|
+4 artikla 3. |
4 artikla 3.Kansalliset keskuspankit voivat myöntää 4 kohdan mukaisesti poikkeuksia 2 kohdassa tarkoitetuille tiedonantajille, jos jompikumpi seuraavista soveltuu:
a)
kaikkien maksupalveluntarjoajien, jotka voisivat hyötyä poikkeuksesta, tarjoamien palvelujen yhteenlaskettu arvo kunkin jäljempänä mainitun maksupalvelun osalta ei ylitä 5:tä prosenttia kansallisella tasolla:
i)
tilisiirrot (lähetetyt),
ii)
suoraveloitukset (lähetetyt),
iii)
korttipohjaiset maksutapahtumat (lähetetyt ja vastaanotetut),
iv)
käteisnostot korttipohjaisia maksuvälineitä käyttäen,
v)
sähköisellä rahalla suoritetut maksutapahtumat (lähetetyt),
vi)
sekit (lähetetyt),
vii)
rahansiirrot (lähetetyt),
viii)
muut maksupalvelut (lähetetyt),
ix)
maksutoimeksiantopalvelut,
x)
muut palvelut jotka eivät sisälly direktiiviin (EU) 2015/2366 (lähetetyt);
b)
kaikkien tilitietopalvelun tarjoajien, jotka voisivat hyötyä poikkeuksesta, palveluja käyttävien asiakkaiden yhteenlaskettu lukumäärä ei ylitä 5:tä prosenttia kansallisella tasolla. Edellä a alakohtaa sovellettaessa kaikkien maksupalveluntarjoajien, jotka voisivat hyötyä poikkeuksesta, tarjoamien palvelujen kumulatiivinen yhteenlaskettu arvo lueteltujen maksupalvelujen osalta ei saa ylittää 5:tä prosenttia kansallisella tasolla. Tätä kohtaa sovellettaessa kansalliset keskuspankit voivat myöntää poikkeuksia ainoastaan, kun tietojen antamisesta aiheutuva rasite olisi suhteettoman suuri tiedonantajien koko huomioon ottaen. 1. Yleiskatsaus
1.1 Viittaukset1.2 Tunnistetut vaatimukset1.3 Liittyvät standardit2. Tunnistetut vaatimukset
3. Liittyvät standardit
|