|
+5 artikla Omat varat ---+Article 5 1. ---+Article 5 2. ---+Article 5 3. ---+Article 5 4. ---+Article 5 5. ---+Article 5 6. ---+Article 5 7. |
5 artikla Omat varat5 artikla Omat varat 1. Sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksen omien varojen, sellaisina kuin ne on määritelty direktiivin 2006/48/EY 57–61, 63, 64 ja 66 artiklassa, on oltava vähintään yhtä suuret kuin tämän artiklan 2–5 kohdassa tai tämän direktiivin 4 artiklassa edellytetyistä määristä suurempi. 2. Sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksen omia varoja koskevat vaatimukset lasketaan jollakin direktiivin 2007/64/EY 8 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyistä kolmesta menetelmästä (A, B tai C), kun kyseessä ovat 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut toiminnot, jotka eivät liity sähköisen rahan liikkeeseen laskemiseen. Toimivaltaiset viranomaiset päättävät soveltuvasta menetelmästä kansallisen lainsäädännön pohjalta. Kun kyseessä on sähköisen rahan liikkeeseen laskeminen, sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksen omia varoja koskevat vaatimukset lasketaan 3 kohdassa tarkoitetulla menetelmällä D. Sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksilla on kaikkina aikoina oltava omia varoja enemmän tai yhtä paljon kuin ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitetuissa vaatimuksissa yhteensä edellytetään. 3. Menetelmä D: Sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksen sähköisen rahan liikkeeseen laskemiseen tarkoitettujen omien varojen on oltava vähintään 2 prosenttia keskimäärin liikkeessä olevasta sähköisestä rahasta. 4. Jos sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokset suorittavat 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja toimintoja, jotka eivät liity sähköisen rahan liikkeeseen laskemiseen, tai jotakin 6 artiklan 1 kohdan b–e alakohdassa tarkoitetuista toiminnoista, eikä liikkeessä olevan sähköisen rahan määrä ole ennalta tiedossa, toimivaltaisten viranomaisten on annettava näiden liikkeeseenlaskijalaitosten laskea omia varoja koskeva vaatimuksensa sellaisen edustavan osuuden perusteella, joka oletetaan käytettävän sähköisen rahan liikkeeseenlaskuun, edellyttäen, että tämä edustava osuus voidaan arvioida kohtuullisesti historiatietojen perusteella ja toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla. Jos sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitos ei ole ollut liiketoiminnassa riittävän pitkään, sen omia varoja koskevat vaatimukset lasketaan liiketoimintasuunnitelmassa kaavaillun liikkeessä olevan sähköisen rahan perusteella soveltaen kaikkia muutoksia, joita toimivaltaiset viranomaiset ovat vaatineet kyseiseen suunnitelmaan. 5. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten riskinhallintaprosesseja, tappioita koskevaa riskitietokantaa ja sisäisiä valvontamekanismeja koskevan arvioinnin perusteella vaatia, että sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksella on oltava omien varojen määrä, joka on enintään 20 prosenttia suurempi kuin 2 kohdan mukaisen menetelmän soveltamisesta johtuva määrä, tai sallia, että sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksella on omien varojen määrä, joka on enintään 20 prosenttia pienempi kuin 2 kohdan mukaisen menetelmän soveltamisesta johtuva määrä. 6. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet omiksi varoiksi hyväksyttävien osuuksien moninkertaisen käytön estämiseksi, kun a) sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitos kuuluu samaan ryhmittymään kuin toinen sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitos, luottolaitos, maksulaitos, sijoituspalveluyritys, rahastoyhtiö tai vakuutusyritys tai jälleenvakuutusyritys; b) sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitos harjoittaa muuta toimintaa kuin sähköisen rahan liikkeeseenlaskua. 7. Jos direktiivin 2006/48/EY 69 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät, jäsenvaltiot tai niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää olla soveltamatta tämän artiklan 2 ja 3 kohtaa sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksiin, jotka kuuluvat emoluottolaitoksen konsolidoidun valvonnan piiriin direktiivin 2006/48/EY nojalla. 1. Yleiskatsaus
1.1 Viittaukset1.2 Tunnistetut vaatimukset1.3 Liittyvät standardit2. Tunnistetut vaatimukset
3. Liittyvät standardit
|