Liite 1 – Menetelmä X:n määrittämiseksi vähimmäistalletussuojamaksujen laskemiseksi

Seuraavassa menetelmässä kuvataan, miten "x" määritetään vähimmäistalletussuojamaksun laskemiseksi 72 kohdan b alakohdan mukaisesti.

Ensiksi talletusten vakuusjärjestelmän tulisi järjestää kaikki jäsenlaitokset kasvavaan järjestykseen niiden ARW:n ja suojattujen talletusten tulon mukaan. Niiden sijoittumista kuvataan indeksillä "r". Jäsenlaitoksen, jonka 𝐴𝐴𝐶𝐶𝐴𝐴 𝑖𝑖 ∗𝐶𝐶𝐶𝐶 𝑖𝑖 on pienin, sijoitus on r=1, ja jäsenlaitoksen, jonka on suurin, sijoitus on 𝐴𝐴𝐶𝐶𝐴𝐴 r=n. 𝑖𝑖 ∗𝐶𝐶𝐶𝐶 𝑖𝑖

Toiseksi talletusten vakuusjärjestelmän 𝐴𝐴𝐶𝐶𝐴𝐴 𝑖𝑖 ∗𝐶𝐶𝐶𝐶 𝑖𝑖 on laskettava kunkin jäsenlaitoksen osalta väliaikainen

talletussuojamaksu erikseen seuraavan kaavan mukaisesti:

𝑡𝑡 ä 𝑡𝑡𝑖𝑖𝑘𝑘𝑖𝑖𝑘𝑘𝑘𝑘𝑖𝑖𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝐶𝐶 𝑘𝑘

Kolmanneksi 𝑡𝑡 ä 𝑡𝑡𝑖𝑖𝑘𝑘𝑖𝑖𝑘𝑘𝑘𝑘𝑖𝑖𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝐶𝐶 talletusten 𝑘𝑘 = vakuusjärjestelmän 𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑖𝑖𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑖𝑖𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘 ∑ 𝑘𝑘𝑘𝑘𝑡𝑡𝑡𝑡𝑖𝑖𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑡𝑡 𝑛𝑛 𝑖𝑖=𝑘𝑘 𝐴𝐴𝐶𝐶𝐴𝐴 tulisi 𝑖𝑖 ∗𝐶𝐶𝐶𝐶 verrata − 𝑖𝑖 ( 𝑡𝑡− 1) kunkin ∗𝑄𝑄𝐶𝐶 ∗𝐴𝐴𝐶𝐶𝐴𝐴 jäsenlaitoksen 𝑘𝑘 ∗𝐶𝐶𝐶𝐶 𝑘𝑘

-arvoa ja vähimmäistalletussuojamaksua (MC). Sen jälkeen lasketaan niiden laitosten 𝑡𝑡 ä 𝑡𝑡𝑖𝑖𝑘𝑘𝑖𝑖𝑘𝑘𝑘𝑘𝑖𝑖𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝐶𝐶 määrä 𝑘𝑘 ”x”, joiden tulisi maksaa ainoastaan vähimmäistalletussuojamaksu, eli joilla .

𝑡𝑡 Neljänneksi ä 𝑡𝑡𝑖𝑖𝑘𝑘𝑖𝑖𝑘𝑘𝑘𝑘𝑖𝑖𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝐶𝐶 𝑘𝑘 ≤ talletusten 𝑄𝑄𝐶𝐶 vakuusjärjestelmän tulisi soveltaa saatua

vähimmäistalletussuojamaksun maksavien laitosten määrää "x” 72 kohdan b alakohdan kaavoissa.