170 artikla 1.

luokitusjärjestelmässä on otettava huomioon vastapuoleen liittyvän ja transaktion riskin ominaispiirteet;

luottoluokitukseen on sisällyttävä vastapuolten luokitusasteikko, jonka perusteella määritetään yksinomaan vastapuolen maksukyvyttömyyden riskiä. Vastapuolten luokitusasteikossa on oltava vähintään seitsemän luokkaa velvoitteensa hoitaville vastapuolille ja yksi luokka maksukyvyttömille vastapuolille;

laitoksen on dokumentoitava vastapuoliluokkien väliset suhteet kunkin luokan maksukyvyttömyyden riskin tason mukaisesti ja kriteerit, joita on käytetty eroteltaessa maksukyvyttömyyden riskitasoja eri luokkien välillä;

laitoksilla, joiden salkut ovat keskittyneet tietylle markkinasegmentille ja maksukyvyttömyysriskin alueelle, on oltava riittävästi vastapuoliluokkia mainitulla alueella, jotta vältetään vastapuolten liian suuri keskittyminen tiettyyn luokkaan. Merkittävä keskittyminen yhteen luokkaan on perusteltava vankalla empiirisellä todistusaineistolla, joka osoittaa, että vastapuoliluokka kattaa vain kapean PD-alueen ja että kaikkien kyseiseen luokkaan kuuluvien vastapuolten maksukyvyttömyysriski mahtuu kyseiselle alueelle;

jotta toimivaltainen viranomainen sallii omien LGD-estimaattien käytön omien varojen vaatimusten laskennassa, luottoluokitukseen on sisällyttävä erillinen sopimustyyppien luokitusasteikko, joka yksinomaan ilmaisee liiketoimen LGD:n ominaispiirteet. Sopimustyypin riskiluokan määritelmään on sisällyttävä sekä kuvaus siitä, kuinka vastuut on luokiteltu, että kuvaus kriteereistä, joilla eri luokkien sisältämät riskitasot on määritelty;

merkittävä keskittyminen yhteen sopimustyypin riskiluokkaan on perusteltava vankalla empiirisellä todistusaineistolla, joka osoittaa, että sopimustyypin luokitteluasteikko kattaa vain kapean LGD-alueen ja että kaikkien kyseiseen luokkaan kuuluvien vastuiden riski sijoittuu kyseiselle alueelle.