|
+7 artikla 3. |
7 artikla 3.Muiden kuin 2 kohdassa tarkoitettujen yhteisöjen ja konsernien osalta kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset suorittavat seuraavat tehtävät ja ovat vastuussa niistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kriisinratkaisuneuvoston toimivaltaa sille tällä asetuksella annetuista tehtävistä:
a)
kriisinratkaisusuunnitelmien hyväksyminen ja purkamis- tai uudelleenjärjestämismahdollisuuksien arvioinnin suorittaminen 8 ja 10 artiklan mukaisesti sekä 9 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen;
b)
toimenpiteiden toteuttaminen varhaisen tilanteeseen puuttumisen aikana 13 artiklan 3 kohdan mukaisesti;
c)
yksinkertaistettujen velvoitteiden soveltaminen tai kriisinratkaisusuunnitelmien laatimista koskevasta velvoitteesta vapauttaminen 11 artiklan mukaisesti;
d)
omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevan vähimmäisvaatimuksen vahvistaminen 12–12 k artiklan mukaisesti;
e)
tässä asetuksessa tarkoitettujen kriisinratkaisupäätösten antaminen ja kriisinratkaisuvälineiden soveltaminen asiaankuuluvia menettelyjä ja suojatoimia noudattaen, edellyttäen, että kriisinratkaisutoimi ei edellytä kriisinratkaisurahaston käyttöä ja että se rahoitetaan yksinomaan 21 ja 24–27 artiklassa tarkoitettuja välineitä ja/tai talletussuojajärjestelmää käyttäen, 79 artiklan mukaisesti ja 31 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen;
f)
asiaankuuluvien pääomainstrumenttien alaskirjaus tai muuntaminen 21 artiklan nojalla ja 31 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Jos kriisinratkaisutoimi edellyttää kriisinratkaisurahaston käyttöä, kriisinratkaisuneuvosto hyväksyy kriisinratkaisumääräyksen. Kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on kriisinratkaisupäätöstä antaessaan otettava huomioon 9 artiklassa tarkoitettu kriisinratkaisusuunnitelma ja noudatettava sitä, paitsi jos ne arvioivat kulloistenkin olosuhteiden perusteella, että kriisinratkaisutavoitteet saavutetaan tehokkaammin toteuttamalla muita kuin kriisinratkaisusuunnitelman mukaisia toimia. Kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on tässä kohdassa tarkoitettuja tehtäviä suorittaessaan sovellettava tämän asetuksen asiaa koskevia säännöksiä. Tällöin kaikki 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 5 kohdan, 8 artiklan 6 ja 8 kohdan, 10 kohdan kolmannen alakohdan sekä 11 a, 12 ja 13 kohdan, 10 artiklan 1–10 kohdan, 10 a artiklan, 11–14 artiklan, 15 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan, 16 artiklan, 18 artiklan 1, 1 a, 2, 5 ja 6 kohdan, 20 artiklan, 21 artiklan 1–7 kohdan, 8 kohdan toisen alakohdan sekä 9 ja 10 kohdan, 22 artiklan 1, 3, 5 ja 6 kohdan, 23 ja 24 artiklan, 25 artiklan 3 kohdan, 27 artiklan 1–15 kohdan ja 16 kohdan toisen alakohdan toisen virkkeen, kolmannen alakohdan ja neljännen alakohdan ensimmäisen, kolmannen ja neljännen virkkeen, 30 artiklan 2 b ja 2 c kohdan, 30 a artiklan 1 ja 2 kohdan, 32 artiklan sekä 79 artiklan 1, 2, 7 ja 8 kohdan viittaukset kriisinratkaisuneuvostoon katsotaan myös viittauksiksi kansallisiin kriisinratkaisuviranomaisiin tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen konsernien ja yhteisöjen osalta. Kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on tätä varten käytettävä niille sen kansallisen lainsäädännön mukaisesti annettuja valtuuksia, jolla direktiivi 2014/59/EU saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen edellytysten mukaisesti. Kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on ilmoitettava kriisinratkaisuneuvostolle tässä kohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä, jotka on määrä toteuttaa, ja koordinoitava tiiviisti kriisinratkaisuneuvoston kanssa nämä toimenpiteet toteuttaessaan. Kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on toimitettava 9 artiklassa tarkoitetut kriisinratkaisusuunnitelmat sekä mahdolliset päivitykset kriisinratkaisuneuvostolle yhdessä 10 artiklan mukaisen kyseisen yhteisön tai konsernin purkamis- tai uudelleenjärjestämismahdollisuuksien perustellun arvioinnin kanssa. 1. Yleiskatsaus
1.1 Viittaukset1.2 Tunnistetut vaatimukset1.3 Liittyvät standardit2. Tunnistetut vaatimukset
3. Liittyvät standardit
|