209 artikla 3.

laitoksella on oltava asianmukainen prosessi, jolla määritetään saamisiin liittyvä luottoriski. Tällaiseen prosessiin on sisällyttävä analyysit velallisen liiketoiminnasta ja toimialasta sekä asiakkaista, joiden kanssa velallinen harjoittaa liiketoimintaa. Jos laitos tukeutuu velalliselta saatuihin tietoihin määrittääkseen tämän asiakkaisiin liittyvän luottoriskin, laitoksen on tarkasteltava velallisen luottokäytänteitä uudelleen todetakseen, että ne ovat asianmukaisia ja luotettavia;

vastuun määrän ja saamisten arvon erotus on määritettävä ottaen huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset tekijät, mukaan luettuina perintäkulut, yksittäisen velallisen pantiksi antamiin saamisryhmiin sisältyvät keskittymät sekä laitoksella olevien vastuiden kokonaismäärään sisältyvä potentiaalinen keskittymäriski, joka ylittää laitoksen yleisillä menetelmillä hallitun kokonaisriskin. Laitoksen on jatkuvasti sovellettava saamisten luonteen edellyttämää seurantaprosessia. Laitoksen on myös säännöllisesti tarkasteltava lainakovenanttien, ympäristön tilaan liittyvien rajoitusten ja muiden lainsäädännöllisten vaatimusten täyttämistä;

velallisen panttaamien saamisten on oltava hajautettuja, eikä niiden ja velallisen välillä saa olla tarpeettoman suurta riippuvuussuhdetta. Olennaisen positiivisen korrelaation toteutuessa laitoksen on otettava huomioon asiaan liittyvät riskit määrittäessään marginaaleja koko vakuusryhmälle;

laitos ei saa käyttää hyväksyttävänä luottosuojana saamisia velalliseen sidoksissa olevilta tahoilta, tytäryritykset ja työntekijät mukaan luettuina;

laitoksella on oltava dokumentoitu prosessi, jolla saamisten perintä varmistetaan vaikeissa olosuhteissa. Laitoksilla on oltava vaadittavat perintäjärjestelyt, vaikka se yleensä jättäisi perinnän velallisen tehtäväksi.