|
+LIITE I |
LIITE I
LIITE I VAKAVARAISUUS Finanssiryhmittymän säänneltyjen yritysten 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut lisävakavaraisuusvaatimukset lasketaan tässä liitteessä kuvattujen teknisten periaatteiden mukaisesti ja soveltaen jotakin tässä liitteessä kuvatuista menetelmistä. Jäsenvaltioiden on annettava toimivaltaisten viranomaistensa silloin, kun nämä toimivat tietyn finanssiryhmän koordinaattorina, päättää muita asiaankuuluvia toimivaltaisia viranomaisia ja itse ryhmittymää kuultuaan menetelmästä, jota kyseiseen finanssiryhmittymään sovelletaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta seuraavan kohdan säännösten soveltamista. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että laskelma tehdään jonkin tietyn tässä liitteessä kuvatun menetelmän mukaisesti, jos finanssiryhmittymän johdossa on säännelty yritys, jolle on myönnetty toimilupa kyseisessä jäsenvaltiossa. Jos 1 artiklassa tarkoitettu säännelty yritys ei ole finanssiryhmittymän johdossa, jäsenvaltioiden on sallittava minkä tahansa tässä liitteessä kuvatun menetelmän käyttäminen, paitsi tilanteissa, joissa asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset sijaitsevat samassa jäsenvaltiossa, jolloin kyseinen jäsenvaltio voi vaatia yhden kuvatun menetelmän käyttämistä. I Tekniset periaatteet 1. Lisävakavaraisuusvaatimusten laskemisen tapa ja laajuus Tytäryrityksen koko vakavaraisuusvaje on käytetystä menetelmästä riippumatta otettava huomioon, kun yritys on tytäryritys ja sillä on vakavaraisuusvaje, tai jos kyseessä on ei-säännelty rahoitussektorin yritys, laskennallinen vakavaraisuusvaje. Jos koordinaattori katsoo tässä tapauksessa, että pääomasta osan omistavan emoyrityksen vastuu rajoittuu selvästi ja yksiselitteisesti tähän pääomaosuuteen, koordinaattori voi antaa luvan ottaa tytäryrityksen vakavaraisuusvaje huomioon suhteellisesti. Jos finanssiryhmittymän yritysten välillä ei ole pääomayhteyksiä, koordinaattorin on muita asiaankuuluvia toimivaltaisia viranomaisia kuultuaan määriteltävä, mikä suhteellinen osuus on otettava huomioon, ottaen huomioon olemassa olevista sidoksista johtuvat vastuut. 2. Muita teknisiä periaatteita Riippumatta tämän liitteen II jaksossa vahvistetusta finanssiryhmittymän säänneltyjen yritysten lisävakavaraisuusvaatimusten laskennassa käytetystä menetelmästä koordinaattorin ja tarvittaessa asianomaisten muiden toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että seuraavia periaatteita sovelletaan:
i)
omien varojen laskennassa käytettävissä olevien erien moninkertainen käyttö finanssiryhmittymän tasolla (”pääoman moninkertainen hyväksikäyttö”) sekä epäasianmukainen omien varojen luominen ryhmän sisällä on estettävä; jotta varmistetaan, että omia varoja ei käytetä moninkertaisesti hyväksi eikä luoda ryhmän sisäisiä varoja, toimivaltaisten viranomaisten on sovellettava asiaankuuluvissa alakohtaisissa säännöissä määrättyjä asiaankuuluvia periaatteita analogisesti;
ii)
kunnes alakohtaisten sääntöjen yhdenmukaistaminen on edennyt pitemmälle, katetaan kunkin finanssiryhmittymässä edustettuna olevan eri rahoitussektorin vakavaraisuusvaatimukset vastaavien alakohtaisten sääntöjen mukaisilla omien varojen erillä; jos finanssiryhmittymän omien varojen määrä ei ole riittävä, lisävakavaraisuusvaatimusten noudattamisen tarkastamisessa voidaan käyttää ainoastaan niitä omien varojen eriä, joiden käyttö on kunkin toimialan säännösten mukaisesti sallittua (ns. monialainen pääoma); jos alakohtaisissa säännöissä on rajoituksia tiettyjen monialaisen pääoman omien varojen välineiden käytölle, näitä rajoituksia sovelletaan soveltuvin osin laskettaessa omia varoja finanssiryhmittymän tasolla; laskettaessa omia varoja finanssiryhmittymän tasolla on toimivaltaisten viranomaisten otettava huomioon myös omien varojen käytännön siirrettävyys ja saatavuus ryhmän oikeudellisesti eri yksiköiden välillä ja vakavaraisuussääntöjen tavoitteet huomioon ottamalla; jos ei-säännellylle rahoitussektorin yritykselle lasketaan laskennallinen vakavaraisuusvaatimus tämän liitteen II jakson mukaisesti, laskennallinen vakavaraisuusvaatimus tarkoittaa sitä pääomavaatimusta, joka yrityksen olisi täytettävä asianomaisten alakohtaisten sääntöjen noudattamiseksi, jos se olisi kyseisen rahoitussektorin säännelty yritys; omaisuudenhoitoyhtiöiden osalta vakavaraisuusvaatimus tarkoittaa direktiivin 85/611/EY 5 a artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaista pääomavaatimusta; rahoitusalan sekaholdingyhtiön laskennallinen vakavaraisuusvaatimus on laskettava finanssiryhmittymän tärkeimmän rahoitussektorin alakohtaisten sääntöjen mukaisesti. II Tekniset laskentamenetelmät Menetelmä 1: Tilinpäätösten konsolidointi Finanssiryhmittymän säänneltyjen yritysten lisävakavaraisuusvaatimukset lasketaan konsolidoidun tilinpäätöksen perusteella. Lisävakavaraisuusvaatimukset lasketaan seuraavien summien erotuksena:
i)
finanssiryhmittymän omat varat laskettuna ryhmän konsolidoidun aseman perusteella; laskennassa käytetään eriä, joita voidaan käyttää omina varoina asiaankuuluvien alakohtaisten sääntöjen mukaisesti; ja
ii)
kunkin ryhmässä olevan eri rahoitussektorin vakavaraisuusvaatimusten summa; kunkin eri rahoitussektorin vakavaraisuusvaatimukset lasketaan vastaavien alakohtaisten sääntöjen mukaisesti. Alakohtaisilla säännöillä tarkoitetaan erityisesti direktiivin 2000/12/EY V osaston 3 lukua luottolaitosten osalta, direktiiviä 98/78/EY vakuutusyritysten osalta ja direktiiviä 93/6/ETY luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten osalta. Ei-säännellyille rahoitussektorin yrityksille, jotka eivät sisälly edellä mainittuihin alakohtaisiin vakavaraisuusvaatimuslaskelmiin, lasketaan laskennallinen vakavaraisuusvaatimus. Erotus ei saa olla negatiivinen. Menetelmä 2: Vähentäminen ja yhteenlaskeminen Finanssiryhmittymän säänneltyjen yritysten lisävakavaraisuusvaatimukset lasketaan ryhmän kunkin yrityksen tilinpäätöksen perusteella. Lisävakavaraisuusvaatimukset lasketaan seuraavien summien erotuksena:
i)
finanssiryhmittymän kunkin säännellyn ja ei-säännellyn rahoitussektorin yrityksen omien varojen summa; laskennassa voidaan käyttää eriä, joiden käyttö omina varoina on asiaankuuluvien alakohtaisten sääntöjen mukaisesti sallittua; ja
ii)
seuraavien summa:
—
ryhmän kunkin säännellyn ja ei-säännellyn rahoitussektorin yrityksen vakavaraisuusvaatimukset; vakavaraisuusvaatimukset on laskettava asiaankuuluvien alakohtaisten sääntöjen mukaisesti, ja
—
muissa ryhmän yrityksissä omistettujen osuuksien kirjanpitoarvo.
Ei-säännellyille rahoitussektorin yrityksille lasketaan laskennallinen vakavaraisuusvaatimus. Omat varat ja vakavaraisuusvaatimukset otetaan huomioon niiden 6 artiklan 4 kohdassa säädetyn suhteellisen osuuden mukaisesti ja tämän liitteen I jakson mukaisesti. Erotus ei saa olla negatiivinen. Menetelmä 3: Yhdistelmämenetelmä Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia menetelmien 1 ja 2 yhdistelmän. 1. Yleiskatsaus
1.1 Viittaukset1.2 Tunnistetut vaatimukset1.3 Liittyvät standardit2. Tunnistetut vaatimukset
3. Liittyvät standardit
|