+105 artikla Varovaista arvostamista koskevat vaatimukset
---+105 artikla 1.
---+105 artikla 2.
---+105 artikla 3.
---+105 artikla 4.
---+105 artikla 5.
---+105 artikla 6.
---+105 artikla 7.
---+105 artikla 8.
---+105 artikla 9.
---+105 artikla 10.
---+105 artikla 11.
---+105 artikla 12.
---+105 artikla 13.
---+105 artikla 14.

105 artikla Varovaista arvostamista koskevat vaatimukset

-

1. Yleiskatsaus

,
105 artikla 1.
Kaikkiin käypään arvoon arvostettaviin kaupankäyntivaraston positioihin ja kaupankäyntivaraston ulkopuolisiin positioihin on sovellettava tässä artiklassa määritettyjä varovaista arvostamista koskevia vaatimuksia. Laitosten on erityisesti varmistettava, että niiden kaupankäyntivaraston positioiden varovaisen arvostamisen varmuusaste on asianmukainen, kun otetaan huomioon käypään arvoon arvostettavien kaupankäyntivaraston positioiden ja kaupankäyntivaraston ulkopuolisten positioiden dynaaminen luonne, erityiseen varovaisuuteen liittyvät vaatimukset sekä käypään arvoon arvostettavia kaupankäyntivaraston positioita ja kaupankäyntivaraston ulkopuolisia positioita koskevien omien varojen vaatimusten soveltamistapa ja tarkoitus.
105 artikla 2.

Laitosten on luotava ja ylläpidettävä järjestelmiä ja valvontatoimia, jotka ovat riittävät varovaisten ja luotettavien arvostusarvioiden tuottamiseksi. Kyseisten järjestelmien ja valvontatoimien on sisällettävä vähintään seuraavat osatekijät:

a) 

dokumentoidut toiminta- ja menettelytavat arvostusmenettelyä varten, mukaan lukien arvostuksen eri osa-alueisiin liittyvien vastuiden selkeä määrittely, markkinatietojen lähteet ja niiden asianmukaisuuden arviointi, ohjeet sellaisten piilevien tietojen käytöstä, jotka vastaavat laitoksen oletuksia siitä, mitä tietoja markkinatoimijat käyttäisivät positiota hinnoitellessaan, riippumattoman arvostuksen toteutusvälit, päätöshintojen määräytymisajankohta, arvonoikaisumenettelyt, kuukauden lopussa ja satunnaisesti käytettävät todentamismenettelyt;

▼C2

b) 

ilmoituskanavat arvostusmenettelystä vastuussa olevaa osastoa varten ovat selkeät ja front office -toiminnoista riippumattomat; ilmoituskanavan päätepisteenä on oltava ylin hallintoelin.
105 artikla 3.
Laitosten on arvostettava kaupankäyntivaraston positiot käypään arvoon uudelleen vähintään päivittäin. Kyseisten positioiden arvonmuutokset on ilmoitettava laitoksen tuloslaskelmassa.
105 artikla 4.
Laitosten on mahdollisuuksien mukaan aina arvostettava markkinahintaan kaupankäyntivaraston positionsa ja käypään arvoon arvostettavat kaupankäyntivaraston ulkopuoliset positionsa, myös silloin, kun ne soveltavat kyseisiin positioihin asianomaista pääomakohtelua.
105 artikla 5.
Arvostaessaan markkinahintaan laitoksen on käytettävä osto- ja myyntitarjouksesta varovaisemmin arvostettua tarjousta, ellei laitos voi sulkea positiota osto- ja myyntitarjouksen keskihintaan. Jos laitokset hyödyntävät tätä poikkeusta, niiden on kuuden kuukauden välein ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisilleen kyseisistä positioista ja toimitettava todisteet siitä, että ne voivat sulkea keskihintaan.
105 artikla 6.
Kun arvostusta markkinahintaan ei voida suorittaa, laitosten on varovaisesti arvostettava positionsa ja salkkunsa mallin avulla, myös laskiessaan kaupankäyntivaraston positioiden ja käypään arvoon arvostettujen kaupankäyntivaraston ulkopuolisten positioiden omien varojen vaatimuksia.
105 artikla 7.

Laitosten on noudatettava seuraavia vaatimuksia arvostaessaan mallin avulla:

a) 

toimivalla johdolla on oltava tieto siitä, mitkä kaupankäyntivaraston eristä tai muista käypään arvoon arvostetuista positioista arvostetaan mallin avulla, ja sen on ymmärrettävä, kuinka olennaisesti tästä aiheutuva epävarmuus vaikuttaa liiketoiminnan riski- ja tulosraportointiin;

b) 

laitosten on hankittava mallissa syöttötietoina käytettävät markkinatiedot mahdollisuuksien mukaan samoista lähteistä kuin markkinahinnat ja arvioitava säännöllisesti kunkin position arvostuksessa syöttötietoina käytettävien markkinatietojen ja mallin parametrien asianmukaisuutta;

c) 

laitosten on käytettävä markkinoilla yleisesti tiettyjen rahoitusvälineiden tai hyödykkeiden arvostamiseksi hyväksyttyjä menetelmiä, kun niitä on saatavilla;

d) 

mallien, jotka laitos on itse kehittänyt, on perustuttava asianmukaisiin oletuksiin, jotka soveltuvan pätevyyden omaavat kehitysprosessista riippumattomat tahot ovat arvioineet kriittisesti;

e) 

laitoksilla on oltava virallinen menettely malliin tehtävien muutosten valvontaa varten ja mallista on säilytettävä suojattu kopio, jota käytetään säännöllisesti arvostustulosten tarkistamiseen;

f) 

riskienhallinnassa on tunnettava käytettävien mallien heikkoudet sekä tiedettävä, miten ne voidaan parhaiten ottaa huomioon arvostustuloksissa; sekä

g) 

laitosten mallit on tarkastettava säännöllisesti sen määrittämiseksi, miten tarkkoja niiden tuottamat tulokset ovat, ja myös sen arvioimiseksi, ovatko oletukset edelleen asianmukaisia, tuloslaskelman analysoimiseksi suhteessa riskitekijöihin ja todellisten päätöshintojen ja mallilla tuotettujen tulosten vertailemiseksi.

Sovellettaessa ensimmäisen alakohdan d alakohtaa kaupankäyntiyksiköt eivät saa osallistua mallin kehittämiseen tai hyväksymiseen, ja malli on testattava riippumattomasti, mukaan lukien mallin matemaattisen perustan, käytettyjen oletusten ja ohjelmistototeutuksen validointi.
105 artikla 8.
Laitosten on suoritettava päivittäisen markkinahintaan arvostamisen tai mallin avulla arvostamisen lisäksi riippumaton hintojen varmentaminen. Markkinahintojen ja mallin syöttötietojen varmentajana on oltava kaupankäyntivarastosta hyötyvistä henkilöistä tai yksiköistä riippumaton henkilö tai yksikkö, joka suorittaa varmennuksen vähintään kuukausittain tai useammin, jos markkina- tai kaupankäyntitoiminnan luonne sitä edellyttää. Jos riippumattomia hintatietolähteitä ei ole käytettävissä tai jos hintatietolähteet ovat subjektiivisia, voidaan tarvita varovaisuustoimenpiteitä kuten arvonoikaisuja.
105 artikla 9.
Laitosten on luotava ja ylläpidettävä menettelyjä arvonoikaisujen tekemiseksi.
105 artikla 10.
Laitosten on otettava virallisesti huomioon seuraavat arvonoikaisut: tulevaisuuden luottoriskimarginaali, positioiden sulkemiskustannukset, operatiiviset riskit, markkinahintojen epävarmuus, sopimusten ennenaikainen päättäminen, sijoitus- ja rahoituskustannukset, tulevat hallintokustannukset ja tarvittaessa malliriski.
105 artikla 11.

Laitosten on luotava ja ylläpidettävä menettelyjä, joilla lasketaan oikaisuja vähemmän likvidien positioiden arvoon; vähemmän likvidejä positioita voi syntyä erityisesti markkinoihin tai laitokseen liittyvien tilanteiden seurauksena, kuten keskittyneiden positioiden ja/tai sellaisten positioiden seurauksena, joiden alun perin suunniteltu sijoitusjakso on ylitetty. Laitosten on tarvittaessa tehtävä kyseisenkaltaisia oikaisuja muiden tilinpäätösraportoinnin position arvoon mahdollisesti edellyttämien muutosten lisäksi ja suunniteltava oikaisut siten, että niissä otetaan huomioon position epälikvidiys. Kyseisten menettelyjen mukaisesti laitosten on tarkasteltava useita tekijöitä päättäessään, onko vähemmän likvidien positioiden arvoa oikaistava. Näitä tekijöitä ovat seuraavat:

▼M8

a) 

ylimääräinen aika, joka tarvittaisiin position suojaamiseksi tai siihen sisältyviltä riskeiltä suojautumiseksi niiden likviditeettihorisonttien jälkeen, jotka on osoitettu position riskitekijöille 325 bd artiklan mukaisesti;

▼B

b) 

osto- ja myyntitarjousten erojen volatiliteetti ja keskiarvo;

c) 

hintatarjousten saatavuus markkinoilla (markkinatakaajat ja niiden lukumäärä) sekä kaupankäyntivolyymien volatiliteetti ja keskiarvo mukaan lukien kaupankäyntivolyymi markkinoiden stressikausien aikana;

d) 

markkinakeskittymät;

e) 

positioiden vanhentuminen;

f) 

se, missä määrin arvostaminen perustuu arvostamiseen mallin avulla;

g) 

muiden malliriskien vaikutukset.
105 artikla 12.
Laitosten on kolmansien suorittamaa tai mallin avulla suoritettavaa arvostamista käyttäessään harkittava arvonoikaisujen tekemistä. Laitosten on lisäksi harkittava, onko likviditeetiltään heikompien positioiden arvon oikaiseminen tarpeen, ja jatkuvasti arvioitava kyseisten oikaisujen asianmukaisuutta. Laitosten on myös nimenomaisesti arvioitava arvonoikaisujen tarvetta ottaen huomioon malleissa käytettyjen parametrien syöttötietojen epävarmuus.
105 artikla 13.
Monimutkaisten tuotteiden osalta, mukaan lukien arvopaperistamisvastuut ja n:nnen tappion luottojohdannaiset, laitosten on nimenomaisesti arvioitava arvonoikaisujen tarvetta ottaakseen huomioon malliriskin, joka liittyy mahdollisesti epäasianmukaisen arvostusmenetelmän käyttöön, ja malliriskin, joka liittyy piilevien (ja mahdollisesti epäasianmukaisten) luokittelumuuttujien käyttöön arvostusmallissa.
105 artikla 14.
EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset niiden edellytysten määrittelemiseksi, joiden täyttyessä on sovellettava 105 artiklan vaatimuksia tämän artiklan 1 kohtaa sovellettaessa.

EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä heinäkuuta 2013.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

1.1 Viittaukset

1.2 Tunnistetut vaatimukset

1.3 Liittyvät standardit

2. Tunnistetut vaatimukset

Vaatimukset

3. Liittyvät standardit

Standardit