II LUKU TEKNISET PERIAATTEET

3 artikla

Pääoman moninkertaisen hyväksikäytön ja ryhmittymän sisäisen omien varojen luomisen estäminen

Omia varoja, jotka ovat suoraan tai välillisesti lähtöisin ryhmittymän sisäisistä liiketoimista, ei oteta huomioon laskettaessa lisävakavaraisuusvaatimuksia finanssiryhmittymän tasolla.

4 artikla

Omien varojen siirrettävyys ja saatavuus

1.  Säännellyn yhteisön tasolla hyväksyttyjä omia varoja, jotka ylittävät 9 artiklassa määritettyjen alakohtaisten vakavaraisuusvaatimusten täyttämisen edellyttämän määrän, ei saa ottaa huomioon finanssiryhmittymän eikä kunkin finanssiryhmittymään kuuluvan säännellyn ja sääntelemättömän rahoitusalan yhteisön omien varojen summan laskennassa, jollei varojen siirrolle finanssiryhmittymään kuuluvien yhteisöjen välillä ole sillä hetkellä tai ennakoitavissa käytännöllisiä tai oikeudellisia esteitä.

2.  Toimittaessaan koordinaattorille direktiivin 2002/87/EY 6 artiklan 2 kohdan viidennessä alakohdassa tarkoitetut laskelman tulokset ja laskelmassa tarvittavat tiedot kyseisessä alakohdassa tarkoitetun yhteisön on vahvistettava koordinaattorille 1 kohdan noudattaminen ja toimitettava koordinaattorille todisteet sen noudattamisesta.

5 artikla

Alakohtaiset omat varat

1.  Jäljempänä 2 kohdassa tarkoitettuja säännellyn yhteisön saatavilla olevia omia varoja on oltava mahdollista käyttää kyseiset omat varat hyväksyvän alan aiheuttamien riskien kattamiseen, eikä niitä saa ottaa huomioon muiden rahoitusalojen riskien kattamisessa.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut omat varat ovat muita kuin seuraavia omia varoja:

6 artikla

Finanssiryhmittymän omien varojen riittämättömyys

1.  Jos finanssiryhmittymän omien varojen määrä on riittämätön, vajeen kattamiseen saa käyttää ainoastaan niitä omien varojen eriä, joita voidaan käyttää sekä pankki- että vakuutusalan alakohtaisten sääntöjen nojalla.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut omat varat ovat seuraavat:

3.  Vajeen kattamiseen käytettävien omien varojen on oltava 4 artiklan 1 kohdan mukaisia.

7 artikla

Johdonmukaisuus

Säänneltyjen yhteisöjen tai finanssiryhmittymään kuuluvan rahoitusalan sekaholdingyhtiön on sovellettava laskentamenetelmää johdonmukaisesti eri aikoina.

8 artikla

Konsolidointi

Vakuutusyrityksen johtamien finanssiryhmittymien osalta direktiivin 2009/138/EY 230, 231 ja 232 artiklassa säädetyn vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten ryhmän vakavaraisuuden laskennassa käytettävän menetelmän 1 on katsottava vastaavan direktiivin 2002/87/EY liitteen I mukaisessa finanssiryhmittymän säänneltyjen yhteisöjen lisävakavaraisuusvaatimusten laskennassa käytettävää menetelmää 1 edellyttäen, että direktiivin 2009/138/EY III jakson mukaisen ryhmävalvonnan soveltamisala ei poikkea olennaisesti direktiivin 2002/87/EY II luvun mukaisen lisävalvonnan soveltamisalasta.

9 artikla

Vakavaraisuusvaatimus

1.  Jos sovelletaan vakuutusalaa koskevia sääntöjä, direktiivin 2009/138/EY 100 ja 218 artiklassa tarkoitetut vakavaraisuuspääomavaatimukset, mukaan lukien kyseisen direktiivin 37 artiklan mukaisesti sovellettavat lisäpääomavaatimukset, jotka perustuvat mainitun direktiivin 216 artiklan 4 kohtaan, 231 artiklan 7 kohtaan, 232 artiklaan, 233 artiklan 6 kohtaan sekä 238 artiklan 2 ja 3 kohtaan, on katsottava vakavaraisuusvaatimuksiksi laskettaessa lisävakavaraisuusvaatimuksia.

▼C1

2.  Jos sovelletaan pankki- tai sijoituspalvelualaa koskevia sääntöjä, asetuksen (EU) N:o 575/2013 kolmannen osan I osaston 1 luvussa säädetyt omien varojen vaatimukset ja kyseisen asetuksen tai direktiivin 2013/36/EU mukaiset vaatimukset, joiden mukaan omien varojen määrän on ylitettävä kyseisten vaatimusten mukainen määrä, mukaan lukien mainitun direktiivin 73 artiklassa säädetystä sisäisen pääoman riittävyyden arviointimenettelystä johtuva vaatimus, kaikki vaatimukset, jotka toimivaltainen viranomainen on asettanut mainitun direktiivin 104 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla, mainitun direktiivin 128 artiklan 6 alakohdassa määritelty yhteenlaskettu puskurivaatimus sekä asetuksen (EU) N:o 575/2013 458 tai 459 artiklan nojalla toteutetut toimenpiteet, on katsottava vakavaraisuusvaatimuksiksi laskettaessa lisävakavaraisuusvaatimuksia.

▼B

10 artikla

Finanssiryhmittymän omat varat ja vakavaraisuusvaatimukset

1.  Jollei 14 artiklan 7, 8 ja 9 kohdasta muuta johdu, finanssiryhmittymän omat varat ja vakavaraisuusvaatimukset on laskettava asianomaisissa alakohtaisissa säännöissä vahvistettujen määritelmien ja rajojen mukaisesti.

2.  Omaisuudenhoitoyhtiöiden omat varat on laskettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY ( 8 ) 2 artiklan 1 kohdan l alakohdan mukaisesti. Omaisuudenhoitoyhtiöiden vakavaraisuusvaatimukset ovat kyseisen direktiivin 7 artiklan 1 kohdan a alakohdassa vahvistetut vaatimukset.

3.  Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien omat varat on laskettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/61/EU ( 9 ) 4 artiklan 1 kohdan ad alakohdan mukaisesti. Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien vakavaraisuusvaatimukset ovat kyseisen direktiivin 9 artiklassa vahvistetut vaatimukset.

11 artikla

Monialaisten omistusyhteyksien käsittely

1.  Jos pankin tai sijoituspalveluyrityksen johtamaan finanssiryhmittymään kuuluvalla yhteisöllä on vakuutusalaan kuuluvassa rahoitusalan yhteisössä omistusyhteys, joka vähennetään 14 artiklan 3 kohdan ja 15 artiklan 3 kohdan nojalla, kyseiseen omistusyhteyteen liittyviä lisävakavaraisuusvaatimuksia ei saa asettaa finanssiryhmittymän tasolla.

2.  Jos 1 kohdan soveltaminen aiheuttaa välittömän muutoksen asetuksen (EU) N:o 575/2013 kolmannen osan II osaston 3 luvussa tarkoitetulla sisäisten luottoluokitusten menetelmällä saadussa odotettujen tappioiden määrässä, finanssiryhmittymän omiin varoihin on lisättävä kyseistä muutosta vastaava määrä.

12 artikla

Sääntelemättömien rahoitusalan yhteisöjen laskennalliset omat varat ja laskennalliset vakavaraisuusvaatimukset

1.  Jos rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä on omistusyhteys sääntelemättömässä rahoitusalan yhteisössä, kyseisen yhteisön laskennalliset omat varat ja laskennalliset vakavaraisuusvaatimukset on laskettava finanssiryhmittymän tärkeimmän sektorin alakohtaisten sääntöjen mukaisesti.

2.  Muun kuin 1 kohdassa tarkoitetun sääntelemättömän rahoitusalan yhteisön laskennalliset omat varat ja laskennalliset vakavaraisuusvaatimukset on laskettava sääntelemättömän rahoitusalan yhteisön lähimmän rahoitussektorin alakohtaisten sääntöjen mukaisesti. Lähin rahoitussektori on määritettävä kyseisen yhteisön harjoittamien toimintojen perusteella ja sen perusteella, missä laajuudessa se harjoittaa näitä toimintoja. Jos lähintä rahoitussektoria ei ole mahdollista yksilöidä selkeästi, on käytettävä finanssiryhmittymän tärkeimmän sektorin alakohtaisia sääntöjä.

13 artikla

Alakohtaiset siirtymäsäännökset ja voimassa olevien sääntöjen jatkamista koskevat alakohtaiset järjestelyt

Lisävakavaraisuusvaatimusten laskennassa sovellettavien alakohtaisten sääntöjen on sisällettävä eri aloilla sovellettavat siirtymäsäännökset tai eri aloilla voimassa olevien sääntöjen jatkamista koskevat säännökset.