+17 artikla Sääntelykannustimet
---+17 artikla 1.
---+17 artikla 2.
---+17 artikla 3.
---+17 artikla 4.
---+17 artikla 5.
---+17 artikla 6.
---+17 artikla 7.

17 artikla Sääntelykannustimet

1. Yleiskatsaus

,
17 artikla 1.
Jos hankkeen toteuttajalle aiheutuu kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltaan kuuluvan yhteistä etua koskevan hankkeen kehittämisestä, rakentamisesta, toiminnasta tai ylläpidosta suurempia riskejä kuin vastaavasta infrastruktuurihankkeesta tavallisesti aiheutuu, jäsenvaltiot ja kansalliset sääntelyviranomaiset voivat myöntää kyseiselle hankkeelle asianmukaisia kannustimia asetuksen (EY) N:o 715/2009 13 artiklan, asetuksen (EU) 2019/943 18 artiklan 1 kohdan ja 18 artiklan 3–6 kohdan, direktiivin 2009/73/EY 41 artiklan 8 kohdan ja direktiivin (EU) 2019/944 58 artiklan f alakohdan mukaisesti.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta, kun yhteistä etua koskevalle hankkeelle on myönnetty vapautus

a) 

direktiivin 2009/73/EY 32, 33 ja 34 artiklan sekä 41 artiklan 6, 8 ja 10 kohdan soveltamisesta mainitun direktiivin 36 artiklan nojalla;

b) 

asetuksen (EU) 2019/943 19 artiklan 2 ja 3 kohdan tai direktiivin (EU) 2019/944 6 artiklan, 59 artiklan 7 kohdan ja 60 artiklan 1 kohdan soveltamisesta asetuksen (EU) 2019/943 63 artiklan nojalla;

c) 

direktiivin 2009/73/EY 36 artiklan nojalla;

d) 

asetuksen (EY) N:o 714/2009 17 artiklan nojalla.
17 artikla 2.
Jos tehdään päätös tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kannustimien myöntämisestä, kansallisten sääntelyviranomaisten on tarkasteltava 11 artiklan nojalla laaditun menetelmän mukaisesti tehdyn kustannus-hyötyanalyysin tuloksia ja erityisesti hankkeen aiheuttamia alueellisia tai unionin laajuisia myönteisiä ulkoisvaikutuksia. Kansallisten sääntelyviranomaisten on myös analysoitava hankkeen toteuttajille aiheutuvia erityisiä riskejä, toteutettuja riskinhallintatoimenpiteitä sekä sitä, onko riskiprofiili perusteltu hankkeen myönteiseen nettovaikutukseen nähden, kun hanketta verrataan vähäriskisempään vaihtoehtoon. Hyväksyttäviä riskejä ovat erityisesti uusiin siirtoteknologioihin sekä maalla että merellä liittyvät riskit, kustannusten vajaaseen kattamiseen liittyvät riskit ja kehittämisriskit.
17 artikla 3.

Päätöksessä kannustimien myöntämisestä on otettava huomioon aiheutuneen riskin erityisluonne, ja siinä voidaan myöntää kannustimia, jotka kattavat muun muassa yhden tai useamman seuraavista toimenpiteistä:

a) 

ennakoivaa investointia koskevat säännöt;

b) 

säännöt, jotka koskevat ennen hankkeen käyttöönottoa tosiasiallisesti aiheutuneiden kustannusten huomioon ottamista;

c) 

säännöt, jotka koskevat lisätuoton saamista hankkeeseen investoidusta pääomasta;

d) 

muut tarpeellisiksi ja aiheellisiksi katsotut toimenpiteet.
17 artikla 4.
Kunkin kansallisen sääntelyviranomaisen on viimeistään 24 päivänä tammikuuta 2023 toimitettava virastolle menetelmänsä sekä kriteerit, joita käytetään arvioitaessa energiainfrastruktuurihankkeisiin tehtäviä investointeja ja kyseisistä hankkeista aiheutuvia suurempia riskejä ja jotka on päivitetty lainsäädännön, politiikan, teknologian ja markkinoiden viimeisin kehitys huomioon ottaen. Tällaisissa menetelmissä ja kriteereissä on myös nimenomaisesti käsiteltävä erityisiä riskejä, joita aiheutuu liitteessä II olevan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetuista uusiutuvan energian offshore-verkoista sekä hankkeista, joiden pääomamenot ovat alhaiset mutta joista aiheutuu merkittäviä toimintamenoja.
17 artikla 5.

Virasto helpottaa viimeistään 24 päivänä kesäkuuta 2023, ottaen asianmukaisesti huomioon tämän artiklan 4 kohdan nojalla saadut tiedot, hyvien käytäntöjen vaihtamista ja antaa asetuksen (EU) 2019/942 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti suosituksia seuraavista:

a) 

1 kohdassa tarkoitetut kannustimet kansallisten sääntelyviranomaisten parhaiden käytäntöjen vertailuanalyysin pohjalta;

b) 

yhteinen menetelmä, jolla arvioidaan energiainfrastruktuurihankkeisiin tehtävistä investoinneista aiheutuvat suuremmat riskit.
17 artikla 6.
Kunkin kansallisen sääntelyviranomaisen on viimeistään 24 päivänä syyskuuta 2023 julkaistava menetelmänsä sekä kriteerit, joita käytetään arvioitaessa energiainfrastruktuurihankkeisiin tehtäviä investointeja ja tällaisista hankkeista aiheutuvia suurempia riskejä.
17 artikla 7.
Jos 5 ja 6 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet eivät ole riittäviä yhteistä etua koskevien hankkeiden viiveettömän toteuttamisen varmistamiseksi, komissio voi antaa suuntaviivoja tässä artiklassa säädetyistä kannustimista.

1.1 Viittaukset

1.2 Tunnistetut vaatimukset

1.3 Liittyvät standardit

2. Tunnistetut vaatimukset

Vaatimukset

3. Liittyvät standardit

Standardit