+422 artikla Muita velkoja koskevat ulosvirtaukset
---+422 artikla 1.
---+422 artikla 2.
---+422 artikla 3.
---+422 artikla 4.
---+422 artikla 5.
---+422 artikla 6.
---+422 artikla 7.
---+422 artikla 8.
---+422 artikla 9.
---+422 artikla 10.

422 artikla Muita velkoja koskevat ulosvirtaukset

-

1. Yleiskatsaus

,
422 artikla 1.
Laitosten on kerrottava laitoksen omista toimintamenoista johtuvat velat 0 prosentilla.
422 artikla 2.

Laitosten on kerrottava 192 artiklan 3 kohdassa määritellyistä vakuudellisesta luotonannosta ja pääomamarkkinalähtöisistä liiketoimista johtuvat velat

a) 

0 prosentilla 418 artiklan mukaisesti likvidien varojen arvoon asti, jos niiden vakuutena on varoja, joita pidetään 416 artiklan mukaisesti likvideinä varoina;

b) 

100 prosentilla 418 artiklan mukaisesti likvidien varojen arvon ylittävältä osalta, jos niiden vakuutena on varoja, joita pidetään 416 artiklan mukaisina likvideinä varoina;

c) 

100 prosentilla, jos niiden vakuutena on varoja, joita ei pidetä 416 artiklan mukaisesti likvideinä varoina, lukuun ottamatta tämän kohdan d ja e alakohdan soveltamisalaan kuuluvia liiketoimia;

d) 

25 prosentilla, jos niiden vakuutena on varoja, joita ei voida pitää 416 artiklan mukaisesti likvideinä varoina ja luotonantaja on sellaisen jäsenvaltion keskushallinto, julkisyhteisö tai julkisoikeudellinen laitos, jossa laitokselle on myönnetty toimilupa tai johon laitos on perustanut sivuliikkeen, tai kansainvälinen kehityspankki. Tätä kohtelua sovelletaan vain niihin julkisyhteisöihin tai julkisoikeudellisiin laitoksiin, joiden riskipaino on kolmannen osan II osaston 2 luvun mukaisesti enintään 20 prosenttia;

e) 

0 prosentilla, jos luotonantaja on keskuspankki.
422 artikla 3.

Laitosten on kerrottava velat,

a) 

jotka johtuvat talletuksista, jotka tallettajan on pidettävä voimassa saadakseen laitokselta selvitys-, säilytys- tai käteisvarojen hoitopalveluja tai muita vastaavia palveluja;

b) 

jotka johtuvat talletuksista, jotka on pidettävä voimassa 113 artiklan 7 kohdan vaatimukset täyttävään laitosten suojajärjestelmään kuuluvan yhteisen tehtävänjaon yhteydessä tai samassa laitosten suojajärjestelmässä jäsenenä olevan toisen yksikön lakiin tai laitoksen perustamiskirjaan perustuvana vähimmäistalletuksena;

c) 

jotka johtuvat talletuksista, jotka tallettajan on pidettävä voimassa muun kuin a alakohdassa mainitun vakiintuneen liiketoimintasuhteen yhteydessä;

d) 

jotka johtuvat talletuksista, jotka tallettajan on pidettävä voimassa saadakseen käteismaksujen selvityspalveluja ja keskusluottolaitoksen palveluja, kun luottolaitos kuuluu säädösperusteisesti ryhmään;

edellä olevan a alakohdan tapauksessa 5 prosentilla siinä määrin kuin direktiivin 94/19/EY mukaisesti talletussuojajärjestelmä tai kolmannen maan vastaava talletussuojajärjestelmä kattaa ne, ja muutoin 25 prosentilla.

Luottolaitosten keskusluottolaitokseen sijoittamat talletukset, joita pidetään 416 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaisesti likvideinä varoina, kerrotaan tasoltaan 100 prosentin ulosvirtauksella.
422 artikla 4.
Edellä 3 kohdan a ja d alakohdassa tarkoitetut määritys-, säilytys- tai käteisvarojen hoitopalvelut tai muut vastaavat palvelut kattavat kyseiset palvelut ainoastaan siinä määrin kuin kyseiset palvelut suoritetaan sellaisen vakiintuneen liiketoimintasuhteen yhteydessä, jossa tallettajan riippuvuus on huomattava. Kyseiset palvelut eivät saa olla pelkästään kirjeenvaihtajapankkipalveluja tai perusarvopapereiden välityspalvelua, ja laitoksilla on oltava todisteita siitä, että asiakas ei voi nostaa laillisesti erääntyviä summia 30 päivän aikajänteellä vaarantamatta operatiivista toimintaansa.

Kunnes 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulle 'vakiintuneelle liiketoimintasuhteelle' on annettu yhtenäinen määritelmä, laitosten on itse vahvistettava kriteerit sellaisen 'vakiintuneen liiketoimintasuhteen' määrittämiseksi, jonka osalta niillä on todisteita siitä, että asiakas ei voi nostaa laillisesti erääntyviä summia 30 päivän aikajänteellä vaarantamatta operatiivista toimintaansa, ja laitosten on ilmoitettava kyseiset kriteerit toimivaltaisille viranomaisille. Yhtenäisen määritelmän puuttuessa toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa yleisiä ohjeita, joita laitosten on noudatettava määrittäessään talletuksia, jotka tallettaja pitää voimassa vakiintuneen liiketoimintasuhteen yhteydessä.
422 artikla 5.
Laitosten on kerrottava muiden kuin rahoitusalan asiakkaiden talletuksista johtuvat velat 40 prosentilla niiltä osin kuin ne eivät kuulu 3 ja 4 kohdan soveltamisalaan, ja niiden on kerrottava direktiivin 94/19/EY mukaisesti talletussuojajärjestelmän tai kolmannen maan vastaavan talletussuojajärjestelmän soveltamisalaan kuuluvien velkojen määrä 20 prosentilla.
422 artikla 6.
Laitosten on otettava liitteessä II luetelluista sopimuksista 30 päivän aikajänteellä odotettavissa olevat ulosvirtaukset ja sisäänvirtaukset huomioon nettomääräisesti kaikkien vastapuolten osalta ja kerrottava ne 100 prosentilla, jos kyseessä on nettoulosvirtaus. Nettomääräisyys tarkoittaa myös, että saatavaa, 416 artiklan mukaisina likvideinä varoina pidettävää vakuutta ei lasketa mukaan.
422 artikla 7.
Laitosten on ilmoitettava erikseen muut velat, jotka eivät kuulu 1–5 kohdan soveltamisalaan.
422 artikla 8.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää luvan ulosvirtauksen alemman prosenttiosuuden soveltamiseen 7 kohdassa tarkoitettujen velkojen osalta tapauskohtaisesti, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) 

vastapuoli on mikä tahansa seuraavista:

▼M9

i) 

laitoksen emoyrityksenä tai tytäryrityksenä toimiva laitos tai laitoksen emoyrityksenä tai tytäryrityksenä toimiva sijoituspalveluyritys tai saman emoyrityksenä toimivan laitoksen tai emoyrityksenä toimivan sijoituspalveluyrityksen toinen tytäryritys;

▼M8

ii) 

vastapuoli on direktiivin 2013/34/EU 22 artiklan 7 kohdassa tarkoitetussa yhteydessä laitokseen;

iii) 

laitos, joka kuuluu samaan 113 artiklan 7 kohdassa säädetyt vaatimukset täyttävään laitosten suojajärjestelmään; tai

iv) 

edellä olevan 400 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisen ryhmän keskuslaitos tai jäsen;

b) 

seuraavien 30 päivän aikana on syytä odottaa pienempää ulosvirtausta myös idiosynkraattisen ja markkinakohtaisen stressiskenaarion yhdistelmää käyttäen;

c) 

vastapuoli soveltaa vastaavaa symmetristä tai konservatiivisempaa sisäänvirtausta 425 artiklasta poiketen;

d) 

laitos ja vastapuoli ovat sijoittautuneet samaan jäsenvaltioon.
422 artikla 9.
Toimivaltaiset viranomaiset voivat olla soveltamatta 8 kohdan d alakohdan edellytyksiä, kun 20 artiklan 1 kohdan b alakohtaa sovelletaan. Siinä tapauksessa 460 artiklassa tarkoitetussa täytäntöönpanosäädöksessä vahvistetut objektiiviset lisäkriteerit on täytettävä. Jos annetaan lupa tällaisen pienemmän ulosvirtauksen soveltamiseen, toimivaltaisten viranomaisten on annettava EPV:lle tieto 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun menettelyn tuloksesta. Toimivaltaisten viranomaisten on tarkasteltava säännöllisesti uudelleen edellytysten täyttymistä tällaisten pienempien ulosvirtausten soveltamiseksi.
422 artikla 10.
EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään tarkemmin 9 kohdassa tarkoitetut objektiiviset lisäkriteerit.

EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

1.1 Viittaukset

1.2 Tunnistetut vaatimukset

1.3 Liittyvät standardit

2. Tunnistetut vaatimukset

Vaatimukset

3. Liittyvät standardit

Standardit