EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2024/1789, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2024, uusiutuvan kaasun, maakaasun ja vedyn sisämarkkinoista, asetusten (EU) N:o 1227/2011, (EU) 2017/1938, (EU) 2019/942 ja (EU) 2022/869 ja päätöksen (EU) 2017/684 muuttamisesta sekä asetuksen (EY) N:o 715/2009 kumoamisesta (uudelleenlaadittu) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 715/2009 (4) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin. Koska siihen on määrä tehdä uusia muutoksia, mainittu asetus olisi selkeyden vuoksi uudelleenlaadittava.

(2)

Vuodesta 1999 lähtien asteittain toteutettujen maakaasun sisämarkkinoiden tavoitteena on luoda todellisia valinnanmahdollisuuksia kaikille kuluttajille unionissa, niin kansalaisille kuin yrityksillekin, sekä uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja laajempaa kaupankäyntiä rajojen yli. Näin pyritään saavuttamaan parempi tehokkuus, kilpailukykyiset hinnat ja parempi palvelutaso sekä edistämään toimitusvarmuutta ja kestävyyttä.

(3)

Unioni on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/1119 (5) sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä. Kaasumaisten polttoaineiden sisämarkkinasäännöt on tarpeen yhdenmukaistaa kyseisen asetuksen kanssa. Tältä osin unioni on vahvistanut, miten se päivittää energiamarkkinansa, myös kaasumarkkinoiden hiilestä irtautumisen osalta, 8 päivänä heinäkuuta 2020 annetuissa komission tiedonannoissa ”Käyttövoimaa ilmastoneutraalille taloudelle: EU:n energiajärjestelmän integrointistrategia” ja ”Vetystrategia ilmastoneutraalille Euroopalle”, jäljempänä ”EU:n vetystrategia”, sekä 10 päivänä heinäkuuta 2020 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa kattavasta EU:n lähestymistavasta energian varastointiin (6). Tällä asetuksella olisi edistettävä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevan unionin tavoitteen saavuttamista samalla kun varmistetaan toimitusvarmuus ja maakaasun ja vedyn sisämarkkinoiden moitteeton toiminta.

(4)

Tällä asetuksella täydennetään asiaan liittyviä unionin toimintapoliittisia ja lainsäädännöllisiä välineitä, erityisesti 11 päivänä joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon ”Euroopan vihreän kehityksen ohjelma” nojalla ehdotettuja välineitä, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksia (EU) 2023/857 (7), (EU) 2023/957 (8), (EU) 2023/1805 (9) ja (EU) 2023/2405 (10) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivejä (EU) 2023/959 (11), (EU) 2023/1791 (12) ja (EU) 2023/2413 (13), joilla pyritään kannustamaan unionin talouden hiilestä irtautumiseen ja varmistamaan, että se pysyy kehityspolulla, jonka mukaan unioni on ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä asetuksen (EU) 2021/1119 mukaisesti. Tämän asetuksen päätavoitteena on mahdollistaa tällainen siirtyminen ilmastoneutraaliuteen ja helpottaa sitä varmistamalla vetymarkkinoiden kasvu ja tehokkaat maakaasumarkkinat.

(5)

Tämän asetuksen tavoitteena on helpottaa uusiutuvan kaasun ja vähähiilisen kaasun sekä vedyn pääsyä energiajärjestelmään, mikä mahdollistaa irtautumisen fossiilisesta kaasusta, ja antaa uusiutuvalle kaasulle ja vähähiiliselle kaasulle sekä vedylle tärkeä rooli pyrittäessä saavuttamaan unionin vuoden 2030 ilmastotavoitteet ja ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä. Tällä asetuksella pyritään myös luomaan sääntelykehys, joka antaa kaikille markkinaosapuolille mahdollisuuden irtautua fossiilisesta kaasusta ja suunnitella toimintaansa, jotta vältetään lukkiutumisvaikutukset, ja kannustaa niitä tähän. Lisäksi asetuksella pyritään varmistamaan fossiilisen kaasun asteittainen ja viiveetön käytöstä poistaminen erityisesti kaikilla asiaankuuluvilla teollisuudenaloilla ja lämmityksessä.

(6)

EU:n vetystrategiassa todetaan, että koska jäsenvaltioilla on erilaiset mahdollisuudet tuottaa uusiutuvaa vetyä, avoimet ja kilpailulle avoimet sisämarkkinat, joilla käydään esteetöntä rajatylittävää kauppaa, tuovat merkittäviä etuja kilpailun, kohtuuhintaisuuden ja toimitusvarmuuden suhteen. Lisäksi EU:n vetystrategiassa korostetaan, että siirtyminen kohti likvidejä markkinoita, joilla käydään hyödykepohjaista vetykauppaa, helpottaisi uusien tuottajien tuloa markkinoille ja edistäisi syvempää markkinaintegraatiota suhteessa muihin energiankantajiin ja antaisi käyttökelpoisia hintasignaaleja investointipäätöksille ja operatiivisille päätöksille. Tässä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen olisi näin ollen helpotettava vetymarkkinoiden, hyödykepohjaisen vetykaupan ja likvidien kaupankäynnin keskusten syntymistä. Jäsenvaltioiden olisi poistettava kaikki aiheettomat esteet, mukaan lukien kohtuuttoman suuret tariffit yhteenliitäntäpisteissä. Sähkö- ja maakaasumarkkinoita varten kehitettyjä olemassa olevia sääntöjä, jotka mahdollistivat tehokkaan kaupallisen toiminnan ja kaupankäynnin, olisi harkittava myös vetymarkkinoiden osalta, samalla kun tunnustetaan luontaiset erot. Vaikka tässä asetuksessa vahvistetaan vetymarkkinoiden toimintaan sovellettavat yleiset periaatteet, kyseisiä periaatteita sovellettaessa on aiheellista ottaa huomioon kyseisten markkinoiden kehitysvaihe.

(7)

Kivihiilialueiden ja hiili-intensiivisten alueiden tukeminen fossiilisten polttoaineiden vaiheittaisessa käytöstä poistamisessa ja uusiutuvan energian vaiheittaisessa käyttöönotossa on keskeinen osa oikeudenmukaiseen siirtymään liittyvää toimintapolitiikkaa. Tuen antamisen olisi oltava johdonmukaista asiaankuuluvan oikeudellisen kehyksen, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/1056 (14) perustetun oikeudenmukaisen siirtymän rahaston kanssa, joka mahdollistaa uusiutuvan energian teknologioiden rahoituksen. Komissiolla on keskeinen rooli tällaisen tuen varmistamisessa kansallisille toimintapolitiikoille, joilla pyritään vähentämään asteittain kivihiilen ja muiden kiinteiden fossiilisten polttoaineiden tuotanto- ja louhintakapasiteettia. Tämä prosessi edellyttää rahoitusta, jotta voidaan puuttua sosiaalisiin ja taloudellisiin vaikutuksiin, mukaan lukien työvoiman uudelleenkoulutus rakennemuutosten kohteena olevien alueiden puhtaaseen energiaan siirtymistä varten. Kivihiilialueille ja hiili-intensiivisille alueille myönnettävässä tuessa on tarpeen ottaa huomioon kunkin asiaankuuluvan unionin rahoitusohjelman erityistavoitteet, soveltamisalat ja kriteerit. Oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta ei rahoiteta muita teknologioita kuin uusiutuvan energian teknologioita.

(8)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2024/1788 (15) säädetään yhdistetyn verkonhaltijan mahdollisuudesta. Tässä asetuksessa vahvistetut säännöt eivät näin ollen edellytä muutoksia kansallisiin järjestelmiin, mikäli nämä ovat kyseisen direktiivin asianomaisten säännösten mukaisia.

(9)

On tarpeen määritellä perusteet, joilla verkkoonpääsytariffit vahvistetaan, jotta varmistettaisiin, että tariffit ovat täysin syrjimättömyysperiaatteen ja moitteettomasti toimivien sisämarkkinoiden tarpeiden mukaiset, että niissä otetaan täysin huomioon järjestelmän toimivuuden tarve ja että ne vastaavat todellisia kustannuksia sikäli kuin nämä ovat verrattavissa tehokkaan ja rakenteeltaan vastaavan verkonhaltijan kustannuksiin ja ne ovat läpinäkyviä; samalla olisi mahdollistettava riittävä tuotto investoinneille sekä uusiutuvan kaasun ja vähähiilisen kaasun integrointi järjestelmään. Tässä asetuksessa vahvistettuja verkkoonpääsytariffeja koskevia sääntöjä täydennetään lisäsäännöillä verkkoonpääsytariffeista erityisesti tämän asetuksen nojalla hyväksytyissä verkkosäännöissä ja suuntaviivoissa, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksissa (EU) 2022/869 (16) ja (EU) 2024/1787 (17) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2018/2001 (18) ja direktiivissä (EU) 2023/1791.

(10)

Yleensä on tehokkainta rahoittaa infrastruktuuria infrastruktuurin käyttäjiltä saaduilla tuloilla ja välttää ristikkäistukia. Lisäksi ristikkäistuet olisivat säänneltyjen omaisuuserien tapauksessa ristiriidassa tariffien kustannusvastaavuuden yleisen periaatteen kanssa. Poikkeustapauksissa ristikkäistuet voisivat kuitenkin tuottaa yhteiskunnallisia hyötyjä erityisesti verkon kehittämisen aikaisemmissa vaiheissa, joissa varattu kapasiteetti on vähäinen verrattuna tekniseen kapasiteettiin ja epävarmuus siitä, milloin kapasiteetin tuleva kysyntä toteutuisi, on merkittävä. Ristikkäistuet voisivat näin ollen edistää kohtuullisia ja ennakoitavia tariffeja varhaisille verkonkäyttäjille ja vähentää verkonhaltijoiden tekemiin investointeihin kohdistuvia riskejä ja edistää siten investointi-ilmapiiriä, joka tukee hiilestä irtautumista koskevia unionin tavoitteita. Sen sijaan, että varhaisilta vetyverkon käyttäjiltä perittäisiin odotusten mukaisia korkeampia verkkotariffeja, vetyverkonhaltijoiden olisi vaihtoehtoisesti voitava jakaa verkon kehittämiskustannukset pidemmälle ajalle; siksi jäsenvaltioiden olisi voitava säätää mahdollisuudesta siihen, että tulevat käyttäjät maksavat osan alkukustannuksista kustannusten ajallisen jakamisen avulla. Sääntelyviranomaisen olisi hyväksyttävä tällainen kustannusten jakaminen ajallisesti ja sen perustana oleva menetelmä ja sen ominaisuudet. Jäsenvaltioiden olisi voitava täydentää tällaista mekanismia toimenpiteillä, joilla katetaan vetyverkonhaltijoiden taloudellinen riski, kuten valtiontakaus, edellyttäen, että ne ovat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 107 artiklan mukaisia. Jos verkkojen rahoittaminen verkonkäyttäjien maksamilla verkkoonpääsytariffeilla ei ole kannattavaa, sääntelyviranomaisen olisi voitava tietyin edellytyksin sallia varainsiirrot maakaasu- ja vetyverkkojen tarjoamien erillisten säänneltyjen palvelujen välillä. Toteutettavuustutkimuksiin, jotka koskevat maakaasuverkkojen käyttötarkoituksen muuttamista vetyverkoiksi, liittyvien kustannusten ei pitäisi katsoa olevan ristikkäistukia. Muiden jäsenvaltioiden verkonkäyttäjien ei pitäisi rahoittaa ristikkäistukia, ja sen vuoksi on aiheellista kerätä rahoitusta ristikkäistukia varten ainoastaan saman jäsenvaltion loppukäyttäjiin yhdistetyistä ottokohdista. Koska ristikkäistuet ovat poikkeuksellisia, olisi lisäksi varmistettava, että ne ovat oikeasuhteisia, läpinäkyviä, ajallisesti rajoitettuja ja viranomaisvalvonnan alaisuudessa vahvistettuja ja että niistä ilmoitetaan komissiolle ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/942 (19) perustetulle Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastolle, jäljempänä ”ACER”.

(11)

Markkinaehtoisten järjestelyjen, kuten huutokauppojen, käytön tariffien määrittämisessä on määrä noudattaa direktiiviä (EU) 2024/1788 ja komission asetusta (EU) 2017/459 (20).

(12)

Kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyvät yhteiset vähimmäispalvelut ovat tarpeen, jotta koko unionissa olisi käytännössä voimassa yhteiset verkkoonpääsyä koskevat vähimmäisvaatimukset, jotta varmistettaisiin kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyvien palvelujen riittävä yhteentoimivuus ja jotta voitaisiin hyödyntää moitteettomasti toimivien maakaasun sisämarkkinoiden tuomia etuja.

(13)

Kolmansien osapuolten verkkoonpääsyä koskevien järjestelyjen olisi perustuttava tässä asetuksessa vahvistettuihin periaatteisiin. Syöttö- ja ottojärjestelmät, jotka mahdollistavat maakaasun vapaan jakamisen kiinteän kapasiteetin perusteella, todettiin hyväksi ratkaisuksi XXIV Euroopan kaasualan sääntelyfoorumissa, jäljempänä ”Madridin foorumi”, lokakuussa 2013. Sen vuoksi olisi vahvistettava syöttö- ja ottojärjestelmän määritelmä, mikä auttaisi luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset joko siirto- tai jakelutasolle yhteenliitetylle uusiutuvalle kaasulle ja vähähiiliselle kaasulle. Jakeluverkonhaltijoiden ja vedyn jakeluverkonhaltijoiden tariffien vahvistaminen ja kapasiteetin jakamisen järjestäminen siirto- ja jakelutasojen välillä maakaasun ja vedyn osalta olisi jätettävä sääntelyviranomaisten tehtäväksi direktiivissä (EU) 2024/1788 vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

(14)

Syöttö- ja ottojärjestelmään pääsyn olisi yleensä perustuttava kiinteään kapasiteettiin. Verkonhaltijat olisi velvoitettava tekemään yhteistyötä siten, että kiinteän kapasiteetin tarjonta maksimoidaan, mikä puolestaan antaa verkonkäyttäjille mahdollisuuden jakaa vapaasti syötettävä tai otettava maakaasu kiinteän kapasiteetin perusteella mihin tahansa syöttö- tai ottokohtaan samassa syöttö- ja ottojärjestelmässä.

(15)

Jäsenvaltioiden olisi voitava toteuttaa täydellinen tai osittainen alueellinen yhdentyminen siten, että vähintään kaksi vierekkäistä syöttö- ja ottojärjestelmää yhdistetään. Osittaisen alueellisen yhdentymisen olisi voitava kattaa eri tasehallinta-alueita, sillä se olisi tärkeä askel kohti hajanaisten maakaasumarkkinoiden yhdentymistä ja maakaasun sisämarkkinoiden toiminnan parantamista.

(16)

Alueellisten markkinoiden yhdentymisen yhteydessä asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden ja sääntelyviranomaisten olisi käsiteltävä kysymyksiä, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia, kuten tariffirakenteita, tasehallintajärjestelmää, kapasiteettia jäljellä olevissa rajat ylittävissä pisteissä, investointisuunnitelmia sekä siirtoverkonhaltijoiden ja sääntelyviranomaisten tehtävien hoitamista.

(17)

Ehdollista kapasiteettia olisi tarjottava vain, jos verkonhaltijat eivät pysty tarjoamaan kiinteää kapasiteettia. Verkonhaltijoiden olisi määriteltävä ehdollisen kapasiteetin ehdot toimintarajoitusten perusteella läpinäkyvällä ja selkeällä tavalla. Sääntelyviranomaisen olisi hyväksyttävä nämä ehdot ja varmistettava, että ehdollisten kapasiteettituotteiden määrää rajoitetaan, jotta voidaan välttää maakaasumarkkinoiden pirstoutuminen ja varmistaa, että noudatetaan periaatetta, jonka mukaan kolmansille osapuolille on tarjottava tehokas pääsy verkkoon.

(18)

Valtioiden rajat ylittävän maakaasuverkkojen yhteenliittämiskapasiteetin riittävä taso olisi saavutettava ja markkinoiden yhdentymistä olisi edistettävä maakaasun sisämarkkinoiden toteuttamiseksi.

(19)

Tämän asetuksen tavoitteena on tukea kestävän biometaanin tuotantoa unionissa. Komissio ehdotti 18 päivänä toukokuuta 2022 annetun komission tiedonannon ”REPowerEU-suunnitelma”, jäljempänä ”REPowerEU-suunnitelma”, liitteenä olevassa 18 päivänä toukokuuta 2022 annetussa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa ”Implementing the Repower EU Action Plan: Investment needs, hydrogen accelerator and achieving the bio-methane targets” (REPowerEU-toimintasuunnitelman täytäntöönpano: Investointitarpeet, vetyä koskeva Accelerator-aloite ja biometaanitavoitteet) kestävän biometaanin tuotannon lisäämistä merkittävästi unionissa siten, että vuoteen 2030 mennessä sitä tuotetaan jopa 35 miljardia kuutiometriä vuodessa.

(20)

Biokaasun ja biometaanin käyttöönoton koordinoitu kartoitus on väline, jonka avulla jäsenvaltiot voivat määrittää biometaanin osuuden niiden arvioiduista kehityspoluista vuosina 2021–2030, mukaan lukien odotettu energian kokonaisloppukulutus ja suunniteltu asennettu kokonaiskapasiteetti, niiden yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa esitetyllä tavalla. Jos jäsenvaltiot ovat vahvistaneet biokaasun ja biometaanin kansalliset kehityspolut, niiden olisi täsmennettävä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan toimintapolitiikat ja toimenpiteet niiden kehittämiseksi, kuten kestävää biokaasua ja biometaania koskevien kansallisten strategioiden hyväksyminen tai biometaanin vuotuista tuotantoa tai kulutusta koskevien kansallisten tavoitteiden asettaminen ilmaistuna joko absoluuttisina määrinä tai prosenttiosuutena maakaasuverkkoon liitettyjen asiakkaiden kuluttaman maakaasun määrästä. Tämän helpottamiseksi komissio on toimittanut jäsenvaltioille, joilla on merkittävää biometaanin potentiaalia, analyysin niiden kansallisesta potentiaalista sekä ehdotuksia siitä, miten potentiaalia voitaisiin parhaiten hyödyntää. Lisäksi direktiivin (EU) 2018/2001 25 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon mainitun direktiivin 25 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen liikennealan tavoitteiden osalta kansalliseen kaasun siirto- ja jakeluinfrastruktuuriin syötetyn biokaasun.

(21)

Olisi lisättävä siirtoverkonhaltijoiden ja tarvittaessa jakeluverkonhaltijoiden välistä yhteistyötä ja koordinointia, jotta voitaisiin laatia tehokasta ja läpinäkyvää rajat ylittävää siirtoverkkoihin pääsyä ja pääsyn hallinnointia koskevia verkkosääntöjä ja varmistaa unionin maakaasuverkon koordinoitu ja riittävän ennakoiva suunnittelu ja hyvä tekninen kehitys, yhteenliittämiskapasiteetin luominen mukaan lukien, ympäristö asianmukaisesti huomioon ottaen. Verkkosääntöjen olisi oltava ACERin laatimien, luonteeltaan ei-sitovien puiteohjeiden mukaisia. ACERin olisi osallistuttava verkkosääntöluonnosten tosiseikkoihin perustuvaan arviointiin, esimerkiksi sen arviointiin, ovatko ne puiteohjeiden mukaisia, ja sen olisi voitava suositella komissiolle niiden hyväksymistä. ACERin olisi arvioitava verkkosääntöjä koskevia muutosehdotuksia, ja sen olisi voitava suositella komissiolle niiden hyväksymistä. Siirtoverkonhaltijoiden olisi käytettävä verkkojaan näiden verkkosääntöjen mukaisesti.

(22)

Maakaasun siirtoverkon optimaalisen hallinnan varmistamiseksi unionissa olisi säädettävä kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisesta verkostosta (European Network of Transmission System Operators for Gas), jäljempänä ”Kaasu-ENTSO”. Jotta voidaan varmistaa pienten, yhteenliittämättömien tai eristyksissä olevien jäsenvaltioiden oikeudenmukainen edustus, maakaasun siirtoverkonhaltijoiden lisäksi myös niiden maakaasuverkon haltijoiden, joihin sovelletaan poikkeusta direktiivin (EU) 2024/1788 60 artiklasta mainitun direktiivin 86 artiklan nojalla, olisi voitava olla Kaasu-ENTSOn jäseniä. Kun komissio hyväksyy Kaasu-ENTSOn perussäännön, se voi pyrkiä varmistamaan jäsenoikeuksien asianmukaisen eriyttämisen jäsenten erilaisen aseman mukaisesti. Kaasu-ENTSOn tehtävien toteuttamisessa olisi noudatettava unionin kilpailusääntöjä, joita sovelletaan myös Kaasu-ENTSOn tekemiin päätöksiin. Kaasu-ENTSOn tehtävät olisi määriteltävä täsmällisesti, ja sen työskentelymenetelmillä olisi voitava varmistaa tehokkuus, läpinäkyvyys ja Kaasu-ENTSOn edustava luonne. Kaasu-ENTSO ja vetyverkonhaltijoiden eurooppalainen verkosto, jäljempänä ”ENNOH”, voivat tarvittaessa laatia yhdessä monialaisia kysymyksiä koskevia verkkosääntöjä. Kaasu-ENTSOn laatimilla verkkosäännöillä ei ole tarkoitus korvata niitä tarvittavia kansallisia teknisiä sääntöjä, joita sovelletaan muihin kuin rajatylittäviin kysymyksiin. Koska nopeampi edistyminen voi olla saavutettavissa alueellisilla toimilla, siirtoverkonhaltijoiden olisi perustettava yleisen yhteistyörakenteen puitteissa alueellisia rakenteita sekä varmistettava, että alueellisilla toimilla saavutettavat tulokset sopivat yhteen unionin tason verkkosääntöjen ja ei-sitovien kymmenvuotisten verkon kehittämissuunnitelmien kanssa. Yhteistyö tällaisissa alueellisissa rakenteissa edellyttää verkkotoiminnan tosiasiallista eriyttämistä tuotannosta ja toimituksista. Jos tällaista eriyttämistä ei toteuteta, siirtoverkonhaltijoiden alueellinen yhteistyö voi johtaa kilpailua rajoittavaan toimintaan. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä yhteistyötä ja seurattava verkkotoimintojen tehokkuutta aluetasolla. Alueellisen yhteistyön olisi oltava sopusoinnussa maakaasun ja vedyn sisämarkkinoiden kilpailukyvyn ja tehokkuuden edistämistä koskevien pyrkimysten kanssa.

(23)

Kaasu-ENTSOn olisi laadittava, julkaistava ja päivitettävä säännöllisesti yhteisen skenaarion ja yhteenliitetyn mallin pohjalta ei-sitova maakaasua koskeva unionin laajuinen kymmenvuotinen verkon kehittämissuunnitelma, jäljempänä ”maakaasua koskeva unionin laajuinen verkon kehittämissuunnitelma”, läpinäkyvyyden lisäämiseksi unionin maakaasun siirtoverkon kehittämisessä. Maakaasua koskeva unionin laajuinen verkon kehittämissuunnitelma olisi laadittava noudattaen läpinäkyvää prosessia, johon sisältyy mielekäs julkinen kuuleminen, mukaan lukien riippumattomien tieteellisten elinten mukaan ottaminen, ja sen olisi perustuttava objektiivisiin ja tieteellisiin kriteereihin. Ilmastonmuutosta käsittelevä eurooppalainen tieteellinen neuvottelukunta voi antaa tätä varten asetuksen (EU) 2022/869 mukaisesti palautetta skenaarioista, jotka koskevat maakaasua koskevaa unionin laajuista verkon kehittämissuunnitelmaa. Maakaasua koskevaan unionin laajuiseen verkon kehittämissuunnitelmaan olisi sisällytettävä toteuttamiskelpoiset maakaasun siirtoverkot ja tarvittavat alueelliset yhteenliitännät, jotka ovat tärkeitä kaupalliselta tai toimitusvarmuuden kannalta. Maakaasua koskevalla unionin laajuisella verkon kehittämissuunnitelmalla olisi edistettävä energiatehokkuus etusijalle -periaatetta ja energiajärjestelmän integrointia, luonnonvarojen harkittua ja järkevää käyttöä sekä unionin ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamista.

(24)

Kilpailun lisäämiseksi likvidien maakaasun tukkumarkkinoiden avulla on välttämätöntä, että maakaasulla voidaan käydä kauppaa riippumatta sen sijainnista verkossa. Tämä voi toteutua ainoastaan, jos verkonkäyttäjät voivat varata syöttö- ja ottokapasiteettia toisistaan riippumatta, jolloin maakaasun siirtoa tapahtuu alueellisesti sopimusperusteisten virtojen sijasta. Sen varmistamiseksi, että kapasiteettia voidaan varata itsenäisesti syöttö- ja ottokohdissa, yhdelle syöttökohdalle asetettuja tariffeja ei pitäisi yhdistää yhdelle ottokohdalle asetettuun tariffiin, vaan tarjousten olisi sen sijaan oltava näiden kohtien osalta erillisiä eikä tariffissa saisi yhdistää syöttö- ja ottomaksua yhdeksi hinnaksi.

(25)

Komission asetuksessa (EU) N:o 312/2014 (21) annetaan säännöt sellaisten teknisten sääntöjen laatimiseksi, joilla luodaan tasehallintajärjestelmä, mutta siinä jätetään erilaisia suunnitteluvalintoja kullekin tasehallintajärjestelmälle, jota sovelletaan tietyssä syöttö- ja ottojärjestelmässä. Tehtyjen valintojen yhdistelmä johtaa erityiseen tasehallintajärjestelmään, jota sovelletaan tietyssä syöttö- ja ottojärjestelmässä. Tällä hetkellä järjestelmät vastaavat pääasiassa jäsenvaltioiden alueita.

(26)

Verkonkäyttäjien olisi kannettava vastuu syöttöjensä ja ottojensa tasapainottamisesta kaupankäyntialustoilla, jotka perustetaan helpottamaan maakaasukauppaa verkonkäyttäjien välillä. Jotta voidaan varmistaa uusiutuvan kaasun ja vähähiilisen kaasun tasavertainen pääsy markkinoille, tasehallinta-alueen olisi mahdollisuuksien mukaan katettava myös jakeluverkon taso. Maakaasun kaupankäyntiin verkonkäyttäjien tasehallintatilien välillä olisi käytettävä virtuaalista kauppapaikkaa.

(27)

Viittaukset yhdenmukaisiin siirtosopimuksiin siirtoverkonhaltijan verkkoon tapahtuvan syrjimättömän pääsyn yhteydessä eivät merkitse sitä, että tietyn verkonhaltijan siirtosopimusten ehtojen jäsenvaltiossa täytyy olla samat kuin jonkin toisen siirtoverkonhaltijan sopimusehtojen kyseisessä tai jossakin toisessa jäsenvaltiossa, ellei ole asetettu vähimmäisvaatimuksia, jotka kaikkien siirtosopimusten on täytettävä.

(28)

Verkon fyysistä tilaa ja tehokkuutta koskevien tietojen olisi oltava tasavertaisesti kaikkien markkinaosapuolten saatavilla, jotta niillä olisi mahdollisuus arvioida kysynnän ja tarjonnan yleistä tilannetta ja todeta syyt tukkuhinnan muutoksiin. Tämä edellyttää täsmällisempiä tietoja tarjonnasta ja kysynnästä, verkon kapasiteetista, virroista ja ylläpidosta, tasehallinnasta sekä varastojen saatavuudesta ja käyttöasteesta. Koska nämä tiedot ovat tärkeitä markkinoiden toiminnalle, nykyisiä luottamuksellisuussyistä asetettuja julkistamisrajoituksia olisi lievennettävä.

(29)

Kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuutta koskevat vaatimukset ovat kuitenkin erityisen tärkeitä, jos kyse on yrityksen kannalta kaupallisesti strategisista tiedoista, jos maakaasuvarastolla on vain yksi ainoa käyttäjä tai jos kyse on tiedoista, jotka koskevat verkon tai alaverkon ottokohtia, joita ei ole liitetty toiseen siirto- tai jakeluverkkoon vaan yhteen ainoaan teolliseen loppukäyttäjään, mikäli näiden tietojen julkaiseminen paljastaisi kyseisen asiakkaan tuotantoprosessia koskevia luottamuksellisia tietoja.

(30)

Jotta luottamus markkinoihin lisääntyisi, markkinaosapuolilla täytyy olla varmuus siitä, että väärinkäytöksiin syyllistyviin voidaan kohdistaa tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia. Toimivaltaisille viranomaisille olisi annettava valtuudet tutkia tehokkaasti väitteet markkinoiden väärinkäytöstä. Sen vuoksi on tarpeen, että toimivaltaiset viranomaiset saavat käyttöönsä tiedot kaasuntoimittajien operatiivisista päätöksistä. Maakaasumarkkinoilla kaikki tällaiset päätökset ilmoitetaan verkonhaltijoille kapasiteettivarauksina, ilmoituksina ja toteutuneina virtoina. Verkonhaltijoiden olisi pidettävä nämä tiedot toimivaltaisten viranomaisten saatavilla ja helposti käytettävissä tietyn ajan. Toimivaltaisten viranomaisten olisi lisäksi säännöllisesti seurattava, että verkonhaltijat noudattavat sääntöjä.

(31)

Joissakin jäsenvaltioissa maakaasuvarastojen ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten käyttömahdollisuudet eivät ole riittäviä, joten nykyisten sääntöjen täytäntöönpanoa on tarpeen parantaa läpinäkyvyyden ja REPowerEU-suunnitelman tavoitteiden osalta. Tällaisessa parannuksessa olisi otettava huomioon uusiutuvan kaasun ja vähähiilisen kaasun mahdollisuudet ja käyttöönotto näissä laitoksissa sisämarkkinoilla.

(32)

Siirtoverkonhaltijoiden hoitamat syrjimättömät ja läpinäkyvät maakaasualan tasehallintajärjestelmät ovat tärkeitä mekanismeja erityisesti markkinoiden uusille yrittäjille, joiden voi olla vaikeampaa tasapainottaa oma kokonaismyyntinsä kuin markkinoiden vakiintuneiden yritysten. Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa säännöt, joilla varmistetaan, että siirtoverkonhaltijat käyttävät tällaisia mekanismeja syrjimättömien, läpinäkyvien ja tehokkaiden verkkoonpääsyä koskevien edellytysten mukaisella tavalla.

(33)

Sääntelyviranomaisten olisi varmistettava tämän asetuksen ja sen nojalla hyväksyttyjen verkkosääntöjen ja suuntaviivojen noudattaminen.

(34)

Liitteessä vahvistetuissa suuntaviivoissa vahvistetaan yksityiskohtaisemmat säännöt. Kyseisiä sääntöjä olisi mukautettava tarvittaessa ajan mittaan ottaen huomioon erot kansallisissa maakaasuverkoissa sekä niiden kehittyminen.

(35)

Ehdottaessaan liitteessä vahvistettujen suuntaviivojen muuttamista komission olisi varmistettava, että kaikkia niitä asianomaisia osapuolia, ammatillisten järjestöjen edustamina, joita kyseiset suuntaviivat koskevat, sekä Madridin foorumissa kokoontuvia jäsenvaltioita kuullaan ennalta.

(36)

Jäsenvaltioita ja toimivaltaisia kansallisia viranomaisia olisi vaadittava toimittamaan asiaankuuluvat tiedot pyynnöstä komissiolle. Tiedonsaantipyynnössä olisi esitettävä syyt, joiden vuoksi tiedot ovat tarpeen tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi. Komission olisi käsiteltävä tällaiset tiedot luottamuksellisina.

(37)

Tämä asetus ja sen nojalla hyväksytyt verkkosäännöt ja suuntaviivat eivät rajoita unionin kilpailusääntöjen soveltamista.

(38)

Jäsenvaltioiden ja energiayhteisön sopimuspuolten olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä kaikissa yhdennetyn maakaasukauppa-alueen kehittämiseen liittyvissä kysymyksissä, eivätkä ne saisi toteuttaa toimenpiteitä, jotka vaarantavat maakaasumarkkinoiden jatkuvan yhdentämisen tai jäsenvaltioiden ja sopimuspuolten toimitusvarmuuden.

(39)

Energiasiirtymä ja maakaasumarkkinoiden jatkuva yhdentyminen edellyttävät aikaisempaa suurempaa läpinäkyvyyttä siirtoverkonhaltijan sallitun tuoton tai tavoitetuoton osalta. Monien maakaasuverkkoihin liittyvien päätösten on määrä perustua näihin tietoihin. Esimerkiksi energian siirtoon liittyvien omaisuuserien siirtäminen maakaasuverkon haltijalta vetyverkonhaltijalle tai siirtoverkonhaltijoiden välisen korvausmekanismin täytäntöönpano edellyttää nykyistä suurempaa läpinäkyvyyttä. Lisäksi tariffien pitkän aikavälin kehityksen arviointi edellyttää selkeyttä sekä maakaasun kysyntä- että kustannusennusteiden osalta. Sallittua tuottoa koskevan läpinäkyvyyden pitäisi helpottaa kustannusennusteita. Sääntelyviranomaisten olisi erityisesti annettava säännöllisesti tietoja menetelmästä, jota käytetään siirtoverkonhaltijoiden tulojen, niiden sääntelyviranomaisen määrittämän pääomapohjan arvon ja arvonaleneman, toimintamenojen arvon, siirtoverkonhaltijoihin sovellettavien pääomakustannusten sekä sovellettujen kannustimien ja palkkioiden laskemiseen, samoin kuin siirtotariffien pitkän aikavälin kehityksestä niiden muutosten perusteella, joita on odotettavissa siirtoverkonhaltijoiden sallitun tuoton tai tavoitetuoton ja maakaasun kysynnän osalta. Jotta voidaan varmistaa, että siirtoverkonhaltijoiden tehokkuutta koskevan läpinäkyvän ja toistettavan vertailututkimuksen edellyttämien tietojen keruuta ja tulkintaa koordinoidaan asianmukaisesti, ACERin olisi pidettävä yllä yhteyksiä siirtoverkonhaltijoihin ja Kaasu-ENTSOon.

(40)

Siirtoverkonhaltijoiden kustannukset ovat pääasiassa kiinteitä kustannuksia. Niiden liiketoimintamalli ja nykyiset kansalliset sääntelypuitteet perustuvat oletukseen niiden verkkojen pitkäaikaisesta käytöstä, mikä merkitsee pitkiä poistoaikoja: 30–60 vuotta. Energiasiirtymän yhteydessä sääntelyviranomaisten olisi sen vuoksi voitava ennakoida maakaasun kysynnän vähenemistä, jotta sääntelyjärjestelyjä voidaan muuttaa ajoissa ja estää tilanne, jossa siirtoverkonhaltijoiden kustannusten kattaminen tariffeilla uhkaisi kuluttajien kannalta maakaasun kohtuuhintaisuutta kiinteiden kustannusten kasvaessa suhteessa maakaasun kysyntään. Tarvittaessa voitaisiin esimerkiksi muuttaa siirtotoimintaan liittyvien omaisuuserien poistomenetelmää tai korvausta.

(41)

Olisi lisättävä siirtoverkonhaltijoiden sallitun tuoton tai tavoitetuoton läpinäkyvyyttä, jotta verkonkäyttäjät voivat tehdä vertailuanalyyseja ja arvioita. Läpinäkyvyyttä olisi myös lisättävä, jotta voidaan helpottaa rajatylittävää yhteistyötä ja siirtoverkonhaltijoiden välisten korvausmekanismien käyttöönottoa joko alueellista yhdentymistä varten tai tässä asetuksessa säädettyjen uusiutuvan kaasun ja vähähiilisen kaasun tariffialennusten täytäntöönpanemiseksi.

(42)

Jotta uusiutuvan kaasun ja vähähiilisen kaasun tuotannossa voitaisiin hyödyntää taloudellisinta sijaintia, verkonkäyttäjien olisi saatava alennuksia kapasiteettiperusteisista tariffeista. Tällaisiin alennuksiin voisivat sisältyä alennus uusiutuvan kaasun ja vähähiilisen kaasun tuotantolaitoksista tapahtuvasta verkkoon syöttämisestä, alennus maakaasuvarastojen syöttö- ja ottokohtien tariffeista sekä alennus rajatylittävistä tariffeista jäsenvaltioiden välisissä yhteenliitäntäpisteissä. Sääntelyviranomaisten olisi voitava päättää, etteivät ne tietyissä tilanteissa sovella alennuksia kyseisiin tariffeihin. Jos muiden kuin rajatylittävien alennusten arvo muuttuu, sääntelyviranomaisen olisi tasapainotettava verkonkäyttäjien ja verkonhaltijoiden väliset edut ottaen huomioon vakaat rahoituspuitteet, jotka on suunniteltu erityisesti olemassa oleville investoinneille, varsinkin uusiutuvan energian tuotantolaitosten osalta. Alennuksen muuttamista koskevat indikaattorit tai ehdot olisi mahdollisuuksien mukaan esitettävä riittävällä tavalla ennen kuin päätös alennuksen muuttamisesta tehdään. Tällainen alennus ei saisi vaikuttaa yleiseen tariffihinnoitteluun, vaan se olisi annettava kyseeseen tulevasta tariffista jälkikäteen. Hyötyäkseen alennuksesta verkonkäyttäjien olisi toimitettava siirtoverkonhaltijalle vaaditut tiedot direktiivin (EU) 2018/2001 31 a artiklassa tarkoitettuun unionin tietokantaan rekisteröidyn kestävyyssertifikaatin perusteella.

(43)

Alennusten soveltamisesta johtuvia tulojen vähennyksiä olisi käsiteltävä yleisinä tulonmenetyksinä, jotka johtuvat esimerkiksi kapasiteetin myynnin vähenemisestä, ja ne olisi katettava tariffien avulla mahdollisimman nopeasti, esimerkiksi korottamalla tiettyjä tariffeja tässä asetuksessa vahvistettujen yleisten sääntöjen mukaisesti.

(44)

Jotta voidaan parantaa maakaasun jakeluverkkojen tehokkuutta unionissa ja varmistaa tiivis yhteistyö siirtoverkonhaltijoiden ja Kaasu-ENTSOn kanssa sekä parantaa vedyn jakeluverkkojen tehokkuutta unionissa ja varmistaa tiivis yhteistyö vedyn siirtoverkonhaltijoiden ja ENNOHin kanssa, olisi säädettävä jakeluverkonhaltijoiden eurooppalaisesta elimestä, jäljempänä ”EU DSO -elin”. EU DSO -elimeen olisi kuuluttava myös maakaasun jakeluverkonhaltijoita, ja siihen olisi voitava ottaa mukaan vedyn jakeluverkonhaltijoita. EU DSO -elimen tehtävät olisi määriteltävä täsmällisesti, ja sen työskentelymenetelmillä olisi voitava varmistaa tehokkuus, läpinäkyvyys ja edustavuus unionin jakeluverkonhaltijoiden ja vedyn jakeluverkonhaltijoiden keskuudessa. EU DSO -elimen olisi voitava vapaasti vahvistaa perussääntönsä ja menettelytapasääntönsä ottaen huomioon maakaasu-, vety- ja sähköalojen väliset erot. EU DSO -elimen olisi tarvittaessa tehtävä tiivistä yhteistyötä Kaasu-ENTSOn ja ENNOHin kanssa verkkosääntöjen valmistelussa ja täytäntöönpanossa, ja sen olisi pyrittävä antamaan ohjeita muun muassa hajautetun tuotannon ja jakeluverkkojen hallinnointiin liittyvien muiden alojen integroinnista.

(45)

Jakeluverkonhaltijoilla on tärkeä rooli uusiutuvan kaasun ja vähähiilisen kaasun integroimisessa järjestelmään, sillä esimerkiksi biometaanin tuotantokapasiteetista noin puolet on liitetty jakeluverkkoon. Jotta tällainen kaasu saataisiin helpommin mukaan tukkumarkkinoille, jakeluverkkoon liitetyillä tuotantolaitoksilla kaikissa jäsenvaltioissa olisi oltava pääsy virtuaaliseen kauppapaikkaan. Lisäksi jakeluverkonhaltijoiden ja siirtoverkonhaltijoiden olisi tämän asetuksen nojalla toimittava yhdessä, jotta mahdollistetaan vastakkaisvirtaukset jakeluverkosta siirtoverkkoon tai varmistetaan jakeluverkon integrointi vaihtoehtoisilla, vaikutukseltaan vastaavilla keinoilla, joilla helpotetaan uusiutuvan kaasun ja vähähiilisen kaasun integroimista markkinoille.

(46)

Maakaasun kysynnän yhdistämisen ja yhteishankintojen mekanismilla sekä vetymarkkinoiden kehittämistä tukevalla mekanismilla voi olla keskeinen rooli unionin energiapolitiikan tavoitteiden, joita ovat markkinoiden läpinäkyvyys, hiilestä irtautuminen, monipuolistaminen ja toimitusvarmuus, saavuttamisessa.

(47)

Maakaasun kysynnän yhdistämisen ja yhteishankintojen mekanismilla ja vetymarkkinoiden kehittämistä tukevalla mekanismilla edistetään unionin energiamarkkinoiden yhtenäisyyttä lisäämällä läpinäkyvyyttä ja varmistamalla energialähteiden kysynnän näkyvyys kaikissa jäsenvaltioissa asianomaisten toimittajien osalta.

(48)

Maakaasun kysynnän yhdistäminen voi lisätä kansainvälisiä yhteyksiä maakaasun toimittajiin, niin putkistojen kautta toimitettavan maakaasun kuin nesteytetyn maakaasun osalta, mikä on olennaisen tärkeää, jotta voidaan tukea unionin energiapolitiikan tavoitteiden ja unionin energiamarkkinoiden yhtenäisyyden saavuttamista. Erityisesti paljon tiiviimpi koordinointi jäsenvaltioiden kanssa ja niiden kesken suhteessa kolmansiin maihin maakaasun kysynnän yhdistämisen ja yhteishankintojen mekanismin sekä vetymarkkinoiden kehittämistä tukevan mekanismin avulla varmistaisi unionin kollektiivisen painoarvon tehokkaamman hyödyntämisen.

(49)

Maakaasun kysynnän yhdistäminen voi edistää hiilestä irtautumista koskevien unionin tavoitteiden saavuttamista siten, että kysynnän yhdistämisen ja tarjousten keräämisen yhteydessä sovelletaan ympäristönormeja. Vetymarkkinoiden kehittämistä tukevan mekanismin käynnistäminen voi myös auttaa näiden tavoitteiden saavuttamisessa.

(50)

Tällä asetuksella perustetussa maakaasun kysynnän yhdistämisen ja yhteishankintojen mekanismissa olisi oltava useita vaiheita alkaen siitä, että unioniin sijoittautuneet maakaasualan yritykset tai maakaasua kuluttavat yritykset voisivat yhdistää maakaasun kysyntänsä sellaisen palveluntarjoajan kautta, jonka kanssa komissio on tehnyt sopimuksen. Tämä antaisi maakaasuntoimittajille mahdollisuuden tehdä tarjouksia suurten yhdistettyjen määrien perusteella sen sijaan, että ne tekisivät useita pienempiä tarjouksia niitä yksittäin lähestyville ostajille. Tämän jälkeen palveluntarjoaja keräisi toimitustarjoukset ja täsmäisi ne aiemmin yhdistettyjen maakaasumäärien kanssa. Maakaasun hankintasopimusten neuvottelemisen ja tekemisen kysynnän yhdistämisen jälkeen olisi oltava vapaaehtoista.

(51)

Kysynnän yhdistämisellä voidaan varmistaa, että yrityksillä on kaikissa jäsenvaltioissa tasapuolisempi pääsy uusiin tai täydentäviin maakaasulähteisiin, ja se voi johtaa kilpailukykyisiin sopimusehtoihin maakaasun hankinnassa jäsenvaltioista ja kolmansista maista, mistä on hyötyä loppukäyttäjille. Kysynnän yhdistämisellä olisi edelleen tuettava myös niitä yrityksiä, jotka aiemmin hankkivat maakaasua ainoastaan tai pääasiassa yhdeltä toimittajalta, auttamalla niitä hankkimaan maakaasutoimituksia vaihtoehtoisilta maakaasun toimittajilta tai tuottajilta edullisin ehdoin. Kysynnän yhdistäminen voisi parantaa tällaisten yritysten asemaa nesteytetyn maakaasun maailmanmarkkinoilla.

(52)

Komission olisi varmistettava, että palveluntarjoajat järjestävät tässä asetuksessa säädetyt tehtävänsä ottaen huomioon mekanismin tavoitteet ja maakaasun erityispiirteet. Erityisesti kun palveluntarjoajat jakavat maakaasun toimitustarjouksia kysynnän yhdistämiseen osallistuvien yritysten kesken, palveluntarjoajien olisi sovellettava menetelmiä, jotka eivät johtaisi syrjintään kysynnän yhdistämiseen osallistuvien pienempien ja suurempien osapuolien välillä. Palveluntarjoajien olisi esimerkiksi jaettava maakaasun toimitustarjoukset suhteessa määriin, jotka yksittäiset yritykset ilmoittivat kysynnäkseen. Tämä saattaa olla merkityksellistä, jos tarjonta ei kata riittävällä tavalla maakaasun kysyntää unionin energiamarkkinoilla. Komission olisi täsmennettävä palveluntarjoajien tehtäviin sovellettavat asiaankuuluvat vaatimukset asiaa koskevissa tarjouseritelmissä.

(53)

Komission olisi tehtävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (22) mukaisilla asiaankuuluvilla hankintamenettelyillä sopimus palveluntarjoajien tarvittavista palveluista tämän asetuksen nojalla perustettujen mekanismien täytäntöönpanemiseksi. Jotta voidaan turvata unionin tai jäsenvaltion keskeiset turvallisuusedut tai toimitusvarmuus, palvelut olisi hankittava unioniin sijoittautuneilta palveluntarjoajilta.

(54)

Sopivan palveluntarjoajan olisi huolehdittava maakaasun kysynnän yhdistämisestä. Maakaasun kysynnän yhdistäminen ja yhteishankinnat ovat monimutkainen prosessi, jossa täytyy ottaa huomioon useita tekijöitä, jotka eivät rajoitu vain hintoihin vaan joihin kuuluvat myös määrät, toimituspaikat ja muut parametrit. Kun otetaan huomioon maakaasun kysynnän yhdistämiseen liittyvien palvelujen ja vetymarkkinoiden kehittämistä tukevan mekanismin merkitys läpinäkyvyyden, monipuolistamisen, hiilestä irtautumisen ja toimitusvarmuuden kannalta unionissa erityisesti silloin, kun toimitusvarmuustilanne heikkenee, yritysten, joihin sovelletaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 29 artiklan tai SEUT 215 artiklan nojalla hyväksyttyjä unionin rajoittavia toimenpiteitä tai jotka ovat tällaisten unionin rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevan luonnollisen henkilön, oikeushenkilön, yhteisön tai elimen suorassa tai välillisessä omistuksessa tai määräysvallassa taikka jotka toimivat niiden puolesta tai johdolla, ei saisi sallia tulevan maakaasun kysynnän yhdistämisen palveluntarjoajaksi tai vetymarkkinoiden kehittämistä tukevan mekanismin palveluntarjoajaksi. Komission olisi täsmennettävä palveluntarjoajien tehtäviin sovellettavat vaatimukset tarjouseritelmissä.

(55)

Kysynnän yhdistäminen voi hyödyttää myös teollisuuskuluttajia, jotka käyttävät tuotantoprosesseissaan runsaasti maakaasua, kuten lannoitteiden, teräksen, keramiikan ja lasin tuottajia, antamalla niille mahdollisuuden yhdistää kysyntänsä, tehdä sopimuksia maakaasun ja nesteytetyn maakaasun toimituksista ja jäsentää toimitukset erityistarpeidensa mukaisesti. Kysynnän yhdistämisen järjestämisen prosessissa olisi oltava läpinäkyvät säännöt siitä, miten siihen liitytään, ja sen avoimuus olisi varmistettava.

(56)

Maakaasun kysynnän yhdistämisen ja yhteishankintojen mekanismin ja vetymarkkinoiden kehittämistä tukevan mekanismin olisi oltava avoin unioniin sijoittautuneille yrityksille sekä energiayhteisön sopimuspuoliin sijoittautuneille yrityksille, kun otetaan huomioon niiden lainsäädännön pitkälle edennyt mukauttaminen unionin energia-alan säännöstöön ja energian sisämarkkinoihin, edellyttäen, että tarvittavat toimenpiteet tai järjestelyt ovat käytössä.

(57)

Jotta voidaan päästä asteittain eroon unionin nykyisestä riippuvuudesta unionin rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien kolmansien maiden yritysten toimittamasta maakaasusta tai vedystä tai välttää uusien riippuvuuksien syntymistä ja jotta voidaan suojella keskeisiä turvallisuusetuja, maakaasun kysynnän yhdistämisen ja yhteishankintojen mekanismin ja vetymarkkinoiden kehittämistä tukevan mekanismin ei pitäisi olla avoimia yrityksille, joihin sovelletaan SEU 29 artiklan tai SEUT 215 artiklan nojalla hyväksyttyjä unionin rajoittavia toimenpiteitä tai jotka ovat tällaisten unionin rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevan luonnollisen henkilön, oikeushenkilön, yhteisön tai elimen suorassa tai välillisessä omistuksessa tai määräysvallassa taikka jotka toimivat niiden puolesta tai johdolla. Tällaisten yritysten ei tämän vuoksi pitäisi sallia osallistua kumpaankaan mekanismiin etenkään toimittajana tai ostajana.

(58)

Jotta yritykset voisivat osallistua tehokkaasti maakaasun yhteishankintoihin ja tehdä maakaasusopimuksia toimittajien kanssa, ne voivat perustaa konsortioita tai tehdä muunlaista yhteistyötä neuvotellakseen yhdessä tietyistä hankintojen ehdoista, kuten määristä, hankintapaikkojen toimitusehdoista ja ajasta, unionin lainsäädännössä vahvistetuissa rajoissa. Yhteishankintoihin osallistuvien yritysten olisi kuitenkin varmistettava, että suoraan tai välillisesti vaihdettavat tiedot rajoittuvat siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä asetetun tavoitteen saavuttamiseksi. Tämän asetuksen mukaisten yhteishankintojen järjestämisessä ja toteuttamisessa olisi noudatettava unionin kilpailusääntöjä ja erityisesti SEUT 101 ja 102 artiklaa.

(59)

On erittäin tärkeää suojata kaupallisesti arkaluonteiset tiedot, kun tietoja asetetaan komission, ohjausryhmän, koordinointiryhmien, asiantuntijaryhmien tai palveluntarjoajien saataville. Sen vuoksi komission olisi sovellettava tehokkaita välineitä näiden tietojen suojaamiseksi luvattomalta pääsyltä ja kyberturvallisuusriskeiltä. Henkilötietoja, joita saatetaan käsitellä maakaasun kysynnän yhdistämisen ja yhteishankintojen mekanismin ja vetymarkkinoiden kehittämistä tukevan mekanismin osana, olisi käsiteltävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) 2016/679 (23) ja (EU) 2018/1725 (24) mukaisesti.

(60)

Venäjän helmikuusta 2022 lähtien Ukrainaa vastaan käymä provosoimaton ja perusteeton sota, jota Valko-Venäjä tukee, sekä myöhemmin alkanut maakaasutoimitusten vähentämisen käyttö aseena ja markkinoiden manipulointi maakaasuvirtoihin kohdistettavien tahallisten häiriöiden kautta ovat paljastaneet unionissa ja sen jäsenvaltioissa haavoittuvuuksia ja riippuvuuksia, jotka voivat selvästi vaikuttaa suoraan ja vakavasti niiden keskeisiin turvallisuusetuihin ja energian toimitusvarmuuteen. Samaan aikaan vaihtoehtoiset kaasuntoimituslähteet nesteytetyn maakaasun maailmanlaajuisilla markkinoilla lisääntyivät vain vähän vuosina 2022 ja 2023. Merkittävää uutta nesteytetyn maakaasun nesteytyskapasiteettia saataneen käyttöön vasta vuoden 2025 aikana. Sen vuoksi maailmanlaajuiset maakaasumarkkinat ovat edelleen hyvin kireät, ja niiden odotetaan pysyvän kireinä tietyn ajan, mikä johtaa siihen, että unionin ja sen jäsenvaltioiden tilanne on jatkossakin haavoittuva. Tämän vuoksi on aiheellista toteuttaa toimenpiteitä, joilla puututaan tähän jatkuvaan haavoittuvuuteen.

(61)

Maakaasun kysynnän yhdistämisen ja yhteishankintojen mekanismi on tärkeä väline, jolla organisoidaan maakaasutoimitusten monipuolistaminen ja päästään asteittain eroon riippuvuudesta Venäjän maakaasusta monissa jäsenvaltioissa 8 päivänä maaliskuuta 2022 annetun komission tiedonannon ”REPowerEU: Kohtuuhintaisempaa, varmempaa ja kestävämpää energiaa koskevat yhteiset eurooppalaiset toimet”, jäljempänä ”REPowerEU-suunnitelma”, mukaisesti. Jotta voidaan suojata unionin tai jonkin jäsenvaltion keskeiset turvallisuusedut, turvata toimitusvarmuus ja mahdollistaa tehokas ja nopea asteittainen eroon pääsy maakaasuriippuvuudesta, Venäjän federaatiosta tai Valko-Venäjältä peräisin olevia maakaasutoimituksia ja nesteytetyn maakaasun toimituksia Venäjän federaatiossa tai Valko-Venäjällä sijaitsevista nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksista ei pitäisi tarjota maakaasun kysynnän yhdistämisen ja yhteishankintojen mekanismin kautta 31 päivään joulukuuta 2025 saakka. Kyseisen päivämäärän jälkeen komission olisi voitava päättää sulkea tilapäisesti pois Venäjän federaatiosta tai Valko-Venäjältä peräisin olevat maakaasutoimitukset tai Venäjän federaatiossa tai Valko-Venäjällä sijaitsevista nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksista peräisin olevat nesteytetyn maakaasun toimitukset enintään yhden vuoden ajaksi, ja poissulkeminen voidaan uusia perustelluissa tapauksissa, jos se on tarpeen unionin tai jonkin jäsenvaltion keskeisten turvallisuusetujen tai toimitusvarmuuden suojaamiseksi. Tällaiset rajoitukset eivät saisi aiheettomasti häiritä maakaasun sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa ja jäsenvaltioiden välisiä maakaasun rajat ylittäviä virtauksia eivätkä heikentää unionin tai jonkin jäsenvaltion toimitusvarmuutta, niissä olisi noudatettava energiayhteisvastuun periaatetta, ja ne olisi toteutettava niiden oikeuksien ja velvoitteiden mukaisesti, joita unionilla ja jäsenvaltioilla on suhteessa kolmansiin maihin.

(62)

Komission olisi toteutettava asianmukaiset käytettävissä olevat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että Venäjän federaatiosta tai Valko-Venäjältä peräisin olevien maakaasutoimitusten ja nesteytetyn maakaasun toimitusten ja Venäjän federaatiossa tai Valko-Venäjällä sijaitsevista nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksista peräisin olevan nesteytetyn maakaasun toimitusten jättäminen maakaasun kysynnän yhdistämisen ja yhteishankintojen mekanismin ulkopuolelle on tehokasta. Tältä osin komission olisi pyydettävä asianomaista palveluntarjoajaa tekemään tarvittavat tarkastukset. Nämä tarkastukset voidaan toteuttaa esimerkiksi pyytämällä maakaasun toimittajia tai tuottajia, jotka osallistuvat maakaasun kysynnän yhdistämisen ja yhteishankintojen mekanismiin, toimittamaan asiaankuuluvat lähetysasiakirjat toimituksia toteuttaessaan, jos se on teknisesti mahdollista. Lisäksi maakaasun kysynnän yhdistämisen ja yhteishankintojen mekanismiin osallistuvilta olisi pyydettävä takeet siitä, että ne noudattavat velvoitettaan olla tarjoamatta tai toimittamatta Venäjän federaatiosta tai Valko-Venäjältä peräisin olevaa maakaasua tai Venäjän federaatiossa tai Valko-Venäjällä sijaitsevista nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksista peräisin olevaa nesteytettyä maakaasua soveltuvin osin.

(63)

Jäsenvaltioiden ja komission edustajista koostuvan ohjausryhmän olisi avustettava komissiota, jotta voidaan helpottaa maakaasun kysynnän yhdistämiseen liittyvää koordinointia ja tietojenvaihtoa. Jäsenvaltioiden osallistumisen olisi oltava vapaaehtoista, ja se määräytyy erityisesti ohjausryhmän kokousten asialistan mukaan.

(64)

Vety on energiankantaja, jolla on laatunsa, kuljetusvälineidensä ja kysyntämalliensa osalta erilaiset ominaisuudet kuin maakaasulla. Uusiutuvan ja vähähiilisen vedyn tuotannon kustannusten ja vähemmän kestävien vaihtoehtojen markkinahinnan välillä on lisäksi edelleen merkittävä ero, mikä saattaa edellyttää julkisia toimia kannustimien tarjoamiseksi siihen saakka, että elektrolyysilaitteet ja muut asiaankuuluvat vetyteknologiat ja tuotantopanokset ovat riittävän kilpailukykyisiä.

(65)

Unionilla on kuitenkin vahva uusiutuvan ja vähähiilisen vedyn tuotantopotentiaali. Komissio käynnisti tältä osin Euroopan vetypankki -aloitteen maaliskuussa 2023. Euroopan vetypankki -aloitteessa kuvataan useita toimia, joilla komissio helpottaa unionin vetymarkkinoiden perustamista, mahdollistaa toimituksia luotettavilta kansainvälisiltä kumppaneilta sekä kerää ja levittää tietoa unionin vetymarkkinoiden kehityksestä ja vetyhankkeiden rahoituksesta. Nämä toimet toteutetaan asiaa koskevien voimassa olevien lainsäädännöllisten välineiden, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY (25), puitteissa. Euroopan vetypankin puitteissa vetyyn sovellettavissa vapaaehtoisissa välineissä, erityisesti vetymarkkinoiden kehittämistä tukevassa mekanismissa, olisi keskityttävä unionin vedyntuotannon laajentamisen ja markkinoiden kehittämisen nopeuttamiseen muun muassa lisäämällä vedyn kysynnän, tarjonnan, virtojen ja hintojen läpinäkyvyyttä ja toimimalla koordinointiroolissa, liittämällä tuottajia ja kuluttajia yhteen ja helpottamalla yhdistämistä olemassa oleviin rahoitusvälineisiin.

(66)

Euroopan vetypankin puitteissa tehtävän työn yhteydessä komission olisi voitava perustaa mekanismi, jolla tuetaan vetymarkkinoiden kehittämistä keskittyen unionissa tapahtuvaan tuotantoon. Kun otetaan huomioon vedyn ja vetymarkkinoiden ominaispiirteet, kyseinen mekanismi olisi perustettava rajoitetuksi ajaksi, jotta voidaan määrittää tehokkaimmat välineet vedyn kysynnän ja tarjonnan määrittämiseksi unionissa ja tarkastella parhaita mahdollisia markkina- ja infrastruktuurijärjestelyjä.

(67)

Toimittajien ja ostajien tiedonsaannin vetymarkkinoiden kehittämistä tukevan mekanismin yhteydessä olisi edellytettävä asianomaisten yritysten suostumusta ja unionin kilpailulainsäädännön noudattamista.

(68)

Komission olisi itse voitava panna täytäntöön vetymarkkinoiden kehittämistä tukeva mekanismi tai sen olisi voitava tehdä niin asianomaisten palveluntarjoajien avulla. Jos komissio päättää panna mekanismin täytäntöön palveluntarjoajan avulla, olisi sovellettava tämän asetuksen säännöksiä, jotka koskevat palveluntarjoajien kanssa tehtäviä sopimuksia, palveluntarjoajien valintaperusteita ja palveluntarjoajien tehtäviä.

(69)

Vetymarkkinoiden kehittämistä tukeva mekanismi voisi koostua välineistä, joilla käsitellään läpinäkyvyyttä, markkinoiden kehittämisen näkyvyyttä ja vapaaehtoista kysynnän arviointia. Mekanismi olisi pantava täytäntöön Euroopan vetypankin puitteissa. Euroopan vetypankin olisi koordinoitava tietoja vedyn tarjonnasta, kysynnästä, virroista ja hinnoista, jotta voidaan vahvistaa luottamusta kehittyviin vetymarkkinoihin ja lisätä kysynnän näkyvyyttä vedyn tuottajien ja ostajien kannalta. Vetymarkkinoiden kehittämistä tukevassa mekanismissa olisi otettava huomioon vetymarkkinoiden kypsyys ja likviditeetti sekä infrastruktuurin saatavuus.

(70)

Jos komissio perustaa koordinointiryhmän vetymarkkinoiden kehittämistä tukevaan mekanismiin liittyviä asioita varten, tällainen koordinointiryhmä olisi osoitettava nimenomaisesti vedylle.

(71)

Unionin toimet, joilla pyritään pääsemään asteittain eroon nykyisestä riippuvuudesta Venäjän federaatiosta peräisin olevista maakaasutoimituksista ja välttämään uusien riippuvuuksien syntymistä niistä sekä suojaamaan unionin ja jäsenvaltioiden keskeisiä turvallisuusetuja, olisi otettava huomioon myös vetymarkkinoiden kehittämistä tukevan mekanismin yhteydessä myös sen vuoksi, että Venäjän federaatio on käyttänyt energiatoimituksia aseena, mikä on ilmennyt maakaasutoimitusten vähentämisenä ja maakaasuvirtojen häiriöinä. Komissiolla olisi sen vuoksi oltava mahdollisuus päättää rajoittaa toimintaa, joka liittyy Venäjän federaatiosta tai Valko-Venäjältä peräisin olevia vetytoimituksia koskevien tarjousten arviointiin vetymarkkinoiden kehittämistä tukevan mekanismin puitteissa, antamalla täytäntöönpanopäätös. Tällainen päätös olisi tehtävä vain silloin, kun se on tarpeen unionin ja jäsenvaltioiden keskeisten turvallisuusetujen suojaamiseksi, ja sen olisi perustuttava samoihin periaatteisiin, joita sovelletaan osallistumiseen maakaasun kysynnän yhdistämisen ja yhteishankintojen mekanismiin, mutta sitä olisi mukautettava vetymarkkinoiden kehittämistä tukevan mekanismin kautta toteutettuihin toimiin. Erityisesti tällaisen päätöksen hyväksymisen ja ennakkoarvioinnin aikataulua olisi mukautettava mekanismin toiminnan suunnitellun käynnistämisen mukaisesti.

(72)

Ennen vetymarkkinoiden kehittämistä tukevan mekanismin voimassaolon päättymistä ja viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2029 komission olisi annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus, jossa arvioidaan kyseisen mekanismin toimintaa ja erityisesti sitä, miten se on edistänyt unionin vetymarkkinoiden kehittämistä. Komission olisi voitava esittää tällaisen arvioinnin perusteella lainsäädäntöehdotus vapaaehtoisen vedyn kysynnän yhdistämisen ja yhteishankintojen mekanismin kehittämisestä.

(73)

Kun yhä suurempia määriä uusiutuvaa kaasua ja vähähiilistä kaasua integroidaan unionin maakaasuverkkoon, unionissa siirrettävän ja kulutettavan maakaasun laatu muuttuu. Jotta voidaan turvata maakaasun esteetön virtaus yli rajojen, ylläpitää markkinoiden yhteentoimivuutta ja mahdollistaa niiden yhdentyminen, on tarpeen lisätä kaasun laatua ja sen hallinnointikustannuksia koskevaa läpinäkyvyyttä, säätää yhdenmukaistetusta lähestymistavasta sääntelyviranomaisten ja verkonhaltijoiden rooleihin ja velvollisuuksiin sekä vahvistaa rajatylittävää koordinointia. Samalla kun varmistetaan yhdenmukainen lähestymistapa kaasun laatuun rajat ylittävissä yhteenliitäntäpisteissä, jäsenvaltioilla olisi säilyttävä joustavuus kaasun laatustandardien soveltamisessa kansallisissa maakaasuverkoissaan.

(74)

Vedyn sekoittamisen maakaasuverkkoon olisi oltava viimeinen keino, sillä se vähentää vedyn arvoa ja on tehottomampaa kuin vedyn käyttö sen puhtaassa muodossa. Se vaikuttaa myös maakaasuinfrastruktuurin toimintaan, loppukäyttäjäsovelluksiin ja rajat ylittävien järjestelmien yhteentoimivuuteen. Sen vuoksi olisi asetettava etusijalle vedyn tuotanto ja käyttö sen puhtaassa muodossa ja sen kuljetus erityisessä vetyjärjestelmässä. Olisi pyrittävä kaikin tavoin välttämään vedyn käyttöä silloin, kun kyseiselle käyttötavalle on olemassa energiatehokkaampia vaihtoehtoja. Jäsenvaltioiden oikeus päättää, soveltavatko ne vedyn sekoittamista kansallisiin maakaasuverkkoihinsa, olisi säilytettävä. Markkinoiden segmentoitumisen riskiä rajoittaisi vedyn maakaasuverkkoon sekoittamista koskeva unionin laajuinen yhdenmukaistettu yläraja jäsenvaltioiden välisissä rajat ylittävissä yhteenliitäntäpisteissä, jolloin siirtoverkonhaltijoiden olisi hyväksyttävä maakaasu, johon on sekoitettu ylärajaa vähemmän vetyä. Vierekkäisten siirtoverkkojen olisi voitava vapaasti sopia korkeammista tai matalammista vedyn sekoitustasoista rajat ylittävissä yhteenliitäntäpisteissä. Tällaisia sopimuksia harkitessaan jäsenvaltioiden olisi kuultava muita jäsenvaltioita, joihin toimenpide todennäköisesti vaikuttaa, ja otettava huomioon tilanne kyseisissä jäsenvaltioissa.

(75)

Siirtoverkonhaltijoiden välinen vahva rajatylittävä koordinointi- ja riitojenratkaisuprosessi kaasun laadun, myös biometaanin ja vetyseosten, osalta on olennaisen tärkeä, jotta voidaan helpottaa maakaasun tehokasta siirtoa unionin maakaasuverkoissa ja siten siirtyä kohti sisämarkkinoiden tiiviimpää yhdentymistä. Kaasun laatuparametreja, mukaan lukien bruttolämpöarvo, Wobben indeksi ja happipitoisuus, sekä vetyseoksia ja niiden kehittymistä ajan mittaan koskevilla tehostetuilla läpinäkyvyysvaatimuksilla yhdistettyinä seuranta- ja raportointivelvoitteisiin olisi edistettävä avointen ja tehokkaiden maakaasun sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa.

(76)

Jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää edelleen kaasun laatua koskevia alkuperäisiä eritelmiään, jos niiden sääntelyviranomaiset tai ACER päättävät pitää voimassa vedyn sekoitustasojen tai -käytäntöjen eroista johtuvia rajatylittäviä rajoituksia. Mahdollisuus pitää voimassa tällaisia rajatylittävä rajoituksia on erityisen tärkeä jäsenvaltioissa, joissa on vain yksi yhteenliitäntäpiste tai joihin maakaasumäärät tulevat pääasiassa vain yhden yhteenliitäntäpisteen kautta. Jotta voitaisiin varmistaa esteettömät rajat ylittävät virtaukset ja säilyttää energian sisämarkkinoiden eheys, asiaankuuluvilla sääntelyviranomaisilla ja ACERilla olisi tarvittaessa oltava valtuudet käynnistää uudelleen yhteinen riitojenratkaisuprosessi milloin tahansa, jotta voidaan ottaa huomioon maakaasumarkkinoilla ja -teknologioissa tapahtunut kehitys.

(77)

Maakaasuverkon yhteentoimivuutta ja tiedonvaihtoa koskevat säännöt, jotka vahvistetaan komission asetuksessa (EU) 2015/703 (26), ovat olennaisen tärkeät, erityisesti yhteenliitäntäsopimusten osalta, mukaan lukien säännöt seuraavista: virtauksensäätö, maakaasumäärien ja maakaasun laadun mittausperiaatteet, täsmäytysprosessi ja maakaasumäärien jakaminen sekä viestintämenettelyt poikkeuksellisissa olosuhteissa; yhteiset yksiköt, kaasun laatu, mukaan lukien kaasun laatueroista ja hajustamiskäytäntöjen eroista johtuvien rajatylittävän kaupan rajoitusten hallinta, kaasun laadun lyhyt- ja pitkäaikaisseuranta ja tietojen antaminen; tiedonvaihto ja kaasun laatua koskeva raportointi; läpinäkyvyys, viestintä, tietojen antaminen ja yhteistyö asiaankuuluvien markkinaosapuolten välillä.

(78)

Jotta voidaan varmistaa unionin vetyverkon optimaalinen hallinta sekä mahdollistaa kaupankäynti vedyllä ja vedyn toimittaminen unionissa yli rajojen, olisi perustettava ENNOH. ENNOHin tehtävät olisi suoritettava unionin kilpailusääntöjen mukaisesti. ENNOHin tehtävät olisi määriteltävä täsmällisesti, ja sen työskentelymenetelmillä olisi voitava varmistaa tehokkuus, läpinäkyvyys ja ENNOHin edustava luonne. Kaasu-ENTSO ja ENNOH voivat tarvittaessa laatia yhdessä monialaisia kysymyksiä koskevia verkkosääntöjä.

(79)

Sen varmistamiseksi, että kaikki vedyn siirtoverkkoja kehittämässä olevat jäsenvaltiot ovat edustettuina ENNOHissa, niiden olisi tässä asetuksessa vahvistetusta ENNOHin jäsenyyttä koskevasta yleisestä säännöstä poiketen voitava nimetä ENNOHin jäseneksi yksi vedyn siirtoverkonhaltija, johon sovelletaan poikkeusta direktiivin (EU) 2024/1788 68 artiklasta, edellyttäen, että kyseinen vedyn siirtoverkonhaltija on sijoittautunut jäsenvaltioon, jossa mikään muu vedyn siirtoverkonhaltija ei ole ENNOHin jäsen. Jäsenvaltioiden, joilla ei vielä ole erityistä vedyn siirtoverkonhaltijaa mutta jotka aikovat kehittää vedyn siirtoverkkoa yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmiensa mukaisesti, olisi voitava nimetä yksikkö ENNOHin liitännäiskumppaniksi, jolle tiedotetaan ENNOHin tekemästä työstä ja joka näin ollen voi osallistua yleiskokouksiin, hallituksen ja komiteoiden kokouksiin ja työryhmiin, kunnes niiden vetyverkonhaltijoista tulee ENNOHin jäseniä. Jäsenvaltiot voivat valtuuttaa tätä varten edustajan vetyasioihin erikoistuneesta kansallisesta järjestöstä.

(80)

Unionin vetyverkon kehittämisen läpinäkyvyyden varmistamiseksi ENNOHin olisi laadittava, julkaistava ja säännöllisesti päivitettävä ei-sitova vetyä koskeva unionin laajuinen verkon kymmenvuotinen kehittämissuunnitelma, jäljempänä ”vetyä koskeva unionin laajuinen verkon kehittämissuunnitelma”, joka on kohdennettu kehittyvien vetymarkkinoiden tarpeisiin. Vetyä koskevaan unionin laajuiseen verkon kehittämissuunnitelmaan olisi sisällytettävä toteuttamiskelpoiset vedynsiirtoverkot ja tarvittavat yhteenliitännät, jotka ovat tärkeitä kaupalliselta kannalta. ENNOHin olisi osallistuttava energiajärjestelmän laajuisen kustannus-hyötyanalyysin kehittämiseen – mukaan lukien yhteenliitetty energiamarkkina- ja verkkomalli, joka käsittää sähkön, maakaasun ja vedyn siirtoinfrastruktuurin sekä varastoinnin, nesteytetyn maakaasun ja elektrolyysilaitteet – sekä kymmenvuotisia verkon kehittämissuunnitelmia koskevien skenaarioiden ja infrastruktuuripuutteiden tunnistamista koskevan kertomuksen laatimiseen, joista säädetään asetuksen (EU) 2022/869 11, 12 ja 13 artiklassa yhteistä etua koskevien hankkeiden ja keskinäistä etua koskevien hankkeiden unionin luetteloiden laatimiseksi. Tätä varten ENNOHin olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston, jäljempänä ”Sähkö-ENTSO”, ja Kaasu-ENTSOn kanssa energiajärjestelmän integroinnin helpottamiseksi.

(81)

Energiajärjestelmän integroinnin helpottamiseksi, synergioiden hyödyntämiseksi ja järjestelmän yleisen tehokkuuden tukemiseksi ENNOHin, Sähkö-ENTSOn ja Kaasu-ENTSOn olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä unionin tason integroidun verkon suunnittelussa. Tämän yhteistyön olisi katettava sähköä, vetyä ja maakaasua koskevien yhteisten skenaarioiden, infrastruktuuripuutteita koskevien koordinoitujen kertomusten, energiajärjestelmän laajuisen kustannus-hyötyanalyysin johdonmukaisten menetelmien luonnosten ja integroidun mallin laatiminen asetuksen (EU) 2022/869 11, 12 ja 13 artiklan mukaisesti. Kyseisen yhteistyön tehostamiseksi ENNOHin, Sähkö-ENTSOn ja Kaasu-ENTSOn olisi perustettava yhteisiä työryhmiä laatimaan näitä tuotoksia. Kaasu-ENTSOn olisi laadittava 1 päivään tammikuuta 2027 ulottuvan siirtymäkauden aikana vuoden 2026 vetyä koskeva unionin laajuinen verkon kehittämissuunnitelma. Tätä varten Kaasu-ENTSOn olisi otettava täysimääräisesti mukaan vedyn siirtoverkonhaltijat ja ENNOH heti, kun ENNOH on perustettu. Vuoden 2026 vetyä koskevan unionin laajuisen verkon kehittämissuunnitelman olisi koostuttava kahdesta erillisestä luvusta, joista toinen koskee vetyä ja toinen maakaasua. ENNOHin olisi laadittava vuoden 2028 vetyä koskeva unionin laajuinen verkon kehittämissuunnitelma tämän asetuksen mukaisen unionin tason integroidun verkon suunnittelun mukaisesti.

(82)

ENNOHin suorittamat tehtävät koskevat kaikkien markkinaosapuolten etuja. Sen vuoksi toimiva kuulemisprosessi on olennaisen tärkeä. Kaiken kaikkiaan ENNOHin olisi pyrittävä saamaan kokemusta infrastruktuurin suunnittelusta, kehittämisestä ja toiminnasta yhteistyössä muiden asiaankuuluvien markkinaosapuolten ja niiden yhteenliittymien kanssa sekä hyödynnettävä tätä kokemusta ja otettava se osaksi työskentelyään.

(83)

Koska nopeampi edistyminen voisi olla saavutettavissa alueellisilla toimilla, vedyn siirtoverkonhaltijoiden olisi perustettava yleisen yhteistyörakenteen puitteissa alueellisia rakenteita sekä varmistettava, että alueellisilla toimilla saavutettavat tulokset sopivat yhteen verkkosääntöjen ja vetyä koskevien unionin laajuisten verkon kehittämissuunnitelmien kanssa. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä yhteistyötä ja seurattava verkon tehokkuutta aluetasolla.

(84)

Läpinäkyvyysvaatimukset ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että markkinaosapuolten keskuudessa voi syntyä luottamusta unionin kehittyviin vetymarkkinoihin. Vetyjärjestelmän fyysistä tilaa ja toimintaa koskevien tietojen olisi oltava tasavertaisesti kaikkien markkinaosapuolten saatavilla, jotta niillä olisi mahdollisuus arvioida kysynnän ja tarjonnan yleistä tilannetta ja todeta syyt markkinahintojen kehittymiselle. Tiedot olisi aina julkistettava mielekkäällä, helposti saatavilla olevalla ja syrjimättömällä tavalla.

(85)

ENNOHin olisi perustettava keskitetty verkkopohjainen alusta, jonka avulla voidaan asettaa saataville kaikki tiedot, joita markkinaosapuolet tarvitsevat saadakseen tosiasiallisesti pääsyn vetyverkkoon.

(86)

Vetyverkkoihin pääsyä koskevilla edellytyksillä olisi vetymarkkinoiden kehityksen alkuvaiheessa varmistettava tehokas toiminta, syrjimättömyys ja läpinäkyvyys vetyverkon käyttäjille säilyttäen samalla riittävä joustavuus vetyverkonhaltijoille. Kapasiteettisopimusten enimmäiskeston rajoittamisella olisi vähennettävä sopimusperusteisen siirtorajoituksen ja kapasiteetin hamstrauksen riskiä.

(87)

Tässä asetuksessa olisi vahvistettava yleiset edellytykset kolmansien osapuolten pääsylle vetyvarastoihin ja vetyterminaaleihin, jotta vetyverkon käyttäjille voidaan varmistaa syrjimätön pääsy ja läpinäkyvyys.

(88)

Vetyverkonhaltijoiden olisi tehtävä yhteistyötä laatiakseen verkkosääntöjä läpinäkyvän ja syrjimättömän vetyverkkoihin pääsyn tarjoamiseksi ja hallinnoimiseksi yli rajojen sekä vetyverkon koordinoidun kehittämisen varmistamiseksi unionissa, mukaan lukien yhteenliittämiskapasiteetin luominen. Komission olisi laadittava ensimmäinen prioriteettiluettelo vetyä koskevien verkkosääntöjen laatimiseen sisällytettävien alueiden määrittämiseksi vuoden kuluttua ENNOHin perustamisesta tämän asetuksen mukaisesti. Verkkosääntöjen olisi oltava yhdenmukaisia ACERin laatimien puiteohjeiden kanssa. ACERin olisi osallistuttava verkkosääntöluonnosten tosiseikkoihin perustuvaan arviointiin, esimerkiksi sen arviointiin, ovatko ne puiteohjeiden mukaisia, ja sen olisi voitava suositella komissiolle niiden hyväksymistä. ACERin olisi arvioitava verkkosääntöjä koskevia muutosehdotuksia, ja sen olisi voitava suositella komissiolle niiden hyväksymistä. Vetyverkonhaltijoiden olisi käytettävä vetyverkkojaan näiden verkkosääntöjen mukaisesti.

(89)

ENNOHin laatimilla verkkosäännöillä ei ole tarkoitus korvata niitä tarvittavia kansallisia verkkosääntöjä, jotka koskevat muita kuin rajatylittäviä kysymyksiä.

(90)

Unionissa siirrettävän ja kulutettavan vedyn laatu voi vaihdella sen tuotantoteknologian ja siirtotapojen mukaan. Siksi unionin tasolla yhdenmukaistetun lähestymistavan vedyn laadunhallintaan rajat ylittävissä yhdysputkissa olisi mahdollistettava vetyvirtaukset yli rajojen ja markkinoiden yhdentyminen.

(91)

Jos sääntelyviranomainen katsoo sen olevan tarpeellista, vedyn siirtoverkonhaltijat voisivat olla vastuussa vedyn laadunhallinnasta verkoissaan sovellettavien vedyn laatustandardien puitteissa siten, että varmistetaan vedyn luotettava ja vakaa laatu loppukuluttajille.

(92)

Vedyn siirtoverkonhaltijoiden välinen vahva rajatylittävä koordinointi- ja riitojenratkaisuprosessi on olennaisen tärkeä, jotta voidaan helpottaa vedyn tehokasta siirtoa unionin vedyn siirtoverkoissa ja siten siirtyä kohti sisämarkkinoiden tiiviimpää yhdentymistä. Vedyn laatuparametreja ja niiden kehittymistä ajan mittaan koskevilla tehostetuilla läpinäkyvyysvaatimuksilla yhdistettyinä seuranta- ja raportointivelvoitteisiin olisi edistettävä avointen ja tehokkaiden vedyn sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa.

(93)

Tämän asetuksen muiden kuin keskeisten osien muuttamiseksi tai tämän asetuksen täydentämiseksi tiettyjen markkinoiden yhdentymisen kannalta perustavanlaatuisten erityisalojen muiden kuin keskeisten osien osalta komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä SEUT 290 artiklan mukaisesti siltä osin kuin on kyse sellaisten suuntaviivojen vahvistamisesta, joissa kuvataan yksityiskohtaisesti menettely, jota siirtoverkonhaltijoiden tai vedyn siirtoverkonhaltijoiden olisi noudatettava, alennuksen tasojen muuttamisesta siirtoverkonhaltijoiden tulojen rakenteellisen epätasapainon lieventämiseksi, kunkin alueellisen yhteistyörakenteen kattaman maantieteellisen alueen määrittelemisestä ottaen huomioon olemassa olevat alueelliset yhteystyörakenteet, maakaasua ja vetyä koskevien verkkosääntöjen ja suuntaviivojen vahvistamisesta, liitteessä vahvistettujen suuntaviivojen muuttamisesta sekä uutta maakaasu- ja vetyinfrastruktuuria koskevien suuntaviivojen vahvistamisesta. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (27) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle olisi toimitettava kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla olisi oltava järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(94)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa SEUT 291 artiklan mukaisesti. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (28) mukaisesti.

(95)

Verkkosääntöjä ja suuntaviivoja olisi sovellettava kaikkiin unionissa sijaitseviin kolmansiin maihin yhteydessä oleviin syöttö- ja ottokohtiin. Erityiset olosuhteet, kuten olemassa olevat pitkäaikaiset sopimusjärjestelyt tai oikeudelliset vaikeudet riitojenratkaisumenettelyn perustamisessa kolmansiin maihin sijoittautuneiden siirtoverkonhaltijoiden tai maakaasun toimittajien kanssa, voivat estää tehokkaan soveltamisen lyhyellä aikavälillä. Jos se on perusteltua objektiivisista syistä, sääntelyviranomaisten olisi voitava hakea komissiolta poikkeusta sellaisten verkkosääntöjen tai suuntaviivojen tai niiden tiettyjen määräysten soveltamisesta, joita ei voida panna täytäntöön kolmansiin maihin yhteydessä olevissa syöttö- ja ottokohdissa. Tällaisten poikkeusten kestoa olisi rajattava ajallisesti siten, että niitä sovelletaan sen ajanjakson ajan, joka vähintään tarvitaan verkkosääntöjen tai suuntaviivojen soveltamisen nykyisten esteiden poistamiseksi.

(96)

Euroopan vetyverkkojen tehokkaan toiminnan varmistamiseksi vetyverkonhaltijoiden olisi vastattava vedynsiirtoverkon käytöstä, ylläpidosta ja kehittämisestä tiiviissä yhteistyössä muiden vetyverkonhaltijoiden sekä muiden sellaisten verkonhaltijoiden kanssa, joihin niiden verkot on liitetty, myös energiajärjestelmän integroinnin helpottamiseksi.

(97)

Sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta on tarpeen, että käytössä on unionin tasolla yhdenmukaistetut standardit. Kun tällaisen standardin viitetiedot on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, sen noudattamisesta olisi seurattava, että oletetaan niiden vastaavien vaatimusten täyttyvän, joista on määrätty tämän asetuksen nojalla hyväksytyssä täytäntöönpanotoimenpiteessä, vaikka myös muut tavat vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi olisi sallittava. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1025/2012 (29) 10 artiklan mukaisesti komissio voi pyytää eurooppalaisia standardointiorganisaatioita laatimaan teknisiä eritelmiä, eurooppalaisia standardeja ja yhdenmukaistettuja standardeja. Yksi yhdenmukaistettujen standardien päätarkoituksista olisi oltava auttaa verkonhaltijoita soveltamaan tämän asetuksen ja direktiivin (EU) 2024/1788 nojalla hyväksyttyjä täytäntöönpanotoimenpiteitä.

(98)

Unionin nykyinen standardointikehys, joka perustuu asetukseen (EU) N:o 1025/2012, muodostaa oletusarvoisen kehyksen sellaisten standardien laatimiselle, jotka luovat olettamuksen tässä asetuksessa asetettujen tai tämän asetuksen nojalla hyväksytyissä delegoiduissa säädöksissä tai täytäntöönpanosäädöksissä asetettujen olennaisten vaatimusten täyttymisestä. Eurooppalaisten standardien olisi oltava markkinalähtöisiä, ja niissä olisi otettava huomioon yleinen etu sekä toimintapoliittiset tavoitteet, jotka ilmoitetaan selkeästi komission yhdelle tai useammalle eurooppalaiselle standardointiorganisaatiolle esittämässä pyynnössä yhdenmukaistettujen standardien laatimisesta asetetussa määräajassa ja yhteisymmärryksen perusteella. Jos yhdenmukaistettujen standardien asiaankuuluvia viitetietoja ei kuitenkaan ole tai jos standardointiprosessi on pysähdyksissä tai asianmukaisten yhdenmukaistettujen standardien vahvistamisessa on viiveitä, komission olisi voitava vahvistaa delegoiduilla säädöksillä tai täytäntöönpanosäädöksillä tämän asetuksen mukaisille vaatimuksille yhteiset eritelmät edellyttäen, että se näin tehdessään ottaa asianmukaisesti huomioon eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden aseman ja tehtävät. Tätä vaihtoehtoa olisi pidettävä poikkeuksellisena vararatkaisuna, jolla tuetaan verkonhaltijoita tämän asetuksen ja direktiivin (EU) 2024/1788 nojalla hyväksytyissä delegoiduissa säädöksissä tai täytäntöönpanosäädöksissä säädettyjen asiaankuuluvien toimenpiteiden toteuttamisessa. Jos viive yhdenmukaistettujen standardien vahvistamisessa johtuu asianomaisen standardin teknisestä monimutkaisuudesta, komission olisi otettava tämä huomioon, ennen kuin se harkitsee yhteisten eritelmien vahvistamista.

(99)

Jotta vedyn loppukäyttäjien laatuvaatimukset voidaan ottaa täysimääräisesti huomioon, teknisissä eritelmissä ja standardeissa, jotka koskevat vedyn laatua vetyverkossa, olisi otettava huomioon jo olemassa olevat standardit, joissa asetetaan tällaisia loppukäyttäjiin liittyviä vaatimuksia, esimerkiksi standardi EN 17124.

(100)

Vedyn siirtoverkonhaltijoiden olisi rakennettava riittävästi rajat ylittävää kapasiteettia vedyn siirtoa varten siten, että voidaan tyydyttää kaikki taloudelliselta kannalta kohtuullinen ja teknisesti toteuttamiskelpoinen tällaisen kapasiteetin kysyntä ja mahdollistaa siten markkinoiden yhdentyminen.

(101)

Vedyn potentiaali energiankantajana ja jäsenvaltioiden mahdollinen vedyllä käytävä kauppa kolmansien maiden kanssa huomioon ottaen on tarpeen selventää, että Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EU) 2017/684 (30) mukaisia ilmoitusvelvollisuuksia, joita sovelletaan energia-alalla tehtyihin hallitustenvälisiin sopimuksiin, jotka koskevat maakaasua, sovelletaan myös hallitustenvälisiin sopimuksiin, jotka koskevat vetyä, mukaan lukien vety-yhdisteet, kuten ammoniakki ja nestemäiset orgaaniset vedynkantajat. Sen vuoksi kyseistä päätöstä olisi muutettava.

(102)

Investointeja uusiin merkittäviin infrastruktuureihin olisi edistettävä voimakkaasti samalla kun varmistetaan maakaasun ja vedyn sisämarkkinoiden moitteeton toiminta. Jotta infrastruktuurihankkeiden vapauttamisella säännösten soveltamisesta olisi mahdollisimman myönteinen vaikutus kilpailuun ja toimitusvarmuuteen, markkinoiden mielenkiinto olisi selvitettävä hankkeen suunnitteluvaiheessa ja siirtorajoitusten hallintaa koskevat säännöt olisi pantava täytäntöön. Jos infrastruktuuri sijaitsee useamman kuin yhden jäsenvaltion alueella, ACERin olisi viimeisenä keinona käsiteltävä vapautuspyyntö, jotta voidaan ottaa paremmin huomioon vapautuksen rajojen yli ulottuvat vaikutukset sekä helpottaa pyynnön hallinnollista käsittelyä. Lisäksi kun otetaan huomioon näiden sääntöjen noudattamisesta vapautettujen merkittävien uusien infrastruktuurihankkeiden rakentamisen poikkeuksellinen riskiprofiili, yrityksille, joilla on toimitus- ja tuotantointressejä, olisi voitava myöntää tilapäisesti täydellisiä tai osittaisia poikkeuksia eriyttämissääntöjen soveltamisesta kyseisten hankkeiden osalta. Toimitusvarmuuden turvaamiseksi tilapäisten poikkeusten mahdollisuuden olisi erityisesti koskettava unionin alueelle rakennettavia uusia putkistoja, joilla maakaasua kuljetetaan kolmansista maista unioniin. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2003/55/EY (31) ja 2009/73/EY (32) nojalla myönnettyjen vapautusten ja poikkeusten soveltamista olisi jatkettava sen ajan, jolle ne on myönnetty asiaankuuluvalla vapautuksella tai poikkeuksella.

(103)

Venäjän Ukrainaan kohdistaman sotilaallisen hyökkäyksen kärjistyminen helmikuusta 2022 lähtien on johtanut kaasuntoimitusten vähenemiseen kyseisestä maasta, ja maakaasun myynnistä saaduilla varoilla on rahoitettu sotaa, jota Venäjä käy unionin rajalla. Erityisesti Venäjältä Valko-Venäjän ja Nord Stream 1 -kaasuputken kautta kulkevat maakaasuvirrat ovat pysähtyneet ja maakaasutoimitukset Ukrainan kautta ovat vähentyneet tasaisesti, mikä on vakavasti vaarantanut energian toimitusvarmuuden koko unionissa. Tällainen maakaasutoimitusten vähentämisen käyttö aseena ja markkinoiden manipulointi maakaasuvirtojen tahallisen häiritsemisen kautta on paljastanut unionissa ja sen jäsenvaltioissa haavoittuvuuksia ja riippuvuuksia, jotka voivat selvästi vaikuttaa suoraan ja vakavasti niiden keskeisiin kansainvälisiin turvallisuusetuihin. Aikaisemmat kokemukset ovat myös osoittaneet, että maakaasua voidaan käyttää aseena energiamarkkinoilla ja sillä voidaan manipuloida niitä, esimerkiksi siten, että maakaasuinfrastruktuurikapasiteettia hamstrataan unionin keskeisten kansainvälisten turvallisuusetujen kustannuksella. Jotta voidaan lieventää tällaisten tapahtumien vaikutuksia sekä nykyisessä tilanteessa että tulevaisuudessa, jäsenvaltioiden olisi poikkeuksellisesti voitava toteuttaa oikeasuhteisia toimenpiteitä rajoittaakseen tilapäisesti yksittäisen verkonkäyttäjän kapasiteettia koskevia etukäteistarjouksia syöttökohdissa ja nesteytetyn maakaasun terminaaleissa Venäjän federaatiosta ja Valko-Venäjältä tulevien toimitusten osalta, jos se on tarpeen jäsenvaltioiden ja unionin keskeisten turvallisuusetujen suojelemiseksi ottaen huomioon myös tarpeen varmistaa toimitusvarmuus unionissa. Tällaisia tilapäisiä toimenpiteitä olisi voitava uusia perustelluissa tapauksissa. Tätä mahdollisuutta olisi sovellettava ainoastaan Venäjän federaation ja Valko-Venäjän osalta, jotta jäsenvaltiot voisivat vastata asianmukaisin toimenpitein kaikkiin omiin ja unionin keskeisiin turvallisuusetuihin kohdistuviin nykyisestä tilanteesta johtuviin uhkiin, myös vähentämällä asteittain riippuvuuttaan Venäjän fossiilisista polttoaineista muun muassa toteuttamalla varhaisia toimia REPowerEU-suunnitelman tavoitteiden mukaisesti. Tällaiset rajoitukset eivät saisi olla ristiriidassa unionin tai jäsenvaltioiden kansainvälisten velvoitteiden kanssa, ja niiden olisi oltava tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen XXI artiklan mukaisia. Ennen tällaisten rajoitusten soveltamista jäsenvaltioiden olisi kuultava komissiota ja, jos rajoitus todennäköisesti vaikuttaa niihin, muita jäsenvaltioita, energiayhteisön sopimuspuolia, Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimuspuolia sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyttä kuningaskuntaa ja otettava huomioon tilanne kyseisissä jäsenvaltioissa ja kolmansissa maissa, erityisesti toimitusvarmuuden osalta. Jäsenvaltioiden olisi otettava asianmukaisesti huomioon toimenpiteensä mahdolliset vaikutukset muihin jäsenvaltioihin ja erityisesti noudatettava energiayhteisvastuun periaatetta, myös toimitusvarmuuden turvaamiseksi, arvioidessaan suunniteltujen rajoitusten asianmukaisuutta ja soveltamisalaa.

(104)

Euroopan energia-alalla on meneillään uusiutuviin energialähteisiin perustuvaan ja erittäin tehokkaaseen vähähiiliseen talouteen suuntautuva merkittävä siirtymä, jossa toimitusvarmuus ja kilpailukyky säilytetään turvattuina. Vaikka sähköalan kyberturvallisuus on jo edistynyt rajat ylittävää sähkönsiirtoa koskevan verkkosäännön ansiosta, maakaasualan sektorikohtaiset pakolliset säännöt ovat tarpeen unionin energiajärjestelmän turvaamiseksi.

(105)

Vastauksena syksyllä 2021 havaittuihin merkittäviin ja unionin laajuisiin energian hinnannousuihin ja niiden kielteisiin vaikutuksiin 13 päivänä lokakuuta 2021 annetussa komission tiedonannossa ”Miten vastata energian hintojen nousuun: toiminta- ja tukivälineistö” korostettiin sitä, miten tärkeitä ovat moitteettomasti toimivat energian sisämarkkinat ja toimitusvarmuuden parempi koordinointi yli rajojen tulevien häiriöiden sietokyvyn kannalta. Eurooppa-neuvosto antoi 20 ja 21 päivänä lokakuuta 2021 päätelmät, joissa se kehotti komissiota harkitsemaan pikaisesti toimenpiteitä, joilla parannetaan unionin energiajärjestelmän ja energian sisämarkkinoiden häiriönsietokykyä, mukaan lukien toimenpiteitä toimitusvarmuuden parantamiseksi. Vastauksena Venäjän hyökkäykseen Ukrainaan komissio esitti 8 päivänä maaliskuuta 2022 REPowerEU-suunnitelman, jonka avulla pyritään pääsemään asteittain eroon unionin riippuvuudesta Venäjän fossiilisista polttoaineista ja nopeuttamaan siirtymistä puhtaaseen energiaan. Jotta voidaan edistää johdonmukaista ja oikea-aikaista reagointia kyseiseen kriisiin ja mahdollisiin uusiin kriiseihin unionin tasolla, tähän asetukseen ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) 2017/1938 (33) olisi sisällytettävä erityisiä sääntöjä yhteistyön ja häiriönsietokyvyn parantamiseksi, erityisesti sääntöjä yhteisvastuullisuudesta. Asetus (EU) 2017/1938 olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(106)

Kuten vuosina 2017, 2021 ja 2022 tehdyt unionin laajuiset simulaatiot osoittivat, alueellinen yhteistyö ja yhteisvastuutoimenpiteet ovat olennaisen tärkeitä, jotta voidaan varmistaa unionin häiriönsietokyky siinä tapauksessa, että toimitustilanne heikkenee vakavasti. Hätätilanteessa sovellettavilla yhteisvastuutoimenpiteillä olisi varmistettava toimitukset yhteisvastuulla suojatuille asiakkaille, kuten kotitalouksille, yli rajojen. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet yhteisvastuumekanismia koskevien säännösten täytäntöönpanemiseksi, ja asianomaisten jäsenvaltioiden olisi sovittava teknisistä, oikeudellisista ja rahoitukseen liittyvistä järjestelyistä. Jäsenvaltioiden olisi esitettävä näiden järjestelyjen yksityiskohdat hätäsuunnitelmissaan. Niiden jäsenvaltioiden osalta, joilla ei ole kahdenvälisiä sopimuksia, olisi käytettävä tässä asetuksessa annettavia oletussääntöjä toimivan yhteisvastuullisuuden varmistamiseksi.

(107)

Tällaiset yhteisvastuutoimenpiteet voivat näin ollen johtaa jäsenvaltion velvollisuuteen maksaa korvausta niille, joihin sen toimenpiteet ovat vaikuttaneet. Sen varmistamiseksi, että yhteisvastuuta pyytävän jäsenvaltion yhteisvastuuta tarjoavalle jäsenvaltiolle maksama korvaus on oikeudenmukainen ja kohtuullinen, sääntelyviranomaisilla ja ACERilla olisi oltava riippumattomina viranomaisina valtuudet tarkastaa pyydetyn ja maksetun korvauksen määrä ja tarvittaessa pyytää oikaisua ottaen erityisesti huomioon niiden välillisten kustannusten taso, joita aiheutuu yhteisvastuun tarjoamisesta muiden kuin markkinapohjaisten toimenpiteiden perusteella. Vastikään perustettu välillisesti liitettyjen jäsenvaltioiden välinen yhteistyö käyttäen markkinapohjaisia toimenpiteitä tämän asetuksen nojalla auttaa myös vähentämään mahdollisesti huomattavia kustannuksia, joita voisi aiheutua kalliimpien muiden kuin markkinapohjaisten toimenpiteiden käytöstä.

(108)

Asetukseen (EU) 2017/1938 olisi lisättävä säännöksiä maakaasun vapaaehtoisesta toimituksesta markkinapohjaisten toimenpiteiden avulla välillisesti liitetyille jäsenvaltioille erityisesti sen välttämiseksi, että suoraan verkkoon liitetyt jäsenvaltiot joutuisivat käyttämään muita kuin markkinapohjaisia toimenpiteitä, jos toinen jäsenvaltio, joka ei ole suoraan liitetty, voisi toimittaa maakaasumääriä yhteisvastuuta varten markkinapohjaisten toimenpiteiden avulla. Markkinapohjaisten toimenpiteiden vapaaehtoinen luonne ja niistä johtuva maakaasun toimitus eivät vaikuta jäsenvaltioiden velvollisuuteen arvioida ja ilmoittaa hyvissä ajoin, voidaanko markkinapohjaisilla toimenpiteillä toimittaa pyydettyä maakaasua ja miten. Tällaisen mekanismin tarkoituksena on vähentää yhteisvastuun välillisiä ja kokonaiskustannuksia välttämällä turvautumista kalliimpiin muihin kuin markkinapohjaisiin toimenpiteisiin. Välillisesti liitettyjen jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuun ansiosta taakka jakautuu useampien jäsenvaltioiden kesken, ja yhteisvastuu helpottaa niiden jäsenvaltioiden pääsyä nesteytetyn maakaasun maailmanlaajuiseen tarjontaan, joilla ei ole nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksia.

(109)

Riskiperusteiseen lähestymistapaan kaasun toimitusvarmuuden arviointiin ja ennaltaehkäisevien ja lieventävien toimenpiteiden käyttöönottoon olisi sisällyttävä skenaarioita, joissa tarkastellaan energiansäästöistä tai energiatehokkuustoimenpiteistä johtuvan maakaasun kysynnän vähenemisen vaikutuksia, myös tämän asetuksen mukaisissa maakaasun toimituksen ja infrastruktuurin häiriöiden skenaarioiden unioninlaajuisissa simulaatioissa. Tarkastelemalla energiansäästö- ja energiatehokkuusskenaarioita varmistetaan, että unioninlaajuinen simulaatio sekä sitä seuraavat kansalliset ja yhteiset riskinarvioinnit ja ennaltaehkäisevät toimenpiteet ovat tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavia ja yhteensopivia energiatehokkuus etusijalle -periaatteen ja asetuksessa (EU) 2021/1119 vahvistettujen unionin ilmastoneutraaliustavoitteiden kanssa ja että ne edistävät asteittaista eroon pääsyä unionin riippuvuudesta Venäjän fossiilisista polttoaineista. Tämä asetus myös antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden vähentää suojattujen asiakkaiden ei-välttämätöntä kaasunkulutusta maakaasun säästöjen lisäämiseksi erityisesti kriisin aikana.

(110)

Venäjän Ukrainaan kohdistaman sotilaallisen hyökkäyksen aiheuttamat kaasun toimitusvarmuuteen kohdistuvat riskit, joiden vuoksi oli perusteltua muuttaa asetusta (EU) 2017/1938 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2022/1032 (34), jatkuvat edelleen. Lisäksi olisi otettava huomioon lisäriskit, kuten kriittisten infrastruktuurien muut häiriöt syyskuussa 2022 tapahtuneen Nord Stream -putkien sabotoinnin ja lokakuussa 2023 tapahtuneen Balticconnector-putken vaurioitumisen jälkeen sekä geopoliittisen tilanteen ja uhkaympäristön huononeminen kaasua toimittavilla alueilla esimerkiksi Lähi-idän kriisin vuoksi. Sen vuoksi kertomukseen, jonka komissio toimittaa viimeistään 28 päivänä helmikuuta 2025, on määrä liittää tarvittaessa lainsäädäntöehdotus asetuksen (EU) 2017/1938 muuttamisesta.

(111)

Tietyt tämän asetuksen säännökset perustuvat kriisitoimenpiteisiin, jotka otettiin käyttöön neuvoston asetuksella (EU) 2022/2576 (35) ja joilla pyrittiin vastaamaan Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainaa vastaan ja siitä seuranneeseen maakaasun toimituskriisiin. Asetuksella (EU) 2022/2576 puututtiin välittömään ja vakavaan maakaasun toimituskriisiin muun muassa säätämällä poikkeamisesta voimassa olevasta pysyvästä kehyksestä, kun taas tällä asetuksella pyritään tekemään joistakin kriisitoimenpiteistä maakaasumarkkinoiden pysyviä piirteitä. Tämä koskee erityisesti maakaasun kysynnän yhdistämisen ja yhteishankintojen mekanismia, toimenpiteitä nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten ja maakaasuvarastojen käytön tehostamiseksi sekä yhteisvastuuta koskevia lisätoimenpiteitä maakaasuun liittyvässä hätätilanteessa. Näiden maakaasumarkkinoiden pysyvien piirteiden täytäntöönpano vaatii kuitenkin aikaa muun muassa maakaasun kysynnän yhdistämisen ja yhteishankintojen pysyvää mekanismia varten tarvittavien tarjouskilpailumenettelyjen vuoksi, joita ei saada päätökseen ennen vuoden 2024 loppua. Lisäksi maakaasutoimituksiin liittyvien riskien odotetaan jatkuvan unionissa koko vuoden 2024 ajan. Jotta kyseisiä toimenpiteitä koskeva valmisteluvaihe voitaisiin ottaa riittävästi huomioon ja välttää päällekkäisyyksiä asetuksella (EU) 2022/2576 käyttöön otettujen toimenpiteiden kanssa, tämän asetuksen asiaankuuluvia säännöksiä olisi sovellettava vasta 1 päivästä tammikuuta 2025. Tämän asetuksen säännöksiä, jotka koskevat sellaisen palveluntarjoajan perustamista ja valintaa, joka suorittaa maakaasun kysynnän yhdistämisen ja yhteishankintojen mekanismin mukaisia tehtäviä, olisi sovellettava tämän asetuksen voimaantulopäivästä sen varmistamiseksi, että mekanismi on toiminnassa asetuksen (EU) 2022/2576 voimassaolon päättymispäivästä.

(112)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1227/2011 (36) ja asetukset (EU) 2019/942 ja (EU) 2022/869 olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(113)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, joita ovat oikeudenmukaisten sääntöjen antaminen maakaasun siirtoverkkoihin, varastoihin ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksiin pääsyä koskevista edellytyksistä ja maakaasun kysynnän yhdistämisen ja yhteishankintojen mekanismia ja vetymarkkinoiden kehittämistä tukevaa mekanismia koskevien toimenpiteiden vahvistaminen, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden tai vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä SEU 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi,