4. Yleiset säännökset

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 108 artiklan 2 kohdan mukaisesti laitokset, jotka soveltavat IRB-menetelmää käyttämällä omia LGD-estimaattejaan, voivat saman asetuksen 143 artiklan 2 kohdan mukaisesti hyväksyä luottoriskin vähentämismenteilmän saman asetuksen kolmannen osan II osaston 3 luvun mukaisesti. Laitokset voivat hyväksyä luottoriskin vähentämisen asetuksen (EU) N:o 575/2013 kolmannen osan II osaston 4 luvun mukaisesti, jos kyseisiin vaatimuksiin viitataan saman asetuksen kolmannen osan II osaston 3 luvussa ja näiden ohjeiden mukaisesti.

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 181 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa kaikki viittaukset termiin ”vakuus” on ymmärrettävä viittaukseksi muuhun vastikkeelliseen luottosuojaan kuin saman asetuksen 166 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuun vastikkeelliseen luottosuojaan. Tämä sisältää erityisesti muun vastikkeellisen luottosuojan kuin päänettoutussopimukset ja tase-erien nettouttamisen. Päänettoutussopimuksiin ja tase-erien nettouttamiseen liittyvän luottoriskin vähentämisen vaikutukset otetaan huomioon vastuuarvossa. Näin ollen vastuutyypeissä, joiden osalta laitokset ovat saaneet luvan käyttää omia LGD-estimaattejaan, laitokset voivat hyväksyä vastikkeellisen luottosuojan asetuksen (EU) N:o 575/2013 181 artiklan 1 kohdan mukaisesti vain, jos kyseistä suojaa ei ole jo hyväksytty vastuuarvossa saman asetuksen 166 artiklassa eritellyissä tapauksissa, ja kohdan 13 mukaisesti.

Tase-erien nettouttamisen luottoriskin vähentämisen vaikutukset on hyväksyttävä vastuuarvossa asetuksen (EU) N:o 575/2013 166 artiklan 3 kohdan mukaisesti, ja päänettoutussopimuksen luottoriskin vähentämisen vaikutukset on hyväksyttävä vastuuarvossa kyseisen asetuksen 166 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Hyväksyessään tase-erien nettouttamisen ja päänettoutussopimusten vaikutukset laitosten on otettava huomioon kaikki näihin tekniikoihin liittyvät vaatimukset, jotka eritellään asetuksen (EU) N:o 575/2013 kolmannen osan II osaston 4 luvussa, muun muassa hyväksyttävyyskriteerit ja menetelmät kyseisten instrumenttien riskin vähentämisen vaikutusten hyväksymiseksi.

Vastuutyypeissä, joiden osalta laitokset ovat saaneet luvan käyttää omia LGD-estimaattejaan, niiden on hyväksyttävä takauksen luonteisen luottosuojan vaikutukset asetuksen (EU) N:o 575/2013 160 artiklan 5 kohdan, 161 artiklan 3 kohdan, 164 artiklan 2−3 kohdan ja 183 artiklan mukaisesti.

Laitokset voivat hyväksyä luottovakuutuksen kohdan 14 mukaisesti, jos niihin liittyvät luottoriskin vähentämistekniikat voidaan luokitella takauksen luonteiseksi luottosuojaksi asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 59 alakohdan määritelmän mukaisesti. Laitokset voivat erityisesti hyväksyä luottovakuutuksen asetuksen (EU) N:o 575/2013 183 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jos luottovakuutus toimii tosiasiallisesti takauksena, ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 183 artiklan 2 tai 3 kohdan mukaisesti, jos se toimii luottojohdannaisena.

Euroopan pankkiviranomaisen maksukyvyttömyyden todennäköisyyden ja tappio-osuuden estimoinnista antamien ohjeiden 62−64 kohdassa esitettyä kolmansien osapuolten luokitusten käsittelyä, jossa otetaan huomioon asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 57 alakohdan määritelmä luottoriskin vähentämisestä, ei pidä katsoa menetelmäksi luottoriskin vähentämisen vaikutusten huomioimiseen, eikä se kuulu näiden ohjeiden soveltamisalaan. Erityisesti kyseisten ohjeiden 62 kohdan a alakohdassa tarkoitettu riittävä takaus liittyy kolmannen osapuolen vastapuolelle antamaan sopimusperusteisen tuen tyyppiin eikä se ole siten luottoriskin vähentämistekniikka, jota laitos käyttää asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 57 ja 59 alakohdan merkityksessä.