EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2017/1938, annettu 25 päivänä lokakuuta 2017, toimista kaasun toimitusvarmuuden turvaamiseksi ja asetuksen (EU) N:o 994/2010 kumoamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

1 artikla Kohde

1 artikla

Kohde

Tällä asetuksella vahvistetaan kaasun toimitusvarmuuden turvaamiseen unionissa tähtäävät säännökset varmistamalla kaasun sisämarkkinoiden asianmukainen ja keskeytymätön toiminta, sallimalla poikkeuksellisten toimenpiteiden, mukaan lukien yhteisvastuutoimenpiteet viimeisenä keinona, toteuttaminen, kun markkinat eivät enää pysty toimittamaan tarvittavia kaasumääriä, sekä määrittelemällä ja osoittamalla selkeästi maakaasualan yritysten, jäsenvaltioiden ja unionin vastuualueet niin ennaltaehkäisevissä toimissa kuin konkreettisissa kaasun toimitushäiriötilanteissa toteutettavissa toimissa. Tässä asetuksessa vahvistetaan yhteisvastuun hengessä myös läpinäkyvät mekanismit, jotka koskevat hätätilanteisiin varautumisen koordinointia ja hätätilanteisiin vastaamista kansallisella, alueellisella ja unionin tasolla.

2 artikla Määritelmät

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa

▼M3 —————

▼B

2)

”asiakkaalla” tarkoitetaan asiakasta sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2009/73/EY 2 artiklan 24 kohdassa;

3)

”kotitalousasiakkaalla” tarkoitetaan kotitalousasiakasta sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2009/73/EY 2 artiklan 25 kohdassa;

4)

”keskeisellä sosiaalipalvelulla” tarkoitetaan terveydenhuoltoon, keskeiseen sosiaalihuoltoon, hätätilanteeseen, turvallisuuteen, koulutukseen tai julkishallintoon liittyvää palvelua;

5)

”suojatulla asiakkaalla” tarkoitetaan kotitalousasiakasta, joka on liitetty kaasunjakeluverkkoon ja lisäksi, mikäli asianomainen jäsenvaltio niin päättää, yhtä tai useaa seuraavista, edellyttäen, että a ja b alakohdassa tarkoitettujen yritysten tai palveluiden yhteinen osuus kaasun vuotuisesta loppukulutuksesta kyseisessä jäsenvaltiossa on enintään 20 prosenttia:

a)

pieni tai keskisuuri yritys, jos se on liitetty kaasunjakeluverkkoon,

b)

keskeinen sosiaalipalvelu, jos se on liitetty kaasun jakelu- tai siirtoverkkoon,

c)

kaukolämpölaitos siinä määrin kuin se toimittaa lämpöä kotitalousasiakkaille, pienille tai keskisuurille yrityksille tai keskeisille sosiaalipalveluille, edellyttäen, että tällainen laitos ei pysty vaihtamaan muihin polttoaineisiin kuin kaasuun;

6)

”yhteisvastuumekanismin nojalla suojatulla asiakkaalla” tarkoitetaan kaasunjakeluverkkoon liitettyä kotitalousasiakasta ja lisäksi tarvittaessa yhtä tai molempaa seuraavista:

a)

kaukolämpölaitos, jos se on suojattu asiakas asianomaisessa jäsenvaltiossa ja ainoastaan siltä osin kuin se toimittaa lämpöä kotitalouksille tai muille keskeisille sosiaalipalveluille kuin koulutus- ja julkishallinnon palveluille,

b)

muu keskeinen sosiaalipalvelu kuin koulutus- ja julkishallinnon palvelu, jos se on suojattu asiakas asianomaisessa jäsenvaltiossa;

7)

”toimivaltaisella viranomaisella” tarkoitetaan kansallista valtion viranomaista tai kansallista sääntelyviranomaista, jonka jäsenvaltio on nimennyt tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden täytäntöönpanon varmistamista varten;

8)

”kansallisella sääntelyviranomaisella” tarkoitetaan direktiivin 2009/73/EY 39 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimettyä kansallista sääntelyviranomaista;

9)

”maakaasualan yrityksellä” tarkoitetaan maakaasualan yritystä sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2009/73/EY 2 artiklan 1 kohdassa;

10)

”kaasuntoimitussopimuksella” tarkoitetaan kaasuntoimitussopimusta sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2009/73/EY 2 artiklan 34 kohdassa;

11)

”siirrolla” tarkoitetaan siirtoa sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2009/73/EY 2 artiklan 3 kohdassa;

12)

”siirtoverkonhaltijalla” tarkoitetaan siirtoverkonhaltijaa sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2009/73/EY 2 artiklan 4 kohdassa;

13)

”jakelulla” tarkoitetaan jakelua sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2009/73/EY 2 artiklan 5 kohdassa;

14)

”jakeluverkonhaltijalla” tarkoitetaan jakeluverkonhaltijaa sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2009/73/EY 2 artiklan 6 kohdassa;

15)

”yhdysputkella” tarkoitetaan jäsenvaltioiden välistä yhdysputkea sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2009/73/EY 2 artiklan 17 kohdassa;

16)

”hätätilanteessa käytettävillä toimituskäytävillä” tarkoitetaan unionin kaasuntoimitusreittejä, jotka auttavat jäsenvaltioita lieventämään paremmin mahdollisen toimitus- tai infrastruktuurihäiriön vaikutuksia;

17)

”varastointikapasiteetilla” tarkoitetaan varastointikapasiteettia sellaisena kuin se on määritelty asetuksen (EY) N:o 715/2009 2 artiklan 28 kohdassa;

18)

”teknisellä kapasiteetilla” tarkoitetaan teknistä kapasiteettia sellaisena kuin se on määritelty asetuksen (EY) N:o 715/2009 2 artiklan 18 kohdassa;

19)

”kiinteällä kapasiteetilla” tarkoitetaan kiinteää kapasiteettia sellaisena kuin se on määritelty asetuksen (EY) N:o 715/2009 2 artiklan 16 kohdassa;

20)

”keskeytyvällä kapasiteetilla” tarkoitetaan keskeytyvää kapasiteettia sellaisena kuin se on määritelty asetuksen (EY) N:o 715/2009 2 artiklan 13 kohdassa;

21)

”nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksen kapasiteetilla” tarkoitetaan nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksen kapasiteettia sellaisena kuin se on määritelty asetuksen (EY) N:o 715/2009 2 artiklan 24 kohdassa;

22)

”nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksella” tarkoitetaan nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosta sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2009/73/EY 2 artiklan 11 kohdassa;

23)

”varastolla” tarkoitetaan varastoa sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2009/73/EY 2 artiklan 9 kohdassa;

24)

”verkolla” tarkoitetaan verkkoa sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2009/73/EY 2 artiklan 13 kohdassa;

25)

”verkon käyttäjällä” tarkoitetaan verkon käyttäjää sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2009/73/EY 2 artiklan 23 kohdassa;

26)

”lisäpalveluilla” tarkoitetaan lisäpalveluita sellaisina kuin ne on määritelty direktiivin 2009/73/EY 2 artiklan 14 kohdassa;

▼M4

27)

”täyttöpolulla” tarkoitetaan kunkin jäsenvaltion maanalaisia kaasuvarastoja koskevien ohjeellisten välitavoitteiden joukkoa, joka on kyseisen jäsenvaltion täyttösuunnitelman mukainen ja joka vahvistetaan 6 a artiklan 7 kohdan mukaisesti;

▼M2

28)

”täyttötavoitteella” tarkoitetaan maanalaisten kaasuvarastojen yhteenlasketun kapasiteetin täyttötasoa koskevaa sitovaa tavoitetta;

29)

”strategisella varastolla” tarkoitetaan maanalaista varastoa tai osaa maanalaisesta varastosta, jossa varastoidaan sellaista muuta kuin nesteytettyä maakaasua, jonka siirtoverkonhaltijat tai jäsenvaltioiden nimeämä yhteisö tai yritys ostavat ja jota ne hallinnoivat ja varastoivat ja jota saadaan ottaa varastosta ainoastaan varastosta ottamista koskevan ennakkoilmoituksen antamisen tai viranomaisen luvan saamisen jälkeen ja jota otetaan yleensä varastosta silloin,

a)

kun kaasunsaanti on erittäin niukkaa;

b)

esiintyy toimitushäiriöitä; tai

c)

julistetaan 11 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu hätätilanne;

30)

”tasapainotukseen käytettävällä varastolla” tarkoitetaan muuta kuin nesteytettyä maakaasua, jonka

a)

siirtoverkonhaltijat tai jäsenvaltion nimeämä yhteisö ostavat ja jota ne hallinnoivat ja varastoivat maan alle yksinomaan siirtoverkonhaltijoiden tehtävien suorittamiseksi ja kaasun toimitusvarmuutta varten; ja

b)

jota saa toimittaa eteenpäin ainoastaan, jos se on tarpeen verkon pitämiseksi toiminnassa turvallisissa ja luotettavissa olosuhteissa direktiivin 2009/73/EY 13 artiklan ja asetuksen (EU) N:o 312/2014 8 ja 9 artiklan mukaisesti;

31)

”maanalaisella kaasuvarastolla” tarkoitetaan direktiivin 2009/73/EY 2 artiklan 9 alakohdassa määriteltyä varastoa, jota käytetään maakaasun varastointiin, mukaan lukien tasapainotukseen käytettävä varasto, ja joka on yhdistetty siirto- tai jakeluverkkoon, lukuun ottamatta maanpäällistä pallomaista varastoa tai putkilinjavarastoa;

▼M3

32)

”kaasulla” tarkoitetaan direktiivin (EU) 2024/1788 ( 1 ) 2 artiklan 1 alakohdassa määriteltyä maakaasua;

▼M5

33)

”ota tai maksa -määräyksellä” tarkoitetaan sopimusmääräystä, jolla ostaja velvoitetaan ottamaan vastaan tietty vähimmäismäärä kaasua tai vaihtoehtoisesti maksamaan tietystä vähimmäismäärästä kaasua tietyn ajan kuluessa riippumatta siitä, onko kaasu tosiasiallisesti otettu vastaan;

34)

”toimita tai maksa -määräyksellä” tarkoitetaan sopimusmääräystä, joka velvoittaa myyjän maksamaan sopimussakon, jos kaasua ei toimiteta.

▼B

3 artikla Vastuu kaasun toimitusvarmuudesta

4 artikla Kaasualan koordinointiryhmä

5 artikla Infrastruktuurinormi

6 artikla Kaasun toimitusnormi

6 a artikla Täyttötavoitteet ja täyttöpolut

6 b artikla Täyttötavoitteiden toteuttaminen

6 c artikla Varastointijärjestelyt ja taakanjakomekanismi

6 d artikla Valvonta ja täytäntöönpano

7 artikla Riskinarviointi

8 artikla Ennaltaehkäisysuunnitelmien ja hätäsuunnitelmien laatiminen

8 a artikla Kyberturvallisuutta koskevat toimenpiteet

9 artikla Ennaltaehkäisysuunnitelmien sisältö

10 artikla Hätäsuunnitelmien sisältö

11 artikla Kriisin julistaminen

12 artikla Alueellisen ja unionin tason hätätilatoimet

13 artikla Yhteisvastuu

13 a artikla Yhteistyö välillisesti liitettyjen jäsenvaltioiden välillä markkinapohjaisia toimenpiteitä (vapaaehtoiset toimenpiteet) käyttäen

14 artikla Tietojenvaihto

15 artikla Salassapitovelvollisuus

16 artikla Yhteistyö energiayhteisön sopimuspuolien kanssa

17 artikla Komission suorittama seuranta

17 artikla

Komission suorittama seuranta

Komissio seuraa jatkuvasti kaasun toimitusvarmuuteen liittyviä toimenpiteitä ja raportoi niistä säännöllisesti kaasualan koordinointiryhmälle.

▼M5

Komissio seuraa jatkuvasti, missä määrin unionin energiajärjestelmä on altistunut Venäjän federaatiosta peräisin olevan taikka sieltä suoraan tai välillisesti vietävän kaasun toimituksille, myös kolmansien maiden kautta, erityisesti komissiolle ja toimivaltaisille viranomaisille 14 artiklan 6 kohdan c alakohdan mukaisesti ilmoitettujen tietojen perusteella.

Komissio arvioi Venäjän federaatiosta peräisin olevan taikka sieltä suoraan tai välillisesti vietävän kaasun tuonnin asetuksen (EU) 2026/261mukaisen vaiheittaisen lopettamisen täytäntöönpanoa kansallisella, alueellisella ja unionin tasolla kyseisen asetuksen 9 artiklassa tarkoitettujen kaasua koskevien kansallisten monipuolistamissuunnitelmien perusteella ja raportoi arvioinnistaan kaasualan koordinointiryhmälle.

Komissio julkaisee kolmannessa kohdassa tarkoitetun arvioinnin perusteella vuosikertomuksen, jossa esitetään kattava yleiskatsaus jäsenvaltioiden edistymisestä kaasua koskevan kansallisten monipuolistamissuunnitelmiensa täytäntöönpanossa.

Komissio voi tarvittaessa antaa kolmen kuukauden kuluessa kaasua koskevan kansallisen monipuolistamissuunnitelman toimittamisesta suosituksen, jossa määritetään mahdolliset toimet ja toimenpiteet, joilla varmistetaan kaasutoimitusten turvallinen monipuolistaminen ja Venäjän federaatiosta peräisin olevan taikka sieltä suoraan tai välillisesti vietävän kaasun tuonnin vaiheittainen lopettaminen oikea-aikaisesti.

Suosituksen saatuaan kyseisten jäsenvaltioiden on kolmen kuukauden kuluessa päivitettävä kaasua koskeva kansallinen monipuolistamissuunnitelmansa siten, että siinä otetaan huomioon komission suositus.

17 a artikla Komission raportointi

18 artikla Ilmoitukset

18 artikla

Ilmoitukset

Riskinarvioinnista, ennaltaehkäisysuunnitelmista, hätäsuunnitelmista ja kaikista muista asiakirjoista on ilmoitettava komissiolle sähköisesti hallintotahojen, yritysten ja kansalaisten viestintä- ja tietoresurssikeskuksen (CIRCABC) foorumin kautta.

Kaikki ilmoituksiin liittyvä kirjeenvaihto on toimitettava sähköisesti.

19 artikla Siirretyn säädösvallan käyttäminen

20 artikla Poikkeus

21 artikla Kumoaminen

21 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EU) N:o 994/2010.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä IX olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

22 artikla Voimaantulo

22 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan neljäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä marraskuuta 2017.

Kuitenkin 13 artiklan 1–6 kohtaa, 13 artiklan 8 kohdan ensimmäistä ja toista alakohtaa ja 13 artiklan 14 ja 15 kohtaa sovelletaan 1 päivästä joulukuuta 2018.

▼M4

Edellä olevia 2 artiklan 27–31 kohtaa, 6 a–6 d artiklaa, 16 artiklan 3 kohtaa, 17 a artiklaa, 20 artiklan 4 kohtaa sekä liitettä I b sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2027.

▼B

LIITE I Alueellinen yhteistyö

LIITE I

Alueellinen yhteistyö

Jäsenvaltioiden riskiryhmät, jotka toimivat 3 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun riskeihin liittyvän yhteistyön perustana, ovat seuraavat:

1.

Nesteytetyn maakaasun toimitusten riskiryhmä:

a)

Belgia, Bulgaria, Tšekki, Tanska, Saksa, Viro, Irlanti, Kreikka, Espanja, Ranska, Kroatia, Italia, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Unkari, Malta, Alankomaat, Itävalta, Puola, Portugali, Romania, Slovenia, Slovakia, Suomi, Ruotsi.

2.

Pohjanmereltä toimitettavan kaasun riskiryhmä:

b)

Belgia, Tšekki, Tanska, Saksa, Viro, Irlanti, Ranska, Latvia, Liettua, Luxemburg, Alankomaat, Itävalta, Puola, Suomi, Ruotsi;

3.

Pohjois-Afrikasta toimitettavan kaasun riskiryhmät:

c)

Espanja, Ranska, Italia, Malta, Itävalta, Portugali, Slovenia.

4.

Kaakosta toimitettavan kaasun riskiryhmä:

d)

Bulgaria, Tšekki, Kreikka, Kroatia, Italia, Kypros, Unkari, Itävalta, Romania, Slovenia, Slovakia.

ANNEX Ib Shared responsibility for the filling target and the filling trajectory

ANNEX Ib

Shared responsibility for the filling target and the filling trajectory

With regard to the filling target and the filling trajectory pursuant to Article 6a, the Slovak Republic and Czechia share the responsibility concerning the storage facilities of Dolní Bojanovice. The exact ratio and extent of that responsibility of the Slovak Republic and Czechia is subject to a bilateral agreement of those Member States.

Without prejudice to Article 13 and in accordance with Article 11(6), point (b), the Slovak Republic and Czechia shall ensure that, when a crisis is declared pursuant to this Regulation, no measures affecting the Dolní Bojanovice storage facility that are likely to seriously endanger the gas supply situation or to undermine the ability of natural gas undertakings to supply gas to protected customers in line with the national gas supply standard are introduced.

LIITE II

N – 1-kaavan laskeminen

1. N – 1-kaavan määritelmä

N – 1-kaava kuvaa kaasuinfrastruktuurin teknisen kapasiteetin kykyä vastata kokonaiskaasukysyntään laskelmassa huomioon otetulla alueella tilanteessa, jossa suurin yksittäinen kaasuinfrastruktuuri on poissa käytöstä yhtenä päivänä, jona kaasun kysyntä on poikkeuksellisen suurta ja joka tilastollisen todennäköisyyden mukaan esiintyy kerran 20 vuodessa.

Kaasuinfrastruktuuri käsittää kaasun siirtoverkon, mukaan luettuina yhteenliitännät samoin kuin laskelmassa huomioon otettuun alueeseen liitetyt tuotantolaitokset, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitokset ja varastot.

Suurimman yksittäisen kaasuinfrastruktuurin häiriötilanteessa on käytettävissä olevan muun kaasuinfrastruktuurin teknisen kapasiteetin oltava vähintään yhtä suuri kuin laskelmassa huomioon otetun alueen päivittäisen kaasun kokonaiskysynnän summa yhtenä päivänä, jona kaasun kysyntä on poikkeuksellisen suurta ja joka tilastollisen todennäköisyyden mukaan esiintyy kerran 20 vuodessa.

Alla esitetyn mukaisesti lasketun N – 1-kaavan tuloksen on oltava vähintään 100 prosenttia.

2. N – 1-kaavan laskeminen

, N – 1 ≥ 100 %

Laskennassa käytettävät parametrit on kuvattava ja perusteltava selkeästi.

EPm:n laskemista varten esitetään yksityiskohtainen luettelo tulopisteistä ja niiden yksittäisestä kapasiteetista.

3. N – 1-kaavan parametrien määritelmät

”Laskelmassa huomioon otetulla alueella” tarkoitetaan toimivaltaisen viranomaisen määrittämää maantieteellistä aluetta, jonka osalta N – 1-kaava lasketaan.

Kysyntäpuoleen liittyvä määritelmä

”Dmax ” tarkoittaa laskelmassa huomioon otetun alueen päivittäistä kokonaiskaasukysyntää (mcm/d) yhtenä päivänä, jona kaasun kysyntä on poikkeuksellisen suurta ja joka tilastollisen todennäköisyyden mukaan esiintyy kerran 20 vuodessa.

Tarjontapuoleen liittyvät määritelmät

”EPm ”: muiden tulopisteiden kuin määritelmien Pm, LNGm ja Sm piiriin kuuluvan tuotannon, varastojen ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten teknisellä kapasiteetilla (mcm/d) tarkoitetaan kaikkien sellaisten rajalla olevien tulopisteiden teknisen kapasiteetin summaa, jotka kykenevät toimittamaan kaasua laskelmassa huomioon otetulle alueelle.

”Pm ”: tuotannon teknisellä enimmäiskapasiteetilla (mcm/d) tarkoitetaan kaikkien kaasuntuotantolaitosten teknistä päivittäistä enimmäistuotantokapasiteettia, joka voidaan toimittaa tulopisteisiin laskelmassa huomioon otetulla alueella.

”Sm ”: varastojen teknisellä enimmäistoimituskyvyllä (mcm/d) tarkoitetaan kaikkien varastojen teknistä päivittäistä enimmäisantokapasiteettia, joka voidaan toimittaa tulopisteisiin laskelmassa huomioon otetulla alueella, ottaen huomioon niiden fyysiset ominaisuudet.

”LNGm ”: nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten teknisellä enimmäiskapasiteetilla (mcm/d) tarkoitetaan laskelmassa huomioon otetun alueen nesteytetyn maakaasun kaikkien käsittelylaitosten teknistä päivittäistä enimmäislähetyskapasiteettia ottaen huomioon keskeiset tekijät, kuten purku, tukipalvelut, välivarastointi ja nesteytetyn maakaasun uudelleenkaasutus sekä järjestelmään syötettävissä oleva tekninen enimmäiskapasiteetti.

”Im ” tarkoittaa sellaisen suurimman yksittäisen kaasuinfrastruktuurin teknistä kapasiteettia (mcm/d), jolla on suurin kapasiteetti toimittaa kaasua laskelmassa huomioon otetulle alueelle. Kun tuotanto- tai toimitustason yhteiseen kaasuinfrastruktuuriin on liitetty useita kaasuinfrastruktuureja eikä niitä voida käyttää erikseen, ne katsotaan yhdeksi yksittäiseksi kaasuinfrastruktuuriksi.

4. N – 1-kaavan laskeminen kysyntään vaikuttavia toimenpiteitä käyttäen

, N – 1 ≥ 100 %

Kysyntäpuoleen liittyvä määritelmä

”Deff ” tarkoittaa sitä Dmax:n osaa (mcm/d), joka kaasun toimitushäiriötilanteessa voidaan riittävällä tavalla ja riittävän nopeasti kattaa markkinapohjaisilla kysyntään vaikuttavilla toimenpiteillä 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

5. N – 1-kaavan laskeminen aluetasolla

Edellä 3 kohdassa tarkoitettua laskelmassa huomioon otettua aluetta on tarvittaessa laajennettava asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten määrittämälle asianmukaiselle aluetasolle. Laskeminen voidaan ulottaa myös riskiryhmän alueelliselle tasolle, jos siitä sovitaan riskiryhmän toimivaltaisten viranomaisten kanssa. N – 1-kaavan laskemisessa aluetasolla on käytettävä yhteisen edun mukaista suurinta yksittäistä kaasuinfrastruktuuria. Tietyn alueen yhteisen edun mukaisen suurimman yksittäisen kaasuinfrastruktuurin on oltava alueen suurin kaasuinfrastruktuuri, joka suoraan tai välillisesti toimittaa kaasua kyseisen alueen jäsenvaltioihin, ja se on määriteltävä riskinarvioinnissa.

N – 1-kaavan laskeminen aluetasolla voi korvata N – 1-kaavan laskemisen kansallisella tasolla vain, jos yhteisen edun mukainen suurin yksittäinen kaasuinfrastruktuuri on yhteisen riskiarvioinnin mukaisesti erittäin tärkeä kaikkien kyseisten jäsenvaltioiden toimituksille.

Riskiryhmien tasolla 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuissa laskelmissa käytetään liitteessä I lueteltujen riskiryhmien yhteisen edun mukaista suurinta yksittäistä kaasuinfrastruktuuria.

LIITE III

Pysyvä kaksisuuntainen kapasiteetti

1. Kansallinen sääntelyviranomainen voi toimia jäsenvaltion päätöksestä toimivaltaisena viranomaisena tässä liitteessä säädettyjen säännösten täytäntöön panemiseksi.

2. Pysyvän kaksisuuntaisen kapasiteetin mahdollistamiseksi yhteenliitännässä tai sen parantamiseksi taikka poikkeuksen saamiseksi tästä velvoitteesta tai sen jatkamiseksi siirtoverkonhaltijoiden on yhteenliitännän molemmin puolin kaikkia muita mahdollisesti asianomaisia siirtoverkonhaltijoita kuultuaan toimitettava toimivaltaisille viranomaisilleen, jäljempänä ”asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset”, ja sääntelyviranomaisilleen, jäljempänä ”asianomaiset sääntelyviranomaiset”

a)

ehdotus, jolla mahdollistetaan pysyvä fyysinen kapasiteetti kaasun siirtämiseksi molempiin suuntiin vastakkaista suuntaa koskevaa pysyvää kaksisuuntaista kapasiteettia, jäljempänä ”fyysinen vastakkaisvirtauskapasiteetti” varten; tai

b)

pyyntö poikkeuksen saamiseksi velvoitteesta mahdollistaa kaksisuuntainen kapasiteetti.

Siirtoverkonhaltijoiden on pyrittävä toimittamaan yhteinen ehdotus tai poikkeuspyyntö. Jos ehdotetaan kaksisuuntaisen kapasiteetin mahdollistamista, siirtoverkonhaltijat voivat tehdä perustellun ehdotuksen rajatylittävien kustannusten jakamisesta. Tällainen ehdotus tai poikkeuspyyntö kaikista 1 päivänä marraskuuta 2017 olemassa olevista yhteenliitännöistä on toimitettava viimeistään 1 päivänä joulukuuta 2018 toteutettavuustutkimusta koskevan vaiheen päättämisen jälkeen mutta ennen uusia yhteenliitäntöjä koskevan yksityiskohtaisen teknisen suunnitteluvaiheen aloittamista.

3. Saatuaan ehdotuksen tai poikkeuspyynnön asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten on viipymättä kuultava ehdotuksesta tai poikkeuspyynnöstä sen jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia, joka voisi riskinarvioinnin mukaisesti hyötyä vastakkaisvirtauskapasiteetista, ja kansallisia sääntelyviranomaisia, jos nämä eivät ole toimivaltaisia viranomaisia, sekä virastoa ja komissiota. Viranomaiset, joita on kuultu, voivat antaa lausunnon neljän kuukauden kuluessa kuulemista koskevan pyynnön vastaanottamisesta.

4. Asianomaisten sääntelyviranomaisten on kuuden kuukauden kuluessa yhteisen ehdotuksen vastaanottamisesta ja asianomaisia hankkeen toteuttajia kuultuaan tehtävä 5 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti koordinoituja päätöksiä hankkeen kullekin siirtoverkonhaltijalle koituvien rajatylittävien investointikustannusten jakamisesta. Jos asianomaiset sääntelyviranomaiset eivät ole päässeet yksimielisyyteen tämän määräajan kuluessa, niiden on ilmoitettava siitä viipymättä asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille.

5. Asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä koordinoitu päätös, joka perustuu riskinarviointiin, tämän asetuksen 5 artiklan 5 kohdassa lueteltuihin tietoihin sekä tässä liitteessä olevan 3 kohdan mukaisen kuulemisen jälkeen saatuihin lausuntoihin ottaen huomioon kaasun toimitusvarmuus ja vaikutus kaasun sisämarkkinoihin. Tämä koordinoitu päätös on tehtävä kahden kuukauden kuluessa. Kahden kuukauden määräaika alkaa kulua tämän liitteen 3 kohdassa tarkoitettujen lausuntojen antamiseen myönnetyn neljän kuukauden määräajan päätyttyä, ellei kaikkia lausuntoja ole saatu jo aiemmin, tai tämän liitteen 4 kohdassa tarkoitetun kuuden kuukauden määräajan päätyttyä, jona asianomaisten sääntelyviranomaisten on tehtävä koordinoitu päätös. Koordinoidulla päätöksellä

a)

hyväksytään kaksisuuntaista kapasiteettia koskeva ehdotus. Tällaisen päätöksen on sisällettävä kustannushyötyanalyysi, aikataulu täytäntöönpanolle sekä järjestelyt sen myöhempää käyttöä varten, ja sen mukana on toimitettava koordinoitu päätös 4 kohdassa tarkoitetusta ja asianomaisten sääntelyviranomaisten laatimasta rajatylittävien kustannusten jakamisesta;

b)

myönnetään tilapäinen poikkeus tai jatketaan sitä enintään neljäksi vuodeksi, jos päätökseen sisältyvässä kustannushyötyanalyysissä osoitetaan, että vastakkaisvirtauskapasiteetti ei paranna minkään asianomaisen jäsenvaltion kaasun toimitusvarmuutta, tai jos investointikustannukset ylittävät huomattavasti kaasun toimitusvarmuudesta saatavat hyödyt; tai

c)

vaaditaan siirtoverkonhaltijoita muuttamaan ehdotustaan tai poikkeuspyyntöään ja toimittamaan se uudestaan enintään neljän kuukauden kuluessa.

6. Asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava koordinoitu päätös viipymättä niille toimivaltaisille viranomaisille ja kansallisille sääntelyviranomaisille, jotka ovat antaneet 3 kohdan mukaisesti lausunnon, asianomaisille sääntelyviranomaisille samoin kuin virastolle ja komissiolle, mukaan lukien 3 kohdan mukaisen kuulemisen pohjalta saadut lausunnot.

7. Kahden kuukauden kuluessa koordinoidun päätöksen vastaanottamisesta 6 kohdassa tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset voivat esittää vastalauseensa koordinoituun päätökseen ja toimittaa ne koordinoidun päätöksen tehneille asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille, virastolle ja komissiolle. Vastalauseet on rajoitettava tosiasioihin ja arviointiin, erityisesti rajatylittävien kustannusten jakamiseen, jota ei käsitelty 3 kohdan mukaisessa kuulemisessa.

8. Kolmen kuukauden kuluessa 6 kohdan mukaisen koordinoidun päätöksen vastaanottamisesta viraston on annettava lausunto koordinoidun päätöksen osatekijöistä ottaen huomioon mahdolliset vastalauseet ja toimitettava lausunto kaikille asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille, 6 kohdassa tarkoitetuille toimivaltaisille viranomaisille sekä komissiolle.

9. Neljän kuukauden kuluessa viraston 8 kohdan nojalla antaman lausunnon vastaanottamisesta komissio voi tehdä päätöksen, jossa vaaditaan muutoksia koordinoituun päätökseen. Tällainen komission mahdollinen päätös tehdään 5 kohdassa säädettyjen kriteerien, asianomaisten viranomaisten päätöksen perustelujen sekä viraston lausunnon pohjalta. Asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten on noudatettava komission pyyntöä muuttamalla päätöstään neljän viikon kuluessa.

Jos komissio ei toimi edellä mainitun neljän kuukauden kuluessa, katsotaan, että se ei ole esittänyt vastalauseita asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten päätökseen.

10. Jos asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset eivät pysty tekemään koordinoitua päätöstä 5 kohdassa esitetyssä määräajassa tai jos asianomaiset sääntelyviranomaiset eivät pääse yhteisymmärrykseen kustannusten jakamisesta 4 kohdassa esitetyssä määräajassa, asianomaisten toimivaltaisen viranomaisten on ilmoitettava tästä virastolle ja komissiolle viimeistään määräajan päättymispäivänä. Komissio tekee neljän kuukauden kuluessa tämän tiedon vastaanottamisesta ja mahdollisesti virastoa kuultuaan päätöksen, joka kattaa kaikki 5 kohdassa luetellut koordinoidun päätöksen osatekijät lukuun ottamatta rajatylittävien kustannusten jakamista ja toimittaa tämän päätöksen asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille ja virastolle.

11. Jos tässä liitteessä olevan 10 kohdan nojalla tehdyssä komission päätöksessä edellytetään kaksisuuntaista kapasiteettia, virasto tekee kolmen kuukauden kuluessa komission päätöksen vastaanottamisesta päätöksen, joka kattaa tämän asetuksen 5 artiklan 7 kohdan mukaisesti rajatylittävien kustannusten jakamisen. Ennen tällaisen päätöksen tekemistä viraston on kuultava asianomaisia sääntelyviranomaisia ja siirtoverkonhaltijoita. Kolmen kuukauden määräaikaa voidaan jatkaa kahdella kuukaudella, jos viraston on pyydettävä lisätietoja. Lisämääräaika alkaa kaikkien tietojen vastaanottamista seuraavasta päivästä.

12. Komissio, virasto, toimivaltaiset viranomaiset, kansalliset sääntelyviranomaiset ja siirtoverkonhaltijat säilyttävät kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuuden.

13. Asetuksen (EU) N:o 994/2010 mukaisesti myönnetyt poikkeukset velvoitteesta mahdollistaa kaksisuuntainen kapasiteetti pysyvät voimassa paitsi jos komissio tai toinen asianomainen jäsenvaltio pyytää niiden tarkistamista tai niiden voimassaolo päättyy.

LIITE IV

Yhteisen riskinarvioinnin malli

Seuraava malli on täytettävä riskiryhmässä sovitulla kielellä.

Yleiset tiedot

—

riskiryhmän jäsenvaltiot

—

riskinarvioinnin laadinnasta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten nimet ( 9 )

1. Järjestelmän kuvaus

Esitetään lyhyt kuvaus riskiryhmän kaasujärjestelmästä; kuvauksesta käyvät ilmi seuraavat:

a)

tärkeimmät kaasun kulutusta koskevat luvut ( 10 ): vuosittainen kaasun loppukulutus (bcm) ja erittely asiakastyypin mukaisesti ( 11 ), kysyntähuippu (kokonaiskysyntä ja erittely kuluttajaluokan mukaisesti (mcm/d));

b)

kuvaus kaasujärjestelmän toiminnasta riskiryhmässä: pääasialliset virrat (tulo/lähtö/kauttakulku), tulo- ja lähtöpisteiden infrastruktuurin kapasiteetti alueelle ja alueelta pois sekä jäsenvaltiota kohti, mukaan lukien käyttöaste, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitokset (päivittäinen enimmäiskapasiteetti, käyttöaste ja pääsyjärjestelyt) jne.;

c)

kaasuntuontilähteiden jakautuminen mahdollisuuksien mukaan alkuperämaittain ( 12 );

d)

kuvaus riskiryhmän kannalta merkityksellisten varastojen roolista, mukaan lukien mahdollisuudet käyttää niitä rajatylittävästi:

i)

varastointikapasiteetti (kokonaismäärä ja käytettävissä oleva kaasu) verrattuna lämmityskauden kysyntään,

ii)

päivittäinen kaasunoton maksimikapasiteetti eri täyttöasteilla (ihannetilanteessa täysillä varastoilla ja kauden lopussa olevilla tasoilla);

e)

kuvaus riskiryhmän oman tuotannon roolista:

i)

tuotannon määrä vuosittaiseen lopulliseen kaasun kulutukseen nähden,

ii)

päivittäinen enimmäistuotantokapasiteetti;

f)

kuvaus kaasun roolista sähköntuotannossa (esim. merkitys ja rooli uusiutuvien energialähteiden tukena), mukaan lukien kaasupohjainen sähköntuotanto (kokonaismäärä (MWe) ja prosenttiosuus kokonaistuotantokapasiteetista) ja yhteistuotanto (kokonaismäärä (MWe) ja prosenttiosuus kokonaistuotantokapasiteetista).

2. Infrastruktuurinormi (5 artikla)

Esitetään kuvaus N – 1-kaavan tai N – 1-kaavojen laskemisesta aluetasolla riskiryhmää varten, jos riskiryhmän toimivaltaiset viranomaiset niin päättävät, ja nykyisistä kaksisuuntaisista kapasiteeteista seuraavasti:

a)

N – 1-kaava

i)

yksilöidään riskiryhmän yhteisen edun mukainen suurin yksittäinen kaasuinfrastruktuuri,

ii)

lasketaan N – 1-kaava aluetasolla,

iii)

esitetään kuvaus N – 1-kaavan kaikkia osatekijöitä varten käytetyistä arvoista, mukaan lukien laskemiseen käytettävät väliaikaiset luvut (esim. EPm:tä varten kaikkien tässä parametrissa huomioon otettujen tulopisteiden kapasiteetti),

iv)

ilmoitetaan mahdolliset menetelmät ja oletukset, joita on käytetty parametrien (esim. Dmax) laskemiseen N – 1-kaavassa (yksityiskohtaiset selitykset esitetään liitteissä);

b)

kaksisuuntainen kapasiteetti

i)

ilmoitetaan yhteenliitäntäpisteet, joissa on käytössä kaksisuuntainen kapasiteetti sekä kaksisuuntaisten virtojen enimmäiskapasiteetti,

ii)

ilmoitetaan järjestelyt, joilla hallitaan vastakkaisvirtauskapasiteettia (esim. keskeytettävä kapasiteetti),

iii)

ilmoitetaan yhteenliitäntäpisteet, joille on myönnetty poikkeus 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti, poikkeuksen kesto ja sen myöntämisperusteet.

3. Riskien tunnistaminen

Esitetään kuvaus merkittävästä rajatylittävästä riskistä, jota varten ryhmä on perustettu sekä eri tilanteisiin liittyvistä riskitekijöistä, jotka voisivat saada tämän riskin toteutumaan sekä näiden todennäköisyydestä ja seurauksista.

Ohjeellinen luettelo riskitekijöistä, jotka on sisällytettävä arviointiin vain jos toimivaltainen viranomainen pitää sitä tarpeellisena:

a)

poliittiset riskit

—

eri syistä johtuva häiriö kaasun toimituksessa kolmansista maista,

—

poliittiset levottomuudet (joko alkuperämaassa tai kauttakulkumaassa),

—

sota tai sisällissota (joko alkuperämaassa tai kauttakulkumaassa),

—

terrorismi;

b)

teknologiaan liittyvät riskit

—

räjähdykset tai tulipalot,

—

tulipalot (laitoksen sisällä),

—

vuodot,

—

asianmukaisen ylläpidon puuttuminen,

—

laitehäiriö (käynnistysvaikeudet, häiriö toiminnan aikana jne.),

—

sähkön (tai muun energialähteen) puute,

—

tietotekniikkahäiriö (laitteiston tai ohjelmiston häiriö, internet-häiriö, SCADA-järjestelmän ongelmat jne.),

—

kyberhyökkäys,

—

kaivaustöistä (kaivaminen, kasaaminen), pohjatöistä jne. johtuvat vaikutukset;

c)

kaupalliset tai markkinoihin taikka rahoitukseen liittyvät riskit

—

sopimukset kolmansien maiden toimittajien kanssa,

—

kaupallinen riita,

—

kolmansien maiden yksiköistä peräisin olevan kaasun toimitusvarmuuden kannalta merkityksellisen infrastruktuurin valvonta, johon voi liittyä muun muassa investointien riittämättömyyteen liittyvät riskit, monipuolisuuden heikkeneminen tai unionin oikeuden noudattamatta jättäminen,

—

hintojen epävakaus,

—

liian vähäiset investoinnit,

—

yhtäkkinen, odottamaton huippukuormitus,

—

muut riskit, jotka voivat johtaa rakenteelliseen tehottomuuteen;

d)

yhteiskunnalliset riskit

—

lakot (tähän liittyvillä eri aloilla, kuten kaasualan lakko, satama- tai liikennelakko jne.),

—

sabotaasi,

—

vandalismi,

—

varkaudet;

e)

luonnonriskit

—

maanjäristykset,

—

maanvyörymät,

—

tulvat (rankkasade, jokitulva),

—

myrskyt (meri),

—

lumivyöryt,

—

äärimmäiset sääolot,

—

tulipalot (laitoksen ulkopuolella, kuten läheisyydessä sijaitsevissa metsissä, laidunmaalla jne.).

Analyysi

a)

esitetään kuvaus merkittävästä rajatylittävästä riskistä ja muista riskiryhmälle merkityksellisistä riskitekijöistä, myös niiden todennäköisyys ja vaikutukset sekä tarvittaessa riskien vuorovaikutus- ja vastaavuussuhteet jäsenvaltioiden keskuudessa;

b)

esitetään perusteet, joiden pohjalta määritetään, onko järjestelmä altis suurille tai kohtuuttomille riskeille;

c)

laaditaan luettelo merkityksellisistä riskiskenaarioista riskien lähteiden mukaisesti ja esitetään kuvaus siitä, kuinka valinta tehtiin;

d)

ilmoitetaan, missä määrin Kaasu-ENTSOn laatimat skenaariot on otettu huomioon.

4. Riskianalyysi ja riskinarviointi

Tehdään analyysi 3 kohdassa tunnistetuista merkityksellisistä riskiskenaarioista. Sisällytetään riskiskenaarioiden simulointiin nykyiset kaasun toimitusvarmuustoimenpiteet, kuten tarvittaessa infrastruktuurinormi laskettuna liitteessä II olevassa 2 kohdassa esitetyn N – 1-kaavan avulla ja kaasun toimitusstandardi. Kustakin riskiskenaariosta esitetään

a)

yksityiskohtainen kuvaus riskiskenaariosta, mukaan lukien kaikki oletukset ja tarvittaessa niiden laskemiseen käytetyt menetelmät,

b)

yksityiskohtainen kuvaus tehdyn simulaation tuloksista, mukaan lukien vaikutusten määrällinen määrittäminen (esim. toimittamatta jäänyt kaasu, sosioekonomiset vaikutukset, vaikutukset kaukolämmitykseen ja vaikutukset sähköntuotantoon).

5. Päätelmät

Esitetään yhteisen riskinarvioinnin tärkeimmät tulokset, mukaan lukien lisätoimia edellyttävien riskiskenaarioiden tunnistaminen.

LIITE V

Kansallisen riskinarvioinnin malli

Yleiset tiedot

Tämän riskinarvioinnin laadinnasta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen nimi ( 13 ).

1. Järjestelmän kuvaus

1.1

Esitetään lyhyt yhdistetty kuvaus kunkin sellaisen riskiryhmän alueellisesta kaasujärjestelmästä ( 14 ), johon jäsenvaltio osallistuu; kuvauksesta käyvät ilmi seuraavat:

a)

tärkeimmät kaasun kulutusta koskevat luvut ( 15 ): vuosittainen lopullinen kaasun kulutus (bcm ja MWh) ja erittely asiakastyypin mukaisesti ( 16 ), kysyntähuippu (kokonaiskysyntä ja erittely kuluttajaluokan mukaisesti (mcm/d));

b)

kuvaus kaasujärjestelmän tai -järjestelmien toiminnasta asianomaisissa riskiryhmissä: pääasialliset virrat (tulo/lähtö/kauttakulku), tulo- ja lähtöpisteiden infrastruktuurin kapasiteetti riskiryhmien alueelle tai alueille ja alueelta tai alueilta pois sekä jäsenvaltiota kohti, mukaan lukien käyttöaste, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitokset (päivittäinen enimmäiskapasiteetti, käyttöaste ja pääsyjärjestelyt) jne.;

c)

kaasuntuontilähteiden jakautuminen mahdollisuuksien mukaan alkuperämaittain ( 17 );

d)

kuvaus riskiryhmän kannalta merkityksellisten varastojen roolista, mukaan lukien mahdollisuudet käyttää niitä rajatylittävästi:

i)

varastointikapasiteetti (kokonaismäärä ja käytettävissä oleva kaasu) verrattuna lämmityskauden kysyntään,

ii)

päivittäinen kaasunoton maksimikapasiteetti eri täyttöasteilla (ihannetilanteessa täysillä varastoilla ja kauden lopussa olevilla tasoilla);

e)

kuvaus riskiryhmän tai riskiryhmien oman tuotannon roolista:

i)

tuotannon määrä vuosittaiseen lopulliseen kaasun kulutukseen nähden,

ii)

päivittäinen enimmäistuotantokapasiteetti ja kuvaus siitä, kuinka sillä voidaan kattaa päivittäinen enimmäiskulutus;

f)

kuvaus kaasun roolista sähköntuotannossa (esim. merkitys ja rooli uusiutuvien energialähteiden tukena), mukaan lukien kaasupohjainen sähköntuotanto (kokonaismäärä (MWe) ja prosenttiosuus kokonaistuotantokapasiteetista) ja yhteistuotanto (kokonaismäärä (MWe) ja prosenttiosuus kokonaistuotantokapasiteetista).

1.2

Esitetään lyhyt kuvaus jäsenvaltion kaasujärjestelmästä; kuvauksesta käyvät ilmi seuraavat:

a)

tärkeimmät kaasun kulutusta koskevat luvut: vuotuinen lopullinen kaasun kulutus (bcm) ja erittely asiakastyypin mukaisesti, huippukuormitus (mcm/d);

b)

kuvaus kaasujärjestelmän toiminnasta kansallisella tasolla, mukaan lukien infrastruktuuri (sikäli kun sitä ei käsitellä 1.1. kohdan b alakohdassa). Tarvittaessa sisällytetään L-kaasujärjestelmä;

c)

kaasun toimitusvarmuuden kannalta keskeisen infrastruktuurin yksilöiminen;

d)

kaasuntuontilähteiden jakautuminen alkuperämaittain, mahdollisuuksien mukaan kansallisella tasolla;

e)

kuvaus varastojen roolista, mukaan lukien

i)

varastointikapasiteetti (kokonaismäärä ja käytettävissä oleva määrä) verrattuna lämmityskauden kysyntään,

ii)

päivittäinen kaasunoton maksimikapasiteetti eri täyttöasteilla (ihannetilanteessa täysillä varastoilla ja kauden lopussa olevilla tasoilla);

f)

kuvaus oman tuotannon merkityksestä, mukaan lukien

i)

tuotannon määrä vuosittaiseen kaasun loppukulutukseen nähden,

ii)

päivittäinen enimmäistuotantokapasiteetti;

g)

kuvaus kaasun roolista sähköntuotannossa (esimerkiksi merkitys ja rooli uusiutuvien energialähteiden tukena), mukaan lukien kaasupohjainen sähköntuotanto (kokonaismäärä (MWe) ja prosenttiosuus kokonaistuotantokapasiteetista) ja yhteistuotanto (kokonaismäärä (MWe) ja prosenttiosuus kokonaistuotantokapasiteetista).

2. Infrastruktuurinormi (5 artikla)

Esitetään kuvaus siitä, kuinka infrastruktuurinormia noudatetaan, mukaan lukien N – 1-kaavaa varten käytetyt tärkeimmät arvot ja vaihtoehdot sen noudattamiselle (suoraan liitettyjen jäsenvaltioiden kanssa, kysyntäpuolen toimenpiteet) sekä nykyisistä kaksisuuntaisista kapasiteeteista seuraavasti:

a)

N – 1-kaava

i)

yksilöidään yhteisen edun mukainen suurin yksittäinen kaasuinfrastruktuuri,

ii)

lasketaan N – 1-kaava kansallisella tasolla,

iii)

esitetään kuvaus N – 1-kaavan kaikkia osatekijöitä varten käytetyistä arvoista, mukaan lukien niiden laskemiseen käytettävät väliaikaiset luvut (esim. EPm:tä varten kaikkien tässä parametrissa huomioon otettujen tulopisteiden kapasiteetti),

iv)

ilmoitetaan mahdolliset menetelmät, joita on käytetty parametrien (esim. Dmax) laskemiseen N – 1-kaavassa (yksityiskohtaiset selitykset esitetään liitteissä),

v)

selitetään N – 1-kaavan laskelman tulokset ottaen huomioon varastojen taso 30 prosentissa ja 100 prosentissa suurimmasta käytettävissä olevasta määrästä,

vi)

selitetään N – 1-kaavan simulaation tärkeimmät tulokset käyttäen hydraulista mallia,

vii)

mikäli jäsenvaltio niin päättää, N – 1-kaavan laskenta käyttäen kysyntäpuolen toimenpiteitä:

—

lasketaan N – 1-kaava liitteessä II olevan 2 kohdan mukaisesti,

—

esitetään kuvaus N – 1-kaavan kaikkia osatekijöitä varten käytetyistä arvoista, mukaan lukien laskennassa käytettävät väliaikaiset luvut (jos eri kuin 2 kohdan a alakohdan iii alakohdassa kuvatut luvut),

—

ilmoitetaan mahdolliset menetelmät, joita on käytetty parametrien (esim. Dmax) laskemiseen N – 1-kaavassa (yksityiskohtaiset selitykset esitetään liitteissä),

—

selitetään markkinapohjaiset kysyntään vaikuttavat toimenpiteet, jotka on otettu käyttöön tai on määrä ottaa käyttöön tasaamaan kaasun toimitushäiriötä ja sen odotettua vaikutusta (Deff);

viii)

N – 1-kaavan yhteinen laskenta, jos niin sovitaan asianomaisen riskiryhmän tai asianomaisten riskiryhmien toimivaltaisten viranomaisten tai suoraan liitettyjen jäsenvaltioiden kanssa:

—

lasketaan N – 1-kaava liitteessä II olevan 5 kohdan mukaisesti,

—

esitetään kuvaus N – 1-kaavan kaikkia osatekijöitä varten käytetyistä arvoista, mukaan lukien niiden laskennassa käytettävistä väliaikaisista luvuista (jos eri kuin 2 kohdan a alakohdan iii alakohdassa kuvatut luvut),

—

ilmoitetaan mahdolliset menetelmät ja oletukset, joita on käytetty parametrien (esim. Dmax) laskemiseen N – 1-kaavassa (yksityiskohtaiset selitykset esitetään liitteissä),

—

selitetään sovitut järjestelyt, joilla varmistetaan, että N – 1-kaavaa noudatetaan;

b)

kaksisuuntainen kapasiteetti

i)

ilmoitetaan yhteenliitäntäpisteet, joissa on käytössä kaksisuuntainen kapasiteetti sekä kaksisuuntaisten virtojen enimmäiskapasiteetti,

ii)

ilmoitetaan järjestelyt, joilla hallitaan vastakkaisvirtauskapasiteettia (esim. keskeytettävä kapasiteetti),

iii)

ilmoitetaan yhteenliitäntäpisteet, joille on myönnetty poikkeus 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti, poikkeuksen kesto ja sen myöntämisperusteet.

3. Riskien tunnistaminen

Esitetään kuvaus riskitekijöistä, joilla voisi olla haitallinen vaikutus kaasun toimitusvarmuuteen jäsenvaltiossa, niiden todennäköisyys ja seuraukset.

Ohjeellinen luettelo riskitekijöiden tyypeistä, jotka on sisällytettävä arviointiin vain jos toimivaltainen viranomainen pitää sitä tarpeellisena:

a)

poliittiset riskit

—

eri syistä johtuva häiriö kaasun toimituksessa kolmansista maista,

—

poliittiset levottomuudet (joko alkuperämaassa tai kauttakulkumaassa),

—

sota tai sisällissota (joko alkuperämaassa tai kauttakulkumaassa),

—

terrorismi;

b)

teknologiaan liittyvät riskit

—

räjähdykset tai tulipalot,

—

tulipalot (laitoksen sisällä),

—

vuodot,

—

asianmukaisen ylläpidon puuttuminen,

—

laitehäiriö (käynnistysvaikeudet, häiriö toiminnan aikana jne.),

—

sähkön (tai muun energialähteen) puute,

—

tietotekniikkahäiriö (laitteiston tai ohjelmiston häiriö, internethäiriö, SCADA-järjestelmän ongelmat jne.),

—

kyberhyökkäys,

—

kaivaustöistä (kaivaminen, kasaaminen), pohjatöistä jne. johtuvat vaikutukset;

c)

kaupalliset tai markkinoihin taikka rahoitukseen liittyvät riskit

—

sopimukset kolmansien maiden toimittajien kanssa,

—

kaupallinen riita,

—

kolmansien maiden yksiköistä peräisin olevien kaasun toimitusvarmuuden kannalta merkityksellisen infrastruktuurin valvonta, johon voi liittyä muun muassa investointien riittämättömyyteen liittyvät riskit, monipuolisuuden heikkeneminen tai unionin oikeuden noudattamatta jättäminen,

—

hintojen epävakaus,

—

liian vähäiset investoinnit,

—

yhtäkkinen, odottamaton huippukuormitus,

—

muut riskit, jotka voivat johtaa rakenteelliseen tehottomuuteen;

d)

yhteiskunnalliset riskit

—

lakot (tähän liittyvillä eri aloilla, kuten kaasualan lakko, satama- tai liikennelakko jne.),

—

sabotaasi,

—

vandalismi,

—

varkaudet;

e)

luonnonriskit

—

maanjäristykset,

—

maanvyörymät,

—

tulvat (rankkasade, jokitulva),

—

myrskyt (meri),

—

lumivyöryt,

—

äärimmäiset sääolot,

—

tulipalot (laitoksen ulkopuolella, kuten läheisyydessä sijaitsevissa metsissä, laidunmaalla jne.).

Analyysi

a)

yksilöidään jäsenvaltiota koskevat merkitykselliset riskitekijät, mukaan lukien niiden todennäköisyys ja vaikutukset;

b)

esitetään perusteet, joiden pohjalta määritetään, onko järjestelmä altis suurille tai kohtuuttomille riskeille;

c)

laaditaan luettelo merkityksellisistä riskiskenaarioista riskitekijöiden ja niiden todennäköisyyden mukaisesti ja esitetään kuvaus siitä, kuinka valinta tehtiin.

4. Riskianalyysi ja riskinarviointi

Tehdään analyysi 3 kohdassa tunnistetuista merkityksellisistä riskiskenaarioista. Sisällytetään riskiskenaarioiden simulointiin nykyiset kaasun toimitusvarmuustoimenpiteet, kuten infrastruktuurinormi laskettuna liitteessä II olevassa 2 kohdassa esitetyn N – 1-kaavan avulla ja kaasun toimitusnormi. Kustakin riskiskenaariosta esitetään

a)

yksityiskohtainen kuvaus riskiskenaariosta, mukaan lukien kaikki oletukset ja tarvittaessa niiden laskemiseen käytetyt menetelmät,

b)

yksityiskohtainen kuvaus tehdyn simulaation tuloksista, mukaan lukien vaikutusten määrällinen määrittäminen (esim. toimittamatta jäänyt kaasu, sosioekonomiset vaikutukset, vaikutukset kaukolämmitykseen ja vaikutukset sähköntuotantoon).

5. Johtopäätökset

Esitetään kuvaus sellaisen yhteisen riskinarvioinnin tärkeimmistä tuloksista, johon jäsenvaltio on osallistunut, mukaan lukien lisätoimia edellyttävien riskiskenaarioiden tunnistaminen.

LIITE VI

Malli ennaltaehkäisysuunnitelmalle

Yleiset tiedot

—

riskiryhmän jäsenvaltiot

—

ennaltaehkäisysuunnitelman laadinnasta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen nimi ( 18 )

1. Järjestelmän kuvaus

1.1

Esitetään lyhyt yhdistetty kuvaus kunkin sellaisen riskiryhmän alueellisesta kaasujärjestelmästä ( 19 ), johon jäsenvaltio osallistuu; kuvauksesta käyvät ilmi seuraavat:

a)

tärkeimmät kaasun kulutusta koskevat luvut ( 20 ): vuosittainen kaasun loppukulutus (bcm) ja erittely asiakastyypin mukaisesti ( 21 ), kysyntähuippu (kokonaiskysyntä ja erittely kuluttajaluokan mukaisesti (mcm/d));

b)

kuvaus kaasujärjestelmän toiminnasta riskiryhmissä: pääasialliset virrat (tulo/lähtö/kauttakulku), tulo- ja lähtöpisteiden infrastruktuurin kapasiteetti riskiryhmän alueelle tai alueille ja alueelta tai alueilta pois sekä jäsenvaltiota kohti, mukaan lukien käyttöaste, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitokset (päivittäinen enimmäiskapasiteetti, käyttöaste ja pääsyjärjestelyt) jne.;

c)

kaasuntuontilähteiden jakautuminen mahdollisuuksien mukaan alkuperämaittain ( 22 );

d)

kuvaus alueen kannalta merkityksellisten varastojen roolista, mukaan lukien mahdollisuudet käyttää niitä rajatylittävästi:

i)

varastointikapasiteetti (kokonaismäärä ja käytettävissä oleva kaasu) verrattuna lämmityskauden kysyntään,

ii)

päivittäinen kaasunoton maksimikapasiteetti eri täyttöasteilla (ihannetilanteessa täysillä varastoilla ja kauden lopussa olevilla tasoilla);

e)

kuvaus alueen oman tuotannon roolista:

i)

tuotannon määrä vuosittaiseen lopulliseen kaasun kulutukseen nähden,

ii)

päivittäinen enimmäistuotantokapasiteetti;

f)

kuvaus kaasun roolista sähköntuotannossa (esim. merkitys ja rooli uusiutuvien energialähteiden tukena), mukaan lukien kaasupohjainen sähköntuotanto (kokonaismäärä (MWe) ja prosenttiosuus kokonaistuotantokapasiteetista) ja yhteistuotanto (kokonaismäärä (MWe) ja prosenttiosuus kokonaistuotantokapasiteetista);

g)

kuvaus energiatehokkuustoimien roolista ja niiden vaikutuksista vuosittaiseen kaasun loppukulutukseen.

1.2

Esitetään lyhyt kuvaus kunkin jäsenvaltion kaasujärjestelmästä; kuvauksesta käyvät ilmi seuraavat:

a)

tärkeimmät kaasun kulutusta koskevat luvut: vuotuinen kaasun loppukulutus (bcm) ja erittely asiakastyypin mukaisesti, huippukuormitus (mcm/d);

b)

kuvaus kaasujärjestelmän toiminnasta kansallisella tasolla, mukaan lukien infrastruktuuri (sikäli kun sitä ei käsitellä 1.1. kohdan b alakohdassa);

c)

toimitusvarmuuden kannalta keskeisen infrastruktuurin yksilöiminen;

d)

kaasuntuontilähteiden jakautuminen alkuperämaittain, mahdollisuuksien mukaan kansallisella tasolla;

e)

kuvaus varastoinnin roolista jäsenvaltiossa, mukaan lukien

i)

varastointikapasiteetti (kokonaismäärä ja käytettävissä oleva määrä) verrattuna lämmityskauden kysyntään,

ii)

päivittäinen kaasunoton maksimikapasiteetti eri täyttöasteilla (ihannetilanteessa täysillä varastoilla ja kauden lopussa olevilla tasoilla);

f)

kuvaus oman tuotannon merkityksestä, mukaan lukien

i)

tuotannon määrä vuosittaiseen lopulliseen kaasun kulutukseen nähden,

ii)

päivittäinen enimmäistuotantokapasiteetti;

g)

kuvaus kaasun roolista sähköntuotannossa (esimerkiksi merkitys ja rooli uusiutuvien energialähteiden tukena), mukaan lukien kaasupohjainen sähköntuotanto (kokonaismäärä (MWe) ja prosenttiosuus kokonaistuotantokapasiteetista) ja yhteistuotanto (kokonaismäärä (MWe) ja prosenttiosuus kokonaistuotantokapasiteetista);

h)

kuvaus energiatehokkuustoimien asemasta ja niiden vaikutuksista vuosittaiseen kaasun loppukulutukseen.

2. Tiivistelmä riskinarvioinnista

Esitetään lyhyt kuvaus 7 artiklan mukaisesti tehdyn asiaankuuluvan yhteisen ja kansallisen riskinarvioinnin tuloksista, mukaan lukien:

a)

luettelo arvioiduista skenaarioista sekä lyhyt kuvaus kutakin varten käytetyistä oletuksista sekä tunnistetuista riskeistä tai puutteista,

b)

riskinarvioinnin tärkeimmät päätelmät.

3. Infrastruktuurinormi (5 artikla)

Esitetään kuvaus siitä, kuinka infrastruktuurinormia noudatetaan, mukaan lukien N – 1-kaavaa varten käytetyt tärkeimmät arvot sekä vaihtoehdot sen noudattamiselle (naapurijäsenvaltioiden kanssa, kysyntäpuolen toimenpiteet) sekä nykyisistä kaksisuuntaisista kapasiteeteista seuraavasti:

3.1 N – 1-kaava

i)

yksilöidään alueen yhteisen edun mukainen suurin yksittäinen kaasuinfrastruktuuri,

ii)

lasketaan N – 1-kaava aluetasolla,

iii)

esitetään kuvaus N – 1-kaavan kaikkia osatekijöitä varten käytetyistä arvoista, mukaan lukien laskemiseen käytettävät väliaikaiset luvut (esim. EPm:tä varten kaikkien tässä parametrissa huomioon otettujen tulopisteiden kapasiteetti),

iv)

ilmoitetaan mahdolliset menetelmät ja oletukset, joita on käytetty parametrien (esim. Dmax) laskemiseen N – 1-kaavassa (yksityiskohtaiset selitykset esitetään liitteissä).

3.2 Kansallinen taso

a)

N – 1-kaava

i)

yksilöidään yhteisen edun mukainen suurin yksittäinen kaasuinfrastruktuuri,

ii)

lasketaan N – 1-kaava kansallisella tasolla,

iii)

esitetään kuvaus N – 1-kaavan kaikkia osatekijöitä varten käytetyistä arvoista, mukaan lukien niiden laskemiseen käytettävät väliaikaiset luvut (esim. EPm:tä varten kaikkien tässä parametrissa huomioon otettujen tulopisteiden kapasiteetti),

iv)

ilmoitetaan mahdolliset menetelmät, joita on käytetty parametrien (esim. Dmax) laskemiseen N – 1-kaavassa (yksityiskohtaiset selitykset esitetään liitteissä),

v)

mikäli jäsenvaltio niin päättää, N – 1-kaavan laskenta käyttäen kysyntäpuolen toimenpiteitä:

—

laskentaan N – 1-kaava liitteessä II olevan 2 kohdan mukaisesti,

—

esitetään kuvaus N – 1-kaavan kaikkia osatekijöitä varten käytetyistä arvoista, mukaan lukien laskennassa käytettävät väliaikaiset luvut (jos eri kuin tässä liitteessä olevan 3 kohdan a alakohdan iii alakohdassa kuvatut luvut),

—

ilmoitetaan mahdolliset menetelmät, joita on käytetty parametrien (esim. Dmax) laskemiseen N – 1-kaavassa (yksityiskohtaiset selitykset esitetään liitteissä),

—

selitetään markkinapohjaiset kysyntään vaikuttavat toimenpiteet, jotka on otettu käyttöön tai on määrä ottaa käyttöön tasaamaan kaasun toimitushäiriötä ja sen odotettua vaikutusta (Deff),

vi)

N – 1-kaavan yhteinen laskenta, jos niin sovitaan asianomaisen riskiryhmän tai asianomaisten riskiryhmien toimivaltaisten viranomaisten tai suoraan liitettyjen jäsenvaltioiden kanssa:

—

lasketaan N – 1-kaava liitteessä II olevan 5 kohdan mukaisesti,

—

esitetään kuvaus N – 1-kaavan kaikkia osatekijöitä varten käytetyistä arvoista, mukaan lukien niiden laskennassa käytettävistä väliaikaisista luvuista (jos eri kuin tässä liitteessä olevan 3 kohdan a alakohdan iii alakohdassa kuvatut luvut),

—

ilmoitetaan mahdolliset menetelmät ja oletukset, joita on käytetty parametrien (esim. Dmax) laskemiseen N – 1-kaavassa (yksityiskohtaiset selitykset esitetään liitteissä),

—

selitetään sovitut järjestelyt, joilla varmistetaan, että N – 1-kaavaa noudatetaan;

b)

kaksisuuntainen kapasiteetti

i)

ilmoitetaan yhteenliitäntäpisteet, joissa on käytössä kaksisuuntainen kapasiteetti sekä kaksisuuntaisten virtojen enimmäiskapasiteetti,

ii)

ilmoitetaan järjestelyt, joilla hallitaan vastakkaisvirtauskapasiteettia (esim. keskeytettävä kapasiteetti),

iii)

ilmoitetaan yhteenliitäntäpisteet, joille on myönnetty poikkeus 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti, sekä poikkeuksen kesto ja sen myöntämisperusteet.

4. Toimitusnormin noudattaminen (6 artikla)

Esitetään kuvaus toimenpiteistä, jotka on otettu käyttöön toimitusnormin, mahdollisen lisätyn toimitusnormin tai maakaasualan yrityksille asetetun lisävelvoitteen noudattamiseksi:

a)

käytetyn suojattujen asiakkaiden määritelmä, mukaan luettuna sen kattamat asiakasluokat ja niiden vuotuinen kaasunkulutus (luokkaa, nettoarvoa ja lopullisen vuotuisen kansallisen kaasuntuotannon prosenttiosuutta kohti);

b)

kaasumäärät, joita tarvitaan toimitusnormin noudattamiseksi 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa kuvattujen skenaarioiden mukaisesti;

c)

kapasiteetti, jota tarvitaan toimitusnormin noudattamiseksi 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa kuvattujen skenaarioiden mukaisesti;

d)

toimitusstandardin noudattamiseksi toteutettu toimenpide tai toteutetut toimenpiteet:

i)

toimenpiteen tai toimenpiteiden kuvaus,

ii)

toimenpiteen tai toimenpiteiden kohteet,

iii)

kuvaus mahdollisesta toimitusstandardin noudattamista koskevasta ennakkoseurantajärjestelmästä,

iv)

pakotejärjestelmä tarvittaessa;

v)

esitetään toimenpidettä kohti:

—

toimenpiteen taloudellinen vaikutus, tuloksellisuus ja tehokkuus,

—

toimenpiteen vaikutus ympäristöön,

—

toimenpiteen vaikutus kuluttajiin,

vi)

mikäli sovelletaan muita kuin markkinapohjaisia toimenpiteitä (toimenpidettä kohti):

—

perustelut toimenpiteen tarpeellisuudesta (eli miksi toimitusvarmuutta ei voida saavuttaa ainoastaan markkinapohjaisten toimenpiteiden avulla),

—

perustelut toimenpiteen oikeasuhteisuudesta (eli miksi muu kuin markkinapohjainen toimenpide on vähiten rajoittava toimenpide, jolla saavutetaan tavoiteltu vaikutus),

—

esitetään tällaisen toimenpiteen vaikutuksista analyysi, joka kattaa toimenpiteen vaikutukset

1)

toisen jäsenvaltion toimitusvarmuuteen,

2)

kansallisiin markkinoihin,

3)

sisämarkkinoihin;

vii)

jos kyseessä on 1 päivänä marraskuuta 2017 tai sen jälkeen käyttöön otetut toimenpiteet, esitetään lyhyt yhteenveto vaikutustenarvioinnista tai linkki 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti toteutettuun julkiseen vaikutustenarviointiin toimenpiteestä tai toimenpiteistä;

e)

tarvittaessa kuvaus mahdollisesta lisätystä toimitusnormista tai kaasun toimitusvarmuuden vuoksi asetetusta lisävelvoitteesta:

i)

toimenpiteen tai toimenpiteiden kuvaus,

ii)

järjestelmä, jolla se saadaan vähennettyä tavanomaisiin arvoihin yhteisvastuun hengessä ja 13 artiklan mukaisesti,

iii)

tarvittaessa kuvaus mahdollisesta uudesta lisätystä toimitusnormista tai kaasun toimitusvarmuuden vuoksi asetetusta lisävelvoitteesta, jotka on hyväksytty 1 päivänä marraskuuta 2017 tai sen jälkeen,

iv)

toimenpiteiden kohteet,

v)

vaikutuksenalaiset kaasumäärät ja -kapasiteetit,

vi)

ilmoitus siitä, kuinka tämä toimenpide noudattaa 6 artiklan 2 kohdassa säädettyjä edellytyksiä.

5. Ennalta ehkäisevät toimenpiteet

Esitetään kuvaus käyttöön otetuista tai otettavista ennalta ehkäisevistä toimenpiteistä:

a)

kuvaus kustakin ennalta ehkäisevästä toimenpiteestä kutakin tunnistettua riskiä kohti riskinarvioinnin mukaisesti, mukaan lukien kuvaus niiden

i)

kansallisesta tai alueellisesta ulottuvuudesta;

ii)

taloudellisesta vaikutuksesta, tuloksellisuudesta ja tehokkuudesta;

iii)

vaikutuksesta asiakkaisiin.

Tarvittaessa ilmoitetaan myös

—

toimenpiteet, joilla parannetaan naapurijäsenvaltioiden välisiä yhteenliitäntöjä,

—

toimenpiteet, joilla monipuolistetaan kaasureittejä ja toimituslähteitä,

▼M3

—

toimenpiteet, joilla ehkäistään kapasiteetin hamstraus,

▼B

—

toimenpiteet, joilla suojataan kolmansien maiden yksikköjen valvontaan liittyvää toimitusvarmuuden kannalta merkityksellistä infrastruktuuria (tarvittaessa myös yleinen tai alakohtainen lainsäädäntö investointien arvioinnista, tiettyjä osakkeenomistajia koskevat erityisoikeudet jne.);

b)

kuvaus muista toimenpiteistä, jotka on hyväksytty muista syistä kuin riskien arvioimiseksi mutta jotka vaikuttavat myönteisesti asianomaisen riskiryhmän tai asianomaisten riskiryhmien jäsenvaltion toimitusvarmuuteen;

c)

mikäli sovelletaan muita kuin markkinapohjaisia toimenpiteitä (toimenpidettä kohti):

i)

perustelut toimenpiteen tarpeellisuudesta (eli miksi toimitusvarmuutta ei voida saavuttaa ainoastaan markkinapohjaisten toimenpiteiden kautta),

ii)

perustelut toimenpiteen oikeasuhteisuudesta (eli miksi muu kuin markkinapohjainen toimenpide on vähiten rajoittava toimenpide, jolla saavutetaan tavoiteltu vaikutus),

iii)

esitetään kyseisen toimenpiteen vaikutuksista analyysi, joka kattaa

—

perustelut toimenpiteen tarpeellisuudesta (eli miksi toimitusvarmuutta ei voida saavuttaa ainoastaan markkinapohjaisten toimenpiteiden kautta),

—

perustelut toimenpiteen oikeasuhteisuudesta (eli miksi muu kuin markkinapohjainen toimenpide on vähiten rajoittava toimenpide, jolla saavutetaan tavoiteltu vaikutus),

—

esitetään kyseisen toimenpiteen vaikutuksista analyysi, joka kattaa toimenpiteen vaikutukset

1)

toisen jäsenvaltion toimitusvarmuuteen,

2)

kansallisiin markkinoihin,

3)

sisämarkkinoihin,

4)

selvitetään, missä määrin tehokkuustoimenpiteiden, mukaan lukien kysyntään vaikuttavat toimenpiteet, on katsottu lisäävän toimitusvarmuutta,

5)

selvitetään, missä määrin uusiutuvien energialähteiden on katsottu lisäävän toimitusvarmuutta.

6. Muut toimenpiteet ja velvoitteet (esim. järjestelmän turvallisuustoimet)

Esitetään kuvaus maakaasualan yrityksille ja muille asiaan liittyville elimille määrätyistä toimenpiteistä ja velvoitteista, joilla todennäköisesti on vaikutusta kaasun toimitusvarmuuteen, kuten kaasuverkon turvallista toimintaa koskevat velvoitteet, mukaan lukien tahot, joihin tämä velvoite vaikuttaisi sekä kaasumäärät. Lisäksi selvitetään, milloin ja miten näitä toimenpiteitä tarkkaan ottaen sovellettaisiin.

7. Infrastruktuurihankkeet

a)

esitetään kuvaus tulevista infrastruktuurihankkeista, mukaan lukien asianomaisten riskiryhmien yhteisen edun mukaiset hankkeet, mukaan lukien niiden käyttöönoton arvioitu aikataulu, kapasiteetit sekä arvioitu vaikutus riskiryhmän kaasun toimitusvarmuuteen;

b)

ilmoitetaan, miten infrastruktuurihankkeissa otetaan huomioon unioninlaajuinen kymmenvuotinen verkon kehittämissuunnitelma, jonka Kaasu-ENTSO on laatinut asetuksen (EY) N:o 715/2009 8 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

8. Toimitusvarmuuteen liittyvät julkisen palvelun velvoitteet

Ilmoitetaan nykyiset toimitusvarmuutta koskevat julkisen palvelun velvoitteet ja esitetään niistä lyhyt kuvaus (yksityiskohtaisemmat tiedot esitetään liitteissä). Esitetään selkeästi, kenen on noudatettava kyseisiä velvoitteita ja miten. Esitetään tarvittaessa kuvaus siitä, miten ja milloin nämä julkisen palvelun velvoitteet tulevat voimaan.

9. Sidosryhmien kuuleminen

Esitetään kuvaus tämän asetuksen 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti mekanismeista, joita käytetään kuulemisia ja niiden tuloksia varten sekä suunnitelman ja hätäsuunnitelman laatimista varten:

a)

maakaasualan yritysten kanssa,

b)

kotitalouksia edustavien asiaankuuluvien etujärjestöjen kanssa,

c)

maakaasun teollisuusasiakkaita edustavien asiaankuuluvien etujärjestöjen, myös sähköntuottajien, kanssa,

d)

kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa.

10. Alueellinen ulottuvuus

Ilmoitetaan mahdolliset toimitusvarmuuden kannalta merkitykselliset kansalliset olosuhteet ja toimenpiteet, joita ei ole käsitelty suunnitelman aiemmissa osissa.

Ilmoitetaan, miten 8 artiklan 2 kohdassa kuvatun kuulemisen perusteella vastaanotetut mahdolliset kommentit on otettu huomioon.

11.1 N – 1-kaavan laskeminen riskiryhmän tasolla, jos riskiryhmän toimivaltaiset viranomaiset niin päättävät

N – 1-kaava

a)

yksilöidään riskiryhmän yhteisen edun mukainen suurin yksittäinen kaasuinfrastruktuuri,

b)

lasketaan N – 1-kaava riskiryhmän tasolla,

c)

esitetään kuvaus N – 1-kaavan kaikkia osatekijöitä varten käytetyistä arvoista, mukaan lukien laskemiseen käytettävät väliaikaiset luvut (esim. EPm:tä varten kaikkien tässä parametrissa huomioon otettujen tulopisteiden kapasiteetti),

d)

ilmoitetaan mahdolliset menetelmät ja oletukset, joita on käytetty parametrien (esim. Dmax) laskemiseen N – 1-kaavassa (yksityiskohtaisemmat selitykset esitetään liitteissä).

11.2 Yhteistyötä varten kehitetyt mekanismit

Esitetään kuvaus mekanismeista, joita käytetään asianomaisten riskiryhmien jäsenvaltioiden väliseen yhteistyöhön, samoin kuin ennaltaehkäisysuunnitelman ja hätäsuunnitelman rajatylittävien toimenpiteiden laatimiseen.

Esitetään kuvaus mekanismeista, joita käytetään muiden jäsenvaltioiden kanssa tehtävään yhteistyöhön 13 artiklan soveltamiseksi tarvittavien säännösten suunnittelussa ja hyväksymisessä.

11.3 Ennalta ehkäisevät toimenpiteet

Esitetään kuvaus ennalta ehkäisevistä toimenpiteistä, jotka on otettu käyttöön tai otetaan käyttöön riskiryhmässä tai jotka ovat seurausta alueellisista sopimuksista:

a)

kuvaus kustakin ennalta ehkäisevästä toimenpiteestä kutakin tunnistettua riskiä kohti riskinarvioinnin mukaisesti, mukaan lukien kuvaus niiden

i)

vaikutuksesta riskiryhmän jäsenvaltioihin,

ii)

taloudellisesta vaikutuksesta, tuloksellisuudesta ja tehokkuudesta,

iii)

vaikutuksesta ympäristöön,

iv)

vaikutuksesta asiakkaisiin.

Tarvittaessa ilmoitetaan myös

—

toimenpiteet, joilla parannetaan naapurijäsenvaltioiden välisiä yhteenliitäntöjä,

—

toimenpiteet, joilla monipuolistetaan kaasureittejä ja toimituslähteitä,

▼M3

—

toimenpiteet, joilla ehkäistään kapasiteetin hamstraus,

▼B

—

toimenpiteet, joilla suojataan kolmansien maiden yksikköjen valvontaan liittyvää toimitusvarmuuden kannalta keskeistä infrastruktuuria (tarvittaessa myös yleinen tai alakohtainen lainsäädäntö investointien arvioinnista, tiettyjä osakkeenomistajia koskevat erityisoikeudet jne.);

b)

kuvaus muista toimenpiteistä, jotka on hyväksytty muista syistä kuin riskien arvioimiseksi mutta jotka vaikuttavat myönteisesti riskiryhmän toimitusvarmuuteen;

c)

mikäli sovelletaan muita kuin markkinapohjaisia toimenpiteitä (toimenpidettä kohti):

i)

perustelut toimenpiteen tarpeellisuudesta (eli miksi toimitusvarmuutta ei voida saavuttaa ainoastaan markkinapohjaisten toimenpiteiden kautta),

ii)

perustelut toimenpiteen oikeasuhteisuudesta (eli miksi muu kuin markkinapohjainen toimenpide on vähiten rajoittava toimenpide, jolla saavutetaan tavoiteltu vaikutus),

iii)

esitetään kyseisen toimenpiteen vaikutuksista analyysi, joka kattaa:

—

perustelut toimenpiteen tarpeellisuudesta (eli miksi toimitusvarmuutta ei voida saavuttaa ainoastaan markkinapohjaisten toimenpiteiden kautta),

—

perustelut toimenpiteen oikeasuhteisuudesta (eli miksi muu kuin markkinapohjainen toimenpide on vähiten rajoittava toimenpide, jolla saavutetaan tavoiteltu vaikutus),

—

esitetään kyseisen toimenpiteen vaikutuksista analyysi, joka kattaa toimenpiteen vaikutukset:

1)

toisen jäsenvaltion toimitusvarmuuteen,

2)

kansallisiin markkinoihin,

3)

sisämarkkinoihin;

d)

selvitetään, missä määrin tehokkuustoimenpiteiden, myös kysyntään vaikuttavien toimenpiteiden, on katsottu lisäävän toimitusvarmuutta;

e)

selvitetään, missä määrin uusiutuvien energialähteiden on katsottu lisäävän toimitusvarmuutta.

LIITE VII

Hätäsuunnitelman malli

Yleiset tiedot

tämän suunnitelman laadinnasta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen nimi ( 23 )

1. Kriisitasojen määritelmä

a)

ilmoitetaan kunkin kriisitason julistamisesta vastaava elin sekä menettelyt, joita noudatetaan kussakin tällaisessa tapauksessa;

b)

tähän sisällytetään mahdolliset indikaattorit tai parametrit, joiden avulla tarkastellaan, voiko tapahtuma johtaa toimitustilanteen merkittävään heikentymiseen, ja päätetään tietyn kriisitason julistamisesta.

2. Kriisitasoittain toteutettavat toimet ( 24 )

2.1 Ennakkovaroitustaso

Esitetään kuvaus tässä vaiheessa sovellettavista toimenpiteistä ja kustakin toimenpiteestä erikseen:

i)

lyhyt kuvaus toimenpiteestä ja siihen osallistuvista keskeisistä toimijoista;

ii)

kuvaus noudatettavasta menettelystä tapauksen mukaan;

iii)

selvitys siitä, miten toimenpiteellä odotetaan voitavan torjua mahdollisen tapahtuman vaikutuksia tai varautua siihen ennalta;

iv)

kuvaus tiedonkulusta toimijoiden kesken.

2.2 Hälytystaso

a)

esitetään kuvaus tässä vaiheessa sovellettavista toimenpiteistä ja kustakin toimenpiteestä erikseen:

i)

lyhyt kuvaus toimenpiteestä ja siihen osallistuvista keskeisistä toimijoista;

ii)

kuvaus noudatettavasta menettelystä tapauksen mukaan;

iii)

selvitys siitä, miten toimenpiteellä on määrä auttaa selviämään tilanteesta hälytystasolla;

iv)

kuvaus tiedonkulusta toimijoiden kesken;

b)

esitetään kuvaus maakaasualan yrityksille asetetuista raportointivelvollisuuksista hälytystasolla.

2.3 Hätätilataso

a)

laaditaan luettelo ennalta määritellyistä tarjonta- ja kysyntäpuolen toimista kaasun asettamiseksi saataville hätätilanteessa, mukaan luettuina tällaisiin toimiin osallistuvien tahojen väliset kaupalliset sopimukset ja tarvittaessa maakaasuyhtiöille tarkoitetut korvausmekanismit;

b)

esitetään kuvaus tässä vaiheessa sovellettavista markkinapohjaisista toimenpiteistä ja kustakin toimenpiteestä erikseen:

i)

lyhyt kuvaus toimenpiteestä ja siihen osallistuvista keskeisistä toimijoista;

ii)

kuvaus noudatettavasta menettelystä;

iii)

selvitys siitä, miten toimenpiteellä odotetaan voitavan hillitä tilannetta hätätilatasolla;

iv)

kuvaus tiedonkulusta toimijoiden kesken;

c)

esitetään kuvaus muista kuin markkinapohjaisista toimenpiteistä, joita on suunniteltu tai jotka on tarkoitus panna täytäntöön hätätilatasolla ja kustakin toimenpiteestä erikseen:

i)

lyhyt kuvaus toimenpiteestä ja siihen osallistuvista keskeisistä toimijoista;

ii)

arviointi kyseisen toimenpiteen tarpeellisuudesta kriisistä selviytymisen kannalta, myös missä määrin sitä on tarkoitus käyttää;

iii)

yksityiskohtainen kuvaus menettelystä toimenpiteen täytäntöönpanemiseksi (esim. missä tilanteessa tämä toimenpide otettaisiin käyttöön, kuka tekisi päätöksen);

iv)

selvitys siitä, miten toimenpiteellä odotetaan voitavan hillitä tilannetta hätätilatasolla täydennyksenä markkinapohjaisille toimenpiteille;

v)

arviointi toimenpiteen muista vaikutuksista;

vi)

perustelut siitä, miten toimenpide täyttää 11 artiklan 6 kohdassa säädetyt edellytykset;

vii)

kuvaus tiedonkulusta toimijoiden kesken;

d)

esitetään kuvaus maakaasualan yrityksille asetetuista raportointivelvollisuuksista.

3. Erityistoimenpiteet sähköntuotantoa ja kaukolämmitystä varten

a)

kaukolämmitys

i)

selvitetään lyhyesti kaasun toimitushäiriön todennäköiset vaikutukset kaukolämmitysalaan;

ii)

ilmoitetaan toimenpiteet ja toimet, joita toteutetaan kaasun toimitushäiriöstä kaukolämmitykselle mahdollisesti aiheutuvien vaikutusten lieventämiseksi. Vaihtoehtoisesti ilmoitetaan, miksi erityisten toimenpiteiden käyttöönotto ei ole aiheellista;

b)

kaasuun perustuva sähköntuotanto

i)

selvitetään lyhyesti kaasun toimitushäiriön todennäköiset vaikutukset sähköntuotantoalaan;

ii)

ilmoitetaan toimenpiteet ja toimet, joita toteutetaan kaasun toimitushäiriöstä sähköntuotantoalalle mahdollisesti aiheutuvien vaikutusten lieventämiseksi. Vaihtoehtoisesti ilmoitetaan, miksi erityisten toimenpiteiden käyttöönotto ei ole aiheellista;

iii)

ilmoitetaan mekanismit tai voimassa olevat säännökset, joilla varmistetaan asianmukainen koordinointi mukaan lukien tietojenvaihto, keskeisten toimijoiden välillä kaasu- ja sähköntuotantoaloilla ja erityisesti siirtoverkonhaltijoiden välillä eri kriisitasoilla.

4. Kriisijohtaja tai kriisijohtoryhmä

Ilmoitetaan kriisijohtaja ja sen tehtävät.

5. Eri toimijoiden tehtävät ja vastuut

a)

määritellään kriisitasoa kohti seuraavien toimijoiden tehtävät ja vastuut, mukaan lukien vuorovaikutus toimivaltaisten viranomaisten ja tarvittaessa kansallisen sääntelyviranomaisen kanssa:

i)

maakaasualan yritykset,

ii)

teollisuusasiakkaat,

iii)

merkitykselliset sähköntuottajat;

b)

määritellään kriisitasoa kohti toimivaltaisten viranomaisten tehtävät ja vastuut sekä elimet, joille tehtävät on siirretty.

6. Toimenpiteet, jotka koskevat muiden kuin suojattujen asiakkaiden tarpeetonta kulutusta

Esitetään kuvaus toimenpiteistä, joilla estetään mahdollisuuksien mukaan ja kaasujärjestelmän turvallista ja luotettavaa toimintaa vaarantamatta tai vaaratilanteita synnyttämättä se, että muut kuin suojatut asiakkaat kuluttavat suojatuille asiakkaille tarkoitettua kaasua hätätilanteen aikana. Ilmoitetaan toimenpiteen luonne (hallinnollinen, tekninen jne.), keskeiset toimijat ja noudatettavat menettelyt.

7. Hätätilannetestit

a)

ilmoitetaan hätätilanteita koskevien reaaliaikaisten reagointisimulaatioiden aikataulu;

b)

ilmoitetaan mukana olevat toimijat, menettelyt sekä simuloitujen suurten ja kohtalaisten vaikutusten konkreettiset skenaariot.

Hätäsuunnitelman päivityksiä varten: esitetään lyhyt kuvaus testeistä, joita on suoritettu edellisen hätäsuunnitelman esittelyn jälkeen, ja keskeiset tulokset. Ilmoitetaan näiden testien tuloksena toteutetut toimenpiteet.

8. Alueellinen ulottuvuus

8.1 Kriisitasoittain toteutettavat toimet:

8.1.1 Ennakkovaroitus

Esitetään kuvaus tässä vaiheessa sovellettavista toimenpiteistä ja kustakin toimenpiteestä erikseen:

i)

lyhyt kuvaus toimenpiteestä ja siihen osallistuvista keskeisistä toimijoista;

ii)

kuvaus noudatettavasta menettelystä tapauksen mukaan;

iii)

selvitys siitä, miten toimenpiteellä odotetaan voitavan torjua mahdollisen tapahtuman vaikutuksia tai varautua siihen ennalta;

iv)

kuvaus tiedonkulusta toimijoiden kesken.

8.1.2 Hälytystaso

a)

esitetään kuvaus tässä vaiheessa sovellettavista toimenpiteistä ja kustakin toimenpiteestä erikseen:

i)

lyhyt kuvaus toimenpiteestä ja siihen osallistuvista keskeisistä toimijoista;

ii)

kuvaus noudatettavasta menettelystä tapauksen mukaan;

iii)

selvitys siitä, miten toimenpiteellä odotetaan voitavan torjua mahdollisen tapahtuman vaikutuksia tai varautua siihen ennalta;

iv)

kuvaus tiedonkulusta toimijoiden kesken,

b)

esitetään kuvaus maakaasualan yrityksille asetetuista raportointivelvollisuuksista hälytystasolla.

8.1.3 Hätätilataso

a)

laaditaan luettelo ennalta määritellyistä tarjonta- ja kysyntäpuolen toimista kaasun asettamiseksi saataville hätätilanteessa, mukaan luettuina tällaisiin toimiin osallistuvien tahojen väliset kaupalliset sopimukset ja tarvittaessa maakaasuyhtiöille tarkoitetut korvausmekanismit,

b)

esitetään kuvaus tässä vaiheessa sovellettavista markkinapohjaisista toimenpiteistä ja kustakin toimenpiteestä erikseen:

i)

lyhyt kuvaus toimenpiteestä ja siihen osallistuvista keskeisistä toimijoista;

ii)

kuvaus noudatettavasta menettelystä;

iii)

selvitys siitä, miten toimenpiteellä odotetaan voitavan hillitä tilannetta hätätilatasolla;

iv)

kuvaus tiedonkulusta toimijoiden kesken;

c)

esitetään kuvaus muista kuin markkinapohjaisista toimenpiteistä, joita on suunniteltu tai jotka on määrä panna täytäntöön hätätilatasolla ja kustakin toimenpiteestä erikseen:

i)

lyhyt kuvaus toimenpiteestä ja siihen osallistuvista keskeisistä toimijoista;

ii)

arviointi kyseisen toimenpiteen tarpeellisuudesta kriisistä selviytymisen kannalta, myös missä määrin sitä on tarkoitus käyttää;

iii)

yksityiskohtainen kuvaus menettelystä toimenpiteen täytäntöönpanemiseksi (esim. missä tilanteessa toimenpide otettaisiin käyttöön, kuka tekisi päätöksen);

iv)

selvitys siitä, miten toimenpiteellä odotetaan voitavan hillitä tilannetta hätätilatasolla täydennyksenä markkinapohjaisille toimenpiteille;

v)

arviointi toimenpiteen muista vaikutuksista;

vi)

perustelut siitä, miten toimenpide täyttää 11 artiklan 6 kohdassa säädetyt edellytykset;

vii)

kuvaus tiedonkulusta toimijoiden kesken;

d)

esitetään kuvaus maakaasualan yrityksille asetetuista raportointivelvollisuuksista.

8.2 Yhteistyömekanismit

a)

esitetään kuvaus käytössä olevista mekanismeista, jonka avulla yhteistyötä tehdään kunkin asianomaisen riskiryhmän sisällä ja varmistetaan asianmukainen koordinointi kullakin kriisitasolla. Esitetään kuvaus päätöksentekomenettelyistä, joiden turvin alueellisen tason asianmukaiset toimet toteutetaan kullakin kriisitasolla, mikäli sellaisia on käytössä, eikä niitä ole käsitelty 2 kohdassa;

b)

esitetään kuvaus mekanismeista, joilla yhteistyötä tehdään riskiryhmiin kuulumattomien jäsenvaltioiden kanssa ja koordinoidaan toimia kullakin kriisitasolla.

8.3 Jäsenvaltioiden välinen yhteisvastuu

a)

esitetään kuvaus suoraan liitettyjen jäsenvaltioiden välillä sovituista järjestelyistä, joilla varmistetaan 13 artiklassa tarkoitetun yhteisvastuuperiaatteen soveltaminen;

b)

esitetään tapauksen mukaan kuvaus toisiinsa jonkin kolmannen valtion kautta yhteenliitettyjen jäsenvaltioiden välillä sovituista järjestelyistä, joilla varmistetaan 13 artiklassa tarkoitetun yhteisvastuuperiaatteen soveltaminen.

LIITE VIII

Luettelo kaasun toimitusvarmuuteen liittyvistä muista kuin markkinapohjaisista toimenpiteistä

Toimivaltaisen viranomaisen on ennaltaehkäisysuunnitelmaa ja hätäsuunnitelmaa laatiessaan harkittava seuraavassa ohjeellisessa ja ei-tyhjentävässä luettelossa olevien toimenpiteiden hyödyntämistä ainoastaan hätätilanteissa:

a)

tarjontapuolen toimenpiteet:

—

strategisen kaasuvarastoinnin käyttö;

—

vaihtoehtoisten polttoainevarastojen pakollinen käyttö (esim. neuvoston direktiivin 2009/119/EY ( 25 ) mukaisesti);

—

pakollinen muista lähteistä kuin kaasusta tuotetun sähkön käyttö;

—

pakollinen kaasun tuotantomäärien lisääminen;

—

pakollinen varastojen purkaminen;

b)

kysyntäpuolen toimenpiteet:

—

pakollisen kysynnän rajoittamisen eri vaiheet, mukaan lukien

—

pakollinen polttoaineen vaihto;

—

pakollinen keskeytettävissä olevien sopimusten käyttö, jos niitä ei täysimääräisesti käytetä osana markkinapohjaisia toimenpiteitä;

—

pakollinen kiinteän kuormituksen purkaminen.

LIITE IX

Vastaavuustaulukko

Asetus (EU) N:o 994/2010	Tämä asetus
1 artikla	1 artikla
2 artikla	2 artikla
3 artikla	3 artikla
6 artikla	5 artikla
8 artikla	6 artikla
9 artikla	7 artikla
4 artikla	8 artikla
5 artikla	9 artikla
10 artikla	10 artikla
10 artikla	11 artikla
11 artikla	12 artikla
—	13 artikla
13 artikla	14 artikla
12 artikla	4 artikla
—	15 artikla
—	16 artikla
14 artikla	17 artikla
—	18 artikla
—	19 artikla
16 artikla	20 artikla
15 artikla	21 artikla
17 artikla	22 artikla
Liite I	Liite II
7 artikla	Liite III
Liite IV	Liite I
—	Liite IV
—	Liite V
—	Liite VI
—	Liite VII
Liite II	—
Liite III	Liite VIII
—	Liite IX

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2017/1938, annettu 25 päivänä lokakuuta 2017, toimista kaasun toimitusvarmuuden turvaamiseksi ja asetuksen (EU) N:o 994/2010 kumoamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

1. Yleiskatsaus

1.1 Viittaukset

1.2 Tunnistetut vaatimukset

1.3 Liittyvät standardit

2. Tunnistetut vaatimukset

3. Liittyvät standardit