+LIITE II

LIITE II

LIITE II

Alumiiniromua koskevat arviointiperusteet

Arviointiperusteet

Omavalvontavaatimukset

1.   Romun laatu

1.1

Romu on luokiteltava asiakkaan laatiman eritelmän, toimialan eritelmän tai standardin mukaisesti käytettäväksi suoraan metalliaineiden tai -esineiden tuotannossa jalostamalla tai uudelleen sulattamalla.

Pätevän henkilöstön on luokiteltava jokainen lähetys.

1.2

Vieraiden aineiden kokonaismäärä saa olla enintään viisi painoprosenttia tai metallin saannon oltava vähintään 90 prosenttia.

Vieraita aineita ovat:

1)

muut metallit kuin alumiini ja alumiiniseokset;

2)

ei-metalliset aineet kuten maa, pöly, eristemateriaalit ja lasi;

3)

palavat ei-metalliset aineet kuten kumi, muovi, tekstiilit, puu ja muut kemialliset tai orgaaniset aineet;

4)

suuremmat kappaleet (tiilen kokoiset), jotka eivät johda sähköä, kuten renkaat ja sementillä, puulla tai betonilla täytetyt putket;

5)

alumiinin ja alumiiniseosten sulattamisesta, kuumentamisesta, pintakäsittelystä (mukaan lukien kaasuhöyläys), hiomisesta, sahaamisesta, hitsaamisesta ja polttoleikkauksesta syntyvät jäännösaineet, kuten kuona, hehkuhilse, vaahdot, säkkisuodatinpöly, hiomapöly ja liete.

Alumiiniromun tuottajan on tarkastettava vaatimustenmukaisuus seuraamalla vieraiden aineiden määrää tai määrittämällä metallin saanto.

Pätevän henkilöstön on tarkastettava silmämääräisesti jokainen lähetys.

Sopivin väliajoin (vähintään joka kuudes kuukausi) kustakin alumiiniromuluokasta on analysoitava edustavat näytteet vieraiden aineiden kokonaismäärän tai metallin saannon määrittämiseksi.

Edustavat näytteet on kerättävä standardissa EN 13920 (1) kuvattujen näytteenottomenettelyjen mukaisesti.

Vieraiden aineiden kokonaismäärä on mitattava painon mukaan sen jälkeen, kun alumiinimetallihiukkaset ja -esineet on eroteltu vieraista aineista koostuvista hiukkasista ja esineistä käsinlajittelulla tai muilla erotusmenetelmillä (kuten magneetilla tai tiheyteen perustuvalla menetelmällä).

Metallin saanto on mitattava seuraavaa menettelyä noudattaen:

1)

määritetään massa (m1) kosteuden poistamisen ja määrittämisen jälkeen (standardin EN 13920-1:2002 7.1 kohdan mukaisesti);

2)

poistetaan ja määritetään vapaa rauta (standardin EN 13920-1:2002 7.2 kohdan mukaisesti);

3)

määritetään metallin massa sulatuksen ja jähmettymisen jälkeen (m2) noudattaen standardin EN 13920-1:2002 7.3 kohdan mukaista metallin saannon määrittämistä koskevaa menettelyä;

4)

lasketaan metallin saanto m [%] = (m2/m1) × 100.

Edustavien näytteiden sopiva analysointitiheys on määritettävä ottaen huomioon seuraavat tekijät:

1)

odotettu vaihtelevuus (esimerkiksi aiempien tulosten perusteella);

2)

hyödyntämistoimessa syöttöpanoksena käytetyn jätteen laadun ja käsittelyprosessien suorituskyvyn ominainen vaihteluriski;

3)

valvontamenetelmän ominainen tarkkuus; ja

4)

tulosten läheisyys suhteessa vieraiden aineiden kokonaismäärälle tai metallin saannolle asetettuun raja-arvoon.

1.3

Romu ei saa sisältää polyvinyylikloridia (PVC) pinnoitteiden, maalien tai muovien muodossa.

Pätevän henkilöstön on tarkastettava silmämääräisesti jokainen lähetys.

1.4

Romussa ei saa olla näkyvää öljyä, öljyisiä emulsioita, voiteluaineita tai rasvaa, lukuun ottamatta vähäisiä määriä, jotka eivät aiheuta tippumista.

Pätevän henkilöstön on tarkastettava silmämääräisesti jokainen lähetys kiinnittäen erityistä huomiota niihin osiin, joista öljyä todennäköisimmin tippuu.

1.5

Radioaktiivisuus: radioaktiivisen romumetallin valvontaa ja siihen liittyviä toimintamenettelyjä koskevien kansallisten tai kansainvälisten sääntöjen mukaisia toimia ei tarvita.

Tämä vaatimus ei vaikuta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelua koskevien niiden perusnormien soveltamiseen, jotka on hyväksytty Euratomin perustamissopimuksen III luvun soveltamisalaan kuuluvissa säädöksissä, erityisesti direktiivissä 96/29/Euratom (2).

Pätevän henkilöstön on tarkastettava jokaisen lähetyksen radioaktiivisuus. Jokaisen romulähetyksen mukana on oltava radioaktiivisen romumetallin valvontaa ja siihen liittyviä toimintamenettelyjä koskevien kansallisten tai kansainvälisten sääntöjen mukainen todistus. Todistus voidaan liittää muihin lähetyksen mukana kulkeviin asiakirjoihin.

1.6

Romulla ei saa olla mitään direktiivin 2008/98/EY liitteessä III lueteltuja vaarallisia ominaisuuksia. Romun on täytettävä komission päätöksessä 2000/532/EY (3) vahvistetut pitoisuusrajat, eikä se saa ylittää asetuksen (EY) N:o 850/2004 (4) liitteessä IV vahvistettuja pitoisuusrajoja.

Alumiiniseoksiin sisältyvien yksittäisten alkuaineiden ominaisuuksilla ei ole merkitystä tämän vaatimuksen kannalta.

Pätevän henkilöstön on tarkastettava silmämääräisesti jokainen lähetys. Jos silmämääräinen tarkastus herättää epäilyjä romun mahdollisista vaarallisista ominaisuuksista, on suoritettava asianmukaisia lisätarkastustoimia, kuten näytteenotto ja testaus, mikäli mahdollista.

Henkilöstölle on annettava koulutusta alumiiniromuun mahdollisesti liittyvistä vaarallisista ominaisuuksista sekä materiaalien ainesosista tai ominaispiirteistä, joiden avulla vaaralliset ominaisuudet voidaan tunnistaa.

Vaarallisten aineiden tunnistamismenettely on dokumentoitava osana laadunhallintajärjestelmää.

1.7

Romuun ei saa sisältyä paineistettuja, suljettuja tai riittämättömästi avattuja säiliöitä, jotka voivat aiheuttaa räjähdyksen metallisulaton uunissa.

Pätevän henkilöstön on tarkastettava silmämääräisesti jokainen lähetys.

2.   Hyödyntämistoimessa syöttöpanoksena käytettävä jäte

2.1

Syöttöpanoksena saa käyttää ainoastaan hyödyntämiskelpoista alumiinia tai alumiiniseoksia sisältävää jätettä.

2.2

Syöttöpanoksena ei saa käyttää vaarallista jätettä, paitsi jos voidaan esittää todisteet siitä, että tämän liitteen 3 jaksossa määritettyjä prosesseja ja tekniikoita on sovellettu kaikkien vaarallisten ominaisuuksien poistamiseksi.

2.3

Syöttöpanoksena ei saa käyttää seuraavia jätteitä:

a)

viilausjauhot ja sorvinlastut, jotka sisältävät öljyä tai öljyisiä emulsioita; ja

b)

tynnyrit ja säiliöt, lukuun ottamatta romuajoneuvojen laitteistoja, jotka sisältävät tai ovat sisältäneet öljyä tai maaleja.

Pätevän henkilöstön, joka on koulutettu tunnistamaan jäte, joka ei täytä tässä jaksossa vahvistettuja arviointiperusteita, on suoritettava hyväksyntätarkastus kaikille vastaanotetuille jätteille (silmämääräinen tarkastus) ja niiden mukana seuraaville asiakirjoille.

3.   Käsittelyprosessit ja -tekniikat

3.1

Alumiiniromu on oltava eroteltu lähteessä tai keräyksen yhteydessä, ja sen on oltava erillisenä tai syöttöjätettä on oltava käsitelty alumiiniromun erottamiseksi ei-metallisista ja ei-alumiinimetallisista osista.

3.2

Kaikki mekaaniset käsittelyt (kuten pilkkominen, leikkaaminen, repiminen ja rakeistaminen; lajittelu, erottelu, puhdistus, epäpuhtauksien poistaminen ja tyhjentäminen), jotka ovat tarpeen romumetallin valmistelemiseksi suoraan lopullisessa käyttötarkoituksessa käyttöä varten, on oltava saatettu loppuun.

3.3

Vaarallisia ainesosia sisältävään jätteeseen sovelletaan seuraavia erityisvaatimuksia:

a)

sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta tai romuajoneuvoista peräisin oleville syöttömateriaaleille on oltava suoritettu kaikki Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/96/EY (5) 6 artiklassa ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/53/EY (6) 6 artiklassa vaaditut käsittelyt;

b)

käytöstä poistettuihin laitteisiin sisältyvät kloorifluorihiilivedyt on oltava kerätty talteen toimivaltaisten viranomaisten hyväksymässä prosessissa;

c)

kaapelit on oltava kuorittu tai katkottu. Jos kaapeli sisältää orgaanisia pinnoitteita (muoveja), orgaaniset pinnoitteet on oltava poistettu parhaalla käytettävissä olevalla tekniikalla;

d)

tynnyrit ja säiliöt on oltava tyhjennetty;

e)

sellaisiin jätteisiin, joita ei ole mainittu a alakohdassa, sisältyvät vaaralliset aineet on oltava poistettu tehokkaasti toimivaltaisen viranomaisen hyväksymässä prosessissa.

 

(1)  EN 13920-1:2002; Alumiini ja alumiiniseokset. Kierrätysmetalli. Osa 1: Yleiset vaatimukset, näytteenotto ja kokeet; CEN 2002.

(2)   EYVL L 159, 29.6.1996, s. 1.

(3)   EYVL L 226, 6.9.2000, s. 3.

(4)   EUVL L 229, 30.4.2004, s. 1.

(5)   EUVL L 37, 13.2.2003, s. 24.

(6)   EYVL L 269, 21.10.2000, s. 34.

1. Yleiskatsaus

,

1.1 Viittaukset

1.2 Tunnistetut vaatimukset

1.3 Liittyvät standardit

2. Tunnistetut vaatimukset

Vaatimukset

3. Liittyvät standardit

Standardit
  • Builddate: 08.04.2011 00:00:00 -Doknr: CELEX:32011R0333
  • EULAW -

    EN: Legal acts of the European Union from EUR-Lex, https://eur-lex.europa.eu/. © European Union. Re-use is authorised by Decision 2011/833/EU, provided the source is acknowledged; the consolidated texts are licensed under CC BY 4.0 (EUR-Lex legal notice). Divided into sections and converted into the GRCA format, the wording unchanged. Only the legislation published in the Official Journal of the European Union is deemed authentic.

    DE: Rechtsakte der Europäischen Union aus EUR-Lex, https://eur-lex.europa.eu/. © Europäische Union. Weiterverwendung nach Beschluss 2011/833/EU mit Quellenangabe gestattet; die konsolidierten Fassungen stehen unter CC BY 4.0 (Rechtlicher Hinweis von EUR-Lex). In Abschnitte aufgeteilt und in das GRCA-Format umgewandelt, der Wortlaut unverändert. Verbindlich sind allein die im Amtsblatt der Europäischen Union veröffentlichten Rechtsakte.