvioidessaan ylimääräisten jälkikäteen suoritettavien rahoitusosuuksien maksamisen vaikutusta laitoksen vakavaraisuuteen tai maksuvalmiuteen kriisinratkaisuviranomaisen olisi analysoitava maksamisen vaikutusta laitoksen pääomapositioon ja maksuvalmiusasemaan. Analyysissa olisi oletettava, että laitoksen taseeseen syntyy maksettavan määrän suuruinen tappio määrän erääntymisajankohtana, ja laadittava asianmukaisen ajanjakson kattava ennuste laitoksen vakavaraisuussuhteista tämän tappion syntymisen jälkeen. Lisäksi analyysissa olisi oletettava, että varoja siirtyy vakausmaksun erääntymisajankohtana pois laitoksesta maksettavan määrän verran, ja arvioitava maksuvalmiusriski.

(3)

Elvytys- ja kriisinratkaisusuunnitelmissa edellytetään, että laitosten ja kriisinratkaisuviranomaisten on pystyttävä määrittämään laitosten tai konsernien kriittiset toiminnot ja varmistamaan niiden jatkuvuus.

(4)

Kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen kriittisten toimintojen jatkuvuus on yksi kriisinratkaisun tärkeimmistä tavoitteista. Sen tavoitteena on turvata rahoitusvakaus ja reaalitalous, ja sen vuoksi sillä on keskeinen asema elvytyksen ja kriisinratkaisun suunnitteluprosessissa. Kriittisiin toimintoihin voivat kuulua talletusten ottaminen, luotonanto ja lainanhoito, maksu-, selvitys-, säilytys- ja toimituspalvelut, tukkurahoitusmarkkinatoiminnot sekä pääomamarkkina- ja sijoitustoiminnot.

(5)

Laitoksen tai konsernin kriittiset toiminnot määritetään sen elvytyssuunnitelmassa. Kriisinratkaisuviranomaisen olisi arvioitava elvytyssuunnitelma, ja sitä olisi käytettävä kriisinratkaisusuunnitelman perustana. Kriisinratkaisuviranomaisen olisi suoritettava oma arviointinsa kriittisistä toiminnoista laatiessaan kriisinratkaisusuunnitelmaa ja osoitettava, kuinka kriittiset toiminnot ja ydinliiketoiminta-alueet voitaisiin erotella oikeudellisesti ja taloudellisesti laitoksen muista toiminnoista niiden jatkuvuuden varmistamiseksi laitoksen kaaduttua.

(6)

Arvioidessaan laitoksen purkamismahdollisuuksia kriisinratkaisuviranomaisten olisi otettava huomioon, voidaanko valitulla strategialla varmistaa kriittisten toimintojen jatkuvuus ja liittyykö kyseisiä mahdollisuuksia haittaavien esteiden purkamista tai poistamista koskeva valta kriittisiin toimintoihin. Vastaavasti velkakirjojen arvon alaskirjauksen skenaariossa velkoja voitaisiin rajata alaskirjauksen ulkopuolelle, jos niiden ulkopuolelle rajaaminen on ehdottoman välttämätöntä ja oikeasuhteista kriittisten toimintojen jatkuvuuden varmistamiseksi. Kriittiset toiminnot ovat merkityksellisiä myös omaisuudenhoitoyhtiön käytön kannalta, koska omaisuudenhoitoyhtiön olisi pidettävä yllä kriittisiä toimintoja.

(7)

Kriittiset toiminnot olisi määritettävä kaksivaiheisessa menettelyssä. Ensimmäisessä vaiheessa laitokset suorittavat itsearvioinnin laatiessaan elvytyssuunnitelmia. Toisessa vaiheessa kriisinratkaisuviranomaiset tarkastelevat yksittäisten laitosten elvytyssuunnitelmia varmistaakseen, että pankkien käyttämät menetelmät ovat yhtenäisiä ja johdonmukaisia. Koska kriisinratkaisuviranomaisilla on yleiskäsitys siitä, mitkä toiminnot ovat olennaisia koko rahoitusjärjestelmän vakauden ylläpidon kannalta, niiden olisi tehtävä lopullinen päätös kriittisten toimintojen määrityksestä kriisinratkaisun suunnittelussa ja toteutuksessa.

(8)

Kriittisten palvelujen olisi oltava yhdelle (erityispalvelut) tai useammalle (yhteispalvelut) konserniin kuuluvalle liiketoimintayksikölle tai oikeushenkilölle suoritettavia perustana olevia toimintoja, toimintaa ja palveluita, jotka ovat tarpeen yhden tai useamman kriittisen toiminnon tarjoamiseksi. Kriittisiä palveluja voi suorittaa yksi tai useampi konserniin kuuluva yhteisö (esimerkiksi erillinen oikeushenkilö tai sisäinen yksikkö) konsernin sisällä (sisäinen palvelu) tai ne voidaan ulkoistaa ulkopuoliselle tarjoajalle (ulkoinen palvelu). Palvelu olisi katsottava kriittiseksi, jos sen häiriintyminen voi muodostaa vakavan esteen kriittisten toimintojen suorittamiselle tai estää sen kokonaan, koska kyseinen palvelu liittyy kiinteästi kriittisiin toimintoihin, jotka laitos suorittaa kolmansille osapuolille. Niiden määrityksessä noudatetaan kriittisen toiminnon määritystapaa.

(9)

Laitosten ja kriisinratkaisuviranomaisten olisi määritettävä kriittiset palvelut myös elvytys- ja kriisinratkaisusuunnitelmissa. Siltä osin kuin kriittisiä palveluita ulkoistetaan kolmansille osapuolille, kriisinratkaisuviranomaisen olisi voitava rajata arviointinsa siihen, mikä on tarpeen sen tarkistamiseksi, onko laitos ottanut käyttöön toiminnan jatkuvuutta koskevan asianmukaisen suunnitelman.

(10)

Palvelun määrittämisen kriittiseksi olisi annettava laitoksille mahdollisuus varmistaa kyseisten palvelujen jatkuva saatavuus tarjoamalla ne sellaisten yhteisöjen tai yksiköiden kautta, jotka kestävät hyvin kaatumista, tai ottamalla käyttöön asianmukaisia järjestelyitä, kun niiden tarjoaja on ulkopuolinen.

(11)

Suurin ero kriittisen toiminnon ja ydinliiketoiminta-alueen välillä on se, mikä on kyseisen toiminnan vaikutus. Kun kriittisiä toimintoja olisi arvioitava siltä kannalta, kuinka tärkeä asema niillä on reaalitalouden ja rahoitusmarkkinoiden toiminnassa sekä siten koko rahoitusjärjestelmän vakauden varmistamisessa, ydinliiketoiminta-alueita olisi arvioitava sen perusteella, kuinka tärkeitä ne ovat laitokselle itselleen, kuten suhteessa siihen, kuinka suuren osan laitoksen tuloista ja voitoista niistä kertyvät rahoitusosuudet muodostavat.

(12)

Siltä osin kuin elvytyssuunnitelmaan olisi sisällytettävä yksityiskohtainen kuvaus menettelyistä, joilla määritetään laitoksen ydinliiketoiminta-alueiden, toimintojen ja omaisuuserien arvo ja markkinoitavuus, myös kriisinratkaisusuunnitelmassa olisi oltava kuvaus laitoksen kriittisistä operaatioista ja ydinliiketoiminta-alueista sekä selostus siitä, kuinka kriittiset toiminnot ja ydinliiketoiminta-alueet voitaisiin erotella oikeudellisesti ja taloudellisesti laitoksen muista toiminnoista niiden jatkuvuuden varmistamiseksi laitoksen kaaduttua. Kriisinratkaisutilanteessa kriittisten toimintojen ja ydinliiketoiminta-alueiden jatkuvuus voi oikeuttaa tiettyjen velkojen vapauttamisen velkakirjojen arvon alaskirjauksen soveltamisesta ja myös niiden siirtämisen omaisuudenhoitoyhtiölle.

(13)

Vaikka ydinliiketoiminta-alueet ovat usein kytköksissä siihen, kuinka suuri niiden osuus on laitoksen taloudellisista tuloksista, tällainen menetelmä ei välttämättä kata kaikkia ydinliiketoiminta-alueita, koska laitos voi tarjota palvelua, joka ei ole välittömästi kannattava (tai saattaa jopa aiheuttaa tappioita) mutta tuottaa merkittävää franchise-arvoa ja on sen vuoksi tärkeässä asemassa koko liiketoiminnan kannalta,